Saoka

Olen olemassa, mutta muualla.

2010-11-20T11:22:00.000+02:00

Eh, jäi tässä näemmä ainakin kokonainen kuukausi välistä. Tuossa lokakuun lopulla tuli mieleen pari asiaa, joista tänne olisi voinut kirjoittaa, mutta päätin sitten odotella marraskuun puolelle, ettei tulisi sellaista tyhmää yhden postauksen kuukautta. Unohdin sitten mitä piti kirjoittaa, niin olipa tulla kaksi tyhjää kuukautta.

Ei kai mulla mitään asiaa ole. Olen kehittänyt ihan oikeaa sosiaalista elämää, niin ei ole kaikki ihmiskontakti tämän varassa. Facebookissa on mennyt enemmän aikaa, siellä kanssani roikkuvat tietänevät tekemisistäni, joten en ole täällä niitä erikseen listannut. Jotenkin tekisi mieleni muuttaa ja kehittää tätä blogia. Saamme nähä.

Kuva kertoo enemmän kuin mitä minulla on nyt mielenkiintoa kirjoittaa, joten menkää vaikka tuonne.

The things you'll do for a free pencil case

2010-09-27T18:33:00.000+03:00

Uskallan tässä vaiheessa ottaa koulutuksen jo sen verran vakavasti, että liityin liittoon. Tänään kävi yhdestä sellaisesta opiskelija-asiamies esittelemässä, niin homma kävi kätsysti. Mahtavaa värväysmateriaalia sillä oli mukana ja siitä paikasta liittyessään sai vielä kaupanpäällisiksi Globe Hope -kynäpussin. Jo vain kelepaa.

I've experienced a lot as a Swedish army navy sack during the 1940-70's.

There was a representative from a trade union today at my school and they had some cool stuff to give to us (along with all the actual benefits of belonging to a union). I joined and received also a pencil case made of recycled materials by Globe Hope.

Olen pieni sosionomi vain, aina niin nälkäinen...

2010-09-17T13:06:00.000+03:00

Jaa, enpä ole täälläkään raportoinut mitään taas herran aikoihin. Kanssani Facebookissa roikkuvat varmaan tietävät, että lujaa menee. Ehkä sitten niin lujaa, etten ole omassa blogissani kerennyt muuten käymään kuin kurkkimassa lukemieni blogien listaa.

Koulu on kiva. Asioissa on järkeä. Ala tuntuu tärkeälle ja mielekkäälle. Tunnen tajuavani asioita ja oppivani uutta. Älyän miksi niitä asioita pitää opiskella. Tähänastiset oppimistehtävät eivät ole turhauttaneet ja harmittaneet, vaikka aikataulu onkin ollut kireä. Esimerkiksi viime torstaina saimme tiedon kirjasta ja tehtävänannosta ja ryhmätyöesitelmä piti pitää jo tiistaina. Kirjastosta varasin kirjan, mutta vielä maanantaina se oli matkalla Korsoon jostain huitun tuutista. Lainasin sitten toisen kirjan, jonka seläkkeessä luki sosiologia ja jonka sisällysluettelossa oli maininta normeista ja rooleista. Ja sitten googlasin loput. Tein jopa ehkä parempaa jälkeä kuin ne ryhmätyökaverini, joilla oli oikea kirja. Mutta se nyt voi johtua tästä kokemuksesta. Helevetin hyvin meni!

En ole edes kaikkein vanhin. Kaksi on vielä vanhempaa. Silti hengaan niiden vuosina 88-91 syntyneiden (6-9 vuotta nuorempien, köh...) kanssa ja ne on ihan parasta porukkaa. Keskiviikkona oli fuksiaiset, eli uusien opiskelijoiden perehdytys- ja aloitusbileet rastipolkuineen ja haalarimerkkeineen. Mentiin joukkueittain, ideana oli Etelänreissu ja meidän joukkueen teemana oli turistit. Suoritettiin suurimmalta osalta rasteista täydet pisteet ja peräti kaksi meistä päätyi vielä lopuksi yökerhoon hyppimään kuin heikkopäiset. Olen ihan rakastunut kaikkeen ja kaikkiin.

Turistiteemaan piti tietysti olla pukeutunut. Askartelin vähän rekvisiittaa. Vesisadetta oli lupailtu, ja muutenkaan en halunnut/voinut ottaa mukaan oikeaa kameraa. Mutta pahvistahan syntyy.

Sai muuten ihmettelyjä ja kehuja. Yksi tutor tuumasi, että siitä kun joku yökerhossa sen kaulastani tempaisee, niin pettymys on kyllä valtava, kun huomaa sen pahviseksi :-D

Vesisade on tietysti ihana. Hankkisi ehkä vedenpitävän repun.

Mitään ei kuitenkaan mennyt peruuttamattomasti pilalle. Ja kannattihan se, kun nyt on se eka haalarimerkkikin!

Merkinnän otsikko ei ehkä avaudu, mutta ne opettaa meille lauluja ja kovasti tuotakin laulettiin rastipolulla lähes aina, kun joku toinen joukkue kysyi, että mitä sakkia me ollaan.

Olen pieni sosionomi vain
aina niin nälkäinen
mun kotiväki, mun kotiväki
on niin saita!
Ne syöttää sillii aina vaan
mä sitä en halua
vaan haluaisin, vaan haluaisin
Coca-Colan
ja
jätskin!

Vähitellen

2010-09-01T21:26:00.000+03:00

Tänään oli vain puolikas päivä koulussa ja iltapäivä varattu omien asioiden hoitamiseen. Menin siis yhden uuden ryhmäkaverin mukana Tikkurilan asemalle ja hankin matkakortin, niin loppuu tuo kolikoiden kanssa pelleily. Olin tuosta saavutuksesta ja omasta iltapäivästä niin hyvällä tuulella, että kävin "kotiasemalla" vielä Korson kirpparilla kurkkimassa. Ihan kivan kokoinen paikka ja kaikenlaista tavaraa. Ostin tällaista ihkulaista aasialaista krääsää :-)

Tavarat ovat vielä uudessa kodissa aika sekaisin, mutta tyhjentelin taas muutamia laatikoita keittiössä oikeille paikoilleen. Pitänee huomenna yrittää vielä ihan tosissaan järjestellä, ennen kuin Mies tulee perjantaina (toivottavasti) tänne. Siellä on vielä perunannostoa ja ties mitä tekeillä...

Väsyttää ruojasti. On taas totuttelemista sekä uuteen seutuun, uusiin ihmisiin, uuteen kouluun ja uuteen joukkoliikenteeseen, sekä yleensäkin siihen, että joka arkipäivä pitää raahautua jonnekin. Hyvä hetki lähteä nukkumaan on silloin, kun vielä kattolamputtomassa olohuoneessa ei enää näe läppäriltään näppäimistön kirjaimia.

* * *

Little by little

I had the afternoon off so I finally had some time to go get myself a travel card for the trains and buses. Because I was home early I went to a flea market that is right at my train station and bought some cheap accessories :-) Our new home is still cluttered with boxes and stuff floating about and I tried to put some of the kitchen stuff to the drawers and cupboards but there's still a lot to do before Friday when my Man comes here. He's still got some potatoes to pick and everything. I'm super tired, it takes its toll to get used to the new surroundings, new people, new school and new public transportation and also to the fact that I need to go somewhere every weekday. It's a good moment to go to bed when it's too dark in the living room to see the keyboard, we don't have the light fixtures up yet.

Sosiaalielämä alussaan

2010-08-30T19:38:00.000+03:00

Ensimmäinen päivä uudessa koulussa hötäköity läpi. Aamulla hieman ennen kahdeksaa lähdin, tulin takaisin viiden maissa. Lauluja ja leikkejä, ryhmäytymistä ja kiertelyä. Iltapäivän viimeisenä osuutena pubi ja juomalauluja. Maanantaina, haloo?! Livistin karkuun yhden toisen sellaisen kanssa, jolle alkoholijuoma ei tässä vaiheessa maistunut. Eka päivä uudessa kaupungissa, ja vielä suurimmassa mitä maasta löytyy, niin juu ei kiitosh... On näitä asiallisiakin hommia tässä hoidettavana, eivätkä pubit muutenkaan ole ominta ympäristöäni. Bussimatka Hakaniemestä kaikenmaailman pellonlaitojen ja omakotitaloalueiden läpi Korsoon kesti noin tunnin, tähän mennessä taidan pitää lähijunasta enemmän. Korsossa en asu, mutta Korson asemalle on tästä uudesta luukusta kolmen minuutin kävelymatka, mikä on aivan ihastuttavaa. Huomenna on luvassa jopa jotain sosiaalialaan liittyvää opetustakin ja keskiviikkona taas lisää leikkejä ja lauluja.

Beginning to be social

Done with the first day at the new school. Songs and games, getting to know each other and a surprising stop at a pub, including more singing. I don't drink on Mondays, in strange cities and especially not in pubs so I sneaked away with someone likeminded and took a heck of a long bus ride back home. The nearest railway station is a three minutes walk away from our new home and I like it a lot, and I think I like the local trains more than the buses. Tomorrow there is going to be some actual teaching of social studies too but Wednesday is another sing-and-dance day.

Ska inte med till Vasa

2010-08-20T13:17:00.000+03:00

Emme ole muuttamassa Vaasaan, vaan Vantaalle. Otsikko on lainattu tussilla kirjoitetusta tekstistä jo edellisessä muutossakin kolme vuotta sitten käyttämästämme pahvilaatikosta, jonka kaivoin kellarin häkkivarastosta esille ja pakkasin täyteen säilykepurkkeja, jauhopusseja ja pastaa eri muodoissaan. Mistä lie Pietarsaaressa tarttunut tuo laatikko mukaan ja mitä siellä on aiemmin ollut sellaista, mitä ei Vaasaan viedä, tiedä häntä.

Tiistai-aamuna ajeltiin Kuopioon, pidettiin keskenämme viimeiset kotibileet siinä osoitteessa (lue: juotiin viiniä ja juteltiin asiaa ja asian vierestä ja harkittiin SingStarin pelaamista, mutta jätettiin pelaamatta), vietettiin lohnotuspäivä ja urakoitiin siivous- ja pakkauspäivä ja tultiin torstaina takaisin Kajaaniin mukanamme taas puoli autollista tavaraa, jonka mukaantuleminen Vantaalle ei ole välttämätöntä.

Tänä aamuna hätäpaniikinomaisesti heräsimme ennen seitsemää, hoidimme muuttoon liittyviä asioita, kuten takuuvuokran maksua, ensimmäisen vuokran maksua, sähkösopimuksien irtisanomista ja solmimista, kotivakuutuksen tilaamista ja soittelua kämpänjärjestäjälle siitä, että vaikka yritimme etsiä vuoden 2008 veroehdotuksia liitteeksi vuokrasopimukseemme, niin emme niitä löytäneet, vaan ihan vääriä papereita. No, laitettiin nyt kuitenkin postiin ne liitteet, mitä saatiin kopioitua ja luvattiin etsiä ensi viikolla niitä veropapereita uudestaan. Luojan kiitos, tack och lov, meidän asioitamme SATOssa hoitaa erittäin mukava ja ihmisläheinen asiakaspalvelija, joka vain hyväntahtoisesti naurahdellen häivyttää huoleni milloin mistäkin. Vielä pitää kehitellä muuttoautoasiaa, kun henkilöautolla ja peräkärryllä eestakasin sahaamisessa ei ole mitään järkeä noin pitkällä matkalla.

Although mentioned in the title, we're not moving to Vaasa (Vasa in Swedish) but to Vantaa. I just picked the title, written with a thick black marker, from a cardboard box we used when we moved to Kuopio from Pietarsaari three years ago. It's in Swedish, a language often used in Pietarsaari and means that the box should not be taken to Vaasa. I have no idea what used to be in that box before we got it. I packed it with tins and bags of flour and pasta that we're taking with us.

We (me and my Man) went to Kuopio on Tuesday and had the last nice evening in that apartment with some wine and then on Thursday packed a lot of boxes and bags and brought some stuff back to Kajaani where our parents live. We have loads of things that are not necessary to take with us to Vantaa.

This morning we got up at seven, panicked a bit and did a lot of paperwork and stuff concerning our lease in Vantaa, paying rent and deposit, electricity and whatnot. We are supposed to sent some copies of papers about taxes and our income but we couldn't find them so I had to call our housing company about the delay. I'm so glad to deal with a customer service person who is always so positive and understanding so I don't need to worry. We just need to figure out where to get (rent or borrow) a van or something because driving back and forth with a regular car and a trailer is not an option.

Roskapostin parhaat palat - Best of spam

2010-08-13T22:20:00.000+03:00

Kuten tiedätte. As you know.

Hyvä kiertämään

2010-08-12T18:36:00.000+03:00

Tällainen meni tuossa joskus aiemmin tänä vuonna Facebookin kautta, mutta nyt saapi mennä uudestaan täällä. Nappasin Niunaulta tähän kiinni.

Lupaan lähettää jotain itsetehtyä viidelle ensimmäiselle, jotka kommentoivat tähän postaukseen. Jos lähdet mukaan, sinun tulee julkaista tämä omassa blogissasi ja lähettää myös jotain itsetehtyä viidelle ensimmäisenä kommentoineelle.

Sääntönä on, että tavaran on oltava itse tehty ja lähetettävä vuoden 2010 aikana. Jos haluat mukaan, kommentoi tähän postaukseen ja laita yhteystietosi sähköpostiini (kurkkaa blogin vasen ylänurkka). Mainitse muutama kelvollinen väri minulle vihjeeksi.

Och samma på det tredje inhemska språket:

This is a challenge. I promise to send something I made to the first five people who leave a comment to this post. All you have to do is to copy this challenge to your own blog and send something you made to five people. The items must be made and sent during the year 2010. If you want to do this, leave a comment and email me with your address (my email address is on the top left corner of this blog). Please mention a few colors that you like.

Matkamuistoja, tavallaan - Souvenirs, sort of

2010-08-10T21:00:00.000+03:00

Kamalan ajankohtaista, mutta pengoin tuossa askartelukirjaani ja skannasin vanhoja juttuja, joita jäi joskus skannaamatta. Meillä kävi tammikuussa kiinalaisia vieraita ja joskus maaliskuussa kokosin tämän sivun. Heidän Euroopan-kierrokseltaan tuliaisina tuomiensa suklaiden käärepapereita, belgialainen lentopostitarra ja pääsylippu Kuopion Puijon torniin. Vielä jäi jotain, mistä voi tehdä oman sivunsa.

A page I made for my sort-of-scrapbook and only scanned recently. I had some visitors from China in January and some time back in March I compiled this page out of stuff they left behind. Wrappers from the chocolate bars they brought to me from their tour in Europe, a Belgian air mail sticker and a ticket for the Puijo tower in Kuopio, Finland. I still have some stuff for another page.

Koruja kirppisväelle

2010-08-01T20:18:00.000+03:00

Sitä joskus tekee mieli antaa jotain sellaisille ihmisille, jotka ovat kohdelleet kuin ihmistä konsanaan. Kovin erilainen työpaikka oli kirpputori verrattuna muutamaan aikaisempaan. Kuusi ja puoli viikkoa meni, olisi voinut viihtymisen puolesta mennä enemmänkin :-)

Rajaseudulle

2010-07-24T21:47:00.001+03:00

Ensinnakin pahoitteluni siita, etta suomen kirjoittaminen on nyt vahan mita on, mutta otin vanhan lapparini mukaan Kuopioon ja se jokki, joten kayttojarjestelma piti asentaa uusiksi, ja siina hotakassa tama pentele unohti, miten laitetaan pisteet aan ja oon, siis niiden suomen aakkosten viimeisimpien merkkien paalle. Samoin valimerkit ovat missa ovat. Osan olen loytanyt ja osan copy-pastannut, mutta nyt menee hermo, ja kirjoitan taman ilman kirjainten ylapuolisia pisteita ja niilla poloisilla valimerkeilla, mita saan aikaan.

Ollaan tultu siihen tulokseen, etta otan vastaan sen opiskelupaikan, minka suosiolla sain. Yliopistojen jonotussijat jaivat niin kauas toteutumiskelpoisesta, etta antaa olla. Jos vaikka se pieni mahdollisuus olisikin, etta yhta niista voisi puolivakavissaan jonottaa, niin aika kavisi turhan vahiin, kun pitaa kuitenkin kaupunkienvalinen muutto tehda. Mennaan siis Helsinkiin ja alan opiskella sosiaalialaa Metropolia AMKssa. Asuntoilmoitus laitettiin tanaan Vantaan Sanomiin, ilmestyy ensi viikolla. Pitaa taas kyttailla puhelinta, jospa se jonkun kerran soisi. Voi olla, etta joudutaan ainakin aluksi jattamaan kissat Kainuuseen, mutta Mies on niille puhunut hoitopaikan jopa vuodeksi. Pitais nyt vaan jonkinlainen koppero loytaa, etta saisi edes taman ihmisosion perheesta asuttaa sinne. Kattoo sitten myohemmin, josko sais jonkin paikan, minne lemmikitkin kelpuutetaan. Oletettavasti koulu alkaa 30.8., joten nyt ei karsi nirsoilla.

Tahan lopuksi pistan nyt sitten naita pisteita, sijoitelkaa haluamienne vokaalien paalle ja pistakaa mahdolliset ylijaaneet taskuunne odottamaan seuraavaa kertaa. Jos ei piisaa, niin piirtakaa itse lisaa, ei ole vaikeaa. Kuvia en lisaa, kun ei niita nyt tassa suht tyhjalla koneella ole.

.. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. ..

Ihan vaan väliaikatietoiskuna...

2010-07-14T19:27:00.000+03:00

... että olen edelleen olemassa, mutta on tässä kaikenlaista. Aika menee työelämävalmennuksessa yhdellä kirpputorilla ja pähkäilen tässä päässäni, että mitä siitä kirjoittaisin ja mitä en, joten en ole vielä kirjoittanut mitään. Muuten perin jees, mutta kantapäät menivät kipeäksi seisoskelusta siihen saakka, että tajusin tällä viikolla alkaa työskennellä sukkasillani. Kävin halpamarketista jo ostamassa pinkan halpoja sukkiakin, että on mistä kulutella eikä tule suotta surku mitään parempia sukkia. Olisin ostanut sellaiset jumppatossut, mutta kuulemma olivat eläkeläispirulaiset viime talvena ostaneet korista kaikki isoimmat koot, niin että suurin mikä enää löytyi, oli 37, mikä ei ihan mene tähän minun sorsanräpylääni (41).

Koulujen tulokset pitävät jännityksessä, jotain olen jo netistä urkkinut, mutta näemmä tilanne elää vielä, joten en usko mitään, ennen kuin näen ihan paperilla jotain tjsp. Eli ei tästäkään tämän enempää. Tai no sen verran, että ainakin yhteen paikkaan olen päässyt, ja kahteen olen tämän päivän tiedon mukaan jonossa. Eli muutetaan joka tapauksessa Kuopiosta johonkin etelämmäksi. Saap' nähä, saap' nähä.

Muun ajan olen swappaillut ahkerasti ja kötöstellyt vaikka mitä ennestään ihan tuntemattomiakin käsitöitä. Olen varsin rakastunut Swap-botiin ja vietän enemmän aikaa sen sivustolla ja forumilla kuin täällä tai Facebookissa. Also the idea of continuing writing this blog in English has crossed my mind (in order to attract more followers) but no decisions about that yet either.

Edellämainitun lisäksi olen rakastunut Doctor Who'hun, jota tässä löysin ihan useamman tuotantokauden tuijoteltavakseni. Niin nörttiä, mutta niin vetoavaa. Kyllä heruis.

Olis tosi kivaa, jos kommentoisitte ja kertoisitte, että kuka tätä oikein lukee ja mitä täältä oikein haluttaisiin lukea ja millä kielillä ja ihan mitä vaan. Tietäis vähän, että mitä tänne laittais.

Posti kulkee, kun Kusti polkee

2010-06-26T19:40:00.000+03:00

Niin, piti vissiin täälläkin esitellä noita Swap-botin vaihtojutskiani. Niitä on nyt kertynyt jo sen verran, etten jokaista rupea tässä erikseen selittämään, vaan laitan mieluummin linkin tuonne kuvakansioon. Siellä on tätä kirjoittaessani 21 kuvaa, mutta lisää on jo koneella odottamassa vastaanottajien ilmoituksia kuvien esittämien tekeleitteni perilletulosta.

Swap-bot sent and received

Olen siis koristellut ja täyttänyt tikkuaskeja, tehnyt korvakoruja, vaihdellut teepusseja ja tarroja sekä rakennellut kirjanmerkin ja lähetellyt niitä pitkin maailmaan ja vastaanottanut samoja juttuja muiden tekemänä ihan yhtälailla ties mistä.

Koruja ja kakkua

2010-06-24T22:45:00.000+03:00

Tuossa joskus keväällä leikittiin Facebookissa jonkinlaista hippaa ja lupailtiin kommentoineille itsetehtyjä lahjuksia, jos laittavat itse haastetta eteenpäin. Minuun tarrasivat kiinni Henskis ja yksi niinsanottu sukulainen. Jälkimmäiselle lähettelin tällaiset korvikset.

Henskikselle pistin postiin kaulakorun ja ATC:n, jossa on ehkä hyvyys-helppous-suhteessa paras tietämäni kakkuohje.

Samaan postaukseen livautan vielä edellämainittuun haasteeseen mitenkään liittymättömät korvikset, jotka tein kaverilleni K:lle, jonka tykönä kävimme yöpymässä pääkaupunkiseudun valintakoereissulla kesäkuun alkupuolella.

Löytö itsestäni

2010-06-13T11:50:00.000+03:00

Useiden vuosien tauon jälkeen löysin taas itsestäni jotain, minkä luulin olevan poissa. En syöpää, vaan jotain parempaa. Mustatussipiirtäjän.

Swap-botia penkoessa osui kohdalle zentangle (jonkinlainen selitys täällä) eli jonkinlainen piirustelu, jossa tilaa täytetään toistuvilla kuvioilla. Piirsin eilen tämän ja aloitin jo toistakin kuvaa ja pari juttua on heti jo mielessä. Kyniä oli kolme, ihan jotain cd/piirtoheitinkalvotusseja ja yksi ohutkärkinen muu huopakynä. Sitten vaan jonkinlainen ääriviivakuva paperiin ja täyttämään tilaa.

63 questions you have never been asked

2010-06-12T12:58:00.001+03:00

Liityinpä toukokuun alkupuolella sellaiseen nettijutskaan kuin Swap-bot. Siellä vaihdellaan kaikenlaista, menee ja lukeehäntä ihan itse etusivulta. Koska materialistisemmassa muodossa olevien sekä lähettämieni että vastaanottamieni hommelien kuvat ovat toisaalla, laitan tänne nyt alkuun esille yhden sähköpostiswapin tuotokseni. Swapin järjestäjältä on lupa saatu. Ideana oli siis lähettää kymmenelle osallistujalle sähköpostina vastaukset 63 kysymykseen. Nämä vastaukset ovat siis kesäkuun seitsemänneltä, eivät tältä päivältä.

~@~@~@~@~@~@~@~@~@~@~@~@~

1. First thing you wash in the shower?
- My chest. It's a natural place to start as it is the first place where the water hits.

2. What color is your favorite hoodie?
- I only have two hoodies and they're both green so I guess I have to say green.

3. Would you kiss the last person you kissed again?
- That was my fiance so I definitely would.

4. Do you plan outfits?
- Sort of. Being practical and comfy are my top priorities here but I can't feel comfortable with something that is ugly or doesn't match at all.

5. How are you feeling RIGHT now?
- A bit anxious. I'm doing my best avoiding reading a book about general linguistics for a university entrance exam. Swap-bot and silly questionnaires are good excuses...

6. What’s the closest thing to you that's red?
- A piece of red ribbon on my desk, something I didn't put in a red matchbox I swapped some weeks ago.

7. Tell me about the last dream you remember having?
- Last night I had a dream about a little boy my grandmother was taking care of (there is no such boy really and my grandmother died in 2007). He wanted to do some sports and we were wondering whether my grandmother knew what basketball was like. (She was born in 1915 and never grasped the idea of pop music, the only music for her were the hymns at church so I had a reason to think she didn't know what basketball was.)

8. Did you meet anybody new today?
- I haven't been out today yet, I'm at home alone so I haven't met anyone at all.

9. What are you craving right now?
- Any food would do, I should go and make myself some lunch anytime soon.

10. What comes to mind when I say cabbage?
- A light green color and cartoon rabbits.

11. Are you emotional?
- Yes I am. Unfortunately especially any negative feelings tend to be quite strong. Much easier to be super upset than to be super happy. Nordic melancholia, I guess...

12. Have you ever counted to 1,000?
- I have tried! Like when counting sheep when trying to fall asleep or when being so bored and there's nothing better to do. But I always lose count sometime after three hundred.

13. Do you bite into your ice cream or just lick it?
- I lick it. Biting into cold things makes my teeth ache and since ice cream isn't something you eat when you're hungry but because it tastes good I lick it because it last longer that way.

14. Do you like your hair?
- Yes I do. It's long and thick and I've found a dye that works for me right now.

15. Do you like yourself?
- Now that's a tougher question! I like some things about myself but not all.

16. Would you go out to eat with George W. Bush?
- It depends. If I got to choose the restaurant and he paid for the meals, then yes. And if he kept quiet!

17. What are you listening to right now?
- My favorite radio station. The people are talking about contract killers. Wonder if it has anything to do with the terrible song they just played.

18. Are (were) your parents strict?
- No, they trusted me to make smart choices.

19. Would you go sky diving?
- I would although I have a fear of falling and hurting myself.

20. Do you like cottage cheese?
- Yes but I don't eat it very often.

21. Have you ever met a celebrity?
- Hmmm... No one terribly well known or anything but when I studied for a year at a folk high school one of my teachers was the guitar player of a then quite popular rock band. So I met him almost every day for nine months.
http://www.youtube.com/results?search_query=aknestik&aq=0

22. Do you rent movies often?
- Never. I rarely watch movies at all. I usually watch them on the television.

23. Is there anything sparkly in the room you're in?
- Some jewelry.

24. How many countries have you visited?
- Let's count: Sweden, Norway, Russia, Estonia, Germany, Turkey. That's six.

25. Have you made a prank phone call?
- When I was a kid, yes. My friend and I called our classmates' homes and made funny noises and then hung up.

26. Ever been on a train?
- Yes and I'm going to take another ride on Wednesday morning at five to six again. Off to the uni entrance exam...

27. Brown or white eggs?
- As long as they're chicken eggs the color doesn't matter.

28. Do you have a cell phone?
- Of course I do. It's a Sony Ericsson Xperia X1 and I got it last year in May.

29. Do you use lip balm?
- Only the kinds that heal and only when there's something to heal.

30. Do you own a gun?
- I don't go hunting and I don't live in a dangerous environment so I don't need one.

31. Can you use chop sticks?
- Yes! I practised with some drinking straws and crushed pineapple when I was a kid. It would feel so weird to eat with a fork and a knife at an Asian restaurant.

32. Who are you going to be with tonight?
- Just by myself, reading the book mentioned at answer #5.

33. Are you too forgiving?
- I guess I am.

34. Ever been in love?
- Yes I have and I currently am too.

35. What is your best friend(s) doing tomorrow?
- Go ask her/them, I don't know! They live too far away so we don't meet very often.

36. Ever have cream puffs?
- I'm not sure what they even are.

37. Last time you cried?
- I've been so busy lately that I guess I haven't had any time to cry!

38. What was the last question you asked?
- I asked someone if we could meet this week intead of next week so I could plan my train travels more easily.

39. Favorite time of the year?
- I'm glad to live in a country (Finland) where we have four seasons since I need them all. I need all of them, I get bored so easily.

40. Do you have any tattoos?
- No I don't. Sometimes I feel like having one but I don't know what kind of a picture and where to put it.

41. Are you sarcastic?
- Me? Nooo... >:-}

42. Have you ever seen The Butterfly Effect? (for those who don't know, it's a movie)
- No I haven't.

43. Ever walked into a wall?
- At least once! I was four or so and the next day there was going to be photos taken at my daycare center. I walked or ran into a wall and ended up having a small but visible bruise on my forehead. Luckily my mother managed to make me a hairdo to cover it!

44. Favorite color?
- As I said, I get bored easily. My favorite colors change quite often too. Still, I have a tendency to go back to red, green and purple most often.

45. Have you ever slapped someone?
- Yes I have but not so hard that they would bleed or be otherwise seriously hurt.

46. Is your hair curly?
- A bit wavy.

47. What was the last CD you bought?
- I don't buy CDs anymore... It must have been one by a Finnish girl rock band PMMP some years ago.
http://www.youtube.com/results?search_query=pmmp&aq=f

48. Do looks matter?
- To some extent. If we're talking about choosing your life partners here I'd say I appreciate being clean and shaven and dressing up in clean clothes that fit and suit you.

49. Last text you received?
- The one where my fiance said good night to me.

50. Is your phone bill sky high?
- Not at all. The biggest part of it is the montly instalment of the phone itself. I only make a couple of calls a month and send less than a hundred SMS.

51. Do you like your life right now?
- Kind of. As I'm unemployed I have time for things but then again I don't have very much money. And I'm getting bored already.

52. Do you sleep with the TV on?
- No, what's the point?

53. Do you have good vision?
- Quite good but I wear contact lenses.

54. Do you hate or dislike more than 3 people?
- I prefer not to waste my resources on hating but I sure dislike many people.

55. How often do you talk on the phone?
- A few times a month, not even weekly.

56. The last person you held hands with?
- My fiance.

57. What are you wearing?
- A black summer dress, some sort of leggings and a pair of selfmade woolly socks. Don't match but I'm alone at home so I don't care. If I'm going out I'll change.

58. What is your favorite animal?
- Cats.

59. Where was your last picture taken?
- In my parents' living room. There was an event on Facebook where you wore a black t-shirt for a day to represent the black hole in people's hearts caused by homophobic people. I wore one and took a picture and posted it on Facebook.

60. Can you hula hoop?
- I used to when I was younger.

61. Do you have a job?
- No I don't. That's why I'm applying for universities. I could wipe my bum with my previous degree.

62. What was the most recent thing you bought?
- Some groceries.

63. Have you ever crawled through a window?.
- As a child, yes. When I was ten or so I crawled through a window with my friend (the same one I made prank calls with!) at her house and climbed on the roof to drop down Barbie dolls with plastic bags as parachutes. And when we were on a class trip and were accommodated in a hostel we crawled through the girls' room window and sneaked to the boys' window to see what they were up to. Oh happy memories :-)

Go deactivate yourself!

2010-06-08T13:12:00.000+03:00

Tämmöinen ihana oli tullut tähän bloginkin käyttämään sähköpostiosoitteeseen, jota en koskaan enkä missään vaiheessa ole käyttänyt Facebookia varten. Suoraan roskapostilaatikkoon oli sentään älynnyt mennä.

Makea elämä -verkkokaupan pitäjän arvonta

2010-06-06T12:38:00.000+03:00

Johannan kautta huomasin tämän arvonnan (19.6.2010 asti). Kerrassaan makeita koruja uudessa verkkokaupassa, tuota pitää penkoa!

Syö

2010-06-06T12:19:00.000+03:00

Olen kahden läppärin loukussa ja muistitikkukin on siellä sen toisen läppärin luona Kajaanissa, joten nyt Kuopiossa taas vaihteeksi ollessa en viitsi blogata mistään sellaisesta, mistä piti. Sen sijaan, ollessani luvan kanssa huono bloggaaja (pitäisi lukea noita pariakin kirjaa koskien yleistä kielitiedettä ja suomen kielioppia ensi keskiviikkoa ja torstaita varten), kopsaan Henskikseltä ruokakyselymeemin. Kesä on ruuanlaiton erikoisaikaa minulle, joten sopii sen puolesta. Viimeaikaisista askarteluista ja käsitöistä sitten, kunhan olen taas Kajaanissa sen kuvia sisältävän läppärin ja muistitikun ääressä.

* * *

Miten haluat munasi?
- Keitettynä tai paistettuna. Keitettynä useammin kovana, mutta sellainen melko löysä menee aina toisinaan. Paistettuna niin, että keltuainen ja valkuainen on sotkettu.

Kuinka nautit kahvisi/teesi?
- Just mietin näitä tässä. Kahvin juon maidon kanssa. Jos juon ihan vain kahvia, niin pelkkä maito riittää, mutta jos tarkoitus on syödä jotain makeaa sen kanssa, laitan kahviinkin vähän sokeria tai yhden Hermesetaksen tai muuta vastaavaa. Mummoni teki päinvastoin; jos hänellä oli makeaa syötävää kahvin kanssa, hän ei laittanut sokeria kahviinsa. Minä mieluummin laitan, sillä hyvin makeiden leivonnaisten kanssa sokeriton kahvi maistuu liian kuivalle ja kitkerälle. Tee voi olla mustaa tai vihreää tai valkeaa (punaista en ole vielä kokeillut, mutta sellaistakin on näköjään kauppoihin tullut), kunhan on maustettu jollain. Ihan pelkästään varsinkin vihreä tee on aika tylsää. Myöskin sellaiset ihan vain infusion-juomat ilman minkäänlaista teetä ovat vähän turhan mehumaisia. Ruusunmarjateestä en välitä, maistuu mahahapolle :-P Teehen laitan sokeria, mutta en maitoa.

Suosikkiaamiaisruokasi?
- En ole aamiaisihminen. Usein ajatuskin syömisestä etoo, varsinkin minkään lihapitoisen ja lämpimän. Talvella kurssilla ollessani huomasin aikaisten aamujen hyväksi aamiaisjuomaksi piimän. Iso muki kahvia maidon kanssa ja lasi piimää, niin selviää hengissä lounaalle. Samoin jugurtti käy, mutta mieluummin lasista juomalla kuin kulhosta lusikoimalla. Etenkin aikaisina aamuina osaan siis vain juoda, en syödä. Jos herään myöhemmin, eli kymmenen ja yhden välillä, niin sitten saatan syödä voileipääkin, kun vähän kerkeän ensin herätä.

Maapähkinävoi?
- Olen ehkä kerran kokeillut joskus vuosia sitten, kun muistaakseni yksi serkku sitä ehkä joululahjaksi antoi vanhemmilleni jonkin herkkukorisysteemin osana. Ehkä sitä ei kukaan uskaltanut maistella ennen kuin se oli jo pilaantunut tai jotain, mutta ei se hyvää ollut. Pitäisi vissiin kokeilla joskus uudestaan, mutta en näe itseäni ostamassa purkkia.

Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?
- En ole oikein mikään salaatinkastikkeilla pelaaja, syön kai useimmiten ihan ilman. Jotain thousand island -hommaa on kai useimmiten porukoilla jääkaapissa.

Colaa vai Pepsiä?
- Aivan sama. Useimmiten Pirkan tai Rainbown kolaa.

Laiskottaa, mitä teet?
- Voileipää.

Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat?
- Mitään kotiinkuljetuspizzoja en tilaa koskaan, mutta jos jotain käydään hakemassa, niin halut vaihtelee. Kyllästyn tosi helposti. Meidän vakiopizzapaikassa on sellainen hyvä Fantasia-niminen pizza, jossa on kanaa, punasipulia, majoneesia, persikkaa ja jalapeñoviipaleita. Toinen kiva on Mexicana, jossa on pohjalla tulista kastiketta ja päällä pepperonimakkaraa ja ananasta sekä jalapeñoa, mutta se yleensä vaihdetaan joko paprikaan tai herkkusieniin. Nyt kun on tuollainen tulisempi pizzavaihe päällä, niin ne muut peruslätöstykset maistuvat vähän puurolta.

Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?
- Mitä milloinkin. Jos oikein inspiraatio iskee, niin sitten yleensä pyrin tekemään jotain, mitä en ole ennen kokeillut.

Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja?
- Vaikka mistä. Keitetyt perunat ja ruskea kastike, sitä oli lapsuudessa ihan liikaa, enkä sellaisia ole itsekseni valmistanut enää koskaan. Kaikki huonosti valmistettu liha, joka on joko niin kuivaa, että hiudut menevät henkeen ja jäävät hampaanväleihin tai niin sidekudoksista tai läskistä (= kutsutaan perhepiirissä nimellä kinnunen, sori kaikki mahdolliset Kinnuset!), että tuntuu pahalta suussa. Savuluukeitto, vanhempieni ja siskoni suuri suosikki, jossa yhdistyy niin huonosti laitettu liha että isot keitetyt perunanpalat. Ihme oikeastaan, etten ole missään välissä kääntynyt kasvissyöjäksi! Josta tulikin mieleeni, että Pietarsaaressa oli koulussa tosi huonot kasvisruuat. Oli se sitten mitä tahansa, se maistui lantulta ja juustolta (ei hyvä yhdistelmä).

Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?
- Vaikka mikä vaikka kenestä.

Onko olemassa ruokaa josta kieltäytyisit?
- Sisäelinruuat, etenkin kaikki munuaisiin, suoliin ja virtsarakkoon liittyvät. Maksa menee maksalaatikossa, jauhemaksapihveinä ja maksamakkarana/-pasteijana, mutta ihan an sich en sitä voi syödä. Niitä munuaisia en todella tajua - miksi pitää syödä se osa, joka on tarkoitettu kusen suodattamiseen?

Mikä oli lapsena lempiruokasi?
- Vaihteli jo silloin niin kuin nytkin.

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?
- Spagettia opin syömään joskus ehkä kolmannen tai neljännen luokan tienoilla, sitä ennen inhosin, en tosin muista miten kauan. Samoin monenlaisia risottotyyppisiä juttuja. Valkeita toukkia, junou... Viime kesä oikeastaan elettiin jonkinlaisella risoton tai paellan tapaisella ruualla.

Lempihedelmäsi ja - vihanneksesi?
- Taas kerran, vaihtelu virkistää. Kaikkee vaan! Kasvispuolella ei oikeastaan ole mitään sellaista, mitä karsastaisin ihan loputtomiin. Säilötty kurpitsa on kyllä ihan murheenkryyni - olisi kamalan hauskaa pitää kurpitsasta, kun se on niin hauska kasvi, mutta kun se on niin pahaa ainakin säilöttynä. Pitäisi joskus päästä maistamaan tuoreena ja muissa muodoissa.

Lempiroskaruokasi?
- Saako tähän vastata, että kaikki paitsi kananugetit?

Lempivälipalasi?
- Voileipä.

Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?
- En tiedä outoudesta, mutta en ole nähnyt kenenkään lapsuudenperheeni ulkopuolella syövän keitettyä kananmunaa voin kanssa. Se keltuainen on niin kuiva ja tympeän makuinen, että se tarvitsee kaverikseen voita (lue: oivariinia tai margariinia).

Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi?
- Sillä samalla kuin muutenkin, mutta pienennän annoksia ja olen kasvattavinani kasvisten osuutta.

Lopetit dieettisi, mitä saisi olla?
- Mitä vaan!

Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?
- En ole päässyt kokeilemaan kumpaakaan, mutta ainakaan kiinalaista en ole onnistunut vielä saamaan liian tulisena, vaikka aina niitä tulisimpia vaihtoehtoja tilataankin.

Saako olla jotain juotavaa?
- Enimmäkseen vettä, kiitos.

Punaista vai valkoista?
- Jos viinistä on kyse, niin valkoista. Olen allerginen punaviinille, huomasin noin vuosi sitten, kun Ruotsin-laivalta paria punaviiniä ostettiin. Aivastuttaa ihan holtittomasti.

Lempijälkiruokasi?
- Sitä vaihtelua, kiitos! Rahkat, mousset, hedelmäsalaatit, kiisselit, kakut, kaikki käy.

Täydellinen yömyssy?
- En harrasta. Jos juopotellaan, niin silloin ollaan hereillä ja juomisen päätteeksi yritetään selvitellä hetkinen ja syödään jotain, ettei tulisi krapulaa.

Mikä on ensimmäinen leipomis- tai kokkailumuistosi?
- Varsinaisesti aloitin leipomisen joskus ala-asteella, kun osasin jo lukea itse ohjeita. Minulla on vieläkin jossain jemmassa sellainen lasten kirjakerhosta tullut Aku Ankan keittokirja, joka oli kyllä kovassa käytössä. Ennen tuotakin vaihetta on tietysti jotain aikuisten kanssa väsäilty. Joskus alle viisivuotiaana tehtiin tarhassa isänpäivälahjaksi jotain suklaapalleroita strösseleineen nättiin rasiaan. Sitten isänpäivänä olisin syönyt ne kaikki itse. Hataria muistikuvia.

Kuka on vaikuttanut ruoanlaittoosi eniten?
- Mies, joka opetti minut käyttämään mausteita.

Onko sinulla valokuvaa todisteeksi varhaisista kokkailuistasi?
- Lisään sitten, kun pääsen Kajaanissa penkomaan valokuvia. Jos siis jotain löydän.

Kärsitkö jonkinlaisesta ruoanlaiton pelosta, saako ajatuskin jonkin ruokalajin kokkailusta kämmenesi hikoamaan?
- Ei tule mitään mieleen.

Mikä on käytetyin tai eniten arvostamasi keittiövälineesi ja/tai suurin pettymyksesi mitä keittiövälineisiisi tulee?
- Pettymyksistä en tiedä, ehkä joku heti ruostuva ja tylsyvä veitsi, mutta pahin turhake on kyllä sellainen purkinkannenavaaja, jolla raotetaan kierteellisen kannen reunaa, että saataisiin paine tasattua ja kansi auki. Mitään muuta sillä vehkeellä ei voi tehdä. Ja näitä on meillä kaksi, lahjaksi saatuja. Selittävät, että ei sitten väänny veitsenkärjet tai lusikanvarret, mutta kysyn vaan, että miten hemmetin huteria veitsiä ja lusikoita ihmisillä sitten on, että ne tuossa vääntyvät? Pakkoko sinne on se perintöhopealusikka sitten laittaa, jos se ei kestä? Ehkä minä sitten arvostan kestäviä arkiaterimia, joita ei saa vääntämälläkään rikki ja rumaan kuntoon.

Nimeä jokin hauska tai outo ruokakombinaatio josta todella pidät?
- En nyt saa pohtimallakaan päähäni muuta, kuin että lähipiirin kannan vastaisesti laitan pizzaan mielelläni myös makeita hedelmiä, kuten ananasta, persikkaa tai luumua. Ja niin, toissa kesänä keksittiin voileipien kuningatar: ruisleivälle margariinia, kotitekoista majoneesia, salaatinlehti, kinkkusiivu ja halkaistuja viinirypäleitä. Ihana!

Nimeä kolme syötävää tai ruokalajia, joita ilman et vain voi elää?
- Maitosuklaa, ja joulu ei ole joulu ilman lanttulaatikkoa ja kinkkua.

Mitä ruoanlaitostasi puuttuu?
- Kaikenlainen hienostuneisuus ja usein myös terveellisyystasapaino.

Sähköpostia ja tekstiviestejä

2010-06-03T16:15:00.001+03:00

Privaviesti Facebookissa, Saoka -> Henskis 25.5 kello 20:51

Moiks!

Ollaan tulossa Jyväskylään huomenna keskiviikkona. Mulla on yliopiston englannin valintakoe keskiviikkona klo 15-18 ja englannin opettajankoulutuksen haastattelu (sounds scary, I know!) torstaina joskus aamuyhdeksän jälkeen. Ollaan muuten ihan rennolla aikataululla liikkeellä ja Sxxx on tavallaan lomalla, nyt kun sillä ei ole koulun kanssa enää mitään tehtävissä (odottaa kypsyysnäytteen ja viimeisen tentin arvosanoja) ja ennen kuin kesätyö alkaa. Vois olla kiva nähdä teitä, jos teillä on aikaa ja halua. Me majoitutaan Omena-hotellissa Vapaudenkadulla. Jos nappaa nähdä, niin pistätkö puhelinnumeroasi tai vaikka tekstarin mulle, mun numero on 0xx xxx xxxx.

♥ Sxxxx

Tekstiviestit

Saoka -> Henskis 26.5.

Moi! Mainitsit, että asutte lähellä Omenahotellia ja että teillä olis vapaa autopaikka. Olisko meidän mahdollista pitää autoa siinä tämän reissun ajan, kun hotellilla ei ole paikoitusaluetta? Korvattais jotenkin kyllä. T. S

Kiitti! Oon jo täällä yliopiston aulassa tärisemässä, laitan tuon viestin edelleen Sxxxlle. Se on menossa lenkille yhen kaverinsa kanssa tässä ootellessa, mutta jos selviytyy sieltä ennen ku mä täältä, niin saa navigaattorin kanssa etsiä paikan.

Jepjep, kaksi maksimisanamäärän esseetä kirjoitettu. Tuotiin just auto tähän teidän pihaan ja lähdetään etsimään hotellia. Mulla on huomenna joskus 9 jälkeen se haastattelu, ei tarkemmin aikaa tiedossa. Jos sen jälkeen vaikka sitten näkis ja tekis jotain? Kiitos vielä autopaikasta ja henkisestä tuesta!

27.5.

Huomenta! Mulla alkaa haastattelut vasta 13.45. Lähetkö nyt meidän kanssa syömään Genghis Khanin lounasbuffettiin? Minä tarjoan. Jos me tästä lähettäis kävelemään teille päin ja tuotais kamat autoon ja käveltäis siitä sitten yhessä keskustaan?

Saoka -> Kxxxx 26.5.

Moikka! Tuli valintakoekutsu Helsinkiin ensi maanantaiksi. Koe alkais aamulla kahdeksalta ja on yksipäiväinen. Olisko mitenkään mahollista, että me majotuttais teillä se sunnuntain ja maanantain välinen yö? Just nyt ollaan JKL:ssä ja pari muutakin valintakoereissua on tulossa, niin melekoseksi hotellihelvetiksi menee.

Saoka -> äiti 27.5.

Ollaan tulossa Kajaaniin päin jossain Nerkoossa. Tuli kutsu Helsinkiin maanantaiksi, sovittiin jo Kxxxxn kanssa majoitus.

Äiti -> Saoka 31.5.

Mitenkä on reissu menny?

Saoka -> äiti

Hyvin on mennyt. Nyt ollaan Mikkeliin päin menossa ja seisotaan jossain tietyöalueella oottamassa. Koe ei tainnut kyllä mennä kamalan hyvin, mutta ihmeissään tuntuivat olevan monet muutkin niistä esseekysymyksistä. Heinäkuun 20. mennessä tulee tieto tuoltakin.

Sähköpostia yksilövalmentajalle työnhakuhankkeessa 3.6. klo 15:30

Hei Axxxx

Anteeksi, että tässä sähköpostissa meni aika kauan. Soitin silloin 20. päivä heti käynnin jälkeen kotiin tultuani yhteen niistä paikoista, joista oli puhe. Päätin valita ensimmäiseksi Kirpputori Xxxxxxn, koska heillä oli ilmoitus harjoittelupaikasta. Sovimme käynnin maanantaille 24.5. ja siellä sitten sovimme, että tulen heille työelämävalmennukseen. Muihin paikkoihin en sitten soittanutkaan, kun kerran tämä jo tärppäsi.

Työkkärin kanssa oli vain ottaa vähän takapakkia. Soitin sinne ja kysyin, tekisinkö sopimuksen Kuopion vai Kajaanin työkkärin kanssa. Virkailija sanoikin, ettei minulla ole oikeutta työelämävalmennukseen johtuen tästä uudesta lakimuutoksesta. Se oli aikamoinen isku ja yksi hyvä esimerkki siitä, miksi minun on niin vaikea käydä näihin asioihin käsiksi - vaikka itse luulisi tekevänsä kaiken oikein, tulee jostain kuitenkin jotain ikävää silmille. No, muutenkin tylysti käyttäytynyt virkailija kuitenkin laittoi soittopyynnön jollekin, joka tietäisi asiasta enemmän. Seuraavana aamuna sieltä sitten soitettiin ja sanottiin, että kyllä minulla on sittenkin oikeus työelämävalmennukseen, eikä pelkästään 6 kk harkinnanvaraista lisäaikaa, vaan täydet 12 kk, koska olen nyt yli 25-vuotias ja minulla on ammatti ja aiempi "hara" oli työharjoittelua, jonka tein alle 25-vuotiaana ja ilman ammattia.

Hain Kuopion työkkäristä sopimuspaperit ja kävin yrityksessä ne täytätyttämässä ja vien ne vielä tämän viikon aikana takaisin Kuopion työkkäriin. Aloitan työelämävalmennuksen 16.6. ja jatkan alustavasti 30.7. saakka, koska aluksi on hyvä tehdä lyhyt sopimus.

Valintakokeista on puolet takana ja juuri katselin junayhteydet ja majoituksen loppuja varten. Jyväskylän yliopiston englannin kielen ja opettajankoulutuksen haastattelun oletan menneen hyvin, ammattikorkeakoulun sosiaalialan kokeista en menisi sanomaan, mutta onpahan käyty ainakin.

Tulen sitten 14.6. käymään taas Xxxxxxxllä.

t. Sxxxx

Kesän ensimmäinen sunnuntai-ilta

2010-05-18T16:17:00.001+03:00

Oltiin viikonloppu Kajaanissa ja aloitettiin kesäily.

Jonkinlainen paellasovellutus ja herkkusieni-pekoni-koskenlaskija-kötöstyksiä muurinpohjapannulla. Syöjinä oli minun ja Mieheni lisäksi äitini, tätini ja yksi serkkuni koirineen, mutta koska heistä enin osa ei tästä koko blogista mitään tiedä, niin heitä en tänne kuvannut.

Talviturkkitemppuilua rannassa. Huomaa Miehen kyynärpää kuvassa! Vettä ei ollut kuin puoleen sääreen, mutta Mies sai kuitenkin ryvettyä talviturkkinsa pois jo siinäkin.

Valkoihoinen.

Tämänsuuntaisten asioiden lisäksi meillä on luettu englanninkielistä materiaalia tenttiin ja valintakokeeseen, pähkäilty opinnäytetyön viimeistelyn kanssa ja yritetty keksiä kesäksi jotain työntapaista tekemistä, joka on muuten Kajaanissa vielä vaikeampaa kuin keskimäärin yleensä.

Korvakorujani Huuto.netissä

2010-05-09T15:21:00.001+03:00

Korvakorujani Huuto.netissä

Saa vinkata kavereillekin. Itse tehtyjä, käyttämättömiä, pääosin vain tuo yksi nimenomainen pari juuri samanlaisia olemassa. Hinta ei ole suuri ja postikuluja menee vain sen verran, mikä on tarpeen, vaikka huutaisi kaikki korut. Osassa myös Osta heti -mahdollisuus.

Saa myös kertoa, että minkälaisia koruja olisi kiinnostunut ostamaan/huutamaan, jos nämä tarjolla olevat eivät joko värinsä, tyylinsä tai korvakorumaisuutensa vuoksi sytytä.

Kot-kot kot-kot kottikärry

2010-05-04T17:59:00.000+03:00

Taisi olla vielä maaliskuuta, kun vaihtelin Triinin kanssa askarteluja. Triin järjesti lorukorttivaihtoa, mutta osallistujamäärä jäi vähäiseksi, joten vaihdettiin ihan vain kahdestaan kolmet kortit. Minä tein tällaiset:

Kartongille liimasin Karakalin minulle joulukuussa lähettämiä itse värjättyjä papereita, joille piirsin ja vähän lisävärittelin kuvat. Korttien takana on lorut, jotka kopsasin joskus talteen kummipojalle antamastani Sari Vento-Makkosen kirjasta nimeltä Puhvelilettu. Arvaa mikä näistä on missäkin kortissa ;-P

KANAN KULKUNEUVO

Kaa-kaa kaa-kaa kanalla
on kot-kot kot-kot kottikärry,
pot-pot pot-pot potkukelkka
ja polkupyörä varalla.

PUNATURKKINEN KISSA

Punaturkkikissa
makaa salongissa.
Se on hovimisut,
kuninkaitten kisut,
ällikällä lyönyt.

"Olen vain mä syönyt
kovin monta suurta
purkkipunajuurta.
Siinä teille vinkki,
ja värinne on pinkki."

ERKIN PIHAN KUMMITUS

Pihallani rapisee
jotain tosi kummaa.
väriltänsä vaaleaa,
kyljeltänsä tummaa.

Taitaa olla kummitus,
se nurmen yllä liehuu.
Kun tuuli sitä riepottaa,
se rahisee ja riehuu.

"Voi yhden kerran, toisenkin!
En minä ole Erkki,
ellei tuossa haamussa
näy lähikaupan merkki.

Muovipussi hylätty
vain pelottelee mua.
Nyt minä iso ihminen
taidan nolostua."

Synnynnäinen valokuvamalli (no ei ehkä)

2010-04-30T00:32:00.000+03:00

Niitä maaliskuussa postimyynnistä tilattuja (violetti neuletakki, musta ja ruskea tunikamekkosysteemi), Main seurassa pari viikkoa sitten ostettuja (pinkki ja linnunpyrstömäisesti kuvioitu) ja pari siinä välissä tehtyä euron kirpparilöytyä (oranssi ja muutamassakin kuvassa alla oleva violetti). Kuva avautuu isommaksi klikkaamalla.

Ilma oli taas mitä oli, joten kuvasimme sisällä. Joku meistä vois yrittää opetella poseeraamaan jotenkin paremmissa asennoissa ja pitämään naamaansa kivemmin.

P as in purple and pink

2010-04-29T09:12:00.004+03:00

Viime viikonloppuna kaverini pikkusisko ja pikkusiskoni kaveri kehui ohimennen yksiä korviksiani. Hänellä on tänään syntymäpäivä, joten pistin postiin tällaiset, samantapaiset mutta eri väriset korvikset.

Vuosikymmenen ensimmäinen runo

2010-04-27T17:17:00.000+03:00

Ja Rumakin Olet

Siinä sinua sitten taas ihmetellään

eikä osata muutakaan tehdä.

Sinuttelen tarkoituksella, en teitittele

kun aina saa odottaa turhan takia

kun yhdellä kestää niin saamarin kauan.

Sorruin taas

vaikka olisi pitänyt oppia

ja osata ennakoida.

Olisi pitänyt arvata

tietää.

Vihaan sinua

kynsilakka, joka ei koskaan kuivu.

Epäkeväinen ilma inspiroi kenkäostoksille

2010-04-25T16:17:00.000+03:00

Tähän päivään asti on koko viikonlopun satanut iloisesti räntää täällä Kajaanissa. Eilen kävin äitin kanssa uimassa, kun ei tuolla oikein viitsinyt lenkkeilläkään. Poikettiin samalla Kitu-Marketissa vilkaisemassa kesäkenkiä vaikka ihan uhmatakseen, kun mainoslehdessä oli kivannäköisistä ja edullisista kuva heti kannessa. Äiti osti mulle <3 (minä kävin ruokakaupassa aiemmin ostamassa simatarpeita ja vähän muutakin.)

Vaihtoehtoja oli periaatteessa sekä musta että valkea, mutta mustista ei näkynyt tätä kokoa olevan jäljellä, joten ihan tyytyväisenä valitsin valkeat. Viime kesältä minulla onkin mustat tai erittäin tumman vihreät saman tyylisuunnan kengät, joten nytpä on sitten sekä tumma että vaalea vaihtoehto.

Koska ilma oli nyt kelvollinen, kuvasin myös uusia vaatteita, mutta koska minulla ei ole siihen yhteensopivaa USB-kaapelia ja muistikortinlukijani vissiin nököttää kotona, niin mahdollisesti edes jollain tasolla onnistuneita kuvia saan tänne vasta myöhemmin. Kengät räpsin lopuksi kännykän kameralla, että saan tänne edes jotain päivitettävää.

Sitten voisi vaikka laittaa vähän vähemmän kesäiset kengät jalkaan ja mennä ulos leikkimään...

Kevään sekalaiset

2010-04-19T21:39:00.001+03:00

Piti oikein ruveta kameran ja kännykän muistikortilta penkomaan vinkkejä siitä, että olenko minä tehnyt jotain mainitsemisen arvoista viime aikoina. En näköjään ainakaan ole kuvannut oikein mitään sellaista.

Tuossa oli tuo pääsiäinenkin. Perjantaina kävin tädin luona monien muiden lähisukulaisten tavoin lounaalla. Serkku ihmetteli pitkää tukkaani. Lauantaina kävin entisen naapurintytön luona hänen vanhempiensa luona ja hän ihmetteli pitkää tukkaani. Myöhemmin sain vielä kuulla äidiltäni, että tämä entinen naapurintäti, joka on edelleenkin äitini kaveri, oli ihmetellyt pitkää tukkaani ja lähettänyt sille terveisiä vielä jälkikäteen. No, kasvaahan se tukka, kun sitä ei leikkaa! Sunnuntaina kävin kaverin isän kuuskymppisillä, ja siellä oli kaikilla niin kiire, että ihmettelivät onneksi ihan muita asioita.

Seuraavana viikonloppuna kävin serkun viidennen lapsen ristiäisissä ja toisen lapsen seitsenvuotissynttäreillä. Väkeä oli siinämäärin, että juhlat pidettiin seurakunnan leirikeskuksessa, jossa riitti tenaville käytäviä juoksenneltaviksi.

Viime viikolla kävin juttelemassa yhdessä työnhakuhankkeessa psykologin ja jonkun muun ohjaajan kanssa siitä, että kuka minä olen ja mitä minä tekisin ja mitä minun kanssani oikein pitäisi tehdä. Ne siis siellä auttavat työnhakijoita tai muuten pihalla olevia ja koettavat kaverina keksiä, että mistä hakisi töitä tai työelämävalmennuspaikkaa tai koulutusta tai mitä nyt tarvitseekaan. Oli ihan kivaa ja jotain ideoita tulikin jo, mutta hommassa on se heikko puoli, että minun pitäisi oikeastaan saada kesäksi töitä Kajaanista, koska Mieskin on siellä töissä. Asunto kyllä pidetään Kuopiossa kesän ajan vielä, mutta kehnohan se on eri paikkakunnilla asua, jos voisi asua samallakin. Ja minulla ei ole omaa autoa. Ja monta muutakin muttaa. Selailin iltapäivällä netistä Kainuun alueen harjoittelu- ja TEV-paikkoja, ja tyrkyllä on lähinnä siivoushommaa ja jotain ruokaan liittyvää. No, kattellaan vielä. Keskiviikkona menen terveystarkastukseen, niin voivat todeta, että mitä minä ainakaan en voi tehdä. Todistus vinkuraisista sormista pyydettiin ottamaan mukaan.

Ja nämä väliin jäävät ajat minä olen sitten sompaillut hakujen kanssa. Tilanne on tässä vaiheessa se, että olen hakemassa kymmeneen eri hakukohteeseen, joista kuusi on yliopistoissa ja neljä ammattikorkeakouluissa. Jos jotenkin käy (en ota tässä vaiheessa hyvyyteen tai huonouteen kantaa), niin voin ensi syksystä lähtien sijaita Jyväskylässä, Tampereella, Helsingissä, Vantaalla, Lahdessa tai Hämeenlinnassa. Yksi yliopistokohteista, Tampereella, tosin on kovin epävarma, sillä valintakoekirjajonossa sijoitukseni on sen verran huono, etten välttämättä saa koko opusta käsiini ennen koetta. Mutta se on vain toinen hakukohteistani Tampereella. Ja jos minulla ei onnistu mikään noista, niin jonnekin lähdetään varmaan silti, sillä Mies tuossa juuri viime viikolla palautti opinnäytetyönsä esitarkastukseen ja odottelee opettajan tuomiota ja seminaaria ja niiden jälkeen valmistumista tradenomiksi.

Viime lauantaina kävin shoppailemassa ja syömässä Main kanssa ja näin myös Main muksuja, jotka ovat kyllä ihan parhaita kakaroita, niin kuin Mai itekin <3 Voisin yrittää jonkinlaista vaatepostausta tässä jossain vaiheessa, kun yhtä aikaa olisi päivänvaloa ja puhtaat hiukset (ne pitkät, joita Maikin vuorostaan ihmetteli!).

2010-04-09T16:24:00.000+03:00

Perääni kyseltiin. Olen elossa, mutta en tajuissani. Koomailen ja mietin, mitä haluan kertoa blogissa ja missä vaiheessa ja mitä en.

Kurssin viimeinen viikko meni kivasti. Juteltiin harjoittelukokemuksista, tehtiin viimeiset kokeet tietokoneen käyttäjän ajokorttia varten (kurssin tavoitteena oli @-kortti, mutta kolme meistä suoritti hieman laajemman A-kortin) ja lopuksi juotiin pullakahvit ruokalan kabinetissa. Pari kurssikaveria olen nähnyt vielä tälläkin viikolla työkkärin aulassa, kun ollaan oltu jatkotoimenpiteitä suunnittelemassa.

Voi olla, että pääsen tuonne amikselle yhteen maahanmuuttajien ryhmään työelämävalmennukseen apuopeksi muutamaksi viikoksi vielä tässä keväällä. Kesän varalle työkkärintäti suositteli minulle yhtä hanketta, jonka infotilaisuudessa kävinkin jo torstaina ja ensi torstaina menen uudestaan juttelemaan tarkemmin. Yliopistohaku on pistetty vetämään, vielä pitäisi saada kirjoja luettua. Ammattikorkeakoulujen yhteishakua olisi vielä noin viikko jäljellä, jos sieltä löytäisin jotain jännempää kuin tämän edellisen alani.

Semmottista.

Viimesiä viiään

2010-03-24T18:27:00.000+02:00

Joskohan sitä jotenkin heräisi henkiin vaikka viikon päästä tai niillämain?

Harjoittelua on jäljellä vielä kaksi päivää ja niistäkin vietän huomisen kotosalla nenäni kanssa - räkätauti iski ja pään ontelot ovat niin tukkoiset ja aivastelen siihen tyyliin, etten ole huomenna kelvollinen puhumaan malliksi suomea niille murusilleni. Kattois sitten perjantaina, jos olisi niin elossa että kävisi vetämässä yhden partitiivitehtävän (kahvi on kuumaa) ja vaihtelemassa yhden opettajan kanssa lippulappusia harjoitteluun liittyen.

Viime viikolla olin maahanmuuttajaryhmän kanssa tekstiililuokassa leikkimässä kangasväreillä. Solmuvärjättiin t-paidat ja tehtiin kangaskasseihin tai mainittuun paitaan kuvioita sabluunoilla.

(Kuvissa myös uusi ostos, kameran varvakset tällä kertaa pitelemässä jotain muuta kuin sitä kameraa.)

Eilen ja tänään olin heidän kanssaan keittiöhommissa laittamassa vaikka minkälaisia ruokia. Punakaali-mustaherukkasalaattia otin kotiinkin mukaan, kun sitä jäi niin paljon. Näitä tyyppejä jää kyllä ikävä tämän harjoittelun jälkeen :-)

Iltapäivällä palaveroitiin harjoittelustani kurssiohjaajan ja opiston opettajan kanssa. Kai minä siellä olen oppinut ja päässyt näkemään vähän kaikenlaista, jos nyt en niin paljon itse ole päässyt tekemään. Tuntuu että vasta nyt loppua kohden ovat opettajat havahtuneet antamaan minulle mitään omaa tekemistä. Kiirehän niillä tietysti on ja minulla ei ole mitään varsinaista koulutusta tähän asiaan, mutta olisihan tämä nyt voinut vähän toisinkin mennä. No, kokemusta rikkaampi ja sitä myöten viisaampi sitten taas.

Ensi viikolla on muutama päivä kurssia vielä ja torstaina todistustenjako. Sitten pitäisi arpoa hakukohteen kaavakkeeseen paikoilleen ja lukea ja lukea ja lukea ja hakea. Meneekö toistelemiseksi, jos taas sanon, että saapa nähä mitä siitäkin tulee ja kuinka ämmän käy?

10.3.

2010-03-10T18:36:00.000+02:00

Hyvää syntymäpäivää, minä!

Eilen tuli lahjuksia ja kortteja postissa lähipiiriltä, mukin sain jo viimeksi porukoiden luona käydessäni.

Kirja on Heli Laaksosen tarina- ja marinakirja (suomeksi kolumnikokoelma) Pursu, jonka kannessa on teksti, jota kutsutaan välihihkaisuksi:

Onk puilt kysytty halamisse luppa?
Jos hee o enemmänki
vanha-aikkast kättelijäsortti
ja kiusantuva ihan tönköks saak,
ko viaras tule halima?

Niinpä, oletko tullut miettineeksi? :-)

Uutta maanantaita sarvista

2010-03-08T17:49:00.000+02:00

Miten irrationaalisen paha mieli voi tulla koko viikoksi muutamasta sanasta ja eleestä... Tämä viikko on onneksi sujunut nyt paremmin kuin koko viime viikko yhteensä.

Puhuin viikonloppuna äitini kanssa puhelimessa ja hän muisteli muutamia entisen työpaikkansa harjoittelijoita ja perehdyttäjiä.Tyylejä on tosiaan monia. Joillekin oli ollut hyvin luontevaa ottaa harjoittelija mukaan mihin tahansa. Jotkut sitten taas olivat jotenkin väenvängällä keksineet jonkin pikku tehtävän harjoittelijapololle ja kadonneet omille teilleen ilmestyen seuraavan kerran vasta seuraavana päivänä kertomaan mitä seuraavaksi voisi tehdä. Jotkut myös tekevät kaiken mieluummin itse kuin yrittävät neuvoa harjoittelijaa ja jakaa edes yksinkertaisimpia pikkutehtäviä pois omalta tehtävälistalta. Jotenkin kuulostaa tutulle. Moni on tuolla nyt sanonut - ja ymmärränhän minä sen - että juuri nyt on vuoden kiireisintä aikaa, kun tämän vuoden kurssit ovat menossa ja uusia alkamassa (näitä työkkärin kanssa yhteistyössä järjestettäviä työvoimakoulutuksia) ja samalla pitäisi suunnitella ensi vuoden kurssivalikoimaa. Ei siinä kerkeä erikseen ohjaamaan harjoittelijaa, mutta jos sen verran, että antaisi vaikka niitä yksinkertaisimpia hönttitehtäviä pois omista käsistään. Jos harjoittelija esimerkiksi ottaisi kopioita oppimateriaaleista ja kantelisi kansioita ja kirjoja huoneesta toiseen, niin siinähän säästyisi varsinaisten työntekijöiden resursseja mielekkäämpiin puuhiin. En minä paljoa vaadi, mutta jotain edes, ettei sitten tarvitse katsoa sen näköisenä, että ei se tuokaan mitään tee :-)

Tänään oli onneksi järkevää tekemistä ja sellainen opettaja, joka osasi jakaa hommaa. Olin osan päivää yksikseni vahtimassa, neuvomassa ja ohjaamassa tietokoneluokassa työhakemuksen ja CV:n kirjoittamisen harjoittelua. Aika haastavaa, kun osalla porukasta oli suunnilleen muistitikulla jo pientä viilausta vaille valmiina paljon asiaa ja osa ei osannut edes käynnistää tekstinkäsittelyohjelmaa. Mutta lopulta kaikki saivat kuitenkin edes jonkinlaisen hakemuksen aikaan ja melko moni myös CV:n.

Viikonloppuna Mies analysoi minua (analyysi powered by Carlsberg - probably the best beer in the world) ja lukion psykologiankurssien ja yleisen keittiöpsykologian pohjalta minulla on kolmenkympin kriisi ja sen johdosta toivoton olo elämäni kanssa. Luulin jo, etten ole edes oikeutettu kolmenkympin kriisiin, kun itkunaiheeni ovat niin lapsellisia ja naiiveja, mutta kuuluu kuulemma asiaan. Se, minkä oletin kuuluvan oikeaoppiseen kolmenkympin kriisiin onkin kuulemma viidenkympin kriisiä, jolle on paikka vasta jossain parinkymmenen vuoden päässä. Kiva tietää olevansa normaali :-D

Kaikkea on ainakin kokeiltava

2010-03-06T21:39:00.000+02:00

En ole ikinä uskaltanut tilata vaatteita postimyynnistä, kun aina pitäisi päästä sovittamaan. Nyt oltiin Miehen kanssa tilaamassa NetAnttilasta muutakin, niin pistin samaan tilaukseen muutaman kamppeen.

Double Beauty -neuletakki

Double Beauty -tunika

Finnwear Plus -tunika

Mietin paria muutakin, mutta niissä ei ollut oikeaa koon ja värin yhdistelmää saatavana. Katotaan sitten näistä mikä käy ja mikä ei.

Haitolla?

2010-03-05T10:36:00.001+02:00

Olla haitolla on ilmeisesti Kainuun murretta ja tarkoittaa sitä, että on ihmisten tiellä, haittaamassa eli häiritsemässä jollain tavoin heidän toimiaan. Selitän termin, koska kaikki eivät sitä aina ole ymmärtäneet. Minusta on tämän viikon aikana tuntunut varsin vahvasti siltä, että olen haitolla.

Harjoitteluni kansalaisopistolla on alkanut käydä vähän kummalliseksi nyt, kun olin viime viikon välissä pois amiksella sillä kurssillani. Suurin osa muista kurssilaisista tekee harjoittelunsa kahdessa eri työpaikassa ja on alkanut tuntua, että minunkin olisi pitänyt. Tunnelmat ovat kovin erilaiset kuin tuolloin.

Maanantai meni hyvin ja samoin tiistai melkein loppuun asti. Odottelin opettajien kahvihuoneessa viimeisen englanninkurssin aloitusta, kun sen opettaja yhtäkkiä paukkaa sisään kasvot melko punaisina ja kysyi, olinko aikeissa tulla tunnille, joka siis alkoi kymmenen minuutin sisään. Hän sanoi mielestäni varsin äkäisellä äänellä, että hän ei pidä siitä, että sinne tullaan ilmoittamatta ja että hänellä ei tällaisesta kuulemma ole ollut mitään puhetta sen opettajan kanssa, jonka "alaisuudessa" tässä harjoittelen. Jos aioin tulla tunnille, minun pitäisi olla vain hiljaa ja osallistumatta ja ainoastaan seurata opetusta. Sanoin, että voin toki jättää tulemattakin, jos hänestä on parempi niin, mutta opettaja vain sanoi, että minun pitäisi olla hiljaa ja meni menojaan. En ole mikään paras mahdollinen ajatustenlukija tai piiloviestien tulkitsija, mutta tuosta kyllä mielestäni kävi hyvin selväksi se, ettei kyseinen opettaja enää halua minua tunneilleen. En sitten mennyt, vaan lähdin kotiin, koska muutakaan ryhmää ei sillä varoitusajalla ollut. Olen tästä hyvin yllättynyt, sillä ne aiemmat kaksi tai kolme kertaa, kun olen tuon ryhmän mukana ollut tiistaisin, on opettaja ottanut minut hyvin vastaan ja esitellyt tehtäviä ja kysynyt, haluanko tehdä myös sanakokeen ja auttaisinko opiskelijoita ja olisinko jonkun parina ja muuta sellaista. Varsinaisesti opetukseen en ole puuttunut. Joskus aikaisemmin hän on täysin päinvastoin hyvin ystävällisesti kysynyt päivällä kahvihuoneessa, että olenhan sitten taas illalla tulossa. Suoraan sanoen minulla meni päivä kyllä pilalle tuosta yhtäkkisestä ja täysin yllättävästä iskusta.

Keskiviikkoaamuna menin opistolle kahdeksaksi ja tarkoituksenani oli mennä sen maahanmuuttajaryhmän suomen opetukseen mukaan aamupäiväksi. Aamupäivän opettaja tuli kahvihuoneeseen myös, joten kysyin sitten häneltä, että sopiiko, että tulen mukaan. Hän sanoi, että ei oikeastaan, koska sitä ei oltu etukäteen sovittu ja hänellä ei olisi minulle mitään tekemistä tai mitään, mihin voisin osallistua. On totta, että väliviikkoa edellisellä viikolla meillä oli ollut puhe osallistumisestani erityisesti tiistaisin ja torstaisin, koska silloin opiston tavallisilla kursseilla ei ole kovin paljoa tarjolla, mutta sanoin kyllä myös, että voin tulla keskiviikkoisinkin ja että ainoa päivä, jolloin en tule, on maanantai, jolloin minulla on muuta määrättyä tekemistä. Samoin aluksi palaverissa oli puhe siitä, että olisin oikeastaan koko tämän maaliskuun niiden suomenkurssien mukana ja kävisin muilla kursseilla vain silloin, kun he eivät erikseen tarvitse minua. En sitten mennyt siis sinnekään tunneille mukaan, vaan luin puoleenpäivään asti pääsykoekirjaa kahvihuoneessa ja kävin kahdeltatoista yhdellä puolitoista tuntia kestävällä kurssilla mukana.

Eli koeta tässä nyt sitten jotenkin olla mieliksi ja arvailla, kuka ei halua minua mukaan siksi, kun osallistun liikaa ja kuka siksi, ettei minulle ole tarpeeksi jotain, mihin osallistua... Ja kuka sitten taas toisaalta huolii minut mukaansa.

Jotkut opettajat ovat sitten taas ihan toisenlaisia (ainakin toistaiseksi...). Ensi viikolla esimerkiksi suomenkurssilaiset tekevät erään opettajan kanssa retken naapurikuntaan ja minun mukaan tulemistani pidettiin ihan oletuksena ja todettiin, että tottakai saan tulla ja että hyvä saada sinne avuksi joku. Samoin yksi englannin- ja suomenopettaja, jonka mukana olen paljon ollut, on ottanut minut hyvin vastaan joka kerta, vaikka olen varmasti ollut hänen mukanaan kaikkein useimmin ja joskus osallistunut paljon ja joskus taas hyvin vähän.

Tämä homma alkaa turhauttaa. Harjoittelusta kysyessäni ja sopimusta kirjoittaessamme kysyin asiasta siltä yhdeltä pääopettajalta ja hän sanoi, että minun ei tarvitse erikseen kysyä joka kerta opettajilta ennakkoon tunneille tulemisesta, mutta osa opettajista näyttää nyt sitä vaativankin. Minusta menee ihan mahdottomaksi, jos minun pitää joka jumalan puolitoistatuntisesta pätkästä kysyä aina erikseen etukäteen, lähetellä lähes tyhjän vuoksi sähköpostia, juoksennella pitkin käytäviä opettajien perässä ja päivystää opistolla aamukahdeksasta iltakahdeksaan ja koettaa päästä milloin millekin pätkälle mukaan. Kaikki opettajatkaan kun eivät ole opistolla koko päivää, vaan saattavat tulla sinne itsekin vain hetken ennen tunnin alkua. Puhumattakaan, että tuulennopeasti vastaisivat sähköpostiin. Nyt on vain sitten niin kamalan vaikeaa ja henkisesti kuluttavaa koettaa arvailla, että mihinkähän sitä aina on tervetullut ja toivottu ja mihin ei. Toiset haluavat, että osallistun, ja toiset sitten taas, että en. Tuntuu vähän, että olen jotenkin tiellä ja on kamalan vaikeaa koettaa löytää sellaista tasapainoa, etten olisi kenenkään tietyn opettajan riesana liikaa. Ymmärrän kyllä sen, että ylimääräisen ihmisen pyöriminen luokissa voi ärsyttää, mutta vaikeaa minun on arvata, mitä kukakin pitää ärsyttävänä ja mitä missäkin voi tehdä. Kahdeksan viikkoa on ilmeisesti sitten liian pitkä aika, olisi pitänyt kysellä toiselle neljän viikon osuudelle joku toinen paikka.

Sen puoleen minua ei haittaa, koska kukaan opistolla ei kyttää työaikojani tai vaadi minua osallistumaan mihinkään tiettyyn ja minulla on ainakin runsaasti aikaa lukea pääsykoekirjojani, mutta ei kyllä toteuta tarkoitustaan, jos harjoitteluaikani menee siihen, että yritän olla pois tieltä ja puuhailen jotain omatoimista, joka liittyy asiaan vain nimeksi.

Sattumoisin keskiviikkona kurssinohjaajani viestitteli ja kysyi kuulumisia ja mahdollista käynnin ja pienen välipalaverin tarvetta. Kerroin hänelle näistä asioista ja hän kävi sitten eilen torstaina juttelemassa minun ja maahanmuuttajien opetusta suunnittelevan opettajan sekä sen jälkeen vielä pikaisesti yhden suomenopettajan kanssa. Vaikka lopuista kolmesta viikosta saatiinkin nyt jotenkin sovittua, jäi minulle edelleen hyvin ristiriitaiset tunteet siitä, miten paljon ja minkälaista osallistumista minulta odotetaan. Tietysti opettajillla on kamala kiire, koska kursseja on useita, eikä siinä enää erikseen jää aikaa leikittää minua, mutta enpä minä sitten toisaalta voi omasta päästänikään säveltää kurssilaisille harjoituksia ilman alan koulutusta ja kurssisuunnitelmaan kuulumista. Ja kun sitä nyt kuitenkin on vain ammatin vaihtoa suunnitteleva työtön, eikä ammattiin jo opiskeleva opiskelija...

Kurssilaisilta sitten taas en ole saanut mitään muuta kuin hyvää ja ystävällistä palautetta, mutta epäluulot hiipivät ja sorrun aina välillä miettimään, että onko kyse etenkin maahanmuuttajien kohdalla kulttuurieroista ja että hiljaa mielessään ne toivovat pystyvänsä hymyilemään minut suohon.

Josta taas tulee mieleen se, että niinpä sitä vain ollaan me kaikki samassa veneessä. On kotimaassaan täysin koulua käymätöntä, joka on käynyt ainoastaan kotoutumiskoulutusta Suomessa, on vain peruskoulun käynyttä, lukion tai ammattikoulun käynyttä, korkeakoulu- ja yliopisto-opiskellutta; myyjää, opiskelijaa, lääketieteen tohtoria, juristia, web administratoria, puutarhuria ja ties mitä, yhtälailla tököttämässä työvoimapoliittisessa koulutuksessa miettimässä, että mitähän sitä tekisi elämällään tässä maassa nimeltä Suomi. Minusta tuntuu häiritsevän usein nykyisin, että ei tekis mitään. Missä on se maailma ja Suomi, josta minulle puhuttiin lapsena? Että sitä käydään kouluja ja joskus parikymppisenä mennään töihin ja sitten perustetaan perhe ja laitetaan kehä kulkemaan taas ympäri. Että hyvä maa on tämä ja kaikilla kaikki asiat hyvin. Entäs sitten, kun on ihan hiukkaa vaille kolmekymppinen ja edelleen sillä tasolla pihalla asioista kuin hiukkaa vaille parikymppiseltä voisi odottaa? Ja parempien ihmisten haitolla kuin mitään osaamaton pikkulapsi? Ohh...

Juuei. Lisää kahvia ja haarniska ylle ja kokeilemaan onneaan taas seitsenpäisen lohikäärmeen pesään - osa päistä syöksee tulta ja osa puhaltaa kukkaistuoksuja, mutta minun pitää vain visiiri silmillä sokkona koettaa pärjätä. Olen tehnyt aktiivisia hymyilyharjoituksia aamuisin linja-autossa, koska kuulemma jos mekaanisesti hymyilee tai nauraa, niin se tunne seuraa kyllä perässä ja ilmeestäkin tulee aito ja olo paranee.

Äh.

2010-03-02T17:51:00.001+02:00

Voi vee että on taas kivaa. Sunnuntai-iltana teki mieli marista joko tänne tai Facebookiin jotain, mutta en marissut, kun kumminkin joku tulee sanomaan jotain tai sitten kukaan ei tule sanomaan mitään. Nyt ärsyttää ja turhauttaa taas, tosin eri syystä. Ei voi tajuta aina kaikkia työkavereita tai keski-ikäisiä naisia tai koko yhteiskuntaa tai paljon mitään muutakaan ja silti en suostu myöntämään, että olisi taas jotenkin minun vika tämä, kun järjellä pohdiskellen ei ole. Ja jos nyt jollekin tästä kärisen, tai siitä edellisestä, niin kuitenkin joku sanoo, että sellaista se on, oletpa paska kun ärsyynnyt. Kaikkea pitäisi vaan kestää. Tai että kerjäät vain huomiota, kun valitat tuommoisesta. Ei pitäisi kai oikeastaan kirjoittaa tätäkään tänne, mutta omapa on blogini ja kirjoitan mitä kirjoitan.

On minulla ollut mukavaakin tänään ja eilenkin oli ihan jees päivä, mutta jotkut asiat vain joskus turhauttavat. Kiitos ja anteeksi että sain sanoa tämän.

En jotenkin pidä itseltäni asiallisena tuoda julki kielteisiä tunteita. Kai ja mitä ilmeisimmin se on jotain lapsuuden kasvatusta, ei saanut "juonitella" eli kiukutella eli käytännössä tuoda ilmi ikäviä tunteita millään tavoin tiettyjen omaisten seurassa. Koskahan tästä kasvais yli ja miten?

Avaimia (kurkkaa nyt, kun kiinnostaa kuitenkin!)

2010-02-17T17:04:00.001+02:00

Viimeksi oli lokakuu, joulukuuksi en saanut aikaan, mutta nytpä olisi taas korvakoruja tarjolla. Nämä ovat uusia, mutta tämän kategorian postauksista kannattaa vielä kysellä aikaisempiakin jäljellä olevia. Vanhemmista voin antaa ehkä vähän alennustakin, jos hyvälle päälle satun ;-)

Hinnat sisältävät postikulut. Suluissa korujen pituudet mukaan lukien koukut tai tapit.

Seuraavia koruja kutakin yksi pari, hinta 5 € / pari.

1. Kullanväriset tapit, messinkiset ja messingin väriset avainkorvikset (5,2 cm).

2. Hopeanväriset avokoukut, hopeanväriset avaimet ja metalliosat (6,5 cm).

3. Hopeanväriset avokoukulliset avaimet (8,5 cm).

4. Hopeanväriset avokoukut, joko mustilla tai kirkkailla helmillä (5,5 cm).

5. Hopeanväriset avokoukut ja metalliosat sekä särölasihelmet, joko sininen/kirkas tai pinkki/oranssi (6,5 cm). Näitä mahdollisuus tehdä myös lisää aivan samanlaisia tai miksei vähän erilaisiakin.

Sähköpostia (osoite on blogin vasemmassa yläkulmassa sivupalkin laatikossa) tulemaan, niin vaihdetaan osoitteita ja tilinumeroita! Maksun tahdon ennen kuin lähetän korviksia. Maksun on näyttävä tililläni viikon sisään (7 vrk), ja siinä on huomioitava myös se kolmen päivän mahdollinen siirtymäaika eri pankkien välillä.

Haleja ja pusuja

2010-02-14T14:02:00.001+02:00

Tämä ei nyt ole omia käsitöitäni, vaan ystävänpäiväkortti/-lahja rakkaalta Mailtani <3

Huovutetussa heijastinsydämessä on takana hakaneula, eli sen saa kortista irti ja sitten kiinni takkiin.

Hilpeätä ystävänpäivää kaikille lukijoilleni!

Oppis ja pohtis

2010-02-11T11:53:00.004+02:00

Rupesin kirjoittamaan Maille vastausta edellisen postauksen kommenttiin, mutta sanottavaa alkoi kertyä niin paljon, että ehkä viisaampi tehdä ihan oma juttunsa niistä.

Mai siis kertoi jutelleensa töissä sellaisen maahanmuuttajan kanssa, joka on oppinut lukemaan vasta joitain vuosia sitten Suomeen tultuaan. Kieltämättä vaikea täysin käsittää ajatusta aikuisesta lukutaidottomasta tai lukemaan opettelevasta, kun täällä tosiaan lähes kaikki oppivat lukemaan jo lapsena ja melko moni jo ennen koulunkäynnin aloittamistakin ainakin vähän. Miten se voikaan vaikuttaa kaiken muun oppimiseen, jos ei osaa lukea? Vaikka itsellenikään lukeminen ei ole se tehokkain oppimisen tapa, niin silti... Että kaikki oppi olisi kuulopuheiden varassa? Ajatukset kieppuisivat vain siinä omassa arkitodellisuudessa ja perimätiedossa, eikä ulkopuolisesta maailmasta saisi tietoa muuten kuin tapaamalla ihmisiä, jotka osaisivat asioista jotain omakohtaisen kokemuksen kautta opittua kertoa. Mistään ei oikeastaan voisi tarkastaa, että ovatko nuo asiat vain kertojan omia mielipiteitä, vai onko joku muukin joskus pohtinut ja tutkinut ja muuten käsitellyt aihetta. Ei toki edes välttämättä osaa olla vaillakaan eikä ehkä edes käsitä koko lähdekritiikin ajatusta, kun ei moni lukutaitoinenkaan sitä tajua. Miten kamalan suppeassa maailmassa lukutaidoton elää? Kyllähän täälläkin tietysti näkee esimerkkejä siitä, että mummeli osaa ostaa piimää, kun piimä on ollut siinä samannäköisessä purkissa viimeiset ties kuinka monta vuotta, mutta miten ihminen häkeltyy, kun pakkausta muutetaan eri näköiseksi ja alkaa se itku ja vinkuminen siitä, kun sitä vanhaa hyvää ei enää saa, eikä auta mikään selitys, että tässä tätä on, paketti vain on eri näköinen. Mutta että jos koko elämänsä viettäisi niin...?

Toissa syksynä olin viittomakielen kurssilla ja siellä tuli puheeksi myös se, miten Suomessakin kuulovammaisten ja kuurojen joukossa voi olla etenkin ikääntyneitä ihmisiä, jotka eivät osaa mitään "oikeaa" kieltä. Heitä on lähes piiloteltu kotona, he eivät ole käyneet mitään kouluja (siis edes peruskoulua) joidenkin satunnaisten kuurojen koulutusten lisäksi ja he ovat ehkä osanneet vain jotain perhepiirissä kehiteltyä kotitekoista viittomakieltä, jolla välittömät tarpeet on saatu hoidettua. Myös nykyisin enemmän kouluja käyneiden kuurojen suomen kielen lukemisessa on puutteita, koska viittomakielen lauserakenne ja kielioppi ovat erilaiset. Tulkkien saamissa tehtävälapuissa on kuulemma usein kaikenlaista erikoista, kun kuuro on yrittänyt kirjoittamalla esittää asiaansa. Idea selkiintyy toisinaan vain viittomalla teksti auki.

Puhumattakaan sitten siitä, millaista on elämä ja oppiminen, kun ei kuule eikä näe... Englanninkielentaitoinen ottaa ja lukee Helen Kellerin elämäkerrallista tekstiä täältä! Mai mietti sitä, miten selittää "elämys" ihmiselle, jonka kielitaito on heikko. Helen Kellerin teksteissä mainitaan esimerkiksi, miten hän oppi erottamaan kupin ja veden toisistaan ja hoksasi, mitä on miettiminen :-)

Saas nähdä, millaista on ensi viikosta lähtien kansalaisopistolla yhdessä maahanmuuttajaryhmässä. Heillä kai on kuitenkin kaikilla jo useamman kuukauden suomen alkeiden opinnot takana, mutta muutama kuulemma tarvitsee erityistä tukea.

Kurssin puolesta tuolla ammattikoululla saimme käydä seuraamassa ammattiaineiden opetusta oman halun mukaan. Minä kävin kurkkaamassa kahdessa eri tasoilla olevassa maahanmuuttajien suomen kielen ryhmässä. Yhdessä alkeisryhmässä seurasin opetusta aiheesta suomalaisten käsialan tunnistaminen! Muutamalta opettajalta oli pyydetty käsialanäytteet ja muutama yksinkertainen virke tyyliin "Minä olen Liisa, minä olen opettaja. Asun Kuopiossa. Minulla on kaksi lasta ja koira, jne", jotka piti yrittää kirjoittaa omalla käsialalla ja kenties ymmärtää edes jotain sisällöstä. Äidinkielisenähän sieltä osaa hahmottaa vähän u:n näköiset koukerot kuitenkin a:ksi ja erottaa e:n ja l:n lenkit muutenkin kuin korkeuden perusteella kun sana on tuttu, mutta voi minkälaista hidasta tahkoamista se oli niille, jotka olivat vasta jotenkuten oppineet lukemaan oman opettajansa käsialaa ja ehkä länsimaisia kirjoitusmerkkejä noin yleensäkään! Katsoin lähempää muutaman kurssilaisen kirjoittamista ja mielestäni he yleensäkin aloittivat kirjainten piirtämisen hyvin erikoisista kohdista ja piirsivät osat eri järjestyksessä kuin ehkä "alusta lähtien" näillä merkeillä kirjoittavat. No joo, onhan niitä yksilöllisiä eroja toki meilläkin, minäkin aloitan mm. s-, l- ja r-kirjainten kirjoittamisen alhaalta enkä ylhäältä ja piirrän t:n vaakaviivan oikealta vasemmalle ja olen nähnyt d-kirjainta piirrettävän alkaen tuosta kaaresta ja edeten pystyviivaan ja päinvastoin, mutta silti niiden maahanmuuttajien tapa oli vielä jotenkin erilainen ja tietysti armottoman hidas. Meille ainakin ensimmäisillä luokilla opetettiin kirjainten piirtämistä ihan vaiheittain tyyliin "laita kynä tähän ja vedä siitä tämänmallinen viiva tähän ja siitä etene tuonne ja lopuksi tee tämä kohta" ja muistan ekaluokan matikankirjasta vaiheittaisen mallikuvan numeron 2 piirtämiseen. Opetetaankohan muilla kirjoitusmerkeillä kirjoittaville maahanmuuttajille meidän aakkosia ja käsialaa tuollaisilla harjoituksilla ollenkaan, vai onko se vain oman opettelun varassa, kuten minulle tekstauskäsiala aikoinaan? Meille siis opetettiin 1990-luvun alussa pienessä maalaiskoulussa tikkukirjainten lisäksi vain kaunokirjoitus, vaikkei sitäkään virallisesti tuolla nimellä enää kutsuttu.

Tästä kaikesta taas juohtuu mieleeni se, miten sitä lapsena pelkäsi kaikenlaista, kun ei tiennyt asioista mitään ja oli lähipiirin aikuisten juttujen varassa ja vähän uhrinakin. Miten helppoa onkaan pelotella sellaista, joka ei tiedä ja osaa etsiä tietoa? Lapsi voi pelätä mörköjä, haukkuvia koiria, avaruusolentoja (nämä mainittiin jossain tutkimuksessa josta vasta luin jotain kommentteja, ja tässä näyttäisi olevan se Helsingin Sanomien juttu), Jumalan kostoa ja kadotusta (omakohtaista kokemusta - kiitos, mummo!) ja vaikka mitä, mistä kuulee muiden puhuvan ja mitä joko näkee tai on näkevinään jossain. Jotenkin nyt isompana - en sano, että aikuisena - pelotkin ovat jotenkin jalostuneet tiedon myötä ja joistain peloista osaa järkeillä itsensä ulos. En minä vaan yhtään kaipaa sitä aikaa, kun en tiennyt mistään mitään. Kyllä oppiminen sentään on jotain.

Irtonaisia huomioita

2010-02-10T21:08:00.003+02:00

Oli häkellyttävää huomata, että tiistaina ranskanryhmän seniorit eivät osanneet pelata muistipeliä. Opettajan piti käydä jokaiselle pöytäryhmälle erikseen selittämässä muistipelin idea ja säännöt. Jotenkin olisin vielä ymmärtänyt, etteivät ne pari vanhaa setää osaisi sitä pelata, mutta eikö rouvillakaan ole moinen peli tullut vastaan lasten tai lastenlasten kanssa toimiessa?

Lähitulevaisuuden varalle olen alkanut lukea suomen kielioppia (Pirkko Leino: Suomen kielioppi). Kertooko kirjoittajan työprosessista jotain omakohtaista se, että hän käyttää esimerkkivirkkeitä kuten "ihmisen ahdistusta helpottaa se, että [ei kun eikä jos] hän voi itkeä" ja "Jos saan käsiini sen, joka on vienyt viimeisen lyijykynäni, hän saa kyytiä"? Kamala kieli kyllä tämä suomi, onneksi ei sitä tarvitse itse vieraana kielenä opiskella.

Tämän viikon jälkeen vielä yksi kokonainen viikko harjoittelussa, sitten viikko kurssia amiksella ja sitten toinen neljän viikon harjoittelupätkä.

En saanu ilimaseksi

2010-02-08T20:18:00.003+02:00

Ensinnäkin sanon, että ei sillä, että tarvitsisin, mutta jos halavalla saa ja varsinkin vielä jos ilmaiseksi, niin ottaahan sitä vastaan melkein mitä tahansa. Jopa Viagraa. Sitä tavaraa (ja samaan aihepiiriin liittyviä palveluita) kun nimittäin kiistatta eniten roskapostissa minullekin tarjotaan. Saoka lienee miehen nimi jossain päin maailmaa (ja sikäli kun on, niin norjalaisille sellaisia terveisiä, että Kari on täällä miehen nimi jne.), tai sitten ne vain tunkevat noita surutta ihan kaikille... Mutta, alkoipahan näyttää alennusprosentit (kts. kuvan yläosa) niin hyvältä, että jäin ihan odottelemaan sitä, että tulisi sata täyteen, niin sittenhän sitä voisi vaikka ilmoittaa osoitteensa niille.

Mutta kuten kuvan alaosasta voimme todeta, ihan näin ei ainakaan vielä käynyt, vaan enintään 85 % halvemmalla sitä vain saisi. No, en osta.

Kieli- ja muuta kita-asiaa

2010-02-04T14:50:00.001+02:00

Ihme härveli... Tämä Bloggerin uusi editori on hyvä, kun kirjoittaa normaalisti tietokoneella ja lisää kuvia, mutta eipä penteleinen toimi kännykälläni. No, kokeillaanpa sitten näin, että vaihdetaan asetuksista siksi aikaa perinteinen editori...

Työharjoittelupaikalla tässä siis olen, kansalaisopistolla. Kieltenopettajain riesana pyörin, enimmäkseen senioriryhmissä näin päiväsaikaan. Juuri nyt minun pitäisi olla kyllä hammaslääkärissä, mutta kävinpä siellä sitten taas kerran turhan mutkan kääntymässä - kiirettä pukkaa ja kun minulla ei ole oireita, vaan vain juurihoito kesken, niin lykkäsivät keväämmälle pois kipuisempien jaloista. No, odottelenpahan tässä sitten viimeisen ryhmän alkua ja rassaan tätä editoriasiaa samalla.

Tänään kävi se työkkärinkurssin ohjaajakin kyselemässä kuulumisia ja sujumisia. Mikäs tässä, kivaa on ollut ja pitkälti sellaista kuin kuvittelin ja halusinkin. Maaliskuun loppuhuiteille siis täällä pörrään ja opetan apuna englantia ja suomea ja seurailen muidenkin kielten opetusta. Yliopistohakua on myös ohessa teon alla, ekat pääsykoekirjat on jo kirjastoista varattu ja pari jopa jo noudettavissa. Pakko nimittäin opiskella lisää, jatkossa mieluummin tarpeellisempaa ja laadukkaammin kuin edellisellä kerralla. Ja tällä kertaa sitä, mitä itse haluan eikä sitä, mitä muut ehdottaa. Elämä muuttuu.

Synttärikortti kummipojalle

2010-02-04T08:25:00.001+02:00

Muistiinpanoja itselle ja yleiseen jakoon

2010-02-01T20:56:00.000+02:00

Töissä voi olla kivaa. Etenkin, jos

työkaverit ovat mukavia tai vähintäänkin siedettäviä
tuntee, että työllä on joku tarkoitus (mielellään muukin kuin rahan ansaitseminen)
tuntee, että osaa tehdä sitä työtä
tuntee, että saa joka päivä uusia ideoita siitä, miten työtä voisi tehdä vieläkin paremmin
saa palautetta sekä työtovereilta että "asiakkailta" ja voi jutella niiden kanssa varsinaisen työrupeaman ulkopuolellakin.

Saattaa olla oikealla alalla, jos

työpäivän aikana hymyilee monesti
aamulla ei vituta
illalla ei vituta
jaksaa tehdä päivän aikana muutakin kuin sen työn ja pakolliset rutiinit

Yhteenveto: Ne, jotka vuosikymmenestä toiseen rutkuttavat, että töissä ei ole tarkoitus viihtyä vaan siellä käydään vain tekemässä välttämätön siksi, että saataisiin rahaa, voivat kiertyä takaraivo edellä pienelle kippuralle ja painua pää edellä omaan persukseensa.

Lunta hatussa niin ulko- kuin sisäpuolellakin

2010-01-05T15:39:00.000+02:00

Tänään olen tukka märkänä kierrellyt lumisateessa pitkin Kuopion keskustaa. Yhtenä kurssin tavoitteena on etsiä jotain sopivia liikkeitä tai muita työpaikkoja, joista pyytää esittelyä. Olin yhden korualasta kiinnostuneen kurssikaverin kanssa penkomassa kultasepänliikkeitä jo tuossa joulukuussa, mutta sattuneista syistä niille sopi puhua koko esittelyistä vasta nyt tammikuussa. Yksi esittely saatiin jo sovittua varmaksi, toinen alustavasti melko varmaksi ja kolmannesta pitää vielä ensi maanantaina soittaa. Raksi seinään ja merkintä kalenteriin, että ensi vuonnakin muistamme viettää aktiivisuuden muistopäivää. Käytiin lisäksi kysymässä minulle yhtä harjoittelupaikkaa, mutta siellä puljussa ollaan vielä joululomalla, joten soittelen kaiketi perjantaina sinne, kun enemmän asiasta tietäviä ihmisiä palaa arkeen. Ensimmäinen neljän viikon harjoittelupätkä alkaa viikolla 4, joten pari viikkoa tässä vielä olisi aikaa.

Harjoittelun aloittamiseni lykkääntyy, mutta koska olen ollut aktiivinen, paikalla ja menossa mukana, niin saan muutaman päivän anteeksi. Meille tulee nimittäin sunnuntaina 24. päivä kiinalaisia vieraita, ikiaikainen hongkongilainen kirjekaverini äitinsä ja jonkin äitinsä ystävättären kanssa. Olen kirjoitellut C:n kanssa kolmetoistavuotiaasta asti eli yli puolet elämästäni ja nyt hän on tulossa ensimmäistä kertaa Suomeen pitkän Euroopan-reissunsa yhteydessä. Jännitys kyllä kasvaa kun aika lähenee :-) Pitää keksiä kaikenlaista tekemistä ja menemistä. Onneksi heillä oli omakin idea: voisimme leipoa yhdessä! Olen joskus tietysti kirjoitellut C:n kanssa leipomisesta ja ruuanlaitosta ja nyt ne poloiset ovat siinä uskossa, että olen joku huippuleipuri. Mutta senkus leivotaan vaan, enköhän minä jotain pullaa, sämpylöitä, kuivakakkuja, kasvispiirakoita ja sensellaista niiden kanssa loihdi. Kalakukkoa pitää kyllä opetella tekemään ennakkoon. Onneksi äiti osaa neuvoa!

Vuodenvaihteen aikaansaannoksia

2010-01-04T20:48:00.001+02:00

Vuosi vaihtui ja nyt päästään hifistien kanssa nillittämään siitäkin, että vaihtuiko vuosikymmen myös (kun vuotta nolla ei ole ja täten tämän pitäisi olla sen tämän vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen viimeinen vuosi eikä toisen vuosikymmenen ensimmäinen vuosi) ja että miksi sitä joko loppunutta tai loppumassa olevaa vuosikymmentä pitäisi nimittää. Ai mikä säätämisen paikka!

Ihan nyt noista riippumatta olen saanut aikaan erilaisia. Ensiksikin piti tehdä tämä jouluksi, mutta en tehnytkään, kun kakkua ja torttua ja piparia pukkasi muiden taholta pirttiin jo ihan riittävästi muutenkin. Sitten piti tekemäni uudeksi vuodeksi, mutta koska kotitaloutemme ihmisväestöstä vain 50 % arvostaa kotileivonnaisia, niin en tehnytkään, vaan roudasin kermankaltaiseni ja rahkavalmisteeni ja pussillisen pipareita porukoille ja leivoin siellä, koska yleisö on vastaanottavaisempaa ja tuurilla joku muu siivoaa keittiön minun jäljiltäni.

Kuvassa siis pala Henskiksen ideoimaa piparista juustokakkua. Helppo tehdä, kätevä tapa saada ah-niin-tylsät piparit syötävään muotoon ja kerrassaan todella hyvä kakku. Menin laiskan kautta enkä sulattanut suklaata, kuten ohjeessa ehdotettiin, vaan pyöräytin pari kourallista jotain ranskanpastillintapaisia rouheeksi (korvani soivat vieläkin sitä tointa muistellessa) samalla koneella kuin piparitkin ja sekoitin rouheen täytemönjään. Kakku hyytyi noin kolmessa tunnissa syömäkuntoon. Ihanaa, leivon toistekin. Henskis, olet idolini <3

Toinen aikaansaannin kohde on ihan omaa käsialaa ja meni tämän vuoden ensimmäiseksi syntymäpäivälahjaksi. Värejä on vaaleutensa ja kännykameran huonon kuvanlaadun vuoksi vaikea erottaa, mutta pitkälti sinertävänkirjavia lankoja tuossa siis.

Elämöinti jatkunee molemmilla rintamilla vuoden mittaan.

Nyttigt

2009-12-31T15:10:00.000+02:00

Tämän vuoden paras asia on ollut päästä kurssille eli tekemään jotain viisasta ihmisten parissa. Rajansa ne on FarmVillelläkin (ja maaseudun yksinäisyys ei sovi minulle). Viime päivinä on rassattu CV:itä ja työhakemuksia uuteen uskoon ja tehty muutenkin kaikkea rakentavaa ja hyödyllistä. Minulla on ajatuksia ja ideoita ja pyrkimyksiä tulevaisuuttani kohtaan ja olen saanut niihin tukea, kannustusta ja vihreää valoa. Olen tyytyväinen.

Tämän illan mossistelemme muutaman juustopaketin ja parin viinipullon ja joululahjaksi saadun hiilihapotuskoneen kanssa. Sitä ennen sulatellaan tortillaeväät. Hyvää uutta vuotta kaikki pupuiset!

Tehtyjä joululahjoja

2009-12-24T20:01:00.022+02:00

Ystävälle, joka pitää sinisestä ja linnuista.

Äidille, joka on useampaan otteeseen himoinnut korupakissani näitä mustia muovihelmiä.

Enon vaimolle.

Ystävälle, joka ilmoitti tämänhetkisiksi suosikkiväreikseen mustan, valkean, sinisen ja punaisen.

Pikkusiskolle, jolla on vahvasti vaaleanpunainen ja violetti kausi (ja on yli viis vee).

Valkea joulu(aatonaatto)

2009-12-23T17:57:00.000+02:00

Hieman ennen puoltapäivää Kuopiossa Presidentinkadulla amiksen edessä.

Ei ainakaan pitäisi olla sitä ongelmaa, ettei voisi joulupukki tullakaan, kun ei pulkallaan pääse kulkemaan lumetonta pintaa maan.

3. ja 4. adventti

2009-12-22T19:28:00.000+02:00

Joulun seutu on yhtä hötäköimistä, joten adventtivaihdon kolmas ja neljäs paketti pääsevät esittelyyn vasta nyt. Neljännestä oli sitäpaitsi tullut perjantaina postistanoutolappu, joten sain sen käsiini vasta eilen maanantaina. Kolmas paketti oli pienimuotoinen ja vihjasi tulevasta isommasta lähetyksestä mm. kahvin ja nauhojen säestyksellä. Neljäs olikin sitten isompi niin kooltaan kuin sisällöltäänkin, pääroolissaan käsin sidottu kirja, joka soveltuu esimerkiksi valokuva-albumiksi, leikekirjaksi tai muistokirjaksi. Upeaa! Tämä varataan kyllä johonkin erityiskäyttöön :-)

Kuvassa olevien paperilehtiön (erittäin herkullisia arkkeja, voisin esimerkiksi skannata tuosta muutamia ihan tuollaisenaan käytettäväksi blogin taustakuviksi!) ja huopatarrojen (voisikohan noita liimailla ja lisäkiinnitellä ihan päähineisiinkin vaikka, hmmm...) lisäksi neljäs erä tarjosi tuoksuvia tuikkukynttilöitä ja kunnon rullan kaksipuolista teippiä (askarteluelämäni on pelastettu!).

Neulamäen korkuinen kiitos Karakalille! (on muuten Kuopion korkein mäki tämä)

Maille lähetin muun muassa tällaisen huovutetun kännykkäpussin. Muita kamppeita Main blogissa esillä.

Orvokin saamia juttuja taas on täällä.

Viina ja terva ja hauta...?

2009-12-17T19:52:00.001+02:00

Paras mahollinen sesonki tietysti, mutta huomenna pitänee vissiin lopulta soittaa lääkärille. Selkäni on ollut enemmän ja vähemmän kipeä jo monta viikkoa ja nyt se alkaa olla siinämäärin enemmän kipeä, että minun piti lähteä kesken päivän koulusta, kun en pysty istumaan, seisomaan enkä kävelemään. Tähän asti olen päässyt tuhahtelulla, mutta nyt alkaa jo itkettää. Ei auta liikunta, venyttely eikä lepo, ei kylmä eikä kuuma, eikä ibuprofeeni. Tai siis ainakaan enempää kuin hetken. Kipu on jossain alaselässä ja lonkkien tietämillä ja säteilee toisinaan polveen asti. Mikä lienee...

Rinkikaulaliina - lopulta perillä ja lopulta kuva

2009-12-16T20:38:00.000+02:00

Sain rinkikaulaliinani jo joskus syksyllä takaisin. Se oli jäänyt vähän vajaaksi ja hyppäsi ainakin yhden tekijän ylikin ilman, että edes pyydettiin, mutta kun sen kerran lopussaan sain takaisin, en sitä enää mihinkään lähetellyt, vaan neuloin itse viimeiset osuudet. Minun tekemiäni ovat siis tuo alalaidan ensimmäinen vaaleanpunainen osa ja ylälaidan päästä vaaleanvihreästä alkaen. Otin tämän kuvan joskus, kun olin saanut homman kokoon ja aikeenani oli ottaa myös kuva, jossa kaulaliina olisi kaulassani, mutta en onnistunut saamaan hyvää kuvaa ja sitten koko kaulaliinasta blogittaminen jäi... Kiitos Katille järjestämisestä ja kaikille rivinkään neuloneille osallistumisesta! Olen myös käyttänyt tätä kaulaliinaa ihan julkisilla paikoilla, käy hyvin yhteen mustan syksy- ja kevättakkini kanssa, joka vaatii kaverikseen kaulaliinan ja mielellään värikkään sellaisen.

Oppivinaan jotain viisasta

2009-12-16T20:01:00.001+02:00

Kovin intensiivisesti menee tuo hereilläoloaika tuolla kurssilla. Mukavaa on ollut tähän mennessä ja jotain olen oppinutkin itsestäni ja alan etsinnän ja työnhaun ihmeellisestä maailmasta. Kurssikaverit ovat mukavia, enemmän ja vähemmän minua vanhempia naisia sekä yksi mies. Ovat kuulemma yleensäkin naisvaltaisia kursseja nämä, miehet ruukaavat pohtia kotona itsekseen. Ohjaajat ovat kehuneet ryhmäämme sosiaaliseksi ja miellyttäväksi opettaa, kun keskustelemme ja otamme kantaa yms. emmekä vain jurnota ja katsele alta kulmain. Opetuksen tahti ei ole mikään tappava ja etenkin tietokoneluokissa ollessa ehtii kyllä hienosti eksyä vaikka minne pitkin nettiä ja silti pysyä aiheessa kärryillä. Ehkä vaativampaa niille, jotka muistavat, että heillä on Gmail-sähköposti, mutta eivät muista sitä, miten sitä pääsee lukemaan...

Joululomaa ei ole! o_O Aatonaatto saadaan puolipäiväiseksi etätehtävän avulla, pyhät ovat tietysti vapaat, mutta välipäivät mukaanlukien uudenvuodenaatto ovat koulupäiviä - tosin kuvittelisin siihenkin löytyvän jonkinlaisen puolipäiväisratkaisun, mutta vielä en muista siitä olleen puhetta. Mutta eipä haittaa lomattomuus minua, sillä tuolla on ihan kivaa käydä. Olen päätynyt Facebookissakin hylkäämään joitain jonninjoutavimpia pelejä, kun ei enää riitä aika ja mielenkiinto pelata. Ihan niin ku ois elämä.

Loput hereilläoloajasta on mennyt jouluvalmisteluihin, joista tietysti kuvamateriaalia vasta myöhemmin. Koetan myös päivitellä aikaisempien juttujen aiottuja kuvia.

2. adventti

2009-12-08T18:59:00.005+02:00

Huh, kiirettä pitää kurssin kanssa, nukkuminen on ihan sekaisin. Sunnuntaina kuitenkin avasin toisen adventtin vaihtopaketin, Karakali lähetti minulle pikkuhilppeitä, reunanauhatarroja ja mitä mainioimpia itse marmorivärjättyjä papereita! Joskus aiemmin joissain vaihdoissa sain jotain vesivärein ja jollain maalilla värjättyjä papereita, joista pidin tosi paljon, ja nämä ovat nyt sitten uusia aarteitani! Aivan ihania, kiitos! Kuvaa tulee joskus myöhemmin, kunhan pystyn ja kykenen.

Maille lähetin leimasinvärejä, eläinaiheisia tarroja sekä nappeja ja nyörinkiristimiä.

Karakalin saalis

Orvokin omaisuutta

Edit 16.12.2009 // Maille meni myös pari fleecestä ommeltua kissakaulaliinaa ohessa, ikäänkuin tilaustyönä tehty. Harmi, ettei ollut oikeassa kamerassa akussa virtaa silloin, kun minun piti nämä kuvata. Nyt sain lopulta kännyn muistista kaiveltua koneelle ja nettiin asti.

Edit 23.12.2009 // Tässä nämä Karakalin lähettämät upeat värjätyt paperit! Ja kun tarkemmilla silmillä ja vähemmän unisin käsin rupesin penkomaan, niin olihan siinä lähetyksessä paljon muitakin tosi hienoja tarroja kuin ne reunanauhat. Aivan upeaa, kerrassaan :-)

Puna*ulkku

2009-11-30T12:36:00.003+02:00

Kyllä maalla on mukavaa ja haisee erilaiselta.

Viikonloppuna Kajaanissa pääsi jo unohtumaan tämä haju. Rappukäytävää maalataan ja tämän aamupäivän aikana maalinkäry on luikerrellut limakalvoilleni siihen malliin, että olen jo suunnitellut pakoa kotoa. Tämän kirjoitettuani livahdankin kyllä uimahallille ja vuoden viimeiselle espanjantunnille Kelan kautta (koulutustukilomaketta täyttämään).

Oli vinkeä tunne mennä rappuun ensimmäisen kerran, kun remontti alkoi. Lattiat, portaat ja kaiteet oli päällystetty suojilla.

Huomaa ylläolevissa kuvissa neutraalin valkeat seinät...

En ole mikään suurten valkeiden pintojen ystävä, mutta nyt olen huomannut, että huonompiakin vaihtoehtoja on. Ällistyin aika kunnolla, kun huomasin, että seiniin tuli uuden maalipinnan myötä värejä. Kuka tonttu nämä on valinnut?

Tekisi mieli käydä laittamassa ilmoitustaululle lappu, että ihan kiva näin joulua kohti, mutta maalataanko seinät loppiaisen jälkeen uudestaan jollakin muulla kuin joulutontun ja punatulkun väriskaalalla?

1. adventti

2009-11-29T17:04:00.005+02:00

Ensimmäisen adventin pakettini järjestämässäni Adventtivaihdossa tuli jo keskiviikkona, mutta nätisti odotin perjantaihin ennen kuin avasin sen. Ei oltu viikonloppuna kotona, niin ajattelin paremmaksi avata ja kuvantaa sisällön jo perjantaina, että saan kuvan adventtisunnuntaiksi tänne.

Minulle adventtilahjoja lähettää Karakali (Karakalin saamasta postista täällä), ja sain tässä ensimmäisessä lähetyksessä erittäin hauskoja lumiukkotarroja, monipuolisesti kiiltokuvia (paljon eläinkuvia!) ja justiinsa minulle sopivia papereita sekä tuollainen jännän nipsulla kiinnitettävän koristeen, johon voi laittaa vaikka pienen valokuvan. Skannaamatta jätin palan pinkkiä hilekartonkia, joka oli ihan syystä pakattu muoviin. Metallinhohto ei olisi kuitenkaan skannerin kuvassa näkynyt ja laite olisi sitten ollut täynnä hilettä :-D Oikein kivaa postia! Kiitos Karakali.

Minä lähetän tässä vaihdossa paketteja Maille. Ekassa erässä menivät nämä sekä Novitan puikkomitta ja pakkaus kanavaneuloja, joiden puutteesta oli joskus aiemmin puhetta Main kanssa.

Minun, Main ja Karakalin lisäksi ringissä on vielä myös Orvokki mukana.

Kuin vettä vaan

2009-11-27T10:03:00.004+02:00

Meille määrättiin edellisen vuoden perusteella täksi vuodeksi isompi veden ennakkomaksu, kun veden kulutus hieman nousi oman pesukoneen myötä. Mutta taisivat määrätä aikalailla liian ison kuitenkin. Ne mittarinlukijat kävivät siis maanantaina ja eilen tipahti luukusta laskelma.

Saadaan siis käytännössä puolen vuoden ennakkomaksut takaisin! Nämä taitaa ostaa uuden tulostimen <3. Oltaisiin siis ostettu muutenkin, mutta nyt eivät mene minun veronpalautukset siihen, vaan vain nämä vesilaskupalautukset. Laa laa!

Erilainen maanantai kuin viime viikolla

2009-11-23T12:07:00.005+02:00

Jossain ihmeen mielenhäiriössä jätettiin kaikki kissat Kainuuseen, kun kuitenkin mennään ensi viikonloppuna sinne taas uudestaan ja tällä viikolla pitäisi värkätä pakastimen kanssa ja Miehellä on tenttiinlukua ja muuta kivaa. Juuri tuossa otin valokuvia yhdestä jutusta ja sitten pakkasin kirjekuorta ja oli ihan pönttö olo, kun kukaan ei tullut mannekiiniksi kuviin tai tunkenut häntäänsä kirjekuoren liimareunan väliin tai mitään. Hö.

Kovasti on ollut tälle aamupäivää trafiikkia täällä, samalla ovenavauksella kävivät pakastimen tuoja ja vesimittarinlukijat. Siinä mielessä hyvä, ettei tarvinnut siitä ukkojen jaloista potkia kissoja pois ja huutaa, että ovi kiinni! Olen kuitenkin, ehkä vieroitushoidon nimissä saanut kuitenkin kasteltua sukanpohjani - en pissilätäkköön vaan ihan luutuusveteen, kun siirsin eteisen hiekkalaatikon vessaan pois pakastimentuojan tieltä (ihana ajatus astua työkeikalla ensitöikseen kissanvessaan, eikö?) ja luutusin lattian siitä kohti. Kävi mielessä epäsuomalainen ajatus ruveta käyttämään sisäkenkiä, ettei aina sukat kastuisi.

Tuossa se sitten tököttää, eteisessä pukeutuneena aaltopahvilaatikkoon. Pakastin. Kaikki meidän pakastettava omaisuus (ei käsitä kissoja) ei mahdu tuohon jääkaapin pikku pakastinlokeroon, joten oli aika hankkia arkku. Saatiin se etukäteisjoululahjaksi äitiltäni. Hirvenlihasesonki on nyt ja kun Mies sellaista ylellisyyttä jostain sai, niin pakko se jonnekin on pistää. Tuohon kyllä mahtuvat kissatkin jäähylle ainakin näin ensialkuun. Pitäis vielä katsoa sille paikka keittiöstä, pistää käyntiin ja sitten sulattaa ja putsata se pakastinlokero. Pientä kivaa puuhaa.

Pääsin

2009-11-19T13:19:00.002+02:00

sille kurssille, eilen tuli kirje. Siinä ei tosin kerrottu mitään kellonaikaa eikä tarkempaa sijaintia ammattioppilaitoksen rakennuksessa, mutta arveltiin, että kurssin järjestäjä saattaa lähettää lisätietoja. Toivottavasti niin. Kurssi alkaa joulukuun seitsemäntenä ja kestää huhtikuun ensimmäiseen päivään saakka. Hakijoita oli ollut 54, joista kaksitoista otettiin kurssille. Joko minulla on hyvä arpaonni tai sitten sain uskottavasti ilmaistua sen, että tarvitsen sitä kurssia ja haluan sinne. Mikä tahansa vaihtelu on nyt tervetullutta.

Kysyn vaan

2009-11-16T12:32:00.003+02:00

että miksi ne todistukset käsketään ottaa mukaan, jos niitä ei sitten kuitenkaan katsota? Turhaan taas raahasin ja saa nähdä miten turhaan tosiaan.

Olen ehkä pitänyt sitä linjaa, etten näistä asioista täällä liiemmin kirjoita. Osin se on ollut taikauskoista pelkoa siitä, että jos jotain odottamaansa menee puhumaan etukäteen, niin mörkö vie eikä sitten käykään niin kuin halusi. Olen myös ehkä sanonut joistain asioista, että ei siitä nyt vielä sen enempää, että katotaan miten käy ja jos ei käy mitenkään, niin unohdetaan koko asia. Yleensä on sitten unohdettukin. Mutta nyt haluan kertoa.

Nyt on jonkinlainen jännityksenpurkuvitutusahdistus päällä, tai en tiedä onko tämä purku- vai odotusvaihe. Kuten ehkä kaikki tietää, niin töitähän täältä ei saa ainakaan minun koulutuksellani. Olenkin nyt hakenut sitten työkkärin järjestämille kursseille, että saisin jotain koulutuksen- ja ohjauksentynkää ja kenties sitä kautta kiinni jostain järkevästä. Tänään kävin yhden sellaisen kurssin haastattelussa. Kurssi on tarkoitettu ammatinvaihtajille ja siellä pitäisi siis penkoa esille mahdollinen uusi suuntaus. Näinä aikoina varmaan paljon kysyntää tuollaisille, niin vapaaehtoisesti kuin väkisinkin ammattia vaihtamaan päätyneille. Niin siis tämäkin, hakijoita kuulemma viitisenkymmentä, joista puolet kutsuttu haastatteluun ja niistä sitten puolet eli 12 kurssille. Sanoin kyllä niille, että ihan oikeasti haluan sinne kurssille.

En varsinaisesti jännittänyt haastatteluun menoa enkä edes kutsun odottamista, mutta nyt haastattelun jälkeen alkaa tuntua levottomalle. Entä jos en pääse tuonnekaan? Sitä ne kysyivät myös, että mitä suunnitelmia sitten on, jos en sinne pääse. Mitä nyt voi olla suunnitelmia tässä tilanteessa? Odottelua. Pitkää odottelua, jonka loppumisesta ei ole aikataulua julkisessa jaossa. Taloustaantuman loppumisen odottelua? Sen odottelua, että yhtäkkiä maailma kääntyisikin ihan toisinpäin ja kaikille olisi töitä ja koulutusta ilman uuvuttavaa ja raastavaa hakemista, anomista, pyrkimistä ja jonottamista? Sen odottelua, että loputkin siitä pitkään jaaritellusta suuresta ikäluokasta jäisivät eläkkeelle ja työpaikat vapautuisivat - siitä on hei puhuttu jo varmaan kymmenen vuotta, eikä vieläkään valo sarasta!

Minä en tarvitse huumevieroitusta, en katkaisuhoitoa, en mielenterveyskuntoutusta, en esiintymisjännitysterapiaa enkä asennekasvatusta siihen, että arkipäivisin ollaan selvinpäin ja tullaan ajoissa paikalle. Miten vaikeaa on saada vähän apua siihen, että joku oikein kunnolla ja ajan kanssa miettisi, että mille alalle
A) minulla on mitään kykyjä, ja
B) tässä maailmassa on mitään kysyntää.

Voisin kai minä helevetti vie pyrkiä ja hakea ja anoa sisäänpääsyä vaikka mihin kouluun vaikka missä yhteishaussa ja niiden ulkopuolella ja lomakkeella ja avoimella hakemuksella ja vaikka millä, kun joku nyt vain kertoisi, että missä vitussa olisi aiemmin mainittujen kohtien A ja B näkökulmasta mitään perkeleen järkeä. Ei sillä että osaisin tai haluaisin, mutta esimerkiksi mainittakoon, että ihan turhaa minun on lähteä opiskelemaan vaikka merikapteeniksi (saati että tietäisin sellaisten työllisyystilanteesta), jos niille ei kukaan maksa palkkaa. Ja sitten taas en kohdan A huomioon ottaen ole lähdössä millekään savupiippumuurarikurssille, vaikka sellaista miten olisi tyrkyllä, kun
A1) sormet ei kestä tiilien nostelua (kuva-aineistoa postauksessa melko tarkasti vuoden takaa),
A2) pää ei kestä kattokiipeilyä ja
A3) psyyke ei kestä haalareita ja turvakenkiä,
ts. yhteenvetona ei ole yhtään minun juttu.

Näinpä on siis jo valmiiksi marmatettu pois alta tämäkin, jos en sinne kurssille pääse. Lupailivat kyllä ilmoittaa tämän viikon aikana niille, jotka pääsevät ja viimeistään viikon päästä niillekin, jotka eivät. Minä kyllä tosiaan haluan sinne. Ja jos en pääse, niin sitten... niin mitä? Ei kai mitään muuta kuin tätä samaa vaan. Edelleen. Voi ääk.

Pitäis mahtua

2009-11-12T13:25:00.004+02:00

Käyn yleensä uimahallilla ja kansalaisopistolla aina samalla reissulla. Se tarkoittaa hullua kassien raahaamista. Minulla on ihan kelvollinen vedenpitävä uimahallikassi, mutta mikään kaunotar se ei ole. Samassa kassissa ei voi pitää kastumisuhan ja tilanpuutteen vuoksi opistotarvikkeita, eli kirjaa, vihkoja ja monisteita, joten ne ovat olleet omassa kassissaan. Pikkuhiljaa on sitten tässä alkanut ottaa päähän se riuhtominen ja tunkeminen kahden kassin kanssa. Jostain sitten välähti päähäni, että yksi helkkarin iso kassi olisi parempi kuin kaksi muuten vaan isoa, kun edes jotenkuten pysyisi kantamaan sitä ja mielellään siinä saisi olla olkahihnakin, ettei tarvitsisi sohjoa viistäen vetää väskyjä perässään.

Tämän ajatuksen kanssa laahauduin eilen kirpputorille. Luja usko näköjään siirtää vuoria. Mikä nyt on todennäköisyys, että juuri siltä kirpputorilta, josta on aikonut, löytää juuri sellaisen laukun, mitä on aikonut ja vielä halvemmalla kuin mitä olisi ollut valmis maksamaan? Mitätön mahdollisuus, mutta löytyipä!

Isompana tässä.

Mauton, halapa ja valmiiksi rikki, eli justiinsa minun makuuni :-P

Kollaasin ekassa kuvassa on mittakaava-apuna taas kerran ihan pyytämättä Vimma. Kassiin mahtuisi ehkä kolme tuonkokoista kissaa, jos ne saisi sovussa sinne sullottua. Hyvin siis pitäisi upota ison pyyhkeen ja kaiken pienemmän sämpän sinne. Opistorojut voisi laittaa vaikka tuonne "takataskuun" (kollaasin viimeinen kuva) ja hihnoilla kiinni.

Keinonahkapinta on paikoin hilseileväinen, vetoketjun vetimiä on korvattu avaimenperärenkailla ja vuori/väliseinä on ratkennut, mutta nuohan nyt ovat sellaisia asioita, joista voi olla välittämättä tai ottaa neulan ja lankaa ja tehdä asialle jotain.

Ja se hinta oli kolme euroa :-D

Ihan vaan tulin sanomaan

2009-11-05T19:10:00.003+02:00

että olen täällä edelleen, eivätkä kekrimöröt minua syöneet. Nyt ihan viimeaikoina ei vain ole tapahtunut mitään mistä blogata, puuhat ovat pyörineet hyvin henkilökohtaisella tasolla ja adventtivaihtoa valmistellessa. Ja lattiaa luututessa, Silvi pissii edelleen lattialle. Kyse ei ole siitä, ettei se tietäisi missä hiekkalaatikko on tai ettei se pääsisi sinne, sillä kiinteämpi tuotos kyllä osuu kohdalleen. Jotain merkkailuhommaa siis kai tuo pissiskely on. Saa neuvoa! Jos ei muita konsteja niin jonkun paikallisen kintastehtaan yhteystiedot edes.

Kurpitsat

2009-10-30T11:10:00.001+02:00

Urbaanilapaset

2009-10-29T14:16:00.004+02:00

Useimmiten kai niitä kesken jääneitä ja pitkään jossain marinoituneita käsitöitä ei tule tehneeksi loppuun asti. Nytpä tein! Aloitin nämä lapaset joskus maaliskuussa 2008, kun olin siellä yhdessä paskalafkassa töissä ja kovin angstinen. Kuulokkeissa rääkyi Disco Ensemble ja sisin rääkyi mustia neonväripilkullisia lapasia. Kevään mittaan lapaset päätyivät siihen vaiheeseen, että vasemman käden yksilö oli peukaloa ja päättelyjä vaille valmis ja oikeanpuoleista oli olemassa muutama kerros vartta. Nyt kai toissaviikolla pengoin tekeleet esille ja vähitellen kötöstin ne loppuun asti. Eilinen ilta meni päätellessä kaikkia langanpäitä ja neuloessa peukaloita.

Lapasiini on täten iskenyt evoluutio: peukalonkärjet ovat avoimet, jotta voisin helpommin soveltaa meille kädellisille suotua peukalo-etusormiotetta ja näppäillä kännykkää esimerkiksi bussipysäkilla ilman, että koko kädet jäätyy. Ha!

Musta osa kotimaista Vesa-sukkalankaa, keltainen ja vihreä seiskaveikkaa ja loput värit akryylista/ä Novitan Liisaa.

Sukkaspammia

2009-10-29T13:21:00.003+02:00

Sähköpostiin tuli tänään tällainen. Ei tähän blogissa mainittuun osoitteeseen vaan ns. Facebook-sähköpostiin, joka on olemassa ihan vain siksi, että saan sinne kaikki Facebookin ilmoitukset ja pelifoorumien viestit. Erillinen osoite (virallisen etunimi-piste-sukunimi-osoitteen ja tämän blogisähköpostiosoitteen rinnalla) on nähtävästi hyväksi myös näitä kaikenmaailman kilpailuja varten. Loksahti kyllä luukku auki tämän kanssa.

Kiitos, mutta mieheni osaa kyllä pitää ehjiä sukkia ihan ilman eri pyyntöäkin. Samoin hänen jalkansa ovat ihan tyylikkäät ja reiättömät nekin.

Enkä aio hänestä erota. Postituslistaltanne ehkä kyllä.

Pönkyläauto!

2009-10-28T08:39:00.004+02:00

Ensimmäinen osallistuminen INSPIROIDU-skräppäyshaasteblogin haasteisiin, haaste #78 + Inspis Twist. Pallokuvioisista papereista valikoitui käyttöön tuo sininen ja siinä värien myötä tuli pakkomielle laittaa kuvaksi juuri pönkyläauto.

Minähän en siis autoista älyä mitään, ne ovat minulle ensisijaisesti väline, jolla liikutaan paikasta A paikkaan B. Merkillä, mallilla, vuosimallilla tms. ei ole ollut minulle mitään hilikatinkaan väliä, enkä tunnista autoja välttämättä muuten kuin logosta ja tutut autot väristä ja rekisterikilvestä. Mutta viime keväänä silmiini osui jotain koskettavaa. Pönkyläauto, kauniin pyöreä ja lähes täydellisen muotoinen auto. Pienen etsiskelyn jälkeen määritelmäksi löytyi Citroën Xsara Picasso. Nykyisin bongailen niitä liikenteestä ja lasken päivittäisiä pönkyläautomääriä. Esimerkiksi maanantaina näin viisi yhdellä menomatkalla opistolle. Kaikista kaunein on se suht lähellä sijaitsevan toimistorakennuksen parkkipaikalla päivänsä viettävä taivaansininen pönkyläauto, jolle aina vilkuttelen ohi mennessä. Tämä kaikki on kovin häkellyttävää henkilölle, joka A) ei välitä autoista ja B) ei pidä sinistä lempivärinään.

Rakkaalta Joulupukilta voisin tänä vuonna oikeastaan pyytää asiallista väritulostinta. Suorastaan huvittavaa tulostella viiruinen harmaasävytuloste mustesuihkutulostimella (väritulostin kyllä, mutta värit loppu) ja värittää sitä alleviivaustussilla (paitsi että eihän sillä alleviivata, vaan yliviivataan, käytännössä. Highlight-huopakynä?)... Mutta onpahan kaikkein kaunein pönkyläauto nyt melko tarkasti oikean värinen, vaikka alkuperäisen värikuvan auto olikin jotain metallinhohtovalkoisen ja hopeanvärisen väliltä.

Ja koska olen muutenkin niin hardcore-ammattilaisaskartelija, niin kunnon heavyuserin välineethän sitä on myös oltava ympyröiden piirtämiseen:

On minulla joskus maailmassa ollut harppikin, mutta luulen, että olen sen matikantunneista päästyäni survonut jonnekin sanoinkuvaamattomaan.

P*skarteluhaaste #10

2009-10-20T17:07:00.003+03:00

P*skarteluhaasteessa annettiin reseptiksi keittää kokoon kortti seuraavista aineksista:

3 haaraniittiä

2 nauhaa

1 kuviopaperi

ja maustaen oman maun mukaan.

Mahdollisia nauhoja valkatessa tuli mieleen taas aikeeni lähettää kummipojalle halloween-kortti, joten tein sellaisen.

Hämähäkkitageissa oli jo valmiiksi tuota ruudullista nauhaa. Muut ovat sitten samaa oranssia paketointinauhaa, osasta kiehkuroita tosin väritin laidan mustaksi.

Harmillista, etten saa kameralla - skannerista puhumattakaan - värejä toistumaan ihan oikein.

*<:-)

2009-10-20T09:55:00.001+03:00

Viisi päivää vielä aikaa, tulkaa ny!

Saa ehottaa muutoksiakin, jos ei tällaisenaan kelpaa.

Saokan adventtivaihto

2009-10-07T19:18:00.005+03:00

Tänä vuonna en laita itselleni joulukalenteria, sillä olen oppinut viime vuosien aikana tuntemaan itseäni. Jossain vaiheessa joulukalenterista muodostuu aina pikemminkin riesa kuin riemu, kun pitäisi päivittäin päivittää luukkujen avaamisen etenemistä ja joulukuussahan on tunnetusti ihmisillä muutakin tekemistä. Siksipä päätin kehitellä toisenlaisen, viikkopohjaisen joulunodotusleikin ja tarjoan tässä tätä teillekin.

Julistan täten perustetuksi Saokan adventtivaihdon. Homman tarkoituksena on arpoa osallistujista parit, jotka lähettävät toisilleen yhteensä neljä pakettia marraskuun lopusta alkaen, aina ennen kutakin adventtisunnuntaita (Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuosikalenterin 2009-2010 mukaan adventtisunnuntait ovat 29.11.; 6.12.; 13.12. ja 20.12.). Mitään kirkollista en tosin tähän sido, mutta nuo adventtisunnuntait sopivat mielestäni hyvin tällaisen adventtikalenterin aikatauluun.

Vaihdon aihepiiri on minun puolestani hyvin vapaa. Osallistujat saavat täyttää ilmoittautumislomakkeen, jossa kertovat mielenkiinnonkohteistaan. Jaan sitten parit parhaani mukaan sen pohjalta, että kukin saisi parikseen sen verran samanhenkisen osallistujan, että lahjojen keksiminen onnistuisi helposti. Huolin osallistujiksi vain sellaisia ihmisiä, joilla on oma blogi, koska helpottanee, jos parit voivat kurkkia toistensa blogeja ja etsiä sieltä vinkkejä vaihtopaketteihin. Toivon myös, että osallistujat olisivat aikuisia siinä mielessä, etteivät kenenkään hankinnat ja postitukset tms. jäisi äitien hartioille ja että kaikki osaisivat suhtautua tähän leikkiin ilman lapsenomaisia katkeruuksia - kun tarkoitus on kuitenkin, että kaikilla olisi mukavaa.

Adventtivaihtoon tulisi käyttää kokonaisuudessaan rahaa noin 20 euroa + erikseen postimaksut. Summan voi jakaa haluamallaan tavalla neljän lähetyksen kesken, kunhan se vaan lopussa täyttyy. Kyse ei siis ole siitä, että mitään suurta ja hienoa ja kamalan paljon pitäisi lähettää, vaan jotain pientä ja kivaa. Käytetty rahamäärä voi olla muutaman euron ali tai yli tuon kahdenkympin ja kaikkien osallistujien tulee tämä hyväksyä. Nyt mennään opiskelijoiden, työttömien, kotiäitien, eläkeläisten ja muiden pienituloisten, mutta hyvästä mielestä ja ystävän ilahduttamisesta nauttivien bloggaajien ehdoilla :-) Lähetettävä tavara voi olla joko uutta, vartavasten hankittua tai varastoista jo löytyvää uudenveroista ja hyväkuntoista ja tietenkin myös itse tehtyä.

Pakettien pitää olla perillä aina ennen kutakin adventtisunnuntaita. Viimeiset mahdolliset lähetyspäivämäärät ovat siis käytännössä nämä:
1. paketti ke 25.11.
2. paketti ke 2.12.
3. paketti ke 9.12.
4. paketti ke 16.12.

Keskiviikkoon mennessä siksi, että paketti varmemmin ehtii perjantaiksi perille!

Vastaanottaja raportoi blogissaan mielellään kuvan kera saamisistaan ja lähettää minulle suoran linkin postaukseen, jotta pysyisimme kaikki kärryillä vaihdon kulusta.

¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤

ILMOITTAUTUMISLOMAKE

¤ Nimi, postiosoite
¤ Sähköpostiosoite
¤ Blogin osoite
¤ Blogissa käytetty kutsumanimi
¤ Ikä (edes suunnilleen)

Merkitse seuraavien sanojen yhteyteen jotain avainsanoja, jotka kuvailevat kiinnostustasi. Jos joku aihealue ei ollenkaan sytytä, mainitse sekin.

VAREJÄ JOISTA PIDÄN

VÄREJÄ JOISTA EN PIDÄ

ASKARTELUSSA MINUA KIINNOSTAVAT (esim. leimailu, väripaperit, korttipohjat, decot, ATC:t tarrat, kynät, tms.)

PUKEUTUMISESSA JA TYYLEISSÄ MINUA KIINNOSTAVAT (esim. korvakorut, huivit, hiuskoristeet, laukut, tms.)

KÄSITÖISSÄ MINUA KIINNOSTAVAT (esim. virkkaus, tehostelangat, neulat, ohjeet, huovutus, tms.)

MUITA MINUA KIINNOSTAVIA ASIOITA OVAT (esim. tietyt lemmikkieläimet, kynttilät, enkelit, punk-tyyli, tms.)

ALLERGIAT JA MUUTA VASTAAVAA HUOMIOITAVAA

LISÄKSI HALUAN KERTOA, ETTÄ

¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤

Ilmoittautumiset ja mahdolliset kysymykset sähköpostiini 25.10. mennessä :-) Jaan parit viimeistään 31.10. joten aikaa tutustua parin makuun ja ensimmäisen lähetyksen valmisteluun on reilusti.

Askartelukirjani

2009-10-05T22:16:00.003+03:00

Olen jotenkuten päässyt taas askarteluun kiinni. En malta odotella niitä harvakseltaan tupsahtelevia decoja, vaan aloitin askarteluhaasteblogien haasteisiin osallistumisen. Sitä, ja muutakin omaa tuhertelua varten ostin kirjan. Monesti on tehnyt mieli kyhäillä jotain, mutta hanke on kaatunut siihen, kun olen alkanut miettiä, että mihin sen aikaansaannokseni sitten pistäisin. Ympäri kämppää vellovat yksittäiset kortit ja muut kytöstykset ahdistavat jo pohdinnan tasollakin, kun on muutenkin tätä kaikkea irtainta, mille on niin vaikea löytää sitä omaa paikkaa. Täten päätin pitää askarteluni yksissä kansissa. Onkopahäntä sitten scrapbook, deco, journal vai mikä, mutta tuonne kukallisten kansien väliin siis näitä väkerrelmiäni väkertelen.

Aukeaman toiselle sivulle tulee homma ite, viereiselle päiväys, lähde ja muuta tietoa.

Paperikierteen askarteluhaaste - Lokakuu

2009-10-04T18:10:00.002+03:00

Haasteessa oli ehdolla luonnos ja värit (ruskea, vihreä & sininen), voi käyttää molempia tai jompaakumpaa. Otin molemmat.

Kuva viime vuonna saamastani ystävänpäiväkortista :-)

Suunnitelma B olisi ollut käyttää näitä verkonpainoina

2009-10-04T15:13:00.003+03:00

Olen nyt näköjään tänä viikonloppuna sillä tuulella, että inspiroidun asioista. Askarteluhaasteiden lisäksi (ks. ed. post.) olen laittanut ruokaa ja nyt jopa leiponut, mikä on todella harvinaista silloin, kun olen yksin ja syön yksin.

Henskis inspiroi minua mainiolla kanakastikkeella, jota tein toissapäivänä ja eilen uudestaan, tosin ilman tuorejuustoa ja ananasta, mutta mahottoman hyvää tuli silti. Toisaalta, mikä tahansa on hyvää, jos siihen laittaa puoli desiä sweet chili -maustekastiketta.

Tänään Noora oli postannut sämpylöistä, niin minä sitten kanssa - varsinkin, kun oltiin vielä Main kanssa juteltu aiemmin sämpylöistä Facebookissa. Ohjeen sovelsin omasta päästä ja mukaillen jauhopussin pullataikinaohjetta (jätin sokerin pois...). Kaapin periltä löytyi jotain ajat sitten erääntyneitä kauraleseitä, joita hulauttelin taikinaan sitten varmaan yhtä paljon kuin jauhoja. Poishan ne on saatava sieltä kaapista, ja kun ei lintulautaakaan ole, niin sämpylätaikina on listassa seuraavana sijoituskohteena vielä paaaaaljon ennen biojäteroskista. Kohotuksen jälkeen kaulitsin taikinan levyksi, voitelin margariinilla ja nakkelin päälle porkkanaraastetta. Sitten levy keskeltä kahtia, kahdelle rullalle ja korvapuustinomaisesti vinoon leikaten paloiksi. Kun eivät mitään edustusruokaa nyt ole ja kun taikinakin oli vähän epäilyttävää, niin en jaksanut sipostella, vaan paistoin vaan. Aina on myös omat epäilyksensä tuosta uunista, sillä en ole onnistunut täällä leipomaan paljon mitään kunnollista. Syötäviä tuli kuitenkin!

P*skarteluhaaste #8 - Metalli

2009-10-03T19:12:00.004+03:00

Haasteessa käskettiin käyttää metallia. Käytin sitten kanssa - metallinhohtoisia kartonkeja, metallisävyistä nauhaa, metallisia haaraniittejä, metallinvärisen ääriviivatarran ja koristekuvion sekä metallinhohtoista huopakynää. Riittääkö? ;-)

Välineitäni

2009-10-01T13:32:00.002+03:00

Kollaasissa koruvälineeni kompaktisti pakattuna. Kaikki mahtuu tuonne pakkiin, jonka ostin viime kesänä. Sitä ennen ryönä oli ainakin neljässä eri lootassa, joita oli hyvin hankala hallita. Nyt menee samaan jopa alasin :-) Korukurssilla opettaja neuvoi hankkimaan jonkin satunnaisen metallinkappaleen alasimeksi, jonka päällä voi siis paukutella metallikiekurat muotoonsa. Isältäni jotain sopivaa könttiä pyysin, mutta seppä kun on, se ei voinut vastustaa kiusausta, vaan teki minulle alasimen muotoisen alasimen. Kokoa vihjaamassa on kuvassa alasimen päällä normaali korviskoukku.

O->

2009-09-30T13:24:00.001+03:00

Orvokin mies-decoon.

Lokakuu on mustaa, mustaa

2009-09-29T16:06:00.010+03:00

Anteeksi tuo otsikko, mutta en voinut vastustaa kiusausta ;-)

Tuli toiveita mustista ja muutenkin hillitymmän värisistä koruista, joten tässä arwon frouville ja neideille mustia sekä hieman valkeitakin koruja.

Hinnat sisältävät postimaksut. Suluissa korujen pituudet mukaan lukien koukut tai tapit.

Seuraavia koruja kutakin yksi pari, hinta 4 € / pari.

Ekoissa (4,5 cm) hakakoukut (MYYTY), toisissa (5,5 cm) hopeoidut avokoukut ja kolmansissa (3,5 cm) hopeoidut tapit (MYYTY).

Neljänsissä (4,5 cm) hakakoukut, viidensissä (3,5 cm) hopeoidut tapit. Viidensien valkeat helmet ovat kierresimpukan muotoiset ja vähän kimaltelevat, mikä ei tosin tässä kuvassa näy. VIIDENNET MYYTY :-D

Näitä koruja (4 cm) on myytävänä kaksi paria mustia (TOINEN MUSTA PARI MYYTY) ja kaksi paria valkoisia. Kullatut tapit. Hinta 4 € / pari.

Isommat kiekurakorut (7,5 cm) hopeoiduilla avokoukuilla ja lasihelmillä, 5 €.

Pienemmät kiekurakorut (6,5 cm) hopeoiduilla avokoukuilla ja kivihelmillä, 5 €. MYYTY :-)

Ostaja on hyvä ja ottaa minuun yhteyttä sähköpostilla, osoite on näkyvillä tuolla sivupalkissa. Vaihdetaan sähköpostilla tilinumero ja osoite. Postitan ostokset, kunhan maksu näkyy tililläni. Maksun tulee tulla viikon sisään (7 vrk), tai varaus peruuntuu ja korut tulevat uudestaan myyntiin. Eri pankkien välillähän voi se kolme päivää mennä, joten se pitää ottaa huomioon.

Villieläinkuosia

2009-09-27T17:53:00.002+03:00

Edelliseen uimapukuun on kehiytynyt reikiä ja kulumia. No, se on ostettu toukokuussa 2006, joten eiköhän se ole kestämisensä kestänyt. Eilen ostostelin bonuskertymäkuponkien kanssa Kajaanin Maxi-Makasiinista (joo, taas täällä viikonloppuna, voi #¤&&"%½!) uuden. Kotimainen Delffi, kallis kuin pieni piru näin hintoja vertailevalle, mutta muissa merkeissä ei ollut kokoja tai jos olikin, niin sitten oli myös lahkeet *hrrr!* ja vielä enemmän hintaa. Olen päättänyt suhtautua näihin vihaamiini uimapuvun ja alusvaatteiden sovittamisiin huumorilla, joten kyllä nauratti kiskoa päälleen jotain edullisempaa kiinalaista muka XXXL-koon uimapukua, joka ylsi just ja just tuohon rintojen alle ja ne niiden päälle tarkoitetut lappuset toppauksineen näyttivät lähinnä postimerkeiltä. En joo kiitos mielestäni tarvitse mitään topattuja "kuppeja" yläosaani korostamaan. Kaarituet olisi kyllä saanut olla, mutta menee tuo ilmankin.

Tänään testasin tämän tärkeimmän liikuntaharrastuskamppeeni Kajaanin uimahallilla ja uin sen kanssa 2250 metriä. Toimii.

En tosiaan taho, en.

2009-09-26T10:00:00.002+03:00

Kerrankin jotenkin erilainen otsikko roskapostissa.

Delete if you don't want. Oli se sitten mitä tahansa, mitä en halua, niin don't mind if I do. Roskiin män. En usko, että haluan yhtään mitään, mitä ne tuonne roskapostikansiooni tunkevat.

Lohikäärme

2009-09-24T15:53:00.002+03:00

Sivuni Karakalin Lohikäärme-decoon. Etsin netistä mallikuvia ja piirsin niistä soveltaen kartongille kiinalaisen lohikäärmeen.

Enkä edes kuunnellut mitään kovin psykedeelistä musiikkia

2009-09-21T13:22:00.002+03:00

Eilen illalla joutaessaan piirusteltu askartelukirjaan.

Elukalla huoltoluukku kyljessä

2009-09-19T11:19:00.004+03:00

Viime tiistaina käytettiin Silviä eläinlääkärillä steriloinnissa. Olin jo varautunut kinkkuverkkomaiseen paketointiin ja muovitötterökauluriin, mutta leikkaus tehtiinkin kyljen kautta (eikä mahan) ja suljettiin metallilankatikeillä. Mitään siteitä ei kissalla ollut ja kauluri kehotettiin hankkimaan vain, jos otus repisi tikkejä. Hoito-ohjeet antanut hoitaja sanoi, että yleensä kissat kokeilevat nykiä metallilankatikkejä pari-kolme kertaa ja sitten jättävät ne sikseen, kun nokkaan pistelee. Näin kävi Silvillekin, olen vain pari kertaa nähnyt sen yrittävän nyhtää tikkilankoja kesken pesuohjelman, mutta kehotuksesta se on lopettanut.

Pitää varata aika tikinpoistoon ensi viikon lopulle. Haava on parantunut tosi hyvin, mitään punoitusta tai turvotusta ei ole näkynyt, ehkä yhdestä kohdasta on haavan vierestä iho vähän hankautunut tikkilangan päähän. Silvi on nyt ollut yksikseen, tai siis mustat kissat ovat olleet muualla hoidossa sen aikaa, että Silvi saa toipua rauhassa edes joitain päiviä.

Asiasta kuudenteen, jos harkitsette uuden kamerapuhelimen hankkimista nimenomaan valokuvaustarkoituksia korostaen, niin älkää hankkiko Sony Ericsson Xperia X1:tä. Siinä on ihan paska kamera. Sisällä ei saa otettua oikein minkäänlaisia kuvia, eikä ainakaan liikkuvista kohteista, on tooooosi herkkä tärähtämään ja auttamattoman hidas. Pitkään saa väsäillä Picasan ja Gimpin kanssa, eikä siltikään saa kuvista kovin hyviä. Pitää vaan toivoa, että Mies jossain vaiheessa rupeaa minun kanssani etsimään mahdollisia päivitysversioita kameraohjelmaan, sillä konstilla on ainakin joissain Miehen laitteissa kamera parantunut. Muuten kuin kameran osalta tuo kapine on kyllä hyvä :-) Ja onneksi yleensä voinkin käyttää oikeaa kameraa, nyt piti vain koettaa räpsiä tuosta elukasta jotain kuvia, kun se oli pitkällään (yhdessä kohti) huoltoluukku esillä (joo, koetin kuvata toissapäivänä pöydällä kävelevää kissaa, ei monestikaan osunut koko otus edes siihen kuvaan, kun ehti kävellä pois tähtäimen edestä...).

Caturday 4ever

2009-09-13T22:19:00.003+03:00

Haastan sinut...-blogin haasteeseen numero 3 vastaan tällä!

"Thousands of years ago cats were worshipped as gods. Cats have never forgotten this."

Haasteessa kehotetaan käyttämään valokuvaa, mutta kaikki omistamani ovat sähköisinä ja tulostimen mahdolliset musteet pitää säästää Miehen koulutehtäviin, joten käytin joskus Johannalta saamaani postikorttia :-)

Korukurssin tuotokset

2009-09-12T18:28:00.002+03:00

Eilen ja tänään olin kansalaisopiston lyhytkurssilla tekemässä koruja helmistä ja metallilangoista. Kuvissa aikaansaannokseni aikajärjestyksessä. Ekan kaulakorun ja korvikset tein perjantaina, loput tänään lauantaina. Kuvat saa isommaksi napsauttamalla.

Voin sanoa, että nyt on sormenpäät kipeänä. Enemmän ja vähemmän kötöstyksiä ja kokeiluja, kun en ole paljoa noilla metallilangoilla ennen tehnyt. Harjoitukset jatkuu.

Sydämiä

2009-09-12T18:09:00.006+03:00

Olen katsellut Tuuliksen blogin kautta monenlaisia askarteluhaasteblogeja ja päättänyt ruveta osallistumaan. Decot ovat nykyisin niin harvassa, että pakko jotain keksiä, kun en edelleenkään osaa niitä kortteja tehdä - tai siis minulla ei ole mitään tarvetta korteille ja haluan räpeltää jotain epämääräisempää. Ostin tyhjäsivuisen kirjan ja rupean pitämään sitä leikekirjana, decona, piirustuslehtiönä ja ties minä keksinkin.

Eka kokeilemani haaste on Jehkotar CardChallenge #74 sillä erotuksella, että en tehnyt korttia, vaan decosivun. Viikon haaste oli helistinkortti, jollaisista en toki ollut ennen kuullutkaan, mutta koska haasteblogista oli linkki ohjeeseen, niin eikun toimeksi vaan. Läpinäkyvää muovikalvoa minulla ei ollut, joten piti tyytyä lähimpään vastaavaan, valkeaan sieltätäältä sydänkuvioituun vellumiin. Sen takana on siis irtonaisia osia, minun tapauksessani kartonkisydämiä, jotka liikkuvat ja "helisevät" siellä, kun kapinetta heiluttaa. Olisi kyllä saanut olla paksumpaa pehmotarraa, mutta koko askarteluni on ihan ruosteessa enkä jaksanut ruveta etsimään, kun en muista missä mitäkin oikeastaan on. Jos oikeasti tuollatavalla kortteja tekisi, niin sitten tekisin tietysti paremmin.

Koruja myytävänä!

2009-09-09T21:52:00.005+03:00

Olen saanut tekemistäni koruista kehuja, niin laitetaanpa nyt ihan yleiseen jakoon eli myyntiin muutamia. Jos saan näitä myytyä, niin lupaan, että lisääkin on tulossa.

Ekana siis korvakoruja! Tuoteselosteesta sen verran, että muuten materiaalit ovat hyvinkin satunnaisia, mutta korvispiikit ja -koukut ovat hopeoituja ja ainakaan minulle ne eivät ole aiheuttaneet mitään oireita korvanlehtiin.

Hinnat sisältävät postimaksut.

Pallokorvikset. Korun pituus noin 5 cm. Yksi sininen pari ja yksi vihreä pari.
Hinta 4 € / pari.

Violetit timantit. Korun pituus hieman alle 4 cm. Yksi pari.
Hinta 4 €.

Punaiset pisarat. Korun pituus n. 7 cm. Kaksi samanlaista paria.
Hinta 5 € / pari.

Nappikorvikset. Yksi vaaleanpunainen (halkaisija 17 mm), yksi keltainen nelireikäinen (halkaisija 18 mm) ja yksi keltainen kaksireikäinen pari (halkaisija 15 mm).
Hinta 2 € / pari.

Avainkorvikset. Pituus hieman alle 8 cm. Yksi pari. MYYTY :-)
Hinta 5 €.

Ken haluaa ostaa, niin ottaa minuun yhteyttä sähköpostilla. Nopeimmille myydään! Postittamaan käyn niin pian kuin maksu näkyy tililläni. Kunkin ostajan kanssa käydään siis kahdenkesken läpi nämä osoite- ja tilinumeroasiat. Jos maksua ei viikon sisään (7 vrk) näy, niin varaus peruuntuu ja korut tulevat uudestaan myyntiin.

Että eikun näppis rapisemaan vaan ja tilausta tulemaan!

Omia korviksia

2009-09-09T15:14:00.002+03:00

Tuli tuossa jokin aika sitten korvisinspiraatio ja tein tällaiset omaan käyttöön.

Innokas vapaaehtoisopiskelija

2009-09-08T10:12:00.005+03:00

Olen jälleenkuopioistunut. Johan tuo kesä riittikin, en jaksaisi enää yhtään. Paitsi pari huippukuumaa aurinkopäivää voisin ottaa, jos täsmätarjoiltaisiin, mutta voi pojat että syksy on kiva! Syksyllä alkaa kaikki normaalitoiminta ja siksi on hyvä syy palata kotiin.

Tosin olen palannut tänne yksin. Mies on vielä tämän viikon Kaenuussa rakentelemassa perintömailla laavua ja grillauspaikkoja. Tiedetään siis ainakin, missä ensi juhannuksena luuhataan. Täytyy rakentaa valmiiksi nyt kun säät vielä sallivat ja talveksi ei voi jättää kesken, kun menee sitten pilalle. Jonnekin torstaihin tai perjantaihin asti saan siis toteuttaa täällä ihan vaan itseäni ja siinä sivussa kaitsea Siivilä-kissa, joka lähti minulle kaveriksi.

Kuva muutaman viikon takaa sairastusviikolta, Nihvi oli oikein hyvää seuraa.

Tuokin kattimatikainen olisi pitänyt tällä viikolla viedä lääkäröitäväksi, mutta tekemistä on muutenkin niin paljon, että soitin eilen ja siirsin ajan ensi viikolle. Minulla on oikein kunnon kansalaisopistohötäkkä ja kun auto on Miehellä, niin en viitsi linja-autossa kuljetella otusparkaa. Neitikissa saa siis jäädä neitikissaksi, ei tule rouvakissaa eli sterilointi olisi ohjelmassa. Mouru ja meteli oli vielä viikko sitten ihan hirveä, kun Pihvi-kissa piti kiimaa. Parin viikon huudon ja pyllyntarjoamisen jälkeen rääkyvä pussiahma onneksi muuttui taas kissaksi.

Mutta nyt keskitytään siis harrastuskursseihin. Eilen jatkui espanja, kakkoskurssilla oli puolentusinaa viimevuotisesta ryhmästämme ja joukko muita jostain eri ryhmistä. Kato käy ja motivaatio heittelee. Mietittiin jo pöytäseurueen leidien kesken, että tämähän on kuin telkkarin tositeeveeohjelmat, kun joku aina putoaa ja sitten jännitetään, ketä on vielä jouluun mennessä jäljellä.

Tiistaipäiviksi olen tälläytynyt tanssiliikuntakurssille. Jotain tanssiahan minun piti aloittaa jo viime syksynä. Valikoimaa oli paljon, mutta karsia sai ihan kunnolla kriteerinään oman tanssiparin puute (Mies ei ole lähdössä tanssikurssille, olen enemmän ja vähemmän huumorimielessä kysynyt lukuisia kertoja) ja kallis kurssimaksu sekä päättömät päivät - en minä nyt sunnuntaina tanssi! Syntistä... Tai siis haluan pitää viikonloppuni vapaina kuitenkin. Ja monet viikolla olevat kurssit olisivat menneet päällekkäin kielikurssieni kanssa. Näillä määritteillä ainoa sopiva oli siis tiistain tanssillinen kehonhuolto. Kuulostaa pitkälti sille mitä tarvitsisinkin: "Sopii kaikentasoisille liikkujille. Tehdään sykettä ylläpitäviä ja lihaskuntoa edistäviä helpohkoja tanssillisia sarjoja. Lisäksi kehonhuoltoharjoituksia. Opetusta 60 min/kerta." (lähde, sivu 25.)

Motivoituneena opiskelijana ostin eilen itselleni jumppahousut ja -tossut. Yritin ensin etsiä moisia keskustan kaupoista, mutta sain vain jäädä haukkomaan henkeäni. Olen kuvitellut, että Anttila olisi sellainen normaalien kauppa, mistä löytyisi jotain kenelle vaan, mutta pitkänkään kiertelyn jälkeen en löytänyt sieltä kohtuuhintaisia sisäliikuntahousuja. Merkkikamaa oli kyllä rekki rekin perään, mutta en minä nyt jumankauta maksa neljääkymppiä jostain niin rumasta kuin mustat verkkarit tai meleeratunharmaat (*puistatuksia*) lörttänät collegehousut. Tossuja ei näkynyt minkäänlaisia... Sama juttu muissa keskustan tavarataloissa, Sokoksella (jonka rakennukseen menin lähinnä lataamaan bussikorttiani, en tosiaankaan vakavissani ostoksille) jotkut mahdollisimman tyhmännäköiset tuulihousut maksoivat seitsemänkymppiä ja silloin kyllä pääsi ihan ääneen suusta, että herrajjumala.

Eipä siis muuta kuin espanjantuntien jälkeen kotimatkalla piipahdus Maxi-Makasiiniin, niin johan alkoi Lyyti kirjoittaa. Vaikka sielläkin oli tarjolla niitä useiden kymppien merkkihousuja, niin löysin myös juuri etsimienikaltaiset pöksyt juurijajuuri alle kympillä (senttiä vajaa siis). Samoin tossut, tuollaiset mitä pidettiin silloin 80-luvulla tarhassa ja joita äitini kutsuisi rokkitossuiksi. Isoin korista esille penkomani koko oli 39, joten niillä mennään. Mahtuu, kun ei ole mitään sukkia. Punaiset tietty, koska olen tyttö. Sinisiä ja mustiakin olisi ollut. Hinta kolme euroa, ovatpa myös kotimaiset.

Samalla reissulla ostin myös pari muovilaatikkoa keittiöön kierrätyslootiksi paperille ja pahville sekä 24 rullan pakkauksen vessapaperia. Tämä kaikki samaan hintaan kuin toisissa kaupoissa olisi olleet ne merkkiverkkarit. Olen tyytyväinen :-)

Keskiviikko on vapaapäivä, mutta torstaina menen opistolle puhumaan englantia. Luettua ja kirjoitettua tulee kyllä vapaa-aikanakin, mutta mitään oikein kunnon syytä englannin puhumiseen minulla ei ole ollut. Kurssitarjontavihkosessa tuo kurssi on pääotsikon Keskitason suullisen kielitaidon aktivointi alla. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä tuo keskitaso oikeastaan on, mutta ihan sama kunhan pääsen sinne juttelemaan edes jotain. Oppaan mukaan keskitaso soveltuu lukion lyhyen oppimäärän kertaamiseen ja jatkoksi. Oletan osaavani enemmänkin, mutta menköön.

Noiden normaalikurssien lisäksi minulla on juuri tämän viikon perjantaille ja lauantaille sattunut kahden kokoontumiskerran lyhytkurssi korujen tekemisestä. Helmiä ja metallilankojen kieputusta eri tavoin. Voi sitten olla, että koko sunnuntai menee nukkuessa kaiken tämän jälkeen :-)

Roskapostin parhaat palat, osa 2

2009-08-29T14:41:00.002+03:00

Miksi minulle tulee tuosta otsikosta ja sitä seuraavasta tekstinpätkästä mieleen nainen, joka innostuu eroottisessa hengessä tällaisista (linkin takana ei ole törkyä, vaan Googlen kuvahakutuloksia, uskallatte klikata)...?

19 200

2009-08-27T21:19:00.004+03:00

Homma hanskassa, mutta hanskat hukassa - eikös se niin mene? Kuvat muistitikulla, mutta muistitikku jossain ihan muualla kuin siellä USB-kolossaan, nimittäin Miehen jemmoissa. Mutta eipä tämä nyt niin kamalan myöhässä ole.

Viimeviikonloppuiselle hääparille lahja. Tyynyt olivat toivelistalla, villasukat oman mielikuvituksen tuotetta. Kipeänä en jaksanut motivoitua korttiaskartelemaan sitäkään vähää, joten kortti on ostokamaa. Teksti on omasta kynästä ja hataran laskupääni avustamana laadittu (kertolaskut tein laskimella).

Uusi keräilyharrastus: roskapostin parhaat palat

2009-08-25T13:36:00.007+03:00

Olen jo pitkään ihaillut näitä sähköpostini roskalaariin ilmestyvien viestien otsikoita. Tammikuussa pari esittelinkin täällä. Kesän mittaan on kehkeytynyt ajatus aloittaa näistä oikein sarja.

Äskettäin Ö-mapissa köllötti tällainen:

Desperate emotions, eh? Eikös tuollainen epätoivo ole oikeastaan sitä päinvastaista, mitä potenssilääkkeiltä tai -apuvimpaimilta yleensä odotetaan? En vakuutu avausrepliikistä, en tilaa. Not reasonable enough!

Paranemaan päin

2009-08-24T14:05:00.002+03:00

Todisteet siitä, että olen edelleen mitenkuten hengissä ja että kävin siellä häissä. Olin enimmäkseen kameran takana, joten nämä pari räpsäisyä tässä Miehen ottamina vain esille, kun ei muita naamoja täällä paljastella.

Räkää tulee edelleen, mutta muuten ei ole kipeä olo.

Edit klo 17:35 // Ai niin, tämän verran pääsin morsiuskimppuun käsiksi! Morsiamen serkku sai paremman otteen, niin minulle jäi tällainen tulitikkuaskin mittainen oksanpätkä. Parempi kuitennii ku ei mittään! :-D

Kolmas kerta räkätautia toden sanoo?

2009-08-20T22:05:00.000+03:00

Tietysti just nyt. Milloinpa muulloinkaan? Ai että mä kärsin.

Sanoinhan vissiin, että Mies heittäytyi kipeäksi? Olin olevinani ymmärtäväinen hoitaja pari päivää ja vielä tiistaina päivällä ihan terve. Mutta illallapa alkoi kurkussa tuntua pahaenteisesti typerälle. Se siitä sitten. Taas on räkätautia pidetty. Vaiheet menevät samassa aikataulussa kuin Miehellä. Se väitti nyt tänä iltana olevansa jo ihan OK, joten toivoa sopii, että minäkin tällä kahden päivän viiveellä ehdin parantua edes jotenkuten lauantaiksi. Ja ettei helpoksi menisi, niin tänä iltana saman riesan oireita alkoi taas minuun nähden kaksi päivää jäljessä saada äitini. Siltä taitaa kyllä jäädä häät väliin (ollaan kutsuttuja kaikki, morsian ja vanhempansa ovat vanhoja naapureita ja perhetuttuja). Paras mahdollinen ajoitus.

Että koettakaas nyt apuna toivoa, että tästä toinnutaan ajoissa. Rukoilkaa, pitäkää peukut pystyssä tai fingers crossed, mikä nyt onkaan metodinne.

Parempaa tekemistä ootellessa

2009-08-18T11:43:00.006+03:00

Olen näköjään kesälomalla bloggaamisesta. Mitään kirjoittamisen arvoista ei erityisesti tapahdu, ootellaan vaan ja mossistellaan. Eilen käytiin Miehen kanssa viimeisellä kesälomareissulla, roadtrippailemassa Pietarsaaressa ja Kokkolassa. Siellä on meikäläisten parhaat ravintolat ja eksoottisimmat halppiskaupat, niin käytiin penkomassa niitä ja verestämässä muistoja. Vietnam Grilliltä ruokaa ja ostoksille Erkin Halliin (niillä on omat sivut näköjään vielä työn alla, mutta tämä paikka siis) ja Halpa-Halliin. Kuvat kaulakorut ostin Erkin Hallista, joka myy siis erinomaisen paljon muutakin kuin maatyökoneita (Jag <3 lågprishallar!).

Kokkolassa käytiin moikkaamassa ystävääni ja hänen muksujaan. Pienempi mahtuu vielä justjajust äitiyspakkauslaatikkoon nukkumaan ja isompi on kovasti päässyt säikyttelyn makuun ja toteutti nähtävästi perinnöllistä taipumustaan hyökkäilemällä kimppuumme nurkkien takaa ja pöydän alta. Kauhee, kun pelotti! :-D Oltaisiin muuten voitu jäädä yöksikin, mutta Miehellä on nuha, niin ei jaksettu olla reissussa niin pitkään.

Lauantaina on yhden kaverin häät täällä Kaenuun mehtämaisemissa. Aikani on pitkälti mennyt niihin valmistautuessa. Vielä pitäisi ehkä penkoa vähän kangaskaupan laareja, että saa vaatteet päälleen ja viimeistellä ja paketointinyörikötöstää häälahjaa. Kynsilakkaakin ostin eilen ihan tilaisuutta varten.

Myös kansalaisopiston kursseille olen tässä joutaessani ilmoittautunut. Maanantaille tulee espanjaa, tiistaille tanssiliikuntaa ja torstaille englantia sekä yhdelle viikonlopulle korujen värkkäilyä. Uimahallillekin on tarkoitus palata, kunhan Kuopioon asti taas päästään. Eläköön syksy, niin saa ainakin jotain tekemistä ja rytmiä olemiseensa!

Kesän korusatoa

2009-08-11T17:39:00.006+03:00

Nyt lopulta niitä kuvia! Nämä tekemäni korut ovat omassa käytössäni (ja yksi äidillä), joten en ole niitä heti niiden valmistuttua kuvannut. Jokunen on siis ennättänyt kertyä.

Minulla ja siskollani on jokseenkin erilaiset värimieltymykset. Usein vaihtelemmekin helmiä keskenämme ja koetamme löytää paremmat paikat väreille, jotka eivät itselle uppoa. Minä saan siskolta vihreitä, hän minulta vaaleansinisiä helmiä. Tässä korussa ainakin tuo sydänhelmi on siskon jemmoista peräisin.

Violetit kiekkomaiset helmet ovat jostain Tiimarin puuhapussista, niitä on minulle päätynyt parikin settiä joidenkin vaihtojen kautta. Ekoista tuli tällainen joskus kevättalvella tai milloinlie olikaan.

Toisilla on kaverinaan jotain edelleen Tiimarin puuhapussien aarteita, liloja rinkuloita. Joku selvästi tykkää muovihelmistä... :-)

Mitään "oikeita" koruja minulla ei juuri ole. Aina toisinaan himoitsen Kalevala Korun Vanamo-käätyä, mutta en kovin säännöllisesti sitäkään. Kesällä tein siitä oman versioni, kun sisko kippasi eteeni sekalaisia lehden muotoisia helmiä. Ketju on kyllä ihan erilaista, mutta olkoon ihan kaikessa rauhassa vaan.

Tässä kokonaisuudessa kaikki ne epämääräisimmät yksilöt samassa siimassa!

Äidille kesällä nimipäivälahjaksi.

Kuvausapuna kaikessa tässä minulla oli Mies, joka rätki niitä kuvia aina silloinkin, kun ei olisi edes tarvinnut :-)

Senecion Kurkistus-deco

2009-08-03T11:14:00.005+03:00

Tässä decossa oli minulle uusi idea. Sivuihin oli leikattu erikokoisia aukkoja eri kohtiin, joten niistä näkyi edellisille ja seuraaville sivuille jotain. Erinomaista päänvaivaa pohtia, mitä laittaa aukosta näkymään niin, että se käy yhteen edellisten kanssa!

Minun sivuni. Saa nähdä, mitä pikku aukosta tulee näkymään:

Tällainen on kurkistus minun sivulleni Suklis74:n sivulta:

Aiheessa toistuu siis vintagekuva, jossa on ystävyyden ja läheisyyden osoitus sekä pieni kiiltävä sydän.

Yks täti menis mustikkaan, mutta ei mahtunut

2009-08-01T15:15:00.003+03:00

Tekisi mieli ottaa asioista kuvia ja pistää niitä tänne, muttei sitten lopulta huvita, kun käytössä ei ole kunnollisia kuvanottolaitteita. Eilen sain käsiini hyvän kameran, kun pistin Miehelle viestiä, että ilman ei ole tulemista, mutta eipä se paljon auta, kun kyseisen kameran kaapeli on hukassa, muistikortinlukija ei ole mukana eikä talon piuhoista mikään käy siihen kapineeseen. Hö. No, ensiviikolla pitää ottaa Kuopion kotoa se lukijavärkki mukaan, niin saisi kuvat koneellekin asti.

Taidan etsiä jostain kuulokkeet korviini, kipon käteeni ja jakkaran persien alle ja lähteä mustikkametsälle lähimaastoon.

Akkainviikon nimipäiväkoru

2009-07-26T12:47:00.004+03:00

Odotin ja jännitin viime tiistaita kovasti. Saatiin porukoitten luo vieraita, joita ei turhan usein nähdä. Kummitätini tuli äitinsä (isän täti) kanssa käymään. Olen viimeksi tainnut nähdä kummiani joskus 2003 tai niihin aikoihin. Kummilla oli silloin menossa olevalla akkainviikolla nimipäiväkin, joten tein korun.

Kuva on sikahuono, sillä päätin kokeilla tuota vanhaa HP-räpsyä (HP Photosmart 433, 3,1 megapikseliä ja muita vanhahtavia ominaisuuksia), ja jostain selittämättömästä syystä se tälläsi kuvat koneelle jo valmiiksi 480x640-kokoisina eli pieninä. Olen nimittäin oppinut, että tuolla kameralla yleensä kannattaa ottaa kuvat kaukaa ja sitten rajata oleellinen näkyviin, mutta nyt ei niistä kauempaa otetuista kuvista ollut mitään apua, kun kohde jäi postimerkin kokoiseksi eikä sikäli ollut yhtään läheltä otettuja tarkempi. Ei se ennen ole noin tehnyt. Lieneekö vika vai ominaisuus, mene ja tiedä...

Tämä postauskin tulee nyt vasta tässä vaiheessa siksi, kun nettiä ei saada edelleenkään toimimaan ihan niin kuin ennen. Nyt on jotain vikaa minun läppärissä jo, ei voi muuten selittää. Tämä "pääkone" jurnottaa olohuoneen nurkassa, eikä oikein tee mieli tässä tehdä ainakaan mitään kuvapostauksia silloin, kun äitillä on ollut vapaata ja kun uteliaat nokat istuu selän takana pitkin sohvia. Jonkun kerran on äiti kysellyt, että onko minulla blogia tai kotisivuja vielä jossain, mutta jyrkästi kiistän kaiken. Jotain epämääräisiä kuvakansioita vain... :-P

90-luvun uhri

2009-07-22T16:12:00.011+03:00

Noora esitteli tuossa joku aika sitten blogissaan papukaijakorvakorujaan. Minullakin on pari paria.

Pienet kaijat ovat "perintöä" yhdeltä vanhemmalta serkultani, joka lahjoitti joskus minulle aika kasan teiniaikaisia krääsäkorujaan. Pidän noita toisinaan, yleensä yhden papukaijakuvioisen paidan kanssa. Isommat olen ostanut itse joskus ala- ja yläasteen vaihteessa ja muistelinkin Nooran kommenteissa käyttäneeni niitä jossain yläasteaikaisessa luokkakuvassa oranssin farkkupaidan kanssa. Rupesin sitten penkomaan niitä kuvia, mutta olinkin muistanut väärin. Korvikset kyllä on nuo vihreät kaijat, mutta paita on eri. Ei sillä, että olisi yhtään parempi paita, kuin oranssi farkkupaita... Mutta siitä pian lisää.

Huomasin nimittäin kummaa kehitystä näissä "virallisissa" eli tarhassa ja koulussa otetuissa valokuvissa. Olen selvästi 90-luvun uhri ja näyttänyt silloin toooosi kamalalta! :-) Katsokaas vaikka:

Ensimmäinen löytämäni kuva on tarhakuva (älkääkä alkako minulle mitään päiväkotisepustusta, se on pitkä sana eikä se ole mikään koti! Tarha on hyvä sana, siellä tarhataan lapsia) kaudelta 1986-87, jolloin olen ollut jokseenkin neli- tai viisivuotias. Hymyilen kuvassa, vaikkakin ujosti.

Seuraava kuva on kaudelta 87-88, jolloin näytin jopa reippaalta. Tarina kertoo, että olin juuri edellisenä iltana juossut kotona pääni pahki ovenpieleen ja saanut otsaan kamalan mustelman. Onneksi se on saatu otsatukalla peiteltyä valokuvassa :-)

Kauden 88-89 kuvia löysin kaksi. Toisessa niistä hymyilen, vaikkakin vähän epäilevällä tavalla (tuossa vaiheessako jo huomasi, että valokuvaajien jutut alkoivat kuulostaa noloilta?)...

... mutta toisessa on jo selvästi paaaaljon angstisempi ilme. Huomaa, että lähestymme 1990-lukua!

Ensimmäinen koulukuva on vuodelta 1990, tokaluokalta. Meidän pikkukoulussa oppilaat kuvattiin vain joka toinen vuosi. Meillä oli nimittäin pariluokkasysteemi, eli 1. ja 2. luokka opiskeli samassa luokkahuoneessa, samoin 3. ja 4. sekä 5. ja 6. Kun kuvat otettiin joka toinen vuosi, niihin tuli aina samat jantterit.

Näytänpä sitten ekassa koulukuvassani ihan täydeltä ääliöltä! Hartiat lysyssä, otsis hapsottaen, katse jossain muussa maailmassa ja tuo sammakkoposkihymy! Sain tuosta niin paljon naurua niin luokkakavereilta kuin tutuilta aikuisiltakin, etten ole uskaltanut senkoommin hymyillä luokkakuvissa. Miksei ne kuvaajat tai opettajat voisi pikkuisen neuvoa lapsia, että tosiaan kampaisivat tukkansa ja yrittäisivät istua suorassa niissä kuvissa. No eipä sillä, saman vuoden luokkakuvassa yksi poika venyttää korvanlehteään. Sille sitä vasta naurettiinkin, mutta pojat on poikia ja ne saa pelleillä, niin se nauru oli ihan erilaista.

Neljännen luokan kuvassa vuonna 1992 olen kymmenvuotias. Hymyä hädintuskin lainkaan, tarkkaan sammakkoposkia varoen. Ilmeen puolesta näytän itseriittoiselle pikku paskiaiselle. Huomaa myös 90-lukulainen paksu topattu hiuspanta, joka ei pätkääkään käy yhteen paidan kanssa. Tuo panta lienee äidillä kaapissa edelleen, pistää sillä otsiksen pois edestä naamaansa pestessään.

Sitten ne papukaijat. Katsokaa tarkkaan, siellä ne on. Yksityiskuvia tuskin on edes lunastettu, löysin vain ryhmäkuvan, josta tämän happaman pärstäni rajasin tänne esiteltäväksi. Jumankauta, mintunvihreisiin papukaijoihin on yhdistetty kulahtaneenvihreä t-paita ja vihreäruudullinen flanellipaidantapainen. Lohduttaudun sillä, että noita flanellipaitoja, farkkupaitoja ja jumalattoman isoja kukallisia neulepaitoja oli kaikilla muillakin silloin. Mutta tuo ilme. Silmät melkein kiinni ja melkein huulta purren. Käyttöohjeeni luokkakuviin on ilmeisesti ollut "älä hymyile, ettet näyttäisi lihavalta, pidä posket kurissa". Äitilläni on tiettävästi edelleen lompakossaan jotain lukioaikaisia tarrakuviani, joissa synkkä ja epävarma ilmeily vain jatkuu.

Tämä ei enää ole luokkakuva, vaan ihan normaalin kuolevaisen tavallisella pikku filmikameralla ottama kuva yhden ystäväni rippijuhlista vuonna 1998. Olen siis 16. Tuossako senaikainen käsitys hienoista vaatteista? Ilmeestä myös taas näkee, etten pitänyt kuvaamisesta...

Hirveää kamaa! Jossain vaiheessa ala-asteella minulla oli myös se vaihe, että irvistelin kaikissa kuvissa. Kai juuri siksi, että hymyillessänikin näytin ääliöltä, niin parempi pistää kokonaan pipariksi.

Enkä muuten osaa hymyillä luontevasti valokuvissa vieläkään. Onnistuneet kuvat ovat yleensä enemmän vahinkoja monien epäonnistuneiden joukossa kuin täsmäotoksia. Voiko tämä kaikki olla epäonnistuneen tokaluokan koulukuvan syytä? Siitä on herravarjele pian kaksikymmentä vuotta! Pitäisikö jo jotenkin päästä traumoistaan yli ja opetella ihan peilin edessä ilmeilemään paremmin...

Kolme sinistä kaulakorua

2009-07-18T19:33:00.003+03:00

Jos tämä netti nyt lopussaan toimisi sen verran, että saan nämä kuvat tänne... Aloittelin nimittäin muka tätä postausta jo maanantaina, mutta kuvat eivät suostuneet latautumaan ja sitten ei suostunut enää mikään muukaan toimimaan. No, olen saanut itseni vieroitettua Facebookista aika tehokkaasti ja olen jopa puhunut puhelimessa yhden serkun kanssa. Tosin siksi, kun hän soitti, ja oli ihan asiaakin.

Mutta! Tässä nyt nämä kolme sinistä kaulakorua, joiden välityksellä onnittelin Johannaa kunnioitettavasta neljännesvuosisadan iästä :-)

Ekaksi tein tällaisen monikerroksisen jutskan. Tekeminen alkoi siitä, että ensin eroteltiin jostain sekahelmipussista lähes kaikki etäisestikin sinistä muistuttavat pikkuhelmet erilliseen kippoon. Sitten suoputettiin ja sotkeuduttiin pitkien siimojen kanssa aika tovi, ja lopuksi kiinnitettiin säätöketju ja lukko paikoilleen.

Koska aikaa vielä jäi, samoin kuin sinisiä helmiä, tein toisenkin korun. Siima oli sen verran pienellä ja tiukalla vyyhdillä, että korusta tuli kiemurainen. Sen voisi ehkä suoristaa ripustamalla sen johonkin, laittamalla vähän pyykkipoikia painoksi ja hurruuttelemalla hiustenkuivaajalla. En ole kokeillut, mutta voisi toimia. En kuitenkaan ite kokeillut, kun se olisi kuitenkin mennyt kirjekuoressa uudestaan kippuraiseksi. Tätä voi tosiaan ehkä myös pitää monikerroksisena rannekoruna, jos saa sen ranteeseensa asettumaan sopivasti. Lukkoa ei tässä korussa ole, joten ranteeseen punominen käy ihan oman kämmenen rullalle menemisen mukaan.

Ja koska ei kahta ilman kolmannetta, niin piti saada jonkinlainen maagis-looginen määrä aikaan. Kolmannessa korussa on vaaleanviolettia vahattua puuvillanauhaa ja metallilangasta kieputeltu koukkulukko sekä vanha iso nappi ja edelleen niitä pieniä sinisiä sekalaisia helmiä. Mallin kehittelin omasta päästäni, tämä on eka kappale ja prototyyppiversio :-)

Ei toimi taas paljon mikkään

2009-07-12T21:44:00.001+03:00

Saahan sitä uskoa ja toivoa kaiken näköstä, saa, saa. Luultiin jo, että se netti toimi, vaan eipä näy taas käytännössä toimivan. Siispä taas kommentteja toisten blogeihin ja kuvia ja pitempiä juttuja tänne joskus toiste.

Perkeleen viiksiukko on taas neljättä iltaa kännissä. Sitä ennen se taisi olla yhden illan välissä selvinpäin. Jos minua vituttaa näin paljon, niin voitte hiljaa mielessänne mielikuvitella miten paljon mahtaa vituttaa äitiäni, joka nykyisin on mieluummin töissä kuin kotona. Päiväsaikaan ukkoa ei juuri näy, luimuaa omilla teillään ja välttelee äitiä, mutta iltaisin tuon kunnon aina huomaa. Silmät seisoo päässä, mutta siihen kaikki vakaus sitten jääkin. Puhuu päättömiä, jaanaa samoja ja esimerkiksi kysyi tuossa juuri, että mistä olen saanut mustelmia koipiini. Niin, mistähän? Muuten on kyllä jaksanut lähes päivittäin kysellä nilkkani kestämistä, mutta nyt oli sitten näköjään unohtanut koko keissin.

Perjantaina pääsin kokeilemaan autoilua ihan uudelta kannalta. Miehen Mitsu heittäytyi sadeilmalla käynnistymättömäksi, joten se piti hinata viiksiukon pakettiautolla pois Miehen työpaikalta. Minä pääsin ohjaamaan Mitsua köyden perään, kun ukko ei itse ollut ajokunnossa. Aika jännää, meni ihan hyvin. Tarkoitus oli lähteä jo perjantaina Kuopioon viikonlopuksi, mutta päästiinkin vasta lauantaina, kun piti ensin vähän huoltaa Mitsua. Oli melkein kuin hotellissa olisi ollut kaiken tämän maalla notkumisen jälkeen.

Taruolentoja

2009-07-09T10:34:00.004+03:00

Pitkästä aikaa oli pari decosivua työn alla.

Aino oli keksinyt toteutusidean, joka oli ainakin minulle uusi. Tämänsuuntaisia lisää, vähän kekseliäisyyttä peliin, arvon decoilijat! Ainon decossa oli siis kangastilkkuja, joita voi koristella vaikka kirjailemalla.

Minkkikselle tuli decoon merenneitoja.

Niin, ja tästä postauksesta voimme siis päätellä, että se netti toimii taas. Kivat ihmiset kävi kaivinkoneen kanssa korjailemassa ukkosen tekemiä kaapelituhoja eilen.