31.3.2009

Erävoitto

Mulla kun ei ole mitään parempaakaan tekemistä, niin tappelen hampaideni kanssa. Se on eri asia kuin olla hampaisiin asti aseistautunut, sillä olemme eri puolilla. Toissayönä minut haastoi jo aiemmin vihlonut ja tittuillut poskihammas. Tänään oli onneksi hammaslääkäriaika. Tämä toiseksi takimmainen, jota hammaslääkäri kutsui salanimellä Kutonen, sai porasta ja joutuu nielemään lääkepaikkaa, kunnes päätyy vielä ensi kuussa juurihoitoon. Siinäpä enää vihlot, pentele! Raa!

Nyt sitten poski ja kieli puuduksissa espanjantunnille... No hablo español hoy.

Ettekö te tiedä kuka minä olen? Kyllä minä olen tunnettu, saan minä lainata kirjoja!

Luin tuossa vuoden alussa Helen Kellerin elämänkerran täällä ja päätin sitten etsiä kirjastoista lisää hänen tai hänestä kertovia teoksia. Kuopion kaupunginkirjastosta löytyi muutama, joista pari varaston puolelta. Kuluneiden pikkuruisten kirjavanhusten sisäkansiin oli liimattu tällaiset hienot laput muistuttamaan siitä, miten kirjastoa ja sen kirjoja käytetään. Kuvan saa napsauttamalla aukeamaan sen verran isoksi, että tekstin näkee lukea, mutta alla kuitenkin sama nykyaikaisemmin merkein.



Ote

Kuopion kaupungin kansankirjaston ja
lukusalin johtokunnan
Ohjesäännöstä.


8 §

Kirjastosta lainataan kirjoja kaikille Kuopion kaupungin asukkaille. Tuntemattomilta henkilöiltä waaditaan kunnassa asuwan tunnetun henkilön sitoumus wastaamaan kirjalainoista Koululapset näyttäkööt wanhemmiltansa tai holhoojiltansa todistuksen salliwatko lastensa lainata kirjoja, ja owat wanhemmat tai holhoojat welwolliset wastaamaan lastensa kirjalainoista

Lainaksi annetaan yksi enintäin kaksi kirjaa erällään

Lainausmaksua suoritetaan 5 penniä kirjasta, jonka arwo on alle 10 markkaa; kalliimmasta 10 penniä. Joka kerrassaan maksaa 2 markkaa, saa tawallisesta lainausjärjestyksestä koko wuoden ajan lainata kirjoja ja puolen wuoden ajan samoin 1 markan maksusta

Kirjoja lainataan neljän wiikon ajaksi, jonka ajan kuluessa kirja wälttämättä on takaisin tuotawa kirjastoon Lainaaja saa kerran uudistaa lainan, jollei joku muu ole kirjastonhoitajalle ilmoittanut haluawansa saada sitä.

Jos kirjaa ei tuoda takaisin määräajan kuluessa, juoksee yliajalta kirjan lainausmaksu, niinkuin se on merkitty kirjan kanteen, joka päivälle, jona kirjasto on auki ollut.

Joka kirjan likaa, repii, saattaa hukkaan lehtiä tai muuten turmelee tai kadottaa korwaa wahingon kirjastonhoitajan arwion mukaan. Henkilö, joka syystä tai toisesta laiminlyö kirjastonhoitajan määräämän korwauksen suorittamisen, menettää oikeutensa saada lainoja kirjastosta, kunnes korwaus tapahtuu.

Kuopion läänin Kuwernöörin wahwistamana 29. 11. 1904


Oikeinkirjoitussäännöille on näemmä tapahtunut jotain viime vuosisadan mittaan. W:t ovat vaihtuneet v:ksi ja virkkeiden loppuun tulee nykyään piste. Asiasisältökin on jotenkin herttainen, täytyy olla tunnettu henkilö tai täytyy olla vanhemmilta lupa lainaamiseen. Mutta niin kai ne nykyäänkin ovat vanhemmat ja holhoojat vastuussa alaikäisten lainoista. Lainaksi saa kerralla enemmän kuin kaksi kirjaa - jopa 60 teosta! Tämänhetkiset säännöt ovat luettavissa täällä.

30.3.2009

Ystävyys-deco



Sivuni JohannaS:n ystävyys-decossa. Tähdet näyttävät kuvassa mustilta, mutta oikeasti ne ovat kullan- ja hopeanvärisiä sekä pinkki ja tummansininen. Skanneri ei tajua aina metallinhohtoisia asioita.

29.3.2009

Herättäkää vaikka pääsiäisenä tai joskus

Taas kotona, suunnilleen "käymässä", kun keskiviikkona kuulemma taas lähdetään Kajaaniin. Oli puhe, että tämä hönttääminen vähenisi nyt, kun Miehellä on muka enemmän läsnäolovelvollisuutta koulussa, mutta ei nyt sille ihan näytä. Pitää viedä joku jo paljon myöhässä oleva kirja kirjastoon, viimeksi lähti mukaan väärä kirja, niin pitää käydä uudestaan. Ei kai tuossa muuten mitään, mutta jatkuva autossa istuminen ei ole kivaa ja porukoitten luona ei oikein voi tehdä muuta kuin luuhata netissä. Yritän aina joskus ottaa jonkin käsityön mukaan, mutten saa siellä sitten mitään aikaiseksi. Ja väsyttää katsoa sitä niiden touhua siellä. Voitaisiin ihan hyvin harventaa ja lyhentää käyntejä. Tai jos olisi jotain ohjelmaa, käyntiä jossain... Jossain, missä ei puhuta hevosista.

Onko mussa joku kevätväsymys, nukuttaa vain koko ajan. Eilen nukuin lähes puoleenpäivään ja sitten vielä parin tunnin päiväunet ja taas puoliltaöin nukkumaan. Nytkin väsyttää.

Viikko sitten pihassa näytti tältä. Nyt näyttää paljon loskaisemmalta ja kurjemmalta. Miksei kevät voi tulla nätisti?



Salaisen Blogiystävävaihdon parin tiedot tulivat eilen, voisi alkaa kehittelemään pakettia siihen suuntaan. Olen penkonut blogiaan kovasti ja uskon kyllä keksiväni jotain sopivaa. Saas nähdä, millaisen parin itse saan ja milloin hän antaa kuulua itsestään ensimmäisen kerran!

Pyykkikoneeseen voisi käydä jotain laittamassa vaikka. Ja jois ehkä kahvia. Olen vähentävinäni karkinsyöntiä, on onnistunut ihan hyvin. Jospa johtaisi tuloksiinkin joskus.

25.3.2009

Vaatteet & aatteet

Nyt pitää taas keksiä uusi tunniste teksteille! Aion monimutkaistaapuolistaa elämääni taas ja päätin osallistua muoti- ja trendiaiheiseen salaisystäväisvaihtoon. Noora tästä mainitsi, niin pari päivää asiaa päässäni kieputeltuani täyttelin ilmoittautumislomakkeen. Täytyy saada kokeilla!


Täällä siis

En minä ole ainakaan trendeistä kiinnostunut, mutta pukeutumisesta ja koruista ja sellaisesta kyllä. Tarkastelen muotia suunnilleen sen verran kokonaisvaltaisella tasolla, että kiinnitän huomiota hameen helman pituuteen ja sentapaisiin yleisiin linjoihin. Enemmän kiinnostaa oma tyyli, joka on kantajalleen itselleen sopiva ja mieleinen. Tältä pohjalta rupean nyt sitten kokeilemaan!

Virittäydyin tunnelmaan käymällä tänään kaupungilla (Kajaanissa taas loppuviikon...) tyttöshoppailemassa. Saisi kyllä jo olla vähän keväämpi! Löysin Citymarketista ihanat kengät. Alennuksessa kahdellakympillä:



Pääsevät hyllyyn vielä odottamaan kevättä näiden, joskus tammikuussa ostettujen kanssa (sama kauppa, hintaa vitosen vähemmän):



Talvikenkäni ovat ärsyttävän kolhot ronttoset, joissa ei ole mitään naisellista ja kivaa, mutta kun täällä ei vaan voi, tai ainakaan minä en voi, kulkea jäätikkäällä tuollaisilla kengillä. Pitää siis odotella ja sulatella. Kevään mittaan pääsen toivottavasti pian myös hameiden käyttöön. Sille varalle ostin parit legginsit ja yhdet sukkahousut, joista kyllä niistäkin tuli legginsit ekan sovituksen jälkeen. En Vaan Voi pitää sukkahousuja! Haara ei nouse tarpeeksi ylös ja varpaita kiristää. Että siitä vaan saksilla kärkisauma auki, niin varpaat vapautuu ja lahkeet saa tarvittavan verran mittaa lisää. Hyvin nämä nyt toimii jalassa :-)



Ehkä huomenna sitten päivänvalon kanssa kuvia eräästä hameesta, jonka kanssa aion noita legginsejä pitää. Neuloin ite.

24.3.2009

Kiitos, Johanna!



Samoin kiitos kaikille minua vanhenemisestani (vaan ei kypsymisestäni, hahaa!) onnitelleille :-)

23.3.2009

Käsilaukun uusi elämä olkalaukkuna

Olen tainnut kirjoittaakin siitä, että en osaa käyttää käsilaukkuja. Niistä on ihan liikaa huolta - pitää muistaa ottaa mukaan milloin mistäkin kolkasta ja kantaa kädessä ja varoa, ettei huiski sillä tavaroita rikki. Lisäksi käsilaukut ovat yleensä joko liian pieniä minkään muun paitsi lompakon ja puhelimen kuljettamiseen tai sitten jos ne ovat isoja, ne viistävät maata. Liekö minulla pitkät kädet vai lyhyet jalat...?

Ostin tämän muistaakseni alkuvuodesta 2006 H&M:ltä, kun oltiin yhdellä koulun reissulla ja siellä tuollaista tarvitsin. Katselin sellaista jo ennen laivan lähtöä Turussa, mutta ostin sen sitten Tukholmasta seuraavana päivänä. Jee jee globalisaatio ja se, että menet minne vaan, niin siellä on samat kaupat.



No, en kuitenkaan ole tätä oikein osannut käyttää. Yleensä ottaen se on liian iso siihen käyttöön, että siellä kuljettaisi vain niitä paria mainittua kapinetta. Sitä voisi periaatteessa kantaa toisella olalla, mutta minun hartiani ovat niin luisut, että joutuisin joko menemään ihan vinossa, hartiat korvissa tai pitämään kädellä hihnasta kiinni niin, että se pysyy olalla. Siinä hommassa, samoin kuin kyynärtaipeessa kantamisessa taas menee käsivarsi junkkeliin (tämän tästä saa kun ei treenaa puhelimeen puhumista ja käsilaukun kantoa niin kuin kunnon naisen kuuluu!). Kädessä raahaaminen sitten taas vie sen käden muulta ja laukun pohjaa taisi varoa joka töyssyä ja rapakkoa ohittaessa.

Rupesin tuossa sitten miettimään, että ehkä solmimalla kiinnitetyistä hihnoista saisi tehtyä yhden pitkän hihnan, joka yltäisi toiselle olalle. Sillä tavoin laukku tulisi vaivattomasti mukana ilman, että sitä tarvitsisi sen kummemmin pidellä. Kun on se nyt kuitenkin aika typerän näköistä kulkea takintaskut täynnä kuin jollain kengurulla. En nyt mokoman muutaman sentin sauman takia viitsinyt kaivaa painavaa kaiketi seitkytlukulaista ompelukonettani kaapista, vaan ompelin pehmeät keinonahkahihnat käsin toisista päistään yhteen. Pujotettuani yhdistetyn hihnan laukun metallirenkaista solmin toiset päät yhteen kuten alkuperäisessäkin systeemissä. Ja nyt se toimii!

19.3.2009

Hilustimia

Tarjosin viikonloppuna pullakahvit läheisille synttärien kunniaksi ja sain kivoja lahjoja. Jotkut ahdistuvat moisista "juhlista", mutta on meitäkin, jotka haluavat keitellä synttärikahveja vielä ala-asteiän jälkeenkin. Yksi parhaita juttuja on myös leipominen, tällaisesta saa aina syyn siihenkin.

Nyt on sitten helmitöitä vaihdeltu puolin ja toisin. Sain siskolta kuminauhaan pujotettuja muovi- ja lasihelmirannekoruja. Just sopivia ja just minun väreissä. Helppo laittaa ja ottaa pois, eikä tarvitse pelautua lukkojen kanssa. Napakasti ranteessa kiinni, niin eivät kilise ja kolise läppäriäkään vasten. Olisin intohimoinen rannekorujen(kin) käyttäjä, jos ne eivät olisi käytännössä niin hankalia nörtätessä. Nämä toimii! Kaikki kunnia kuminauhalle ja muille edullisille arkisille materiaaleille :-)



Serkku on kunnostautunut korujen väsäämisessä ja hopealangan kieputuksessa. Sain tällaiset korvakorut, jotka tuovat mieleeni täysikuun. Ihanat!



Serkulla on tänään synttärit, joten lähetin puolestani tämmöiset. Hänellä on kuulemma violetti kausi menossa.



****

Ai niin, ja ne sai nyt tänään sieltä Kelastakin maksettua sitä rahaa. Ihan kiva, että tilillä on kolminumeroinen summa, eikä eka nolla ja sitten pilkku ja vasta sen jälkeen merkitseviä numeroita. Auttoi se soittaminen.

18.3.2009

Taas tuota syömäpuolta decomielessä

Jostain työpöydän kulmalta löytyi kuvat ilmeisesti toistaiseksi vielä blogittoman Ciilin herkkudecoon tekemistäni sivuista, joita en näköjään olekaan muistanut tänne vielä laittaa. Joten tässäpä! Tein kolme sivua, kun tunkua ei kovasti ollut.




Tuoreempi tuotos on sitten tänään tehty aukeama Tikuveen puutarhadecoon. Aiheeseen oli hyvä käyttää joku vuosi sitten tahattomasti tehtyjä koristeita; piti tuleman nukkekotiin paprikoita ja sipulinippuja, mutta hyö heittäytyivät jokseenkin kaksiulotteisiksi eräältä kantiltaan. Nyt sai tähän taas varastoa kulutettua :-) Sattui niin somasti vielä sivujen taustakuvioiksi jotain kurpitsajuttuja, niin saatiin vähän tätä hyötypuutarhapuolta sitäkin kautta!

16.3.2009

Vauvakortteja

Ystävän perheelle...



... ja serkun perheelle tehdyt kortit, joilla kummallakin onnitellaan tyttövauvasta.

Tähän käy sama otsikko kuin siihen edelliseenkin

Soitin Kelan työttömien asiakaspalvelunumeroon. Sähköisestä asioinnista olen tätä tilannettani aina välillä vaaninut, mutta kun ei mitään tapahdu, vaikka jo monta viikkoa on kulunut aikaa. On ollut selvityspyyntöjä vaikka ja mistä ja ne olen hyvinkin ajallani toimittanut. Viimeisintä toivottiin palautettavaksi 6.3. mennessä, mutta tuolla sähköisissä tiedoissanikin lukee, että se on saapunut perille jo muistaakseni 20.2., että minä en nyt ainakaan ole ollut tässä myöhässä. Virkailija lupasi pistää hakemukseeni kiirehtimispyynnön, että jos saataisiin tällä tai ensi viikolla päätöstä aikaiseksi. On kuulemma ruuhkaa, sen kyllä uskoo kun katsoo ja kuuntelee uutisia kaikista lomautuksista ja irtisanomisista. En minä niitä siitä syytä, mutta kuitenkin, ihan oikeat ihmiset on monta viikkoa ilman rahaa ja päätöksiä siitä, että milloin sitä mahtaa tulla ja miten paljon. Jos jotain nyt pitäisi palkata lisää, niin väkeä työkkäriin ja Kelaan setvimään näitä jossain inhimillisessä aikataulussa.

Olo on sisältä raskas. Tuntuu, kuin olisin itkenyt monta tuntia, vaikken ole yhtään. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kun ei ole rahaa, ei voi lähteä minnekään ihmisten ilmoillekaan. Bussilippukin maksaa ja en uskalla edes kuvitella meneväni mihinkään kauppoihin tai edes kirppikselle. Nökötän täällä sitten kissojeni kanssa, kunnes Mies tulee koulusta - sillä on sentään se, niin on jotain tekemistä ja miettimistä. Luojan kiitos en nyt varsinaisesti ole veloissa, mutta joku pään sisällä sanoo, että jos joskus jostain jotain säännöllistä rahaa saan enemmän kuin oman välttämättömän tarpeen kattamiseksi, niin minun on pakko maksaa äitille takaisin sen hyväntahtoisuudesta.

Yksi serkku sai lauantaina vauvan ja toisella on tällä viikolla syntymäpäivä. Onneksi on nurkat täynnään materiaaleja kortteihin ja lahjoihin. Pitää alkaa väsätä niiden kanssa. Samalla voisi kuunnella jotain rokkia isolla. Se yleensä auttaa edes johonkin.

Taloudellinen ja henkinen taantuma

Toisaalta tekisi mieli nyt kirjoittaa tänne ja toisaalta sitten taas ei. Ajatuksia ja murinaa olisi, kovasti maailman ja elämän epäkohtia lueteltavaksi, mutta en sitten kuitenkaan halua kirjoittaa niistä ja aina vain valittaa. Samalla tulisin kuitenkin loukanneeksi ihmisiä, jotka eivät ole mitenkään syyllisiä tilanteeseeni. Ahistaa ja vituttaa kaikki tämä köyhyys ja Kelan kuppaaminen ja asioiden viivästyminen ja siitä edelleen toisten asioiden viivästyminen, kun ei niitä ensimmäisiäkään saada kuntoon. Osa asioista on sellaisia, joille en edes voi itse mitään. Osalle kai voisin, mutta motivaatio ja mieliala on alhaalla, ja en kai sitäpaitsi sitten kuitenkaan voisi niille mitään. Osittain syytän itseäni, osittain tyydyn siihen, että tilanne on mikä on, enkä minä ole kuitenkaan se, jolla menee kaikkein huonoiten. Osittain sitten taas en osaa ehkä syyttää itseäni jostain sellaisista asioista, joista varmaan pitäisi ja olen aina vihannut sitä mummojen hokemaa, että köyhissä maissa pikku orpolapset olisivat niin kiitollisia jo tuostakin vähästä.

Ja sitten pitäisi vielä olla joku aikuinenkin varmaan. Aikuinen tarkoittaa Miehen määritelmän mukaan sitä, että pystyy pitämään huolen itsestään ja on valmis ottamaan vastuun myös lähimmäisestään, kuten puolisostaan ja lapsista. En vittu sitten ole aikuinen. En vittu jaksa enää yhtään mitään. Voisin yrittää, jos siihen annettaisiin jotain mahdollisuuksia, mutta kun ei niin ei sitten, voi vittu! Herättäkää sitten, kunhan tämä on ohi.

13.3.2009

Tuttua kauraa



Oli puhetta tuossa Hehkuvaisen tykönä, että kissoille voi kasvattaa syötäväksi kauraa. Porukoitten luona on niitä kasvamassa, tässä Kusti-kissan viljelmä. Latvoja on näykitty. Kasvatettu samoista kauroista mitä siskon hevoset syö, on ainakin terveellisempi ja turvallisempi kuin äitin ruukkukukat.

Edit 14.3.2009 // Hups, kävi ilmi, että tämä olikin ohraa ja kasvatettu sellaisista kaupasta ostettavista ohransiemenistä, joita myydään samantapaisessa pienessä paperipussissa kuin rairuohonsiemeniäkin. En ole niin maajussi, että tunnistaisin noita korsia silmämääräisesti. Mutta kuitenkin, aion laittaa omille kissoilleni kasvamaan kauraa ja varmaan myös tuota ohraa.

Jutskula

Nappauduin tähän mukaan Kuplan luona...

Ensimmäiset 5 ihmistä, jotka kommentoivat, saavat jotakin tekemääni. Minun valintani. Sinulle.

Tässä tarjouksessa on muutamia sääntöjä ja rajoituksia:
- Ei ole takuita siitä, että pidät tekemästäni.
- Tekemäni juttu on vain sinua varten.
- Se tehdään tämän vuoden aikana.
- Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla. Se voi olla tarina, se voi olla runo. Voin piirtää tai maalata jotakin. Voin leipoa jotain ja lähettää sen sinulle. Kuka tietää? Et ainakaan sinä!
- Säilytän itselläni oikeuden tehdä jotain hyvin omituista.

Haaste? Haaste on se, että sinunkin täytyy laittaa tämä blogiisi. Kaikki me osaamme tehdä jotain!

Napanneet:
1. Windi
2.
3.
4.
5.

Edit 3.7.09 // Kun ei näemmä muita tule, niin ei sitten otetakaan! Windille on jutskulat lähetetty jo.

2.3.2009

Mä haluun naimisiin

Ensin pahoitteluni siitä, että tämä postaus ei koske ihan tuota otsikkoa sillä tavalla, kuin mitä ekana tulisi mieleen :-)

Tiedätte tuon Maija Vilkkumaan kappaleen? Vähintään kertosäkeen sanat oppii ulkoa, vaikka ei erikseen opettelisikaan. Ääneni ei ole vielä ihan palautunut räkiksen jäljiltä, mutta perjantaina oli jo vähän pakko laulaa Tartu mikkiin -ohjelman mukana (äiti katsoi ja minä katsoin kaverina) ja nyt tuossa keittiössä yksin puuhaillessani tuli tuo kappale radiosta. Laulaa piti. Kuulostin jopa ihan uskottavalle Maijalle ainakin näin omasta mielestäni! *räkäistä naurua hyvin monimerkityksellisesti*



Maija oli minusta joskus aiemmin paljon parempi kuin nykyään, harmi. Takavuosina elelin muutamia vuosia olosuhteissa, joissa minua kiellettiin laulamasta ja yleensäkin laulamiseen suhtauduttiin hyvin nurjasti. Siitä kun pääsin, niin otin vahingon takaisin ja lauloin yksin rantasaunassa montakin kertaa putkeen mm. Ingalsin Lauraa. Se on The Killersin Somebody Told Me:n ohessa yksi niistä SingStar-kappaleista, jotka sujuvat parhaiten, kun on tullut harjoiteltua :-)

Niinsanotusti hiihtolomalla

Eilen puoliltapäivin päädyin Miehen kanssa makkaranpaistoon porukoiden pihalle ja siitä edelleen rantatörmälle ottamaan aurinkoa. Lämmitti huomattavasti! Katseltiin kaukoputkella jäälle ja bongailtiin hiihtäjiä kuin muurahaisia. Nähtiin myös liitovarjolentelijöitä, joita ei kyllä olisi osannut niihin ympäristöihin kuvitella, kun ei ole tuolla koskaan paljaalla silmällä moisia nähnyt. Rauhallinen rantavaikutelma sai vähän yllättävää piristystä. Ilma oli kyllä sellainen, että jos on ulkoiluihminen, niin sen varmasti hyödyntää. Päättelen siitä, kun jopa minä olin ulkona niin kauan :-)

Sen että olin sisälle taas päässyt ja käynyt vessassa, niin näin eräiden minun ja siskoni kavereiden ajavan pihaan. Tulivat ratsastamaan ja kuvaamaan hevosia. Seisoskelin sitten toisenkin tovin pihalla ja puhuin ystäväni kanssa hevosharrastuksen täydellisestä sopimattomuudesta meille. Minulle sopii rekiajelu tai kärrykyyti pari kertaa vuodessa, hevosen selkään olen viimeksi noussut varmaan kolme ja puoli vuotta sitten ja se kiintiö riittää edelleen vielä pitkään.

Kun tästä sitten pääsin taas sisälle, olin ilmeisesti niin raitisilmamyrkytyksen kourissa, että olin nukahtaa siihen paikkaan. Koivet olivat umpijäässä ja meni oikeasti monta tuntia ennen kuin toivuin edes jotenkin entiselleni. Onneksi oltiin äitin kanssa päätetty käydä uimassa. Uinti on minun lajini, siinä ei mene mikään paikka kipeäksi eikä hikoaminen tunnu. Pakko yrittää vähän terästäytyä taas sairastamisen jälkeen. Ollaan nimittäin Miehen kanssa lähdössä keskiviikkona hiihtolomareissulle Helsinkiin ja pitäisi jaksaa kävellä ja pysyä perässä.