11.8.2008

Anna sen soida, anna sen soida, woo-oo!

Ainakin joku vuosi sitten oli kännyköihin olemassa sellainen palvelu, että siihen sai jonkinlaisen jonotusmusiikin soimaan siksi aikaa, että odottaa puheluun vastaamista. Minun pitäisi varmaan laittaa tuohon puhelimeeni jonotusmusiikiksi Elastisen Anna soida -kappale. Yleensä olen aina jossain ihan muualla kuin puhelimeni silloin kun se soi ja sitten käy niin, että minä joudun soittamaan takaisin, kun en ehdi vastata.

Äiti onneksi tietää, ja antaa sen soida. Kuten tänäänkin, kun olin etsimässä punaisen langan päätä olohuoneessa, eli toisin sanoen etsimässä sitä ensimmäistä liu'utuspalapelin palaa, mitä pitäisi liikuttaa ennen kuin voi liikuttaa seuraavaa palaa, jota pitää liikuttaa ennen kuin voi liikuttaa jotain muuta palaa ja niin edelleen ad nauseam. Tätä se on tämä minun siivoamiseni ja tavaroiden järjestely. Ja juuri kun olen kaiken sen kaaoksen välissä vessassa, niin silloin soi puhelin. Ehdin vastaamaan, mutta en olisi ehtinyt, jos soittaja olisi ollut joku muu kuin tapojani tunteva äitini.




Edit 15.8.2008 // Kävin keskiviikkoiltana yhden kaverin luona ja sillä oli tällainen, ihan samanlainen kuin mitä minullakin lapsena. Piti saada, kun siinä oli ponin kuva, mutta en ikinä oppinut sitä kuvaa kokoamaan enkä ole myöskään ikinä oppinut siivoamaan...

Ei kommentteja: