Marylean haastoi minut aikapäiviä sitten kertomaan kuusi asiaa itsestäni. Vaikea homma! No, tässä nyt sitten jotain yritelmää.
1. Mieluummin vastaan vaikka sataan suoraan kysymykseen kuin alan keksiä kuusi satunnaista juttua, varsinkin jos haluaa kertoa jotain, mitä ei ole vielä kertonut.
2. En jaksa kuunnella mitään artistia niin paljoa, että kuuntelisin koko levyn kerralla ja vielä nauttisin siitä. Korvat puutuu ja alkaa ärsyttää päässä. Siksipä kaikki musiikkini onkin sähköisessä muodossa, eli mp3-tiedostoina tietokoneen ja kännyn muistikortin kätköissä. Sieltä laittelen sitten aina satunnaistoistolla tavaraa tulemaan milloin missäkin järjestyksessä ja tyylejä sekoitellen. Aktiivikäytössä minulla on nyt vain yksi CD-levy, sekin sekalaisia artisteja sisältävä rokkikokoelma, jonka bongasin jonkun lehden välistä tuossa joulukuussa.
3. Joskus lapsena leivoin ihan tolkuttoman paljon ja sain hyvää jälkeä aikaan. Nykyään rätöstykseni ovat enemmän tai vähemmän räjähtäneitä, tai kuten Mies, tuo suuri kotileivonnan arvostaja kuvailee, sateenpieksämän lehmänläjän näköisiä. Voi johtua ihan harjoituksen puutteesta, kun Mies ei juuri leivonnaisia syö, niin en kehtaa ihan vain itselleni leipoa. Leivon vain porukoiden luona ollessa, siellä joku sentään kelpuuttaa kakkarani. Esimerkkinä tässä tämänpäiväiset runebergintortut. Rumia, mutta syöhän noita.
4. Hajusteettomat pesuaineet ja kosmetiikka haisevat minusta pahalle. Sori hajuallergikot, ei voi mitään. Hajuvettä en kuitenkaan käytä, mutta hajuttomaan deodoranttiin tai pyykkipulveriin en suostu! Ei sillä, että kukaan olisi tullut urputtamaan, mutta tulipa vaan nyt mieleen.
5. Olen nyt muutamana iltana ja yönä lukenut netistä Helen Kellerin elämänkerrallista teosta The Story of My Life ja olen äimistynyt siitä, miten paljon voi kuitenkin elämästä saada irti sellainen ihminen, joka on sekä kuuro että sokea ja joka joutuu olemaan ja tekemään lähes kaiken avustajan kanssa.
6. Olin taas tuota edellisen kohdan linkkiä etsiessäni harhautua jonnekin ihan muualle seikkailemaan.
En haasta ketään, sillä tällainen on kamalan hankala meemi.
Jämälankapaita
2 vuotta sitten
3 kommenttia:
No hyvinhän sinä tässä lopulta pärjäsit :D. Minustakin hajuttomat tuotteet haisevat. Usein aika tympeältä. Mutta kyllä minä silti kestän niitä, sillä usein ne hajustetut ottavat kuitenki pahemmin päähän. On joskus vaikeaa löytää sopiva tuote siitä jostain välimaastosta. Haisee sopivasti, mutta ei liikaa.
Onko sinulla vielä Sinikka Nopolan kirja "Se on myöhästä"? Minulle kuulemma sopii se kirja luettavaksi :) Myistkö?
Mustakin tämä on hankala meemi. Mutta pitäähän sitä ny elämässä joskus ees haastetta olla! :)
Oon ihan ulalla...koska oikein on Runebergin päivä? *kaivelee kalenteriaan* Musta tuntuu, että oon lukenu viime päivinä ihan hirmuisesti juttuja Runebergin tortuista, ja niiden innoittamana jopa tulostin uuden ohjeenkin itselleni. Kai se sit lähellä on... :)
...ja herranjestas, se on siis ollut jo! :o
Lähetä kommentti