Eilen puoliltapäivin päädyin Miehen kanssa makkaranpaistoon porukoiden pihalle ja siitä edelleen rantatörmälle ottamaan aurinkoa. Lämmitti huomattavasti! Katseltiin kaukoputkella jäälle ja bongailtiin hiihtäjiä kuin muurahaisia. Nähtiin myös liitovarjolentelijöitä, joita ei kyllä olisi osannut niihin ympäristöihin kuvitella, kun ei ole tuolla koskaan paljaalla silmällä moisia nähnyt. Rauhallinen rantavaikutelma sai vähän yllättävää piristystä. Ilma oli kyllä sellainen, että jos on ulkoiluihminen, niin sen varmasti hyödyntää. Päättelen siitä, kun jopa minä olin ulkona niin kauan :-)
Sen että olin sisälle taas päässyt ja käynyt vessassa, niin näin eräiden minun ja siskoni kavereiden ajavan pihaan. Tulivat ratsastamaan ja kuvaamaan hevosia. Seisoskelin sitten toisenkin tovin pihalla ja puhuin ystäväni kanssa hevosharrastuksen täydellisestä sopimattomuudesta meille. Minulle sopii rekiajelu tai kärrykyyti pari kertaa vuodessa, hevosen selkään olen viimeksi noussut varmaan kolme ja puoli vuotta sitten ja se kiintiö riittää edelleen vielä pitkään.
Kun tästä sitten pääsin taas sisälle, olin ilmeisesti niin raitisilmamyrkytyksen kourissa, että olin nukahtaa siihen paikkaan. Koivet olivat umpijäässä ja meni oikeasti monta tuntia ennen kuin toivuin edes jotenkin entiselleni. Onneksi oltiin äitin kanssa päätetty käydä uimassa. Uinti on minun lajini, siinä ei mene mikään paikka kipeäksi eikä hikoaminen tunnu. Pakko yrittää vähän terästäytyä taas sairastamisen jälkeen. Ollaan nimittäin Miehen kanssa lähdössä keskiviikkona hiihtolomareissulle Helsinkiin ja pitäisi jaksaa kävellä ja pysyä perässä.
Jämälankapaita
2 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti