Olen jälleenkuopioistunut. Johan tuo kesä riittikin, en jaksaisi enää yhtään. Paitsi pari huippukuumaa aurinkopäivää voisin ottaa, jos täsmätarjoiltaisiin, mutta voi pojat että syksy on kiva! Syksyllä alkaa kaikki normaalitoiminta ja siksi on hyvä syy palata kotiin.
Tosin olen palannut tänne yksin. Mies on vielä tämän viikon Kaenuussa rakentelemassa perintömailla laavua ja grillauspaikkoja. Tiedetään siis ainakin, missä ensi juhannuksena luuhataan. Täytyy rakentaa valmiiksi nyt kun säät vielä sallivat ja talveksi ei voi jättää kesken, kun menee sitten pilalle. Jonnekin torstaihin tai perjantaihin asti saan siis toteuttaa täällä ihan vaan itseäni ja siinä sivussa kaitsea Siivilä-kissa, joka lähti minulle kaveriksi. 
Kuva muutaman viikon takaa sairastusviikolta, Nihvi oli oikein hyvää seuraa.
Tuokin kattimatikainen olisi pitänyt tällä viikolla viedä lääkäröitäväksi, mutta tekemistä on muutenkin niin paljon, että soitin eilen ja siirsin ajan ensi viikolle. Minulla on oikein kunnon kansalaisopistohötäkkä ja kun auto on Miehellä, niin en viitsi linja-autossa kuljetella otusparkaa. Neitikissa saa siis jäädä neitikissaksi, ei tule rouvakissaa eli sterilointi olisi ohjelmassa. Mouru ja meteli oli vielä viikko sitten ihan hirveä, kun Pihvi-kissa piti kiimaa. Parin viikon huudon ja pyllyntarjoamisen jälkeen rääkyvä pussiahma onneksi muuttui taas kissaksi.
Mutta nyt keskitytään siis harrastuskursseihin. Eilen jatkui espanja, kakkoskurssilla oli puolentusinaa viimevuotisesta ryhmästämme ja joukko muita jostain eri ryhmistä. Kato käy ja motivaatio heittelee. Mietittiin jo pöytäseurueen leidien kesken, että tämähän on kuin telkkarin tositeeveeohjelmat, kun joku aina putoaa ja sitten jännitetään, ketä on vielä jouluun mennessä jäljellä.
Tiistaipäiviksi olen tälläytynyt tanssiliikuntakurssille. Jotain tanssiahan minun piti aloittaa jo viime syksynä. Valikoimaa oli paljon, mutta karsia sai ihan kunnolla kriteerinään oman tanssiparin puute (Mies ei ole lähdössä tanssikurssille, olen enemmän ja vähemmän huumorimielessä kysynyt lukuisia kertoja) ja kallis kurssimaksu sekä päättömät päivät - en minä nyt sunnuntaina tanssi! Syntistä... Tai siis haluan pitää viikonloppuni vapaina kuitenkin. Ja monet viikolla olevat kurssit olisivat menneet päällekkäin kielikurssieni kanssa. Näillä määritteillä ainoa sopiva oli siis tiistain tanssillinen kehonhuolto. Kuulostaa pitkälti sille mitä tarvitsisinkin: "Sopii kaikentasoisille liikkujille. Tehdään sykettä ylläpitäviä ja lihaskuntoa edistäviä helpohkoja tanssillisia sarjoja. Lisäksi kehonhuoltoharjoituksia. Opetusta 60 min/kerta." (lähde, sivu 25.)
Motivoituneena opiskelijana ostin eilen itselleni jumppahousut ja -tossut. Yritin ensin etsiä moisia keskustan kaupoista, mutta sain vain jäädä haukkomaan henkeäni. Olen kuvitellut, että Anttila olisi sellainen normaalien kauppa, mistä löytyisi jotain kenelle vaan, mutta pitkänkään kiertelyn jälkeen en löytänyt sieltä kohtuuhintaisia sisäliikuntahousuja. Merkkikamaa oli kyllä rekki rekin perään, mutta en minä nyt jumankauta maksa neljääkymppiä jostain niin rumasta kuin mustat verkkarit tai meleeratunharmaat (*puistatuksia*) lörttänät collegehousut. Tossuja ei näkynyt minkäänlaisia... Sama juttu muissa keskustan tavarataloissa, Sokoksella (jonka rakennukseen menin lähinnä lataamaan bussikorttiani, en tosiaankaan vakavissani ostoksille) jotkut mahdollisimman tyhmännäköiset tuulihousut maksoivat seitsemänkymppiä ja silloin kyllä pääsi ihan ääneen suusta, että herrajjumala.
Eipä siis muuta kuin espanjantuntien jälkeen kotimatkalla piipahdus Maxi-Makasiiniin, niin johan alkoi Lyyti kirjoittaa. Vaikka sielläkin oli tarjolla niitä useiden kymppien merkkihousuja, niin löysin myös juuri etsimienikaltaiset pöksyt juurijajuuri alle kympillä (senttiä vajaa siis). Samoin tossut, tuollaiset mitä pidettiin silloin 80-luvulla tarhassa ja joita äitini kutsuisi rokkitossuiksi. Isoin korista esille penkomani koko oli 39, joten niillä mennään. Mahtuu, kun ei ole mitään sukkia. Punaiset tietty, koska olen tyttö. Sinisiä ja mustiakin olisi ollut. Hinta kolme euroa, ovatpa myös kotimaiset.
Samalla reissulla ostin myös pari muovilaatikkoa keittiöön kierrätyslootiksi paperille ja pahville sekä 24 rullan pakkauksen vessapaperia. Tämä kaikki samaan hintaan kuin toisissa kaupoissa olisi olleet ne merkkiverkkarit. Olen tyytyväinen :-)
Keskiviikko on vapaapäivä, mutta torstaina menen opistolle puhumaan englantia. Luettua ja kirjoitettua tulee kyllä vapaa-aikanakin, mutta mitään oikein kunnon syytä englannin puhumiseen minulla ei ole ollut. Kurssitarjontavihkosessa tuo kurssi on pääotsikon Keskitason suullisen kielitaidon aktivointi alla. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä tuo keskitaso oikeastaan on, mutta ihan sama kunhan pääsen sinne juttelemaan edes jotain. Oppaan mukaan keskitaso soveltuu lukion lyhyen oppimäärän kertaamiseen ja jatkoksi. Oletan osaavani enemmänkin, mutta menköön.
Noiden normaalikurssien lisäksi minulla on juuri tämän viikon perjantaille ja lauantaille sattunut kahden kokoontumiskerran lyhytkurssi korujen tekemisestä. Helmiä ja metallilankojen kieputusta eri tavoin. Voi sitten olla, että koko sunnuntai menee nukkuessa kaiken tämän jälkeen :-)
Jämälankapaita
2 vuotta sitten
9 kommenttia:
Vautsi vau, sinähän olet hommanut vaikka mitä touhua syksyysi.
Minä en ajatellut aloittaa mitään uutta, ihan tarpeeksi tekemistä on tässäkin elämisessä.
harmillisesti jäi elokuun kirpparikierros Kajjaaniin tekemättä, van tuo remppa on vienyt kaiken ajan.
Tai no, ei remppa kun sehän etenee omalla painollaan mutta se kaikki oheishomma, aja sinne/aja tänne, mieti missä käy pyykillä/ missä käy saunassa, käy laskemassa lapset mummulassa... siis ääh, niin tuhat asiaa että ei ollu voimia enää ehottaakaa kirpparikierrosta...
Mutta katotaanko talven päälle, jos sattuu aikatalut kohilleen?
Toivottavasti jaksat koko talven harrastaa kaikkea minkä olet aloittanut.
Ja niin, kyllä se maxi on vaan niin hyvä kauppa :)
No mulla kun ei ole muuta elämää, niin kernaasti roikun tuolla opistolla rassaamassa päätäni (ja ruhoakin, tosin sen tanssiliikuntakurssin toteutus on Raittiustalolla). Olen ollut helkkarin tyytyväinen itseeni, kun osasin lukea kirjoja ruotsiksi ja olen jopa harkinnut sokeiden pistekirjoituksen lukemisen opettelemista, mutta se lienee työlästä enkä tiedä mistä saisin materiaaliakaan. Mutta pakonomainen tarve on jotain oppia.
Ja ehottomasti, Tokmanni-ketju kyllä pesee Stockmannin :-)
Niin juu ja mietitään syksyn päälle kirppistelyä taas, on minulla ainakin syyslomaviikko noista kursseista, niin silloin ainakin tulen Kaenuuseen pitemmäksi aikaa (vaikka kyllä manasin, etten tule ennen kuin isänpäiväksi ja en tosin kyllä isänpäiväksi ainakaan).
Joo, saapi nähä millanen mulla (lasten) syysloma viikko, mutta jospa täältä pääsis irtautumaan( karkaamaan :D )
Palataan siis asiaan!
Kylläpä tuli eilen illalla maaninen olo, kun luin sun postauksen. Rupesin miettimään, että vois tehdä sitä ja tätä ja tuotakin. :D Vielä kun vaan saisi aikaiseksi..
Tänään olin sentään aktiivinen ja kävin aamulenkillä ja jopa venyttelin sen jäkeen.
Ruvetaan poikasen kanssa käymään perhejumpassa kerran viikkoon, tulee ainakin pienenpieni liikuntatuokio viikkoon.
Mä en oikein saa yksikseni aikaan mitään (muuta kuin uintia), niin on pakko tälläytyä johonkin ohjattuun ryhmään liikkumaan. Siellä oli tosi hauskaa, vaikken ihan kaikkia käsilläseisomisia ja hyppimisiä jaksanutkaan.
Eilen olin koko päivän yksin kotona ja melkein tulin jo hulluksi. Ei olisi kotirottasinkuksi minusta! Viime talvena minulla oli kahtena päivänä kansalaisopistoa, niin ajattelin, että tänä talvena otan kolme. Ne on kuitekin ajallisesti sijoitettu niin, että vaikka saisin töitäkin johonkin normaaliaikaan, niin pystyisin noissa vielä käymään.
Mulla ainaskin hajoo pää kotona.. Ja kun viimeisen kolmen viikon sisään J on ollut kotona aika tasan tarkkaan kolme päivää(!!), niin pikkasen rupee riittämään tämä yh-elo.. Kun ei yksin pääse yhtään mihinkään, vaan aina on vähintään yksi mukula kainalossa. Kumma kyllä sitä kaipaa sitä ihan yksinoloakin, että saa nollata ajatuksensa..
Noita kansalaisopiston kursseja koitin katella sillä silmällä, mutta on aika hankalaa päästä lähtemään, kun J:lla epäsäännönnillinen vuorotyö, Ehanaa. :S
Ja kun mä oon tämmönen, etten ees uskalla mennä mihinkään ohjattuun, ellei oo ketään tuttua mukana.. Iskee muuten joku paniikki vielä, kun siellä on ihmisiä. ;)
Epäsäännönnillinen.. Sepä juuri. :D
Mutta joo, siis kotonakin ois juttuja mitä vois tehdä, kun vaan sais tehtyä.. Van kun ei. Se aloittaminen on aina pahinta ja hankalinta.
Mari, kyllä tuollakin ja yleensä millä vaan kurssilla tuntuu kovin monet tulevan jonkun kaverin kanssa. Se on sitten vähän ikävää kun yksin menee, kun pariharjoituksia tehtäessä monilla on jo se oma kaveri mukana eikä ne ala kenenkään muun kanssa (lapsellista!!!). Kyllähän sen ymmärtää, että alkuun on kiva, kun on joku tuttu ja turvallinen, mutta että koko lukuvuoden... Minä oon vaan päättäny ängetä sekaan, kun ei tosiaan kukaan näytä tulevan kotoa hakemaan minnekään leikkimään (paitsi sinä ja Tuulis kirppistelemään, silloin kun ollaan Kajaanissa!).
Lähetä kommentti