Useimmiten kai niitä kesken jääneitä ja pitkään jossain marinoituneita käsitöitä ei tule tehneeksi loppuun asti. Nytpä tein! Aloitin nämä lapaset joskus maaliskuussa 2008, kun olin siellä yhdessä paskalafkassa töissä ja kovin angstinen. Kuulokkeissa rääkyi Disco Ensemble ja sisin rääkyi mustia neonväripilkullisia lapasia. Kevään mittaan lapaset päätyivät siihen vaiheeseen, että vasemman käden yksilö oli peukaloa ja päättelyjä vaille valmis ja oikeanpuoleista oli olemassa muutama kerros vartta. Nyt kai toissaviikolla pengoin tekeleet esille ja vähitellen kötöstin ne loppuun asti. Eilinen ilta meni päätellessä kaikkia langanpäitä ja neuloessa peukaloita.
Lapasiini on täten iskenyt evoluutio: peukalonkärjet ovat avoimet, jotta voisin helpommin soveltaa meille kädellisille suotua peukalo-etusormiotetta ja näppäillä kännykkää esimerkiksi bussipysäkilla ilman, että koko kädet jäätyy. Ha!
Musta osa kotimaista Vesa-sukkalankaa, keltainen ja vihreä seiskaveikkaa ja loput värit akryylista/ä Novitan Liisaa.
4 kommenttia:
Onpas muuten näppärän oloiset lapaset! :)
Tosi upeat!
Upeat lapaset! Värit ovat hurmaavat.
Kotikotoa löytyi viimeksi villasukka, jolle en ikinä saanut tehtyä paria. Tein sen joskus teini-ikäisenä. :D Nyt pitäisi aloitella uudet ja innostus pysyy varmasti paremmin. Pipon sainkin jo valmiiksi.
Kiitoksia, kiitoksia! Noissa parillisissa jutuissa, kuten sukissa ja erilaisissa käsineissä on se heikko puoli, että ne pitäisi oikeastaan saada tehdyksi yhdellä kertaa. Kamalan vaikeaa muuten muistaa silmukkamääriä ja kavennusten paikkoja ja sellaista, ja mitä tummempi lanka, niin sen hankalampaa niitä kerroksia on sitten jälkikäteen laskea ja etsiä muutospaikkoja. Tuli tuota toista lapasta purettua aika monta kerrosta, kun ei summamutikalla tullutkaan ihan samanmallinen. Nyt on uudet lapaset taas työn alla ja todellakin tarkoitus saada vielä muistin aikana toinenkin valmiiksi, että tulisi täsmällisesti pariksi ensimmäiselle.
Lähetä kommentti