27.4.2010

Vuosikymmenen ensimmäinen runo

Ja Rumakin Olet

Siinä sinua sitten taas ihmetellään
eikä osata muutakaan tehdä.
Sinuttelen tarkoituksella, en teitittele
kun aina saa odottaa turhan takia
kun yhdellä kestää niin saamarin kauan.

Sorruin taas
vaikka olisi pitänyt oppia
ja osata ennakoida.
Olisi pitänyt arvata
tietää.

Vihaan sinua
kynsilakka, joka ei koskaan kuivu.

2 kommenttia:

Hehkuvainen kirjoitti...

O__o Mykistyn tämän hienouden edessä.

Johanna kirjoitti...

Hieno runo. Kiitos piristyksestä tähän aamuun, pienen naurun purskahduksen tuo sai aikaiseksi, vaikka tiedän kyllä tunteen...