Olen olemassa, mutta muualla.

Eh, jäi tässä näemmä ainakin kokonainen kuukausi välistä. Tuossa lokakuun lopulla tuli mieleen pari asiaa, joista tänne olisi voinut kirjoittaa, mutta päätin sitten odotella marraskuun puolelle, ettei tulisi sellaista tyhmää yhden postauksen kuukautta. Unohdin sitten mitä piti kirjoittaa, niin olipa tulla kaksi tyhjää kuukautta.

Ei kai mulla mitään asiaa ole. Olen kehittänyt ihan oikeaa sosiaalista elämää, niin ei ole kaikki ihmiskontakti tämän varassa. Facebookissa on mennyt enemmän aikaa, siellä kanssani roikkuvat tietänevät tekemisistäni, joten en ole täällä niitä erikseen listannut. Jotenkin tekisi mieleni muuttaa ja kehittää tätä blogia. Saamme nähä.

Kuva kertoo enemmän kuin mitä minulla on nyt mielenkiintoa kirjoittaa, joten menkää vaikka tuonne.

The things you'll do for a free pencil case

Uskallan tässä vaiheessa ottaa koulutuksen jo sen verran vakavasti, että liityin liittoon. Tänään kävi yhdestä sellaisesta opiskelija-asiamies esittelemässä, niin homma kävi kätsysti. Mahtavaa värväysmateriaalia sillä oli mukana ja siitä paikasta liittyessään sai vielä kaupanpäällisiksi Globe Hope -kynäpussin. Jo vain kelepaa.

I've experienced a lot as a Swedish army navy sack during the 1940-70's.

There was a representative from a trade union today at my school and they had some cool stuff to give to us (along with all the actual benefits of belonging to a union). I joined and received also a pencil case made of recycled materials by Globe Hope. 

Olen pieni sosionomi vain, aina niin nälkäinen...

Jaa, enpä ole täälläkään raportoinut mitään taas herran aikoihin. Kanssani Facebookissa roikkuvat varmaan tietävät, että lujaa menee. Ehkä sitten niin lujaa, etten ole omassa blogissani kerennyt muuten käymään kuin kurkkimassa lukemieni blogien listaa.

Koulu on kiva. Asioissa on järkeä. Ala tuntuu tärkeälle ja mielekkäälle. Tunnen tajuavani asioita ja oppivani uutta. Älyän miksi niitä asioita pitää opiskella. Tähänastiset oppimistehtävät eivät ole turhauttaneet ja harmittaneet, vaikka aikataulu onkin ollut kireä. Esimerkiksi viime torstaina saimme tiedon kirjasta ja tehtävänannosta ja ryhmätyöesitelmä piti pitää jo tiistaina. Kirjastosta varasin kirjan, mutta vielä maanantaina se oli matkalla Korsoon jostain huitun tuutista. Lainasin sitten toisen kirjan, jonka seläkkeessä luki sosiologia ja jonka sisällysluettelossa oli maininta normeista ja rooleista. Ja sitten googlasin loput. Tein jopa ehkä parempaa jälkeä kuin ne ryhmätyökaverini, joilla oli oikea kirja. Mutta se nyt voi johtua tästä kokemuksesta. Helevetin hyvin meni!

En ole edes kaikkein vanhin. Kaksi on vielä vanhempaa. Silti hengaan niiden vuosina 88-91 syntyneiden (6-9 vuotta nuorempien, köh...) kanssa ja ne on ihan parasta porukkaa. Keskiviikkona oli fuksiaiset, eli uusien opiskelijoiden perehdytys- ja aloitusbileet rastipolkuineen ja haalarimerkkeineen. Mentiin joukkueittain, ideana oli Etelänreissu ja meidän joukkueen teemana oli turistit. Suoritettiin suurimmalta osalta rasteista täydet pisteet ja peräti kaksi meistä päätyi vielä lopuksi yökerhoon hyppimään kuin heikkopäiset. Olen ihan rakastunut kaikkeen ja kaikkiin.

Turistiteemaan piti tietysti olla pukeutunut. Askartelin vähän rekvisiittaa. Vesisadetta oli lupailtu, ja muutenkaan en halunnut/voinut ottaa mukaan oikeaa kameraa. Mutta pahvistahan syntyy.

Sai muuten ihmettelyjä ja kehuja. Yksi tutor tuumasi, että siitä kun joku yökerhossa sen kaulastani tempaisee, niin pettymys on kyllä valtava, kun huomaa sen pahviseksi :-D

Vesisade on tietysti ihana. Hankkisi ehkä vedenpitävän repun.

Mitään ei kuitenkaan mennyt peruuttamattomasti pilalle. Ja kannattihan se, kun nyt on se eka haalarimerkkikin!

Merkinnän otsikko ei ehkä avaudu, mutta ne opettaa meille lauluja ja kovasti tuotakin laulettiin rastipolulla lähes aina, kun joku toinen joukkue kysyi, että mitä sakkia me ollaan.

Olen pieni sosionomi vain
aina niin nälkäinen
mun kotiväki, mun kotiväki
on niin saita!
Ne syöttää sillii aina vaan
mä sitä en halua
vaan haluaisin, vaan haluaisin
Coca-Colan 
ja
jätskin!

Vähitellen

Tänään oli vain puolikas päivä koulussa ja iltapäivä varattu omien asioiden hoitamiseen. Menin siis yhden uuden ryhmäkaverin mukana Tikkurilan asemalle ja hankin matkakortin, niin loppuu tuo kolikoiden kanssa pelleily. Olin tuosta saavutuksesta ja omasta iltapäivästä niin hyvällä tuulella, että kävin "kotiasemalla" vielä Korson kirpparilla kurkkimassa. Ihan kivan kokoinen paikka ja kaikenlaista tavaraa. Ostin tällaista ihkulaista aasialaista krääsää :-)

Tavarat ovat vielä uudessa kodissa aika sekaisin, mutta tyhjentelin taas muutamia laatikoita keittiössä oikeille paikoilleen. Pitänee huomenna yrittää vielä ihan tosissaan järjestellä, ennen kuin Mies tulee perjantaina (toivottavasti) tänne. Siellä on vielä perunannostoa ja ties mitä tekeillä...

Väsyttää ruojasti. On taas totuttelemista sekä uuteen seutuun, uusiin ihmisiin, uuteen kouluun ja uuteen joukkoliikenteeseen, sekä yleensäkin siihen, että joka arkipäivä pitää raahautua jonnekin. Hyvä hetki lähteä nukkumaan on silloin, kun vielä kattolamputtomassa olohuoneessa ei enää näe läppäriltään näppäimistön kirjaimia.

* * *

Little by little


I had the afternoon off so I finally had some time to go get myself a travel card for the trains and buses. Because I was home early I went to a flea market that is right at my train station and bought some cheap accessories :-) Our new home is still cluttered with boxes and stuff floating about and I tried to put some of the kitchen stuff to the drawers and cupboards but there's still a lot to do before Friday when my Man comes here. He's still got some potatoes to pick and everything. I'm super tired, it takes its toll to get used to the new surroundings, new people, new school and new public transportation and also to the fact that I need to go somewhere every weekday. It's a good moment to go to bed when it's too dark in the living room to see the keyboard, we don't have the light fixtures up yet.

Sosiaalielämä alussaan

Ensimmäinen päivä uudessa koulussa hötäköity läpi. Aamulla hieman ennen kahdeksaa lähdin, tulin takaisin viiden maissa. Lauluja ja leikkejä, ryhmäytymistä ja kiertelyä. Iltapäivän viimeisenä osuutena pubi ja juomalauluja. Maanantaina, haloo?! Livistin karkuun yhden toisen sellaisen kanssa, jolle alkoholijuoma ei tässä vaiheessa maistunut. Eka päivä uudessa kaupungissa, ja vielä suurimmassa mitä maasta löytyy, niin juu ei kiitosh... On näitä asiallisiakin hommia tässä hoidettavana, eivätkä pubit muutenkaan ole ominta ympäristöäni. Bussimatka Hakaniemestä kaikenmaailman pellonlaitojen ja omakotitaloalueiden läpi Korsoon kesti noin tunnin, tähän mennessä taidan pitää lähijunasta enemmän. Korsossa en asu, mutta Korson asemalle on tästä uudesta luukusta kolmen minuutin kävelymatka, mikä on aivan ihastuttavaa. Huomenna on luvassa jopa jotain sosiaalialaan liittyvää opetustakin ja keskiviikkona taas lisää leikkejä ja lauluja.


Beginning to be social

Done with the first day at the new school. Songs and games, getting to know each other and a surprising stop at a pub, including more singing. I don't drink on Mondays, in strange cities and especially not in pubs so I sneaked away with someone likeminded and took a heck of a long bus ride back home. The nearest railway station is a three minutes walk away from our new home and I like it a lot, and I think I like the local trains more than the buses. Tomorrow there is going to be some actual teaching of social studies too but Wednesday is another sing-and-dance day.

Ska inte med till Vasa

Emme ole muuttamassa Vaasaan, vaan Vantaalle. Otsikko on lainattu tussilla kirjoitetusta tekstistä jo edellisessä muutossakin kolme vuotta sitten käyttämästämme pahvilaatikosta, jonka kaivoin kellarin häkkivarastosta esille ja pakkasin täyteen säilykepurkkeja, jauhopusseja ja pastaa eri muodoissaan. Mistä lie Pietarsaaressa tarttunut tuo laatikko mukaan ja mitä siellä on aiemmin ollut sellaista, mitä ei Vaasaan viedä, tiedä häntä.

Tiistai-aamuna ajeltiin Kuopioon, pidettiin keskenämme viimeiset kotibileet siinä osoitteessa (lue: juotiin viiniä ja juteltiin asiaa ja asian vierestä ja harkittiin SingStarin pelaamista, mutta jätettiin pelaamatta), vietettiin lohnotuspäivä ja urakoitiin siivous- ja pakkauspäivä ja tultiin torstaina takaisin Kajaaniin mukanamme taas puoli autollista tavaraa, jonka mukaantuleminen Vantaalle ei ole välttämätöntä.

Tänä aamuna hätäpaniikinomaisesti heräsimme ennen seitsemää, hoidimme muuttoon liittyviä asioita, kuten takuuvuokran maksua, ensimmäisen vuokran maksua, sähkösopimuksien irtisanomista ja solmimista, kotivakuutuksen tilaamista ja soittelua kämpänjärjestäjälle siitä, että vaikka yritimme etsiä vuoden 2008 veroehdotuksia liitteeksi vuokrasopimukseemme, niin emme niitä löytäneet, vaan ihan vääriä papereita. No, laitettiin nyt kuitenkin postiin ne liitteet, mitä saatiin kopioitua ja luvattiin etsiä ensi viikolla niitä veropapereita uudestaan. Luojan kiitos, tack och lov, meidän asioitamme SATOssa hoitaa erittäin mukava ja ihmisläheinen asiakaspalvelija, joka vain hyväntahtoisesti naurahdellen häivyttää huoleni milloin mistäkin. Vielä pitää kehitellä muuttoautoasiaa, kun henkilöautolla ja peräkärryllä eestakasin sahaamisessa ei ole mitään järkeä noin pitkällä matkalla.

Although mentioned in the title, we're not moving to Vaasa (Vasa in Swedish) but to Vantaa. I just picked the title, written with a thick black marker, from a cardboard box we used when we moved to Kuopio from Pietarsaari three years ago. It's in Swedish, a language often used in Pietarsaari and means that the box should not be taken to Vaasa. I have no idea what used to be in that box before we got it. I packed it with tins and bags of flour and pasta that we're taking with us.


We (me and my Man) went to Kuopio on Tuesday and had the last nice evening in that apartment with some wine and then on Thursday packed a lot of boxes and bags and brought some stuff back to Kajaani where our parents live. We have loads of things that are not necessary to take with us to Vantaa.


This morning we got up at seven, panicked a bit and did a lot of paperwork and stuff concerning our lease in Vantaa, paying rent and deposit, electricity and whatnot. We are supposed to sent some copies of papers about taxes and our income but we couldn't find them so I had to call our housing company about the delay. I'm so glad to deal with a customer service person who is always so positive and understanding so I don't need to worry. We just need to figure out where to get (rent or borrow) a van or something because driving back and forth with a regular car and a trailer is not an option.

Roskapostin parhaat palat - Best of spam

Kuten tiedätte. As you know.