Vähitellen

Tänään oli vain puolikas päivä koulussa ja iltapäivä varattu omien asioiden hoitamiseen. Menin siis yhden uuden ryhmäkaverin mukana Tikkurilan asemalle ja hankin matkakortin, niin loppuu tuo kolikoiden kanssa pelleily. Olin tuosta saavutuksesta ja omasta iltapäivästä niin hyvällä tuulella, että kävin "kotiasemalla" vielä Korson kirpparilla kurkkimassa. Ihan kivan kokoinen paikka ja kaikenlaista tavaraa. Ostin tällaista ihkulaista aasialaista krääsää :-)

Tavarat ovat vielä uudessa kodissa aika sekaisin, mutta tyhjentelin taas muutamia laatikoita keittiössä oikeille paikoilleen. Pitänee huomenna yrittää vielä ihan tosissaan järjestellä, ennen kuin Mies tulee perjantaina (toivottavasti) tänne. Siellä on vielä perunannostoa ja ties mitä tekeillä...

Väsyttää ruojasti. On taas totuttelemista sekä uuteen seutuun, uusiin ihmisiin, uuteen kouluun ja uuteen joukkoliikenteeseen, sekä yleensäkin siihen, että joka arkipäivä pitää raahautua jonnekin. Hyvä hetki lähteä nukkumaan on silloin, kun vielä kattolamputtomassa olohuoneessa ei enää näe läppäriltään näppäimistön kirjaimia.

* * *

Little by little


I had the afternoon off so I finally had some time to go get myself a travel card for the trains and buses. Because I was home early I went to a flea market that is right at my train station and bought some cheap accessories :-) Our new home is still cluttered with boxes and stuff floating about and I tried to put some of the kitchen stuff to the drawers and cupboards but there's still a lot to do before Friday when my Man comes here. He's still got some potatoes to pick and everything. I'm super tired, it takes its toll to get used to the new surroundings, new people, new school and new public transportation and also to the fact that I need to go somewhere every weekday. It's a good moment to go to bed when it's too dark in the living room to see the keyboard, we don't have the light fixtures up yet.

Sosiaalielämä alussaan

Ensimmäinen päivä uudessa koulussa hötäköity läpi. Aamulla hieman ennen kahdeksaa lähdin, tulin takaisin viiden maissa. Lauluja ja leikkejä, ryhmäytymistä ja kiertelyä. Iltapäivän viimeisenä osuutena pubi ja juomalauluja. Maanantaina, haloo?! Livistin karkuun yhden toisen sellaisen kanssa, jolle alkoholijuoma ei tässä vaiheessa maistunut. Eka päivä uudessa kaupungissa, ja vielä suurimmassa mitä maasta löytyy, niin juu ei kiitosh... On näitä asiallisiakin hommia tässä hoidettavana, eivätkä pubit muutenkaan ole ominta ympäristöäni. Bussimatka Hakaniemestä kaikenmaailman pellonlaitojen ja omakotitaloalueiden läpi Korsoon kesti noin tunnin, tähän mennessä taidan pitää lähijunasta enemmän. Korsossa en asu, mutta Korson asemalle on tästä uudesta luukusta kolmen minuutin kävelymatka, mikä on aivan ihastuttavaa. Huomenna on luvassa jopa jotain sosiaalialaan liittyvää opetustakin ja keskiviikkona taas lisää leikkejä ja lauluja.


Beginning to be social

Done with the first day at the new school. Songs and games, getting to know each other and a surprising stop at a pub, including more singing. I don't drink on Mondays, in strange cities and especially not in pubs so I sneaked away with someone likeminded and took a heck of a long bus ride back home. The nearest railway station is a three minutes walk away from our new home and I like it a lot, and I think I like the local trains more than the buses. Tomorrow there is going to be some actual teaching of social studies too but Wednesday is another sing-and-dance day.

Ska inte med till Vasa

Emme ole muuttamassa Vaasaan, vaan Vantaalle. Otsikko on lainattu tussilla kirjoitetusta tekstistä jo edellisessä muutossakin kolme vuotta sitten käyttämästämme pahvilaatikosta, jonka kaivoin kellarin häkkivarastosta esille ja pakkasin täyteen säilykepurkkeja, jauhopusseja ja pastaa eri muodoissaan. Mistä lie Pietarsaaressa tarttunut tuo laatikko mukaan ja mitä siellä on aiemmin ollut sellaista, mitä ei Vaasaan viedä, tiedä häntä.

Tiistai-aamuna ajeltiin Kuopioon, pidettiin keskenämme viimeiset kotibileet siinä osoitteessa (lue: juotiin viiniä ja juteltiin asiaa ja asian vierestä ja harkittiin SingStarin pelaamista, mutta jätettiin pelaamatta), vietettiin lohnotuspäivä ja urakoitiin siivous- ja pakkauspäivä ja tultiin torstaina takaisin Kajaaniin mukanamme taas puoli autollista tavaraa, jonka mukaantuleminen Vantaalle ei ole välttämätöntä.

Tänä aamuna hätäpaniikinomaisesti heräsimme ennen seitsemää, hoidimme muuttoon liittyviä asioita, kuten takuuvuokran maksua, ensimmäisen vuokran maksua, sähkösopimuksien irtisanomista ja solmimista, kotivakuutuksen tilaamista ja soittelua kämpänjärjestäjälle siitä, että vaikka yritimme etsiä vuoden 2008 veroehdotuksia liitteeksi vuokrasopimukseemme, niin emme niitä löytäneet, vaan ihan vääriä papereita. No, laitettiin nyt kuitenkin postiin ne liitteet, mitä saatiin kopioitua ja luvattiin etsiä ensi viikolla niitä veropapereita uudestaan. Luojan kiitos, tack och lov, meidän asioitamme SATOssa hoitaa erittäin mukava ja ihmisläheinen asiakaspalvelija, joka vain hyväntahtoisesti naurahdellen häivyttää huoleni milloin mistäkin. Vielä pitää kehitellä muuttoautoasiaa, kun henkilöautolla ja peräkärryllä eestakasin sahaamisessa ei ole mitään järkeä noin pitkällä matkalla.

Although mentioned in the title, we're not moving to Vaasa (Vasa in Swedish) but to Vantaa. I just picked the title, written with a thick black marker, from a cardboard box we used when we moved to Kuopio from Pietarsaari three years ago. It's in Swedish, a language often used in Pietarsaari and means that the box should not be taken to Vaasa. I have no idea what used to be in that box before we got it. I packed it with tins and bags of flour and pasta that we're taking with us.


We (me and my Man) went to Kuopio on Tuesday and had the last nice evening in that apartment with some wine and then on Thursday packed a lot of boxes and bags and brought some stuff back to Kajaani where our parents live. We have loads of things that are not necessary to take with us to Vantaa.


This morning we got up at seven, panicked a bit and did a lot of paperwork and stuff concerning our lease in Vantaa, paying rent and deposit, electricity and whatnot. We are supposed to sent some copies of papers about taxes and our income but we couldn't find them so I had to call our housing company about the delay. I'm so glad to deal with a customer service person who is always so positive and understanding so I don't need to worry. We just need to figure out where to get (rent or borrow) a van or something because driving back and forth with a regular car and a trailer is not an option.

Rajaseudulle

Ensinnakin pahoitteluni siita, etta suomen kirjoittaminen on nyt vahan mita on, mutta otin vanhan lapparini mukaan Kuopioon ja se jokki, joten kayttojarjestelma piti asentaa uusiksi, ja siina hotakassa tama pentele unohti, miten laitetaan pisteet aan ja oon, siis niiden suomen aakkosten viimeisimpien merkkien paalle. Samoin valimerkit ovat missa ovat. Osan olen loytanyt ja osan copy-pastannut, mutta nyt menee hermo, ja kirjoitan taman ilman kirjainten ylapuolisia pisteita ja niilla poloisilla valimerkeilla, mita saan aikaan.

Ollaan tultu siihen tulokseen, etta otan vastaan sen opiskelupaikan, minka suosiolla sain. Yliopistojen jonotussijat jaivat niin kauas toteutumiskelpoisesta, etta antaa olla. Jos vaikka se pieni mahdollisuus olisikin, etta yhta niista voisi puolivakavissaan jonottaa, niin aika kavisi turhan vahiin, kun pitaa kuitenkin kaupunkienvalinen muutto tehda. Mennaan siis Helsinkiin ja alan opiskella sosiaalialaa Metropolia AMKssa. Asuntoilmoitus laitettiin tanaan Vantaan Sanomiin, ilmestyy ensi viikolla. Pitaa taas kyttailla puhelinta, jospa se jonkun kerran soisi. Voi olla, etta joudutaan ainakin aluksi jattamaan kissat Kainuuseen, mutta Mies on niille puhunut hoitopaikan jopa vuodeksi. Pitais nyt vaan jonkinlainen koppero loytaa, etta saisi edes taman ihmisosion perheesta asuttaa sinne. Kattoo sitten myohemmin, josko sais jonkin paikan, minne lemmikitkin kelpuutetaan. Oletettavasti koulu alkaa 30.8., joten nyt ei karsi nirsoilla.

Tahan lopuksi pistan nyt sitten naita pisteita, sijoitelkaa haluamienne vokaalien paalle ja pistakaa mahdolliset ylijaaneet taskuunne odottamaan seuraavaa kertaa. Jos ei piisaa, niin piirtakaa itse lisaa, ei ole vaikeaa. Kuvia en lisaa, kun ei niita nyt tassa suht tyhjalla koneella ole.

.. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. ..

Puna*ulkku

Kyllä maalla on mukavaa ja haisee erilaiselta.

Viikonloppuna Kajaanissa pääsi jo unohtumaan tämä haju. Rappukäytävää maalataan ja tämän aamupäivän aikana maalinkäry on luikerrellut limakalvoilleni siihen malliin, että olen jo suunnitellut pakoa kotoa. Tämän kirjoitettuani livahdankin kyllä uimahallille ja vuoden viimeiselle espanjantunnille Kelan kautta (koulutustukilomaketta täyttämään).

Oli vinkeä tunne mennä rappuun ensimmäisen kerran, kun remontti alkoi. Lattiat, portaat ja kaiteet oli päällystetty suojilla.





Huomaa ylläolevissa kuvissa neutraalin valkeat seinät...

En ole mikään suurten valkeiden pintojen ystävä, mutta nyt olen huomannut, että huonompiakin vaihtoehtoja on. Ällistyin aika kunnolla, kun huomasin, että seiniin tuli uuden maalipinnan myötä värejä. Kuka tonttu nämä on valinnut?



Tekisi mieli käydä laittamassa ilmoitustaululle lappu, että ihan kiva näin joulua kohti, mutta maalataanko seinät loppiaisen jälkeen uudestaan jollakin muulla kuin joulutontun ja punatulkun väriskaalalla?

Mistä tuota pölyä ja roskaa riittääkin?

Tänään oli siivouspäivä. Eilen illalla tultiin siihen tulokseen, ettei täällä mahdu ihmiset seassa olemaan, kun minun roinia pyörii joka nurkan täydeltä. Tein pyhän päätöksen ja vannoin, että vaikka mikä tulisi, niin seuraavana päivänä siivoan nurkkani olohuoneessa ja pistän vitriinikaapeista pois ne ikäaikoja koskemattomana lojuneet nukkekotihommat. Nyt ne on yhtä pussia (joka päätynee myyntiin) lukuunottamatta pakattu pahvilaatikkoon. Vielä kun sen laatikon saisi kellarin häkkivarastoon asti. Joulukoristekassikin saatiin jo olohuoneen nurkasta eteisen nurkkaan. Ehkä tässä yön pimeinä tunteina päädyn sinne kellariinkin asti. Osan nukkekotitavaroistani, pääosin pikkutavaraa, siis aion myydä pois ja isommat jutut säästää jonnekin tulevaisuuteen joko harrastuksia tai lasten leikkejä varten. Ei vaan jaksa tuota enää.

Työpöytäänikin järjestelin ja ennen kaikkea yhtä neljästä vetolaatikosta. Nyt on kirjekuoret ojennuksessa. Vaan kun kirjekuoret eivät ole mikään suurin ja oleellisin osa, vaan on niin ¤#&"%#/:sti kaikkea muutakin. Tekisi mieli joskus keskittyä vain virtuaaliharrastuksiin, kun nämä manuaalihommat tuppaavat vaatimaan tarvikkeita ja myös tuottamaan hedelmää. Kirjekuorten lisäksi toinen aikaansaannin kohde oli kynäpurkki nro 3, josta testasin kaikki huopakynät ja nakkelin kuivuneet kaksi kourallista roskikseen. Sellaisia halpoja lastentusseja vain, ei niitä kannata alkaa mitenkään elvyttelemään, kun niin harvakseltaan käytänkin. Voisi tietysti vielä aikansa kuluksi käydä läpi nuo geelikynätkin, niin ehkä jopa saisi yhden kynäpurkin kokonaan pois pöydältä tilaa viemästä... *viisaampaa tekemistä keksiessä*

Eilen iski iltapäivällä kaamea päänsärky. Niskat jumissa. Espanjantunnilla en muistanut numeroita, tai siis muistin vain ruotsiksi. Kaapissa oli vain aspiriinia, mikä ei minuun tepsi, kokeiltu on. Sain sitten venytellä, hieroa ja istua pimeässä ja kärsiä. Aamulla oli enää vain niska jumissa ja iltapäivällä kävin apteekissa hakemassa ibuprofeenisärkylääkettä. Vieläkin vähän tökkö olo.

Tympii aina välillä, kun odottelen yhtä juttua tässä, eikä ennen sitä voi oikein tehdä mitään viisasta. Kumminkin syyhyttäisi tehdä jotain muutakin, kuin väritellä kirjekuoren kulmaa tusseilla. Hooh. Mutta pitää vain odotella, että ensinnäkin tämä tammikuu tästä kuluu pois. Asiasta en nyt sen tarkemmin vielä kerro ennen kuin saan jotain varmistusta toteutumiseen. Tai sen verran sanon, että yhtä työkkärin järjestämää kurssia kyttään. Alanvaihto mielessä!

Hur hur hur hur :-)

Ai niin, en olekaan esitellyt (ja normaalit eivät edes esittelisi), meillä on nykyään tällainen. Erittäin kiltti ja mukava ja hoitaa hommansa niin kuin kuuluukin. Rauhaisasti vain hurisee keittiössä ja minä hurisen tyytyväisyydestä olohuoneessa enkä enää murise tiskialtaan laidalla.

Electrolux Intuition ESF 2410

Anna sen soida, anna sen soida, woo-oo!

Ainakin joku vuosi sitten oli kännyköihin olemassa sellainen palvelu, että siihen sai jonkinlaisen jonotusmusiikin soimaan siksi aikaa, että odottaa puheluun vastaamista. Minun pitäisi varmaan laittaa tuohon puhelimeeni jonotusmusiikiksi Elastisen Anna soida -kappale. Yleensä olen aina jossain ihan muualla kuin puhelimeni silloin kun se soi ja sitten käy niin, että minä joudun soittamaan takaisin, kun en ehdi vastata.

Äiti onneksi tietää, ja antaa sen soida. Kuten tänäänkin, kun olin etsimässä punaisen langan päätä olohuoneessa, eli toisin sanoen etsimässä sitä ensimmäistä liu'utuspalapelin palaa, mitä pitäisi liikuttaa ennen kuin voi liikuttaa seuraavaa palaa, jota pitää liikuttaa ennen kuin voi liikuttaa jotain muuta palaa ja niin edelleen ad nauseam. Tätä se on tämä minun siivoamiseni ja tavaroiden järjestely. Ja juuri kun olen kaiken sen kaaoksen välissä vessassa, niin silloin soi puhelin. Ehdin vastaamaan, mutta en olisi ehtinyt, jos soittaja olisi ollut joku muu kuin tapojani tunteva äitini.




Edit 15.8.2008 // Kävin keskiviikkoiltana yhden kaverin luona ja sillä oli tällainen, ihan samanlainen kuin mitä minullakin lapsena. Piti saada, kun siinä oli ponin kuva, mutta en ikinä oppinut sitä kuvaa kokoamaan enkä ole myöskään ikinä oppinut siivoamaan...

Kesän riemut

Oooh, kesäkuun puolelle on sitten päästy. Jotenkin jännä, kun ei ollut yksiäkään ylioppilas- tai muita valmistujaisjuhlia tuossa kuunvaihdeviikonloppuna. No, juhannusviikonloppuna on yhdet korkeamman tason valmistujaiset ja siitä ehkä viikon päästä omani. Äitee vihjasi, että voisi sitten ehkä ostaa minulle lahjaksi sen tiskikoneen, mistä on niin paljon puhuttu. Pitäisi sitten vain löytää sellainen kämppäkin, mihin sellaisen voisi laittaa. Tähän nykyiseen pystyisi, mutta kun mielitään laahautua täältä jonnekin keskustaa lähemmäs. Pitää siis pitää tuo kriteeri mielessä, kun uutta etsitään. Ja tosiaan siis uutta, ei mitään viiskytluvun taloa.

Kävin eilen siellä työkkärin infossa, jonne minut passitettiin silloin viime visiitilläni. Jonkin verran uuttakin tietoa sain. Infon jälkeen piti käydä vielä henkilökohtaisesti neuvojalla, jonka kanssa sitten päivitettiin tilanteeni ja sovittiin, että toimitan tutkintotodistukseni työkkäriin ja sen jälkeen pistävät asiaa eteenpäin niin, että saan joskus sitä työttömyyskorvaustakin. Taloudellisesti olen vähän ikävässä jamassa nyt, kun opintotukea sain vain toukokuuhun asti, kun enää kesäkuussa en opiskele, mutta silti olen siinämäärin vielä opiskelija, ettei työttömyyskorvausta saa, ennen kuin todistus on esitetty. Tämä kuu menee siis ihan puhtaasti pummaamalla. Kiitos isänmaamme suurmiehille ja päättäjille tästä mainiosta järjestelmästä! Ja kun tuntui, ettei ole mitään järkeä mitään töitäkään hakea, ennen kuin on sitä todistusta esittää, etten taas vaan päädy joihinkin tarjoilijanhommiin. Sen kyllä sanoin sille työkkärin ihmiselle, etten mihinkään ravintolahommiin enää ala, sitä on kokeiltu jo ihan tarpeeksi eikä se missään määrin liity saamaani koulutukseen.

Mies on tänään ensimmäistä kertaa töissä kahdeksan tuntia, aiemmat työpäivät olivat harjoitteluluonteisesti kuusituntisia. Saan kovasti harjoittaa tekemisenkeksintää täällä! No, tämän päivän tehtävälistaan voisi pistää vaikka kierrätyspahvien ja roskien vientiä ulos, imurointia, lattian luutuamista, neulomista ja neulonnan tulosten kuvaamista ja pukkaamista nettiin myytäväksi, työnhakua netitse, ruuanlaittoa ja jonkin verran ihan vain mossistelua. Jotain noista voi kyllä jäädä jo huomisellekin. Paras aloittaa heti, vaikka niistä pahveista ja roskista.

Hulluus iskee vähitellen...?

Eilen onnistuin kai nojailemaan käsiini ja tietokonepöytään siinä määrin, että illalla oikea kyynärpääni oli niin kipeä, ettei tehnyt mieli liikuttaa koko kättä. Väsytti ja ei väsyttänyt. Pitäisi keksiä jotain viisasta tekemistä. Vetelehtiminenkään ei jaksa kamalasti kiinnostaa enää, siitä on ikään kuin terä pois, kun sitä ei tee vältelläkseen jotain. Ihan tylsää, kun saa ihan luvan kanssa vetelehtiä :-) No, ensi maanantaina on se työkkärin info, pistäisivät jollekin hölmölle kurssille vaikka, niin saisi jotain rutiinia. Nyt alan olla jo niin pimeä, että vapaaehtoisesti siivoan ja tiskaan, kun ei muutakaan tekemistä ole.

Tuo samperin karvakissa Mimma vielä villitsi koko yön, aina tunnin-parin välein piti käydä potkimassa sitä, kunnes iski vessaputkatuomio, kun ei muukaan auta. Nyt se sitten yrittää nukkua päivällä, että jaksaisi taas yöllä valvottaa. Tuholainen!

Tuossa kuvassa tuo matto ei sitten ole sillä tavalla, kuin minä sen suunnittelin. Ovat karvaotukset ihan itse asentaneet sen tuonne tuohon asentoon.

Kevään villityksiä

Poikettiin viikonloppuna taas Kajaanissa ja siellähän on melkein talvi vielä! Puut on hädintuskin hiirenkorvalla ja pimeissä metsän kolkissa on vielä lumikasoja. Huh! Ei ihme, että olin synkkä ja epätoivoinen teini, kun talvi tosiaan kestää siellä yli puoli vuotta ja muille vuodenajoille jää se vajaa puoli vuotta... Täällä Kuopiossa on sentään jo puissa täydet lehdet ja lämmintäkin kaksinumeroisia lukuja.

Pitäis varmaan lähteä viemään tuo yksi pöydänrämä lopultakin sinne roskakatokseen. Minut ja samoin Miehen on vallannut kova tyhjennysmieliala, tekisi mieli kipata kaikki ryönä jonnekin huitun tuuttiin ja elellä helpostisiivottavasti vähän tavaran kanssa. Mutta kun se luopuminen joistain tavaroista on kuitenkin niin vaikeaa ja toisaalta on väsyttävää käydä läpi jotain tavarakasoja ja valikoida sieltä, mitä säilytetään, mikä lähtee kiertoon ja mikä lähtee roskiin. Ja kun jotain tavaroita tekisi mieli myydäkin ja saada edes joku ropo itselle, eikä vain viedä ilmaiseksi kierrätyskeskukseen. No, joitain vaatteita vien varmaan ainakin, pitää katsoa mitä teen tuolle CD-pinolle ja muutamalle muulle jutulle. Huutonettiä on kokeiltu, mutta ei tule huutoja. Eikä siellä edes ole mitään järkeviä kategorioita kaikelle, kuten esim. nukkekotitavaralle. Kun ei ne leluja ole!

Mutta nyt tämä menee ronkkimaan vaatekaappiaan ja tekemään selkoa tekstiilimuotoisesta omaisuudestaan. Siellä on kuitenkin aina jotain, mitä en tarvitsekaan.

Eh.

Pelkäsin tulilatvan jo heittäneen veivinsä, mutta sepä kukkii taas! Pakko pitää amppelissa, kun kissat syö sen muuten. Amppelia eivät jostain syystä keinuttele.

Käytiin katsomassa niitä paria asuntoa, mutta ei ne ollu yhtään kivoja. Molemmat kovin pieniä ja vanhoja, talot rakennettu kuuskytluvulla. Isomman netti-ilmoitus väitti, että siinä olisi ollut oma sauna, mutta eipä ollutkaan! Joku älysi onneksi kysyä ääneen ja esittelijä oli vähän yllättynyt ja hämillään, mumisi jotain taloyhtiön tiedoista ja plarasi papereitaan. No ihan sama, ei se ollut muutenkaan kiva asunto, ei yhtään ehjää seinää olohuoneessa, tosi vaikea kalustaa. Toinen oli sitten pikkiriikkinen ja siinä oli pikkiriikkiset tiskialtaat, joista toiseen ei edes saa tulppaa, kun oli sellainen ihme sihti siinä päällä. Minähän en sellaisten tiskialtaiden kanssa tiskaa enää! Eipä meillä onneksi ole tästä vielä mikään varsinainen kiire mihinkään, ennättää katsella vielä pari kuukautta ainakin jos halutaan.

Pieniä askelia kodinvaihdon suuntaan

Ei sitten käytykään katsomassa sitä yhtä asuntoa, kun tuli tieto, että se meni jo. No, pari uutta hyvältä vaikuttavaa on nyt ilmoituksista löytynyt, niillä olisi näyttö maanantaina. Mennään sitten katsomaan niitä. Voi myös olla, että asutaan tässä nykyisessä vielä jonkin aikaa, kun Miehen kesätyöpaikka on tuossa lähellä, niin ei sen puoleen ole mitään kiirettä mihinkään.

Tänään myin pois arkkupöydän, joka muutamissa valokuvissakin on näkynyt. Sitä ei käyttänyt kukaan muu kuin Arvo, joten jouti lähteä. Tekisi mieli raahata samantien täältä roskakatokseen pari pöydänrämää. Mutta jos sitä vielä malttaisi mielensä ja odottelisi rauhassa, että tehokkuudenpuuska menee ohi :-)

Jokavuotinen rumba alkaa taas

Ollaan ruvettu tässä vähän suunnittelemaan muuttamista taas. Pakollista asumista nykyisessä asunnossa olisi enää tämän kuun loppuun, sitten voisi katsella muuta. Tuo nimittäin on vähän kaukana kaikesta, pitää aina mennä autolla, mikä on meidän mielestä aika turhaa. Olisi kivempi asua lähempänä kaikkea ja mennä pyörällä tai kävellen. Bensan hintakaan kun ei näytä laskevan...

Pistettiin yhteen pieneen paikallislehteen ilmoitus ja vain kaksi soittoa on tullut. Toisessa niistä kyllä tarjottiin kahta asuntoa. Näyttää kuitenkin siltä, että noista kolmesta ehdotetusta vain yksi on kelvollinen, pari on himppa liian kaukana ja pieniä. Käydään varmaan keskiviikkona katsomassa ainakin sitä yhtä hyvää. Minun kun pitää pistäytyä vielä Pietarsaaressa tiistaina opponoimassa kaverien opinnäytetyötä ja viemässä omaani muutama paperipinkka sidottavaksi ihan koviin kansiin.

Tää taitaa mennä nettiin kurkkimaan asuntoilmoituksia, jos vaikka jotain uutta löytyisi. Mikähän siinä on, että niin monessa välittäjän ilmoituksessa kielletään lemmikit? Veikkaanpa, että se välittäjä sanoo siinä ilmoitusta laatiessaan, että "pistetäänhän tähän, että 'ei lemmikkejä', eiks vaan?"... Kun vuokralainen kuitenkin joutuu korvaamaan itse aiheuttamansa vahingot, niin miksei ne lemmikit mene siinä samassa?