Jotenkuten alan olla elossa taas. Vieläkin yskin limaa, mutta tosi paljon vähemmän kuin aiemmin. Eilen kävin jo espanjantunnillakin taas, olin kaksi viikkoa poissa. Onneksi siellä edetään niin tautisen hitaasti, että kärsii välillä olla sairaanakin, eikä menetä mitään (voi hitsi mikä sanaleikki, eh hehe heh...).
Netti ei toimi. Mies arveli, että vika voi olla modeemissa. Pitää käyttää kännykän nettiä ja muistaa pitää känny laturissa koko ajan. Äsken jo tempaisi akun tyhjäksi.
Kela syytää lappuja ja pyytää jotain ihme selvityksiä vaikka mistä. Täytin papereita, otin kopioita ja vein pursuavan kuoren postiin. Jos sieltäkin nyt joskus jotain rahaa tulisi. Ärsyttää ja väsyttää. Että pitikin mennä sinne saakurin puhelinmyyntilafkaan, hirveä show nyt tästä. On pahasti sellainen olo, että en ole pätevä mihinkään järkevään enkä edes kelvollinen mihinkään idioottimaiseen. Jotain tekisi mieli tehdä, mutta en vaan taas tosiaan tiedä mitä. Ei minun pitänyt olla se, joka ei koskaan saa töitä eikä löydä paikkaansa maailmasta. Se yksi mielestäni niin hyvä ideakin vähintään lykkääntyy, kun en päässyt sille yhdelle kurssille. Liikaa hakijoita.
Yritin kirjoitella työhakemuksia joihinkin yrityksiin. En vain millään saa aikaan sellaisia lauseita, joista välittyisi se mielikuva, että olisin kamalan kiinnostunut Juuri Siitä Yrityksestä ja haluaisin töihin nimenomaan Sinne. Kuulostan vain sille, että Jos Nyt Jonnekin Näistä Vaihtoehdoista Kun En Parempaakaan Keksi. Ja tosihan se on tavallaan, hittoako minä tiedän niistä yrityksistä, jos ainoa tietoni niistä on joku köpönen yhteystietolistaus jossain kaupungin sivujen yritysluettelossa. Pitäisi vissiin listata ne ja mennä kaupungille vierailemaan kussakin ja vähän nuuskimaan paikkoja. Miksei sitä voida tehdä yritykselle nettisivuja? Eikö vielä ole herätty siihen, että jos yritys ei ole netissä, sitä ei monelle käytännössä ole olemassa lainkaan?
Ja siis tietysti, mollissa ei avoimissa työpaikoissa ole yhtään mitään, millä olisi mitään toivoa. Lähtisinkö rehtoriksi jonnekin peruskoululle? Vai rakennusinsinööriksi? Kenties joksikin moneksi erilaiseksi hoitajaksi sairaalalle? Ei yhtään mitään, mikä yhteensopisi minun koulutukseni tai vähäistenkään mielenkiintojeni kanssa.
Pari viimeisintä rinkikaulaliinaa on ollut minulla jo kauan. Nyt jaksoin viimein tehdä ne loppuun. Räkätautisena ei todellakaan jaksa neuloa. Valitettavasti en pysty vielä lähettämään niitä, sillä kaikki olemassaolevat ja lähiaikoina tulevat rahat on varattu muuhun käyttöön. Kaulaliinat ovat niin isoja ja muhkeita, etteivät ne liikahda ihan pienimmillä postimaksuilla.
Josko tästä menisi tekemään jotain kivaa ja lopettaisi tämän kurjuuksiensa listaamisen ja epätoivossa piehtaroimisen, kun se nyt ei ainakaan edistä mitään.
:-)
