Sanna haastoi minut osallistumaan johonkin Decolassa esillä olevaan decoon. Olenkin jo jonossa aika moneen noista uusimmista, joten valinta oli aika vaikeaa. Päädyin sitten Katin mietelausedecoon. Haastan itse Iulian osallistumaan johonkin Decolassa tarjolla olevaan decoon.
Tää kokeilee rajojaan taas. Piti nyt käydä siskon tallin tontilla muka vähän tuijottelemassa ja nakkelemassa jotain kepakkoja. Enimmän aikaa lähinnä toljotin ja olin polttavinani risuja nuotiossa. Arvatkaa, paloivatko märät havut tihkusateessa? Säästän teidät jännitykseltä ja kerron, että eivät. Tai siis ainakin paloivat tosi huonosti.
Tuossa on nyt sitten kuitenkin koko suvun talkoo- ja kuntoilupaikka, puunpätkien kiskomista ja muutakin tekemistä vielä riittää ennen kuin talliin voi tuoda vuokralaisia.
Ha, mutkain kautta löysin Savon Sanomien Savolaistestin, josta tuloksena seuraavaa:
Osa meni arvaamalla, osan tiesin. Testi ei kerro oikeita vastauksia, joten en tiedä mikä meni mitenkin. Toisaalta, sehän juuri on tyypillisen savolaesta - suattaa olla tieto tae olla olemattahhii.
Jos kangaspalan laidassa lukee, että 100% polyester satin, niin eihän siitä mitään viisasta voi tehdä, kertoo nimim. "on kokemusta polyestersatiinityynyliinasta ja sähköistyvistä hiuksista". Niinpä tein jotain ihan muuta. Hameenompelukokeilun (kaiketi ihan hyvä kaava, mutta kokonumerosta huolimatta liian pieni) jälkeen jäi kuitenkin vielä onnistuneen aikaansaamisen tuska, joten pengottiin viikonloppuna siskon kanssa kangaslaatikoita ja keräiltiin jotain inspiroivaa kainaloon ja valloitettiin keittiö koko illaksi. Keittiö kun on porukoitten ja siskon ainoa paikka, jossa on sekä tarpeeksi valoa että pöytä että kylliksi tyhjää lattiaa kankaankäsittelytarkoituksiin. Sisko ompeli hevosten talviloimiin kaulakappaleita (= hyödyllistä tavaraa) ja minä ompelin siskon kummitytölle keijukaishameen. Olkootpa vaikka Kielohaltia. Kyseisellä lapsella on taipumusta hienosteluvaateleikkeihin, niin ehkä tämäkin kelpaa. Violettia ja valkoista kukkakuvioista kangasta (4+4 palaa vuorotellen) ja ylälaitaan vähän jotain valkeaa mitälie ja kuminauhaa ja kuminauhalle kaveriksi sellainen nyörinkiristinjutskula, mikä saa piillä piilossa kuminauhakujan sisällä silloin, kun siitä ei tarpeen mukaan joko kiristetä tai löysätä kuminauhaa. Kun mistä minä tiedän jotain nelivuotiaiden vyötärönympäryksiä, niin saavat säätää kotona ihan itse, ja onpahan kasvunvaraakin.
Koska kankaita vielä jäi, niin tein hameen kanssa yhteensopivaksi asusteeksi vielä pussukan. Siinä on sellainen jekku, että siitä voi kääntää esiin joko violetin tai valkean puolen, kuten vain haluaa. Menenevät pukinkontin kautta perille.
Viimeinenkin SAY6-lähetys on nyt tullut perille - tuli varmaankin jo perjantaina, mutta en ollut silloin kotona postiluukkuani vaanimassa. Sain lokakuun ajaksi uuden parin, ja sehän oli vanha kuomani Saana, jonka tunnen nukkekotiympyröistä parin vuoden takaa. Lahjusta tuli taas niin kovasti, etten taida edes pysyä perässä. Kuvaan olen kuitenkin tainnut saada pyydystettyä kaiken. Papereita oikein paljon, tarroja, kiiltokuvia, kukkia ja palapelinpaloja.
Jättikiitokset Saanalle :-)
Erilainen nuori melskaajakissoja piilossa. Jos oikein muistan, niin jossain sen kyljen alla on vielä kasa perunankuoria... Kunhan nyt vaan saa yksinään omassa rauhassaan olla, niin ihan sama... =^..^=
Taas oli kiilusilmäisiä petoja ja piikkihampaisia hirviöitä sängyssä. Nyt jopa kolme, sain muhtien kihhojen lisäksi itsensä herra Tepposen seurakseni.
Noin miljoonasta hämärässä huitaisemalla otetusta (piti viedä kamera niin pitkälle kuin käsi ylsi, että kaikki mahtuisivat kuvaan) kännykamerakuvasta ne edes jotenkuten onnistuneet tässä :-)
