Olen katsellut Tuuliksen blogin kautta monenlaisia askarteluhaasteblogeja ja päättänyt ruveta osallistumaan. Decot ovat nykyisin niin harvassa, että pakko jotain keksiä, kun en edelleenkään osaa niitä kortteja tehdä - tai siis minulla ei ole mitään tarvetta korteille ja haluan räpeltää jotain epämääräisempää. Ostin tyhjäsivuisen kirjan ja rupean pitämään sitä leikekirjana, decona, piirustuslehtiönä ja ties minä keksinkin.
Eka kokeilemani haaste on Jehkotar CardChallenge #74 sillä erotuksella, että en tehnyt korttia, vaan decosivun. Viikon haaste oli helistinkortti, jollaisista en toki ollut ennen kuullutkaan, mutta koska haasteblogista oli linkki ohjeeseen, niin eikun toimeksi vaan. Läpinäkyvää muovikalvoa minulla ei ollut, joten piti tyytyä lähimpään vastaavaan, valkeaan sieltätäältä sydänkuvioituun vellumiin. Sen takana on siis irtonaisia osia, minun tapauksessani kartonkisydämiä, jotka liikkuvat ja "helisevät" siellä, kun kapinetta heiluttaa. Olisi kyllä saanut olla paksumpaa pehmotarraa, mutta koko askarteluni on ihan ruosteessa enkä jaksanut ruveta etsimään, kun en muista missä mitäkin oikeastaan on. Jos oikeasti tuollatavalla kortteja tekisi, niin sitten tekisin tietysti paremmin.
Jämälankapaita
2 vuotta sitten
7 kommenttia:
Hyvältä näyttää :D
Minä tein keväällä kaksi helistinkorttia ja sitten ne vähän unohtui... kaveri ihasteli niitä tässä menneellä viikolla ja niin tuli minullakin osallistuttua tuohon haasteeseen.
Minun pitäisi kanssa löytää sopiva vihko/kirja jota voisi tuunailla ja tuhertaa kaiken muun homman sivussa.
Ei vana ole mieleistä tullut vastaan vielä.
Onpas hauska idea! Ensin luin kyllä että heijastinkortti :D Aika veikeä olisi kai sellainenkin.
Ihanaa, että olet lähtenyt mukaan haasteeseen, vaikket kortteja teekkään ja hienon sivun teitkin!
Tosiaan, vellumikin käy tähän, eipä ole mulle tullut mieleen.
Voi vide,tää oli niin huippu,raikas tuulahdus normi kommentteihin ja blogeihin=) =)Estot tulee vaan oman pään sisältä!!Rajana oma mielikuvitus ja estot.
Tuulis, Tiimarista ostin sellaisen himppa vajaa 18 x himppa vajaa 19 cm kokoisen kovakantisen kirjan, jossa on varmaan miljoona ja viis sivua. Olisko vähän niinkuin päiväkirja, ei lukkoa tosin :-) Alennuksessa maksoi jotain reilun kolme euroa. Kirja on sidottu, mikä on hyvä, sillä olen huomannut liimatuista ja kierreselkävihkoista, että niistä tuppaavat sivujen kiinnitykset rasittumaan ja repeämään käytössä.
Johanna, pitää katsella jos tulisi sellaista haastetta vastaan!
Miijja ja Toukoleeni, kiitokset kommenteistanne! :-D
Ooo sä swappailet! Ite harrastin sitä monta vuotta, mutta lopetin jokunen vuos takaperin.. Oon vähän miettinyt, että josko sitä alottais taas! Tosin ahistaa se, kun nykyään kaikki tekee niin taiteellisia ja hienoja juttuja, etten kehtais varmaan mihinkään lähettää omia rumia tekeleitäni! :D
Henskis, minuakaan eivät ne ylihienot jutut oikein kiinnosta, tai siis en tunne niitä omikseni. Haluan mieluummin kyhäillä jotain rouheampaa. Palaa vaan askartelun pariin, niin vaihdellaan vaikka keskenämme kaikkea rosoisempaa ;-)
Lähetä kommentti