Nuolasemiset ja tipahtamiset, joo TIEDETÄÄN! Äidinkielenopettajalla oli sittenkin jotain pilkkujen kanssa pelehtimistä, niin piti odotella, että ehtivät lähettää sieltä tuon paperikasan punakynämerkintöineen tänne ja korjailla vielä. No, nyt on se tehty ja maanantaina otan korjatun version mukaan, kun menen esittelemään työn julkisesti. Työharjoittelutodistuskin on lopulta saatu. Mutta nyt on vappu. Nyt ei enää tänään mitään viisasta ja virallista.
Hitaat on byrokratian rattaat ja niitä pitää vähän potkia, että saa mitään aikaan... Opinnäytetyöni annettiin noin viikko sitten äidinkielenopettajalle tarkastukseen ja viime torstaina heräsin laittamaan sähköpostia niin yliopettajalle kuin tälle äidinkielenopettajallekin siitä, että onko työ nyt hyvä ja esityskunnossa. Aion esitellä työni 5.5. ja siihen päivään pitäisi ilmoittautua tänään. Perjantaina ei vielä ollut tullut vastausta. Viikonloppuna ne ei tietenkään vastaa. Tänään maanantaiaamunakaan ei ollut vielä mitään kommenttia. No, pistin sähköpostin uudestaan ja määrittelin sen tärkeäksi, niin sitten alkoi kuulua jotain vaimeaa rapinaa, että juujuu, esitä vaan mun puolesta, mutta kysy vielä siltä äikänopelta.... Vihjattiin sentään kysymään opintotoimistosta sen puhelinnumeroa, jos siitä tavoittais paremmin. No minähän kysyin, ja opintotoimistosta vastattiin ja lisäksi kerrottiin, että aamulla se oli kuitenkin tuonut sen työni sinne ja siihen oli merkattu kielelliseksi arvosanaksi H3. Ei sitten voinut sitä minullekin kertoa? Eniveis, nyt on sitten ilmoittauduttu Pietarsaarenkeikalle silloin 5.5. ja samalla reissulla pitäisi sitten kirjoitella kypsyysnäytekin (älä kysy, en kunnolla tiedä itsekään, mikä se on...) ja vielä erinäisiä papereita. Taas pykälän lähempänä valmistumista.
Vaan kyllä taas eilen illalla hävetti olla kajaanilainen (tosin en virallisesti nyt ole, sillä olen kirjoilla Kuopiossa). Subin Paska reissu esitteli Kajaania, eikä niistä saatu oikein mitään irti. Esiteltiin tosin pari vanhaa työpaikkaani, olin sillä paikallisradioasemalla harjoittelussa joskus joku vuos sitten ja pari vuotta sitten esittelin sitä vanhaa puukirkkoa. Ja siellä Jormuan kylässäkin olen asunut, jossa oli se tanssilava. Ehdottomasti tähän mennessä esitellyistä kaupungeista se paskin, kun ei sitten mitään tapahtunut ja kaikki meni vaan pakoon. Mutta niinhän ne tekee. Olisivat käyneet ABC:lla katsomassa, kun teinixit kylvää kaljapullon korkkeja maahan ja alaikäiset pitää huoltoaseman kahviota bilepaikkanaan, kun baareihinkaan eivät pääse...
Orvokin vintage-decoon tehty sivu.
Muutama kiiltokuva Piken kiiltokuvavihkoon, jonka tarkoitus oli korvata kadonneeksi luultu kiiltokuva- ja ajatelmadeco, joka kuitenkin löytyi.
Nyt se on ohi. Ei ihan heti uusia ravintola- tai siivoushommia minulle. Harjoittelutodistus tullee ensiviikolla postissa. Hurautettiin Kajaaniin saunomaan ja paistamaan nuotiomakkaraa viikonlopuksi. Olen ihan kuitti.
Nämä decot tulivat kotiin jo aikoja sitten, mutta vasta nyt sain aikaan skannata ne ja pistää esille.
Kiitos Saila, Lumikki, Taava, Riiviö, Triin, Niina, Ritva L., Tuula ja Suklis74 kylpy-decon raikkaista ja lempeistä kuvista!
Hyvän unen decon sivuista kiitoksia saavat Saila, Lumikki, Riiviö, Taava, Soila, Kassi-Alma, Hilu, Taina, Kati, Minimamma, Reetta, Sofianna ja Roosa.
Tänään putosi postiluukusta kissa-haitarideconi, joka lähti kierrokselleen maaliskuun alussa. Valtaisat kiitokset Tarutus, Taika Taiga, Pianca, Täti Punainen, Taina, Nina ja Sanna! Tykkään kaikista sivuista todella paljon, aivan ihania toteutuksia, kauniita kuvia ja hienoja värejä.
Ja kuvathan aukeaa isommaksi napsauttamalla.
Joskus tuossa talvella tuntui kohtuuttoman aikaiselta, jos piti herätä jo yhdeksän aikaan aamulla. Se vaati ponnisteluja. Viimeisten kahden kuukauden aikana jopa se, että saa nukkua kahdeksaan asti, on ollut luksusta. Kaikki on niin suhteellista. Kun on "tottunut" nyt heräämään 5:40, niin vapaapäivinä, kuten tänään yhdeksäänkin nukkuminen on jotain ihan käsittämättömän rentoa.
Mutta mitä tekee sitten vapaapäivänään ihminen, joka töissä siivoaa muiden jälkiä ja vihaa sitä? Vapaapäivänään hän siivoaa sitten omia, miehensä ja kissojensa jälkiä! No, en kovin vapaaehtoisesti, mutta nyt oli suorastaan pakko. Meillä on täällä kaksi mattoa, toinen vaaleankeltainen ja toinen keltaisen, punaisen ja vihreän kirjava. Lisäksi on kaksi mustaa kissaa. Arvataanpa, mikä on kaikkien näiden neljän objektin yhteinen väri, kun ne saavat vaikuttaa toisiinsa. Ei, kissat eivät muuttuneet keltaisiksi, vaan matotkin melkein yhtä mustiksi kuin kissat. Eikun imuri kouraan, hikeä ja melkein kyyneliäkin, pölypussin vaihto kesken matkan ja lisää imurointia. Nyt matot on enää harmaat eikä ihan mustat.
Vaikka miten haaveilisi, niin meille ei koskaan tule sellaista siistiä kotia, jossa olisi kaunista sisustusta ja sellaista, että viitsisi kutsua vieraitakin. Ehei, meillä on aina mustaa ja karvaista ja jos saisin päättää, niin ei niitä mattoja ollenkaan. Mutta kerrostalossa nyt pitää olla ihan ääneneristyksenkin kannalta. Olen yrittämällä yrittänyt pitää esillä jotain kynttilöitä ja koriste-esineitä, mutta ne ovat koko ajan vaaravyöhykkeellä, kun nuo karvapeijakkaat hyppelee ihan estottomasti minne haluavat, ja tietenkinhän ne haluavat juuri sinne, missä on suurin vaara pudottaa jotain. No, minä kuitenkin valitsen mieluummin kissat kuin koriste-esineet ja muutkin tavarat, joten kaipa tässä saisi ruveta tekemään kierrätys- ja roskiskuormaa. Kierrätyspaperit ja -pahvit onkin jo lajiteltu, vielä kun saisi viedyksi ne tuonne pihalle roskakatokseen. Ehkä sekin vielä tapahtuu, näin vapaapäivän kunniaksi.
Ja mitä on vapaapäivän jälkeen? Vielä yksi rupunen päivä töitä ja sekin vain seitsemän tuntia eikä kahdeksan! Juhuu! Kyllä siitä selviää.
