Mistä tuota pölyä ja roskaa riittääkin?

Tänään oli siivouspäivä. Eilen illalla tultiin siihen tulokseen, ettei täällä mahdu ihmiset seassa olemaan, kun minun roinia pyörii joka nurkan täydeltä. Tein pyhän päätöksen ja vannoin, että vaikka mikä tulisi, niin seuraavana päivänä siivoan nurkkani olohuoneessa ja pistän vitriinikaapeista pois ne ikäaikoja koskemattomana lojuneet nukkekotihommat. Nyt ne on yhtä pussia (joka päätynee myyntiin) lukuunottamatta pakattu pahvilaatikkoon. Vielä kun sen laatikon saisi kellarin häkkivarastoon asti. Joulukoristekassikin saatiin jo olohuoneen nurkasta eteisen nurkkaan. Ehkä tässä yön pimeinä tunteina päädyn sinne kellariinkin asti. Osan nukkekotitavaroistani, pääosin pikkutavaraa, siis aion myydä pois ja isommat jutut säästää jonnekin tulevaisuuteen joko harrastuksia tai lasten leikkejä varten. Ei vaan jaksa tuota enää.

Työpöytäänikin järjestelin ja ennen kaikkea yhtä neljästä vetolaatikosta. Nyt on kirjekuoret ojennuksessa. Vaan kun kirjekuoret eivät ole mikään suurin ja oleellisin osa, vaan on niin ¤#&"%#/:sti kaikkea muutakin. Tekisi mieli joskus keskittyä vain virtuaaliharrastuksiin, kun nämä manuaalihommat tuppaavat vaatimaan tarvikkeita ja myös tuottamaan hedelmää. Kirjekuorten lisäksi toinen aikaansaannin kohde oli kynäpurkki nro 3, josta testasin kaikki huopakynät ja nakkelin kuivuneet kaksi kourallista roskikseen. Sellaisia halpoja lastentusseja vain, ei niitä kannata alkaa mitenkään elvyttelemään, kun niin harvakseltaan käytänkin. Voisi tietysti vielä aikansa kuluksi käydä läpi nuo geelikynätkin, niin ehkä jopa saisi yhden kynäpurkin kokonaan pois pöydältä tilaa viemästä... *viisaampaa tekemistä keksiessä*

Eilen iski iltapäivällä kaamea päänsärky. Niskat jumissa. Espanjantunnilla en muistanut numeroita, tai siis muistin vain ruotsiksi. Kaapissa oli vain aspiriinia, mikä ei minuun tepsi, kokeiltu on. Sain sitten venytellä, hieroa ja istua pimeässä ja kärsiä. Aamulla oli enää vain niska jumissa ja iltapäivällä kävin apteekissa hakemassa ibuprofeenisärkylääkettä. Vieläkin vähän tökkö olo.

Tympii aina välillä, kun odottelen yhtä juttua tässä, eikä ennen sitä voi oikein tehdä mitään viisasta. Kumminkin syyhyttäisi tehdä jotain muutakin, kuin väritellä kirjekuoren kulmaa tusseilla. Hooh. Mutta pitää vain odotella, että ensinnäkin tämä tammikuu tästä kuluu pois. Asiasta en nyt sen tarkemmin vielä kerro ennen kuin saan jotain varmistusta toteutumiseen. Tai sen verran sanon, että yhtä työkkärin järjestämää kurssia kyttään. Alanvaihto mielessä!