Kaks-nolla-nolla-ysi

Uusi vuosi Kajaanissa, toivottavasti ovat kerenneet Kuopioonkin vaihtaa, kunhan menemme sinne tämän viikon jälkeen. Täällä oli pitkälti samanlaista kuin muutamana aikaisempanakin vuotena tai siis vuodenvaihteena. Äitee oli töissä illalla ja niin myös talouden hevosväki, joka istui lattialla ja kirosi joidenkin loimien korjausten kanssa. Yritä siinä juhlia sitten, kun toiset pistää vuoden kovimman työpäivän iltavuoron päällensä 31.12. Niin kuin ei olisi jotain muuna päivänä voinut niiden loimien kanssa kyhäillä, vaan juuri silloin pitää, kun muka olis joku juhla. Juuri tästä syystä ei vietetä jouluja enää täällä, kun se on sitä samaa arkea vain.

Kajaanin kaupunki järjesti ilotulituksensa jo klo 20 tai oikeastaan 20.30 ilmeisesti ihan lapsiperheiden iloksi. Sää oli kyllä niin paha, että eipä niitä naperoita siellä liiemmalti jaloissa pyörinyt. Poikkeusaikataulu oli kuulemma saanut hyvän vastaanoton, mutta minä kyllä ihmettelen. Lapsena kaikkein siisteintä uudessa vuodessa oli ehkä juuri se, että sai valvoa yli puolenyön. Meneekö ne nykyiset nappulat ihan piloille ja aadeehoodeeksi ja laitoshoitokuntoon, jos ne kerran vuodessa valvoo jonkun tunnin pitempään? Ja jos ei jaksa, niin sitten nukkumaan ja pulinat pois, sitten ei näe niitä raketteja ja sillä siisti. En uskalla kyllä ikinä lisääntyä, ihan liikaa saa varoa kaikkea. Vai onko se vaan, että vanhemmat haluaa muksut pois jaloista yhdeksään mennessä, oli päivä mikä tahansa? Meillä oli kai poikkeuksellinen lapsuuden perhe, kun vanhemmat kyllä viettivät meidän kanssa aikaa vaikka molemmat kävivät ihan normaalisti töissäkin.

Tuuli ja myrsky oli kuulemma tempaissut osan Kainuuta ihan kokonaan pois maailmankartalta; ei tule sähkö, ei toimi netti, ei mikään. Me saimme todistaa vain hienoista valojen räpsymistä, ei sentään ihan kokonaan käynyt sähkö poikki kuitenkaan. Vähän naureskeltiin saunomisen kanssa, että tietysti se tempaisee sähkön poikki just silloin, kun on suihkussa ja shampoot silmässä ja vesipumppu kaivossa pysähtyy. Ei onneksi käynyt niin.

Valettiin tinaa sitten puolenyön aikoihin, kun äitikin oli tullut töistä ja saanut jotain näennäistä eloa näihin murmeleihin. Tinojahan pitää aina vähän tulkita ennusmerkeiksi. Minä valoin tällaisen suksen tai puukonterän.



Rahaa, eli sellaista pientä röpelöä siinä ei ole juuri lainkaan. Sen sijaan siinä on kyllä keskellä sopivasti ainakin kymmensenttisen mentävä aukko. Insert coin, please *robottiäänellä*. Pitää toivoa, että tämä olisi nyt myös päinvastainen, kuten ne aikaisempien vuosien tinat, jotka ovat kyllä lupailleet rahaa, mutta eipävaanoonäkyny! Lisäksi tuossa tinan yläosassa aukon päällä istumassa on selvästi kissa. Näettehän nuo pirunsar- öh, kissankorvat? Ja vasemmassa laidassa vähän pörröistä häntää ja oikeassa laidassa etukäpälän? Kissa se on, sano minun sanoneen. Kissarikasta vuotta!