Kesän konfirmaatiokortit

Tein kortit parille sukulaispojalle, jotka pääsevät ripille tänä kesänä. Kuvat ovat hieman vinossa, kun tällä koneella, jolla nyt olen, ei ole kunnollista kuvankäsittelyohjelmaa, jolla voisi kieroutta säätää. Minä kuvaan ja skannaan aina kaiken vinoon, en tajua miten se oikein onnistuukaan niin säännöllisesti :-)

Korttien runot ovat peräisin Positiivarien Värssypankista.

Edit 24.7.2010 // Tähän kirjoitukseen näyttää Feedjitin mukaan tulevan tuon tuostakin vierailijoita. Jättäkää nyt jotain viestiä, hyvät ihmiset!

Kesäyö-deco

Sivuni Kuusimetsän ujon kaunottaren eli Twinflowerin decoon.

Juhannuskuveja ja juhannuksen jälkeistä elämää

Juhannus on perinnejuhla ja minulla on Miehen kanssa pari vuotta vanha juhannusperinne, eli ihan asiaan meni. Käytiin ajelemassa pitkin maakuntaa ja nuuskimassa kesäisiä paikkoja. Heti ensialkuun kyllä ostettiin yhdeltä grillikioskilta niin hyvät kebabannokset, että makkarat jäi sillä reissulla paistamatta, kun ei jaksanut enää, mutta Kivijärven laavua piti kuitekin käydä morjestamassa. Vesi oli rannassa lämmintä, olisi voinut melkein mennä uimaankin, mutta itikoita oli ihan liikaa!




Loppuilta oltiin minun vanhempieni, pikkusiskon ja tädin kanssa nuotiolla. Ruokaa ja juomaa riitti, mutta vannon kyllä kautta kiven ja kannon, että nämä kuvat ovat ihan tarkoituksella otettuja, vaikka vähän psykedeelisille ehkä vaikuttavatkin... Tädin yhden hengen telinenuotio, runsas käpytilanne ja taidekuva, kun putsattiin uutta muurinpohjapannua keittämällä siinä vettä :-)





Juhannusviikolla pistäydyin äiteen henkisesti tukemana vielä kerran Pietarsaaressa valmistumassa. Paperia tuli iso pino, josta yli puolet englanniksi (kunnon selitysosio, joka kertoo, mikä minä nyt muka olen olevinani) ja punainen ruusu kullanvärisine nauhoineen. A vot! Tänään raahauduin suoraan hammaslääkärisession jälkeen työkkäriin poski puuduksissa esittelemään sitä paperikasaa, niin ehkä nyt vihdoin myöntävät minun olevan ihan oikea ammattiin valmistunut työtön. Pippalot menee heinäkuun puolelle, riippuu pitkälti äidin työvuoroista. Piireissä kun näkyy tapana olevan, että vanhemmat järjestää nämäkin kekkerit, eikä siinä mitään, ei minulla olisi ollut rahkeita ruveta itsenäisesti mitään pirskeitä kokoon kehräämäänkään. Ensinnäkään ei ole asiallisia kahvikuppeja tarpeeksi eikä näihin nurkkiin mahtuisi.

Kun satuin huudeilla olemaan, niin kävin Rrrrrismassakin ostamassa laatikoita. Nyt on langat ja muut sensuuntaiset sydeemit järjestyksessä ja pois jaloista. Nythän täällä melkein mahtuu olemaan tällä normaalikokoonpanolla... Järjestely- ja siivouspuuhat jatkuu huomenna taas. <-- tämä olkoon kirjallinen lupaus.

Tänään tein muuten jotain ennenkuulumatonta (kaiken tämän tuntikausien ryönänjärjestelyn lisäksi): keitin perunoita. En ole koskaan omillaniasumiseni aikana keittänyt perunoita ihan siltään, syötäväksi ihan perunoina. Muusia olen tehnyt paljonkin ja joskus vuosia sitten jotain keittoja, mutta ekat kuoriperunat keitin tänään. Huomaa, että lapsuudesta on yliannostus... No on tässäkin se, että ne olivat uusia perunoita, eikä niitä sellaisia kuivia ja jauhoisia tai muuten vaan ei-minkään-makuisia nyrkinkokoisia, mitä kotikotona oli tapana mättää. Sellaisia en ole valmis omatoimisesti keittämään vieläkään, vaan saa riittää ne, mitä joutuu joskus porukoilla käydessään syömään. Mutta hyviä olivat nämä uudet pienet perunat, vaikka hoksasinkin vasta kotona, ettei minulla ole juuresharjaa (sattuneista syistä, kun en ole tarvinnut...) ja keitettyjen perunoiden kuoriminen oli sitten aika hidasta.

Jeepäjeepäjeepäjee!

Ha haa, eläköön sinnikkyys ja kokeilunhalu :-) Kerkesin tuossa jo marmattaa, että kesäkuu menee pummilla, kun rahaa ei tule, kun ei ole kunnolla opiskelija enää eikä kunnolla työtön vielä. Vaan, nyt Mies meni Kuopioon takaisin, kun sillä on huomenna töitä, ja viestitteli, että Kela on lähestynyt minua kirjeellä. Ne maksaakin minulle kesäkuulta vielä opintorahan, vaikka luulin, että eivät, kun ei mitään kuulunut. Hakemukseni taisi viivästyä siitä yhdestä opintotukilautakunnan kokouksesta, mutta seuraavaan sitten ehti syynättäväksi, niin nyt 9. päivä oli tullut rahaa tilille, enkä minä ollut huomannut mitään. Asumistukea en edes hakenut, kun en tiennyt, asutaanko me kesäkuussa tuossa asunnossa enää vai ei, mutta tyhjää parempi tuo pelkkä opintorahakin, kuitenkin reilu parisataa. Olinkin juuri sopinut huomiselle kirpparikierroksen yhden kaverin kanssa ja valmistautunut keräämään vanhemmilta kolehtia, mutta nytpä ei tarvitsekaan. Parempi tämä nykyinen saldo kuin se reilu vitonen kolikoina lompakossa ja muutama epämääräinen kymppi tileillä.

Saalistaja kukkapenkissä

Tämä uhkaa nyt mennä ihan puutarhablogiksi, mikä ei ollenkaan ollut aikomus! Enhän minä kukista ja pensaista mitään älyä, paitsi että jotkut niistä on ihan nättejä ja joistain tulee allergisia reaktioita ja muitakin mielleyhtymiä. Mutta tämä saa nyt mennä enemmän eläinkuvapainotuksella... Ollaan siis Kajaanissa, jossa on edelleen joku ikitalvi menossa. Otin lähtiessä vain vajaaälyi-- krhmh... vajaalahkeisia housuja mukaan, joten joudun täällä nyt sitten olemaan ihan rönttäkamppeissa, kun täällä ei ollutkaan mitään parempia pitkälahkeisia housuja jemmassa. No eipä se täällä maalla haittaa, kun köyhänä saan hengata ihan rauhassa täällä metässä, eikä kaupunkiin kannata lähteä itseään kiusaamaan. Mutta niin, kuvasin sitten tuota Teppoista kissaa, kun herra hyvin itsetärkeästi ja arvonsa tuntevasti nukkuu äitini kukkapenkissä. Just ja just on saanut nyt parina kesänä nuo kukat tuossa lopulta edes jotenkin kasvamaan, niin sitten siellä on petoeläimen mentävä aukko. No onhan se nättiä, kun punaisten kukkien joukosta vilkkuu vaaleanpunaisia varpaita - se oli tuossa joku päivä oikonut siellä ihan kintut ojossa.

Kukkaisia

En tiedä mitä kukkia nämä ovat, mutta tällaisia kasvaa tuolla rapun oven vieressä kukkapenkissä. Aika vinkeitä :-) Bongasin eilen, kun tulin kaupasta.

Ruudun takaa prinsessa katsoo vaan

Painepesuriin ei voi pieni poikanen luottaa. Niinpä Arvid Panttersson piileskeli makuuhuoneessa hyvin huolestuneen näköisenä, mutta Mimmakissa, maailman uteliain ja hullunrohkein pieni eläin, tuijotti vain nokka melkein kiinni lasissa koko operaation alusta loppuun.





Taloyhtiön julkisivua pestiin siis tänään, aikovat maalata ja tehdä jotain parvekkeille. Vimmaa kiinnosti aivan loputtoman paljon. Ehkä se menee vielä kesällä "mummon" kaveriksi painepesukissaksi mattoja pesemään.

Minne aurinko ei paista...

Ihan huvin ja urheilun vuoksi, tai ei ehkä sen urheilun, mutta kuitenkin: kuva viime sunnuntailta Puolangalta, Kainuun pohjoisosista. Siellä on vielä lunta ainakin ojissa. Kesän tulo on kovasti eri vaiheissa eri osissa maata.

Sivuni Maaseudun elämää -decoon

Sinitaivaan Ainon decoon tein tällaisen sivun. Aiemmat tekijät olivat jo hyödyntäneet maatilan eläimiä niin kattavasti, että päätin sitten laittaa jotain muuta.

Kesän riemut

Oooh, kesäkuun puolelle on sitten päästy. Jotenkin jännä, kun ei ollut yksiäkään ylioppilas- tai muita valmistujaisjuhlia tuossa kuunvaihdeviikonloppuna. No, juhannusviikonloppuna on yhdet korkeamman tason valmistujaiset ja siitä ehkä viikon päästä omani. Äitee vihjasi, että voisi sitten ehkä ostaa minulle lahjaksi sen tiskikoneen, mistä on niin paljon puhuttu. Pitäisi sitten vain löytää sellainen kämppäkin, mihin sellaisen voisi laittaa. Tähän nykyiseen pystyisi, mutta kun mielitään laahautua täältä jonnekin keskustaa lähemmäs. Pitää siis pitää tuo kriteeri mielessä, kun uutta etsitään. Ja tosiaan siis uutta, ei mitään viiskytluvun taloa.

Kävin eilen siellä työkkärin infossa, jonne minut passitettiin silloin viime visiitilläni. Jonkin verran uuttakin tietoa sain. Infon jälkeen piti käydä vielä henkilökohtaisesti neuvojalla, jonka kanssa sitten päivitettiin tilanteeni ja sovittiin, että toimitan tutkintotodistukseni työkkäriin ja sen jälkeen pistävät asiaa eteenpäin niin, että saan joskus sitä työttömyyskorvaustakin. Taloudellisesti olen vähän ikävässä jamassa nyt, kun opintotukea sain vain toukokuuhun asti, kun enää kesäkuussa en opiskele, mutta silti olen siinämäärin vielä opiskelija, ettei työttömyyskorvausta saa, ennen kuin todistus on esitetty. Tämä kuu menee siis ihan puhtaasti pummaamalla. Kiitos isänmaamme suurmiehille ja päättäjille tästä mainiosta järjestelmästä! Ja kun tuntui, ettei ole mitään järkeä mitään töitäkään hakea, ennen kuin on sitä todistusta esittää, etten taas vaan päädy joihinkin tarjoilijanhommiin. Sen kyllä sanoin sille työkkärin ihmiselle, etten mihinkään ravintolahommiin enää ala, sitä on kokeiltu jo ihan tarpeeksi eikä se missään määrin liity saamaani koulutukseen.

Mies on tänään ensimmäistä kertaa töissä kahdeksan tuntia, aiemmat työpäivät olivat harjoitteluluonteisesti kuusituntisia. Saan kovasti harjoittaa tekemisenkeksintää täällä! No, tämän päivän tehtävälistaan voisi pistää vaikka kierrätyspahvien ja roskien vientiä ulos, imurointia, lattian luutuamista, neulomista ja neulonnan tulosten kuvaamista ja pukkaamista nettiin myytäväksi, työnhakua netitse, ruuanlaittoa ja jonkin verran ihan vain mossistelua. Jotain noista voi kyllä jäädä jo huomisellekin. Paras aloittaa heti, vaikka niistä pahveista ja roskista.