Erävoitto

Mulla kun ei ole mitään parempaakaan tekemistä, niin tappelen hampaideni kanssa. Se on eri asia kuin olla hampaisiin asti aseistautunut, sillä olemme eri puolilla. Toissayönä minut haastoi jo aiemmin vihlonut ja tittuillut poskihammas. Tänään oli onneksi hammaslääkäriaika. Tämä toiseksi takimmainen, jota hammaslääkäri kutsui salanimellä Kutonen, sai porasta ja joutuu nielemään lääkepaikkaa, kunnes päätyy vielä ensi kuussa juurihoitoon. Siinäpä enää vihlot, pentele! Raa!

Nyt sitten poski ja kieli puuduksissa espanjantunnille... No hablo español hoy.

Ettekö te tiedä kuka minä olen? Kyllä minä olen tunnettu, saan minä lainata kirjoja!

Luin tuossa vuoden alussa Helen Kellerin elämänkerran täällä ja päätin sitten etsiä kirjastoista lisää hänen tai hänestä kertovia teoksia. Kuopion kaupunginkirjastosta löytyi muutama, joista pari varaston puolelta. Kuluneiden pikkuruisten kirjavanhusten sisäkansiin oli liimattu tällaiset hienot laput muistuttamaan siitä, miten kirjastoa ja sen kirjoja käytetään. Kuvan saa napsauttamalla aukeamaan sen verran isoksi, että tekstin näkee lukea, mutta alla kuitenkin sama nykyaikaisemmin merkein.

Ote

Kuopion kaupungin kansankirjaston ja
lukusalin johtokunnan
Ohjesäännöstä.

8 §

Kirjastosta lainataan kirjoja kaikille Kuopion kaupungin asukkaille. Tuntemattomilta henkilöiltä waaditaan kunnassa asuwan tunnetun henkilön sitoumus wastaamaan kirjalainoista Koululapset näyttäkööt wanhemmiltansa tai holhoojiltansa todistuksen salliwatko lastensa lainata kirjoja, ja owat wanhemmat tai holhoojat welwolliset wastaamaan lastensa kirjalainoista

Lainaksi annetaan yksi enintäin kaksi kirjaa erällään

Lainausmaksua suoritetaan 5 penniä kirjasta, jonka arwo on alle 10 markkaa; kalliimmasta 10 penniä. Joka kerrassaan maksaa 2 markkaa, saa tawallisesta lainausjärjestyksestä koko wuoden ajan lainata kirjoja ja puolen wuoden ajan samoin 1 markan maksusta

Kirjoja lainataan neljän wiikon ajaksi, jonka ajan kuluessa kirja wälttämättä on takaisin tuotawa kirjastoon Lainaaja saa kerran uudistaa lainan, jollei joku muu ole kirjastonhoitajalle ilmoittanut haluawansa saada sitä.

Jos kirjaa ei tuoda takaisin määräajan kuluessa, juoksee yliajalta kirjan lainausmaksu, niinkuin se on merkitty kirjan kanteen, joka päivälle, jona kirjasto on auki ollut.

Joka kirjan likaa, repii, saattaa hukkaan lehtiä tai muuten turmelee tai kadottaa korwaa wahingon kirjastonhoitajan arwion mukaan. Henkilö, joka syystä tai toisesta laiminlyö kirjastonhoitajan määräämän korwauksen suorittamisen, menettää oikeutensa saada lainoja kirjastosta, kunnes korwaus tapahtuu.

Kuopion läänin Kuwernöörin wahwistamana 29. 11. 1904

Oikeinkirjoitussäännöille on näemmä tapahtunut jotain viime vuosisadan mittaan. W:t ovat vaihtuneet v:ksi ja virkkeiden loppuun tulee nykyään piste. Asiasisältökin on jotenkin herttainen, täytyy olla tunnettu henkilö tai täytyy olla vanhemmilta lupa lainaamiseen. Mutta niin kai ne nykyäänkin ovat vanhemmat ja holhoojat vastuussa alaikäisten lainoista. Lainaksi saa kerralla enemmän kuin kaksi kirjaa - jopa 60 teosta! Tämänhetkiset säännöt ovat luettavissa täällä.

Ystävyys-deco

Sivuni JohannaS:n ystävyys-decossa. Tähdet näyttävät kuvassa mustilta, mutta oikeasti ne ovat kullan- ja hopeanvärisiä sekä pinkki ja tummansininen. Skanneri ei tajua aina metallinhohtoisia asioita.

Herättäkää vaikka pääsiäisenä tai joskus

Taas kotona, suunnilleen "käymässä", kun keskiviikkona kuulemma taas lähdetään Kajaaniin. Oli puhe, että tämä hönttääminen vähenisi nyt, kun Miehellä on muka enemmän läsnäolovelvollisuutta koulussa, mutta ei nyt sille ihan näytä. Pitää viedä joku jo paljon myöhässä oleva kirja kirjastoon, viimeksi lähti mukaan väärä kirja, niin pitää käydä uudestaan. Ei kai tuossa muuten mitään, mutta jatkuva autossa istuminen ei ole kivaa ja porukoitten luona ei oikein voi tehdä muuta kuin luuhata netissä. Yritän aina joskus ottaa jonkin käsityön mukaan, mutten saa siellä sitten mitään aikaiseksi. Ja väsyttää katsoa sitä niiden touhua siellä. Voitaisiin ihan hyvin harventaa ja lyhentää käyntejä. Tai jos olisi jotain ohjelmaa, käyntiä jossain... Jossain, missä ei puhuta hevosista.

Onko mussa joku kevätväsymys, nukuttaa vain koko ajan. Eilen nukuin lähes puoleenpäivään ja sitten vielä parin tunnin päiväunet ja taas puoliltaöin nukkumaan. Nytkin väsyttää.

Viikko sitten pihassa näytti tältä. Nyt näyttää paljon loskaisemmalta ja kurjemmalta. Miksei kevät voi tulla nätisti?



Salaisen Blogiystävävaihdon parin tiedot tulivat eilen, voisi alkaa kehittelemään pakettia siihen suuntaan. Olen penkonut blogiaan kovasti ja uskon kyllä keksiväni jotain sopivaa. Saas nähdä, millaisen parin itse saan ja milloin hän antaa kuulua itsestään ensimmäisen kerran!

Pyykkikoneeseen voisi käydä jotain laittamassa vaikka. Ja jois ehkä kahvia. Olen vähentävinäni karkinsyöntiä, on onnistunut ihan hyvin. Jospa johtaisi tuloksiinkin joskus.

Vaatteet & aatteet

Nyt pitää taas keksiä uusi tunniste teksteille! Aion monimutkaistaapuolistaa elämääni taas ja päätin osallistua muoti- ja trendiaiheiseen salaisystäväisvaihtoon. Noora tästä mainitsi, niin pari päivää asiaa päässäni kieputeltuani täyttelin ilmoittautumislomakkeen. Täytyy saada kokeilla!


Täällä siis

En minä ole ainakaan trendeistä kiinnostunut, mutta pukeutumisesta ja koruista ja sellaisesta kyllä. Tarkastelen muotia suunnilleen sen verran kokonaisvaltaisella tasolla, että kiinnitän huomiota hameen helman pituuteen ja sentapaisiin yleisiin linjoihin. Enemmän kiinnostaa oma tyyli, joka on kantajalleen itselleen sopiva ja mieleinen. Tältä pohjalta rupean nyt sitten kokeilemaan!

Virittäydyin tunnelmaan käymällä tänään kaupungilla (Kajaanissa taas loppuviikon...) tyttöshoppailemassa. Saisi kyllä jo olla vähän keväämpi! Löysin Citymarketista ihanat kengät. Alennuksessa kahdellakympillä:



Pääsevät hyllyyn vielä odottamaan kevättä näiden, joskus tammikuussa ostettujen kanssa (sama kauppa, hintaa vitosen vähemmän):



Talvikenkäni ovat ärsyttävän kolhot ronttoset, joissa ei ole mitään naisellista ja kivaa, mutta kun täällä ei vaan voi, tai ainakaan minä en voi, kulkea jäätikkäällä tuollaisilla kengillä. Pitää siis odotella ja sulatella. Kevään mittaan pääsen toivottavasti pian myös hameiden käyttöön. Sille varalle ostin parit legginsit ja yhdet sukkahousut, joista kyllä niistäkin tuli legginsit ekan sovituksen jälkeen. En Vaan Voi pitää sukkahousuja! Haara ei nouse tarpeeksi ylös ja varpaita kiristää. Että siitä vaan saksilla kärkisauma auki, niin varpaat vapautuu ja lahkeet saa tarvittavan verran mittaa lisää. Hyvin nämä nyt toimii jalassa :-)



Ehkä huomenna sitten päivänvalon kanssa kuvia eräästä hameesta, jonka kanssa aion noita legginsejä pitää. Neuloin ite.

Kiitos, Johanna!

Samoin kiitos kaikille minua vanhenemisestani (vaan ei kypsymisestäni, hahaa!) onnitelleille :-)

Käsilaukun uusi elämä olkalaukkuna

Olen tainnut kirjoittaakin siitä, että en osaa käyttää käsilaukkuja. Niistä on ihan liikaa huolta - pitää muistaa ottaa mukaan milloin mistäkin kolkasta ja kantaa kädessä ja varoa, ettei huiski sillä tavaroita rikki. Lisäksi käsilaukut ovat yleensä joko liian pieniä minkään muun paitsi lompakon ja puhelimen kuljettamiseen tai sitten jos ne ovat isoja, ne viistävät maata. Liekö minulla pitkät kädet vai lyhyet jalat...?

Ostin tämän muistaakseni alkuvuodesta 2006 H&M:ltä, kun oltiin yhdellä koulun reissulla ja siellä tuollaista tarvitsin. Katselin sellaista jo ennen laivan lähtöä Turussa, mutta ostin sen sitten Tukholmasta seuraavana päivänä. Jee jee globalisaatio ja se, että menet minne vaan, niin siellä on samat kaupat.



No, en kuitenkaan ole tätä oikein osannut käyttää. Yleensä ottaen se on liian iso siihen käyttöön, että siellä kuljettaisi vain niitä paria mainittua kapinetta. Sitä voisi periaatteessa kantaa toisella olalla, mutta minun hartiani ovat niin luisut, että joutuisin joko menemään ihan vinossa, hartiat korvissa tai pitämään kädellä hihnasta kiinni niin, että se pysyy olalla. Siinä hommassa, samoin kuin kyynärtaipeessa kantamisessa taas menee käsivarsi junkkeliin (tämän tästä saa kun ei treenaa puhelimeen puhumista ja käsilaukun kantoa niin kuin kunnon naisen kuuluu!). Kädessä raahaaminen sitten taas vie sen käden muulta ja laukun pohjaa taisi varoa joka töyssyä ja rapakkoa ohittaessa.

Rupesin tuossa sitten miettimään, että ehkä solmimalla kiinnitetyistä hihnoista saisi tehtyä yhden pitkän hihnan, joka yltäisi toiselle olalle. Sillä tavoin laukku tulisi vaivattomasti mukana ilman, että sitä tarvitsisi sen kummemmin pidellä. Kun on se nyt kuitenkin aika typerän näköistä kulkea takintaskut täynnä kuin jollain kengurulla. En nyt mokoman muutaman sentin sauman takia viitsinyt kaivaa painavaa kaiketi seitkytlukulaista ompelukonettani kaapista, vaan ompelin pehmeät keinonahkahihnat käsin toisista päistään yhteen. Pujotettuani yhdistetyn hihnan laukun metallirenkaista solmin toiset päät yhteen kuten alkuperäisessäkin systeemissä. Ja nyt se toimii!