Ripottelua

Näyttää olevan taas mennyt ihan reippaasti aikaa siitä, kun olen viimeksi oikein kirjoittanut tänne mitään. Ei vissiin oikein tapahdu mitään tai sitten ei vain viitsi ihan joka rapsahduksesta raportoida.

Töitä on haettu. Laitoin tuossa kaksitoista avointa työhakemusta menemään. Kävin Työkkärissä, ja virkailijan mielestä olen hakenut runsaasti. No hyvä. Kahteentoista hakemukseen on tullut kolme vastausta, joissa kaikissa sama asiasisältö: Kiitos, mutta meillä ei nyt ole mitään tarjolla, mutta säilytellään tuota hakemusta tuossa ja katellaan. Hyvä tuokin, että edes viitsitään vastata.

Aloitin kansalaisopistossa pari kielikurssia. Ihan sillä, että kiinnostaa ja ihan sillä, että on jotain tekemistä ja jossain käymistä ja jotain ihmisten näkemistä. Espanjaa tiistaisin ja viittomakieltä keskiviikkoisin.

Espanjassa ei vielä kahden kerran jälkeen ole tullut mitään uutta vastaan. Olen kuusi vuotta sitten samassa jamassa ollessani jo kertaalleen käynyt espanjan alkeita kansalaisopistossa, mutta se oli eri opisto se. Opettaja on meksikolainen ja vaikuttaa hyvältä.

Viittomakielestä on vanhaa pohjaa suurin osa sormiaakkosista ja hatara mielikuva kissan ja koiran viittomista pohjautuen johonkin parinkymmenen vuoden takaisen lastenohjelmaan, jossa oli viittova täti aina tiettynä päivänä. Nyt ollaan harjoiteltu perusmallin tervehdyksiä ja kysymyksiä sekä huoneessa mahdollisesti olevien asioiden viittomia. Jälkimmäiset ovat loogisempia ja opinkin jo paljon. Olen myös huomannut, että minulla on loppujen lopuksi aika hyvät sormet. Moni ei tunnu millään saavan sormiaan oikeisiin asentoihin ja joutuu jopa toisella kädellä vääntämään toisen käden sormia, että saisi ne menemään ja pysymään. Opettajankin sormet harottavat minne sattuu. Minun sormeni pysyvät kurissa ja taipuvat varsin täsmällisesti sinne, minne käsken. Mukavaa löytää jotain hyvää ja toimivaa itsestään :-D




(Viittomakuvat täältä)