Nyt alkais jo vähitellen riittää. Olen ollut jo puolitoista viikkoa kipeänä. Kai nyt voisi sanoa, että tiistaista lähtien olen nyt toipunut, mutta perhanan hidasta tämä on. Keltaisia ja valkeita sammakoita tunkee niin kurkusta kuin nenästäkin. Pään onteloita pakottaa aina välillä, kun ilma ja lima eivät kulje ja paineet menevät vinksalleen. Suu ja huulet ovat ihan kuivat kaikesta tästä suun kautta hengittämisestä. Ääni ei pelaa, vaan pystyn vain jotenkuten kohisemaan ja parhaimmillaankin vain röhisemään. Käsien iho on rutikuiva jatkuvasta käsien pesemisestä ja räkäpaperin kanssa vehtaamisesta. Voimat ovat ihan lopussa enkä jaksa siivota ja täällä on enemmän irtonaista kissankarvaa kuin kissoja läsnä. Ja kaiken muun hyvän lisäksi nyt särkee yhtä hammastakin. Seuraava varattu hammaslääkäriaika on noin kuukauden päässä enkä minä tässä kunnossa voi mihinkään kaiveltavaksi nyt mennäkään, kun saisin vain yskiessäni huitaistua sen poran jonnekin aivooni, tai siihen, mitä siitä on jäljellä kaiken tämän niistämisen jälkeen. Tai siis no, se kipeä hammas on alaleuassa. Mutta mille nyt näyttäisi lävistysreikä poskessa leukanivelen luona? Millaisen korun siihen nyt muka laittaisi?
Kai se on vaan nyt pakko tarttua siihen imuriin ja maata sen jälkeen kuolleen näköisenä sohvalla. Kun siinä minä makaisin muutenkin, niin samaan konkurssiin se menisi imurointikin.
Ja ennen kuin kukaan älähtää, niin Miehellä on koulujuttuja ja ryhmätöitä ja kesätyönhakua, ja se kyllä tekee osansa. Minä kun en vaan saa sitä omaa osaani tehtyä.
Jämälankapaita
2 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti