Lapsuusmuistoja

Salamanderilla ja Lumikilla olen tällaisen nähnyt, niin kerronpa minäkin

SÄÄNNÖT

- Tässä on lueteltu sanoja. Kirjoita
jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden
tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä
sanasta mieleen.
- Jos juuri siitä sanasta ei tule mieleen mitään,
niin kerro jostain siihen läheisesti liittyvästä
asiasta.
- Saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta
muistuu mieleen paljon juttuja.
- Lopuksi: keksi luetteloon yksi sana lisää ja
muistele siihenkin sanaan liittyviä lapsuuden
tapahtumia.

1. Kampa
Minulla on aina ollut varsin paksut hiukset, joten kampaaminen on ollut todella tuskaisaa. Aina sai olla vedet silmissä, kun joku aikuinen repi tukkaani kammalla. Enää en käytä kampaa juuri lainkaan, vaan harjaan hiukseni. Kampa juuttuu heti kiinni ja tekee vain hiukset sähköisiksi.

2. Lintu
Meillä oli paljon erilaisia lintuja: kalkkunoita, hanhia, kanoja, ankkoja. Ei kaikkia samalla kertaa, mutta vuosien aikana aina muutama kappale kutakin. Myös vuohia, kissoja, koiria, kaneja ja gerbiilejä on ollut lemmikkinä. Ja ne olivat lemmikkejä kaikki, eivät mitään sieluttomia ja persoonattomia tuotantoeläimiä.

3. Meri/Järvi
Joskus ala-asteikäisinä suunnittelimme naapurin tytön kanssa lähtevämme yöksi meidän silloiselle kesämökillemme ja ottavamme vielä yhden kaverini mukaan. Aikuiset sanoivat, että voisivat antaakin meidän mennä kahdestaan, mutta se yksi tyttö ei voisi tulla mukaan ilman aikuisten valvontaa, sillä hän ei kaupunkilaisena ollut tottunut järveen, eikä osaisi käyttäytyä. Hän olisi kuulemma kuitenkin koko ajan päällään järvessä, eikä osaisi suhtautua siihen rauhallisesti kuten me järven rannassa asuvat. Hukkuisi vielä!

4. Kitara
Olisin halunnut kovasti oppia soittamaan kitaraa, mutta tiedostin, että olin liian laiska harjoitellakseni. Yläasteen musiikkitunneilla sitten soitettiin ja huomasin, että se sattuu sormenpäihin aivan tajuttomasti ja niihin jäi pitkäksi aikaa painaumat soiton jälkeen.

5. Kello
Kun olin ensimmäisellä luokalla koulussa, heräsin samaan aikaan vanhempieni kanssa, söin aamupalan ja puin vaatteet. Sitten jäin yksin sohvalle nukkumaan, kun vanhempani lähtivät töihin ja veivät siskon tarhaan. Minulle laitettiin herätyskello soimaan, jotta osaisin lähteä oikeaan aikaan kouluun. Olin myös iltapäivät yksin kotona ja osasin katsoa kellosta, että porukat pääsee töistä neljältä ja tulevat kotiin viiteen mennessä. Iltapäivähoito tai aina kotona oleva äiti olisi ollut ihan mamisten hommaa, minusta oli hienoa saada olla yksin kotona!

6. Oksentaminen
Tympeimmillään oksennustauti on silloin, kun on omat synttärit. Ei kakkua eikä muita herkkuja, ei vieraita. Jaffaa sentään, mutta sekin hiilitablettien kanssa.

7. Mummo
Mummo ei omien sanojensa mukaan ollut uskovainen, mutta lapsuuttani ja nuoruuttani leimaa uskonnollissävytteinen mustavalkoisuus. Olin jatkuvasti ihan tuskissani, kun olisin mm. halunnut kuunnella rokkia, pitää kahdeksaa korvakorua ja värjätä hiuksiani (mitä kaikkea kyllä teinkin) ja sain jatkuvasti rivien välistä kuulla, ettei Jumala hyväksy sellaista. Oli hirveää kamppailua yrittää olla yhtä aikaa oma itsensä ja samalla Jumalalle tai käytännössä siis mummolle mieliksi. Kaikki asiat olivat aina joko täysin väärin tai täysin oikein, yleensä väärin. Mitään harmaan sävyjä siinä mustavalkoisessa maailmassa ei ollut. Olin lisäksi mummon suosikkilapsenlapsi ja sain jatkuvasti kuulla pahaa serkuistani ja vertailua meidän välillä. Minä kun olin niiiin hyvä ja niiiin viisas ja vaikka sun helevetin mitä ja kun serkkuni nyt ovat semmoisia ja tämmöisiä... Melko varmasti minä olen kyllä meistä seitsemästä lapsenlapsesta se paskin tyyppi. Tai ainakin toiseksi paskin.

8. Kirja
Sain lahjaksi Veljeni Leijonamielen ja luin sen itsekseni joskus ihan alaluokilla. Suutuin sen lopulle, kun se oli mielestäni ihan typerä ja jäi auki, kun veljekset vain hyppäsivät ja näkivät valon. Olin odottanut jonkinlaista kuvausta Nangilimastakin, kun sinne pääsyä oli niin kaipailtu. Kirjoitin jonnekin kirjan sisäkansiin sinisellä yliviivaustussilla jotain tyyliin "tyhmä kirja kuolemasta".

9. Pipo
Seiskaluokalla neulottiin käsityöntunneilla pipo ja harjoiteltiin siihen kirjoneuletta. Kirjoneuleen opin, mutta pipoista en saa vieläkään sellaisia, että niitä voisi ihminen pitää päässään. Siitä seiskaluokan piposta tuli holtittoman suuri ja veltto. Joskus myöhemmin keksin ommella siihen sisälle ikään kuin vuoriksi toisen epäonnistuneen pipon, niin sitten se pysyi päässä ja piti jopa vähän tuultakin.

10. Matematiikka eli laskento
Olin aina se luokan hitain. Varmaan kaikki muut saivat kullakin matikantunnilla laskettua ne määrätyt tehtävät ja tekivät jo lisätehtäviäkin, kun minulla jäi aina varmaan paljon kotiinkin tehtäväksi. En vieläkään oikein tajua, mitä ihmettä varten kaikki se piti opetella. Prosenttilaskuille keksin käytännön sovelluksia, mutta suurin osa siitä kaikesta on minulle ihan turhaa. Sain peruskoulussa kyllä matikasta hyviä numeroita ja muutaman vielä lukiossakin, mutta edelleen olen huippuhidas laskija enkä osaa käännellä kaavoja.

11. Metsä
Sitä oli aina ympärillä joka paikassa enkä pitänyt siitä yhtään. En pelännyt metsää tai mitään siellä mahdollisesti vaanivia eläimiä, minusta se vain oli surkea paikka, jossa oli vaikea liikkua. Minulla on paljon yliliikkuvia niveliä ja nilkkani ovat aika rempulat. Kävelen kaikkein mieluimmin tasaisella, kuten lattialla tai asfaltilla.

12. Ukkonen
Naapurin tytön kanssa joskus kokeiltiin pelätä ukkosta. Oltiin muka vaatekaapissa piilossa. En minä tiedä, pelkäsikö se oikeasti vai ei, mutta minä en ainakaan. Pikemminkin se oli vain jännää ja oli ihan tunnelmallista, jos sähköt katkesivat ja sytyteltiin kynttilöitä. Silloin tietysti keljutti, jos tuli ukkonen ja sähkökatkos juuri kesken lastenohjelmien katsomisen.

13. Hiukset
On kokeiltu kaikenlaisia pituuksia ja värejä jo ala-asteikäisestä asti. Meikkaamaan rupesin vasta lukion jälkeen, mutta hiuksia olen värjännyt ja muutenkin laitattanut noin kymmenvuotiaasta.

14. Sisko/veli - valitse toinen
Voi kun voisi valitakin! Minulla on vain sisko. Olisin monesti halunnut mieluummin veljen.

15. Ikkuna
Yhden koulukaverin kotitalossa oli yläkerrassa neliskanttiset tuuletusikkunat kulmallaan pystyssä eikä "suorassa" ja se oli minusta tosi hienoa. Kiivettiin joskus ikkunasta kuistin katolle ja siitä talon katolle ja pudoteltiin Barbie-nukkeja alas muovipussi laskuvarjona :-)

16. Kalenteri
En ikinä oppinut käyttämään niitä koululaiskalentereita, vaikka yläasteella ja lukiossa piti sellaisia tietysti kokeilla. Saatoin laittaa niihin jotain muistiin, mutta sitten unohdin katsoa muistiinpanojani ja meni ohi koko asia. Varsinaiset kalenterisivut jäivät useimmiten lähes tyhjiksi. Käytin vain lukujärjestyssivuja ja jotain ruudukkoa pysyäkseni kärryillä naistenasioistani. Etenkin kierreselkäisistä kalentereista revin pois turhia sivuja, jotta kalenteri veisi vähemmän tilaa repun taskussa.

17. Puuro
Minulla oli jossain vaiheessa sellainen kausi, että kaikki riisit ja spagetit näyttivät minusta toukilta enkä tietenkään halunnut syödä sellaista ruokaa. Joskus sitten oli ruokana riisipuuroa ja minuun iski se toukkaeklotus ja kieltäydyin syömästä. Isä sitten survoi väkisin suuhuni lusikalla yhtä aikaa riisipuuroa ja suolakurkkua. Ei jäänyt traumoja, mutta tuo on vain ehkä ainoa mieleenjäänyt muisto puurosta. Toinen on ehkä se, että kaurapuuroa ei kannata yrittää maustaa kasvisliemikuutiolla. Isän kokeiluja sekin.

18. Harmoni/piano
Meidän ala-asteella oli parissa luokassa polkuharmoni ja salissa piano. Mitään keskusradiota ei ollut, joten jokainen opettaja piti oman aamunavauksensa luokassaan ja säesti virttä harmonilla. Perjantaisin oli koko koulun yhteinen aamunavaus salissa ja siellä saattoi olla joku seurakunnan työntekijäkin joskus puhumassa. Aina ne olivat kuitenkin uskonnollissävytteisiä. Jos jollakulla oli syntymäpäivä, hän sai valita virren laulettavaksi luokan omassa aamunavauksessa.

19. Säkkituoli
Minulla oli vihreä säkkituoli, siskollani sininen ja isällämme ruskea. Kun meille otettiin ajokoira, se omi säkkituolit itselleen.

20. Laastari
Meillä oli aina vain sitä tavallista vaaleanruskeaa laastaria, joka jäi ilkeästi kiinni ihokarvoihin, ei mitään kuviollisia lasten laastareita. Laastaria ei - ihan viisaasti - annettu tyhjästä, jotta naarmu saisi ilmaa ja parantuisi paremmin eikä hautuisi laastarin alla. Laastaria käytettiin vain jos oikeasti vuosi verta tai tarvitsi isoon haavaan laastarin suojaksi.

21. Polkupyörä
Alle kouluikäisenä ja ala-asteaikaan tuli pyöräiltyä paljon. Ihan meidän lähellä oli sellainen hyvin vähän autoilukäytössä olevat tienlenkki, jossa lasten oli hyvä ajaa ja opetella pyöräilyä. Tie meni kylän yleiselle uimarannalle, mutta sen varressa ei asunut silloin ketään. Koska tie teki lenkin, siinä saattoi ajaa rinkiä sydämensä kyllyydestä ja pois pääsi kuitenkin nopeasti, kun ei enää jaksanut tai huvittanut. Ei ollut vaarassa päätyä liian kauas ettei jaksaisi enää takaisin kotiin :-)

22.Sakset
Minulla oli ihan pienenä lasten sakset, jossa muoviset puoliskot olivat joutsenen muotoiset - toinen vaaleansininen ja toinen vaaleanpunainen. Sitten kun saksilla leikkasi, näytti kuin joutsenet halailisivat.

23. Maaseutu
Olin viisivuotias, kun muutimme maalle. En koskaan tottunut siihen, vaikka olikin mukavaa, että meillä oli paljon erilaisia eläimiä. Joka paikkaan oli aina pitkä matka ja niinpä minusta tuli kotonanyhjöttäjä, kun en koskaan päässyt mihinkään, kun aina olisi vaatinut autokyydin. Maaseudulla ei ole minulle mitään tekemistä vieläkään. Ainakaan mitään muuta kuin makkaranpaisto nuotiolla ja järvessä uiminen, mutta niiden takia nyt ei tarvitse asua siellä, käyminen riittää.

24. (Sana valittu nappaamalla kirjahyllystä kirja, avaamalla se summamutikassa ja tökkäämällä sormella satunnaista sanaa. Meni neljä yritystä, ennen kuin sain substantiivin tai verbin!) Partio
Olin kai toisella luokalla, kun kylällämme aloitettiin partiotoimintaa. Lippukunnan nimi oli Kajaanin Korvenpojat. Minä ja naapurintyttö oltiin ainoat tytöt pentulaumassamme, kun kaikki ilmeisesti luulivat, että partio on vain pojille, kun nimessäkin niin mainittiin. Tytöt kävivät 4H-kerhossa, jolle minä taas en koskaan lämmennyt. Myöhemmin muutamia tyttöjä kävi kokeilemassa, mutta eivät jääneet porukkaan. Toimintaa kesti kai puolenkymmentä vuotta. Homma oli enimmäkseen kaikenlaista leikkimistä ja reuhaamista ja joskus jonkun hyvin levottoman kokoontumisen jälkeen ohjaaja (hitsi kun on nyt termit hukassa!) piti melkoisen puhuttelun ja käski pysymään poissa, jos ei osaa muuta tehdä kuin riehua. Seuraavaan kokoontumiseen tuli paikalle enää kolme henkeä. Osanottajakadon ja tämän ohjaajan henkilökohtaisten asioiden vuoksi toiminta kylällä loppui ja olisi pitänyt alkaa käydä kaupungissa partiokokouksissa. Kävin ehkä kerran jossain, mutta siellä homma oli liian suorittamista, enkä tykännyt siitä yhtään. Huivi ja jotain merkkejä on edelleen jemmassa.