Äts-pah

Pentele.

Juhannuksesta pääsin ilman suurempia tuskia, mutta nyt alkaa sitten elo heitellä. Mentiin eilen Kuopioon, kun minulle oli tälle päivälle buukattu hammaslääkäriaika ja tarvittiin maallista omaisuuttamme ja postiamme sieltä mukaan, kun Miehen työn vuoksi ollaan aika tiiviisti uuskaenuulaesia seuraavat pari kuukautta. Postin tarkastus ja tavaroiden keräily kyllä onnistui, mutta olin näköjään ottanut matkaevääksi siskolta nuhapöpön, joka heittäytyi valloilleen illalla. Aamullakaan kun ei tilanne näyttänyt paranevan, niin piti soittaa hampilääkärin ajanvaraajalle ja siirtää keikkaa syssymmälle. Jospa näillä puolitekoisilla juurihoidoilla selviytyisi syys-lokakuun vaihteeseen.

Isomummo sanoisi, että nokka juoksoo ku Poavo Nurmi, voan ei soa palakintoo. Ihan mikä hetki hyvänsä joku avaa onteloissani hanan, josta syöksyy vesimäistä räkää vajaan teelusikallisen verran. Aivastuksia sentään pystyy jotenkin ennakoimaan. Sisko pelotteli, että pari päivää on sitä juoksemista ja sitten menee kurkku kipeäksi ja sitä myötä vatsalihakset ja muut kivat. Helekkarin hevosnaisflunssat, jossain talliympyröissä sekin oli tämän saanut.

Olen yrittänyt parhaani appelsiinitäysmehun, nektariinien, ukkotippojen (Carmolis-yrttitipat, joiden etiketissä on jonkin munkkiukkelin kuva), mehiläisvahatippojen ja ties minkä auringonhattujen kanssa. Soa nähä, miten kauan tätä kestää. Luvassa on myös ehkä vähän mielenkiintoisempia ja mieltäylentävämpiä postausaiheita, kunhan saan valokuvat ojennukseen ja parit jutut kirjekuoriin.