Kysy, minä vastaan!

Tempaistaanpas tähän taas vähän lukijaosallistumista peliin :-) Vippe pisti Ainakin puolet -blogissaan lukijat kyselemään itseltään kaikkea ja minä aion nyt matkia. Eli nyt tämän postauksen kommenttilootan ja samoin tuon sivupalkissa olevan kommenttipömpelin kautta saa kysyä minulta ihan mitä vaan. Ja minä sitten vastaan ihan mitä vaan. Tai siis vastaan kaikkiin kysymyksiin, mihin mitään vastattavaa on. Kysymyksen aiheelle on ihan sama, nyt voi udella kaiken, mikä kenties päätä vaivaa tai muuten uteloituttaa. Vastaan sitten tähän samaan postaukseen tai jos ihan luennoinniksi menee, niin voin tehdä oman postauksensakin, saasnytnähä. Mutta olkaa hyvät!

************************************
Hehkuvainen: Kerro joku ominaisuutesi ja/tai tekosi, josta olet erityisen ylpeä tai johon olet hirmu tyytyväinen.

Saoka: Ensimmäisenä tulee mieleen se, että olen oikeastaan aika tyytyväinen siitä, että en osaa valehdella. Olen siis pakostakin rehellinen. Voin ehkä jättää asioita kertomatta, mutta en osaa keksiä valheita. Toisaalta, minua ja etenkin tunnetilojani on helppo lukea. Esimerkiksi minusta on ihan ipanasta lähtien nähnyt heti, jos olen ollut ihastunut. En vain pysty peittämään sitä tai uskottavasti väittämään muuta. Tämä rehellisyys ja tietynlainen aitous on mielestäni minussa hyvä ominaisuus.

Iulia: Kerro jokin asia jota et voi kertakaikkiaan sietää :)

Saoka: En kertakaikkiaan voi sietää tai ainakin savu nousee korvista yrittäessä sietää ihmisiä, jotka nähtävästi ihan tahallaan käyttäytyvät huonosti eivätkä itsekään tajua, miten paljon harmia se aiheuttaa heille itselleen ja muille. Minua korpeavat ihmiset, joiden käytös on töykeää ja töksähtelevää, aina negatiivista ja pessimististä tai vinkuvaa ja kitisevää ja jotka käytöksellään sitten saavat muita, jopa ihan heidän oloonsa syyttömiä ihmisiä loukkaantumaan, surulliseksi tai muuten kurjalle mielelle. Jos näille tyypeille sitten jotain mainitsee tuosta, niin vastaukseksi saa yleensä tuhahtelua tai räkäistä naurua ja kommentin, että etkö ymmärrä huumoria... No, minusta huumorilla ja v****maisuudella on eroa! Taikka sitten ne vetävät jääkuoren päälle ja mököttävät maailman tappiin asti. En ole mikään psykologian tai neurologian tai minkään muunkaan asiantuntija, mutta mielestäni onnellisuus ja tyytyväisyys ovat aikalailla asennekysymyksiä (ellei sitten tosiaan ole kyse vaikka sairauksista, joissa serotoniineilleen ja dopamiineilleen tms. ei voi mitään). Jos päättää suhtautua kaikkeen aina nihkeästi - ja tämän päätöksenhän ei tarvitse olla mitenkään tietoinen - ja vielä käytöksellään sitä edesauttaa, niin ei ihmekään, että aina tuntuu, että kaikki menee päin kettua. Jos itse on aina toisille töykeä, niin ei tarvitse ihmetellä, miksi muut tuntuvat olevan itselle töykeitä. Kieltämättä tämä kuulostaa aika naiiville, mutta näin minä uskon.

Kat: Jos saisit yhden supertaikavoiman, mikä se olisi?

Saoka: Olisi ihan loistavaa, jos osaisi lentää! Melkein yhtä hyvä olisi, jos pystyisi liikuttamaan esineitä ajatuksen voimalla, mutta kyllä lentokyky olisi kuitenkin parempi. Olisi myös mainiota, jos pystyisi ymmärtämään ja puhumaan kaikkia maailman kieliä. Se olisi ehkä käytännöllisempääkin kuin lentäminen ja sitä pystyisi helpommin käyttämään salaa ja herättämättä luonnottoman paljon huomiota. Ollapa supertaikavoimainen lentävä kielinero! :-)