Jatko-osa

Hehkuvaisen pyynnöstä edelliset valituksenaiheet nyt myönteisessä valossa! Mikä on hyvin, kunnossa ja kivaa:

1. Nimessäni:
Se alkaa ässällä, pidän kirjaimesta. Pidän itäsuomalaisesta sukunimestäni, samoin Miehen sukunimestä, joka (sekin) on eläinaiheinen, vaikkei heti hoksaisi. Otan sen nimen itselleni mielelläni tulevaisuudessa.

2. Kasvoissani:
Iho on kohtuullinen, en ainakaan omasta mielestäni tarvitse siihen peiteaineita ja puutereita, vaan selviän meikkaamisesta ripsivärillä ja eyelinerillä tai kajaalilla.

3. Vartalossani:
Siinä ei vielä toistaiseksi ainakaan ole diagnosoitu diabetestä, syöpää tai muuta sellaista ei-niin-kivaa, vaikka sukurasitetta onkin. Luut eivät katkeile eikä nahka putoa päältä.

4. Luonteessani:
Olen rauhallinen enkä riehu holtittomasti pikkuasioista. Tarvitaan aika pitkäaikainen ketutus (useita kuukausia kestävä) ennen kuin menetän malttini, kuten nyt vaikka sunnuntaina näiden samojen kysymysten merkeissä.

5. Vaatekaapissani:
Minä todellakin pidän useimpia vaatteitani ahkerasti. Minulla ei juuri ole käyttämättä jääneitä heräteostosvaatteita. Jos jotain sopivan kokoista ja käypää löytyy, niin sitä myös pidetään, puhki asti.

6. Kotonani:
Kodin tavaroiden suhteen olen jossain mielessä ylpeä kierrätyksestä. Meillä on ukkini vanha TV, isomummon vedenkeitin, tädin vanhat kirjahyllyt ja TV-taso ja paljon muutakin muilta jäänyttä ja kierrätyskeskuksista ja kirppareilta ostettua. Tämä läppärikin on käytettynä ostettu, muuten kaikki tietotekninen ryönä lieneekin sitä ainoaa uutena ostettua kalustoa.

7. Työssäni:
Se, että sitä ei ole. Saan olla ja harrastaa ihan rauhassa. Ennätän uimahallille kolmesti viikossa ja voin istua virkkaamassa tai Facebookissa paijaamassa piirroseläimiä monta tuntia joka päivä.

8. Ystävissäni:
Se, että silloin kun heitä näkee (kaikki siis erillisiä ihmisiä, emme ole mikään porukka), niin meillä on tosi hauskaa ja aina on jotain juteltavaa ja tekemistä. Vaikka kuluisikin kuukausia ilman mitään yhteydenottoja, niin he ovat silti olemassa, minun ei tarvitse kyseenalaistaa heidän ystävyyttään.

9. Perheessäni:
Se, että olen aina tervetullut heidän luokseen. Minua ei nakattu ulos 18-vuotiaana, vaan minusta välitetään edelleen.

10. Harrastuksissani:
Pidän harrastuksista, jotka eivät vaadi suurta rahanmenoa tai tiukkoja aikatauluja. Harrastukseni eivät siis kaiken järjen mukaan haittaa läheisiäni, en ole niihin liialti sidottu. Niitä voi tehdä silloin kun sopii ja olla tekemättä, jos on jotain muuta.

11.Kumppanissa?
Olemme molemmat horoskoopissa Kaloja (olin kirjoittaa Kaljoja, mikähän horoskooppi se semmoinen mahtaisi olla...). Kahden Kalojen liitosta on sanottu, että se ei toimi, ellei toinen ole ns. vastarannankiiski ja ärhäkkä pärskyttelijä, joka vie sitä toista, ajelehtivaa ja haahuilevaa Kalaa mukanaan. Jos molemmat jäävät lillumaan virran vietäväksi, niin ne ajautuvat erilleen. Mies on onneksi juuri sellainen raju Kalat, joka huiskii pyrstöllään minutkin liikkeelle ja valppaaksi.

12. Lemmikissäni/lemmikeissäni:
Kissa on siitä täydellinen eläin, että se on suht pieni, sillä on neljä raajaa ja karvapeite, joten sitä on mukava käsitellä. Se ei vaadi mitään päivittäistä tai viikoittaista häkin siivousta, sillä se ei asu häkissä, vaan voi kuljeskella vapaasti asunnossa, jossa se ei kuitenkaan järsi johtoja (paitsi kostonhimoissaan ohuita kuulokkeiden johtoja) tai papanoi ympäriinsä. Sen ei toisaalta myöskään ole mikään pakko päästä ulos eikä sitä tarvitse lenkittää aamuyöllä räntäsateessa kuumeisena vain siksi, kun se ei osaa tehdä tarpeitaan muualle kuin tienvarren ojaan, josta se sonta pitää kuitenkin noukkia mukaan ja viedä kotiin hävitettäväksi. Se ei tule hulluksi, vaikka sitä ei viekään metsätielle tai raviradalle juoksemaan ympyrää, vaan se osaa juosta ihan itse ja hoitaa liikunnantarpeensa. Siltä ei ole mikään pakko leikata kynsiä tai kengittää tai viilailla hampaita säännöllisesti, sillä se osaa huoltaa näppinsä ja kitansa ihan omatoimisesti. Ainoa vaiva on irtokarvan imuroinnissa, hiekkalaatikon siivoamisessa aina joskus kun muistaa ja madottamisessa kerran tai pari vuodessa. Kissa antaa paljon enemmän kuin ottaa.

13. Kielenkäytössäni:
En ainakaan tietääkseni puhu mitään niin vaikeaa murretta, etteikö minua ymmärrettäisi. Osaan puhua selkeästi ja kuuluvasti ja minulla on laaja sanavarasto.

14. Musiikkimaussani:
Kuulen minulle sopivaa musiikkia radiosta, en ole liian undergroundrajoitteinen. Toisaalta pidän hirveästi myös joistain jutuista, joita ei liiemmälti radiossa soiteta, ainakaan päiväsaikaan.

15. Kotikaupungissani:
Nykyinen kotikaupunki on ollut hyvä siirtymävaihe kohti Etelä-Suomen vielä isompia kaupunkeja. Suoraan Kajaanista ja Sotkamosta pääkaupunkiseudulle muuttaminen ei voi olla muuta kuin vaikeaa.

16. Ruokavaliossani:
Keventäminen ja määrien rajoittaminen on onnistunut hienosti. Olen oppinut itsestäni sen, että vaikka jotain tekisikin mieli, niin sitä ei ole mikään pakko syödä ja että himo menee ohi itsestäänkin. Joskus viime viikolla tässä vaiheessa viikkoa teki hirveästi mieli kuumaa kaakaota ja pullaa. Mutta se oli yhden päivän se, ja selvisin ilman. Tänä aamuna heräsin ja muistin juuri nähneeni unta, jossa toivoin, että olisi sunnuntai, että saisin vielä syödä irtokarkkia, erityisesti niitä vaahtosieniä. Kamala totuus, kun heräsinkin keskiviikkoon :-) Mutta pääsin yli siitäkin.

17. Lapsissani:
No kun niitä ei ole. En ole vastuussa kenestäkään sellaisesta, joka ei kerrassaan itse osaa huolehtia itsestään. Katotaan joskus muutaman vuoden päästä.

18. Naapureissani:
Niistä ei juuri kuulu mitään ja muutamia voi moikkailla rapussa, vaikken tiedäkään keitä ne ovat.

19. Nykyisessä elämäntilanteessani:
Tiedän, etten ole Suomen ainoa, joka tällaisessa pöljässä välitilassa riutuu. Ennätän hyvin tutustua itseeni, kun mikään opettaja tai työnantaja ei hengitä niskaani.

20. Tulevaisuudessa:
Kaikki on auki, en ole urautunut mihinkään kohtaloon, jota ei voisi muuttaa. Mitä vaan voi vielä tapahtua!

Voisin haastaa edelliset tähänkin!