Ei toimi taas paljon mikkään

Saahan sitä uskoa ja toivoa kaiken näköstä, saa, saa. Luultiin jo, että se netti toimi, vaan eipä näy taas käytännössä toimivan. Siispä taas kommentteja toisten blogeihin ja kuvia ja pitempiä juttuja tänne joskus toiste.

Perkeleen viiksiukko on taas neljättä iltaa kännissä. Sitä ennen se taisi olla yhden illan välissä selvinpäin. Jos minua vituttaa näin paljon, niin voitte hiljaa mielessänne mielikuvitella miten paljon mahtaa vituttaa äitiäni, joka nykyisin on mieluummin töissä kuin kotona. Päiväsaikaan ukkoa ei juuri näy, luimuaa omilla teillään ja välttelee äitiä, mutta iltaisin tuon kunnon aina huomaa. Silmät seisoo päässä, mutta siihen kaikki vakaus sitten jääkin. Puhuu päättömiä, jaanaa samoja ja esimerkiksi kysyi tuossa juuri, että mistä olen saanut mustelmia koipiini. Niin, mistähän? Muuten on kyllä jaksanut lähes päivittäin kysellä nilkkani kestämistä, mutta nyt oli sitten näköjään unohtanut koko keissin.

Perjantaina pääsin kokeilemaan autoilua ihan uudelta kannalta. Miehen Mitsu heittäytyi sadeilmalla käynnistymättömäksi, joten se piti hinata viiksiukon pakettiautolla pois Miehen työpaikalta. Minä pääsin ohjaamaan Mitsua köyden perään, kun ukko ei itse ollut ajokunnossa. Aika jännää, meni ihan hyvin. Tarkoitus oli lähteä jo perjantaina Kuopioon viikonlopuksi, mutta päästiinkin vasta lauantaina, kun piti ensin vähän huoltaa Mitsua. Oli melkein kuin hotellissa olisi ollut kaiken tämän maalla notkumisen jälkeen.