Hyvä kiertämään

Tällainen meni tuossa joskus aiemmin tänä vuonna Facebookin kautta, mutta nyt saapi mennä uudestaan täällä. Nappasin Niunaulta tähän kiinni.

Lupaan lähettää jotain itsetehtyä viidelle ensimmäiselle, jotka kommentoivat tähän postaukseen. Jos lähdet mukaan, sinun tulee julkaista tämä omassa blogissasi ja lähettää myös jotain itsetehtyä viidelle ensimmäisenä kommentoineelle.


Sääntönä on, että tavaran on oltava itse tehty ja lähetettävä vuoden 2010 aikana. Jos haluat mukaan, kommentoi tähän postaukseen ja laita yhteystietosi sähköpostiini (kurkkaa blogin vasen ylänurkka). Mainitse muutama kelvollinen väri minulle vihjeeksi.

Och samma på det tredje inhemska språket:


This is a challenge. I promise to send something I made to the first five people who leave a comment to this post. All you have to do is to copy this challenge to your own blog and send something you made to five people. The items must be made and sent during the year 2010. If you want to do this, leave a comment and email me with your address (my email address is on the top left corner of this blog). Please mention a few colors that you like.

Koruja kirppisväelle

Sitä joskus tekee mieli antaa jotain sellaisille ihmisille, jotka ovat kohdelleet kuin ihmistä konsanaan. Kovin erilainen työpaikka oli kirpputori verrattuna muutamaan aikaisempaan. Kuusi ja puoli viikkoa meni, olisi voinut viihtymisen puolesta mennä enemmänkin :-)

Posti kulkee, kun Kusti polkee

Niin, piti vissiin täälläkin esitellä noita Swap-botin vaihtojutskiani. Niitä on nyt kertynyt jo sen verran, etten jokaista rupea tässä erikseen selittämään, vaan laitan mieluummin linkin tuonne kuvakansioon. Siellä on tätä kirjoittaessani 21 kuvaa, mutta lisää on jo koneella odottamassa vastaanottajien ilmoituksia kuvien esittämien tekeleitteni perilletulosta.

Swap-bot sent and received

Olen siis koristellut ja täyttänyt tikkuaskeja, tehnyt korvakoruja, vaihdellut teepusseja ja tarroja sekä rakennellut kirjanmerkin ja lähetellyt niitä pitkin maailmaan ja vastaanottanut samoja juttuja muiden tekemänä ihan yhtälailla ties mistä.

Koruja ja kakkua

Tuossa joskus keväällä leikittiin Facebookissa jonkinlaista hippaa ja lupailtiin kommentoineille itsetehtyjä lahjuksia, jos laittavat itse haastetta eteenpäin. Minuun tarrasivat kiinni Henskis ja yksi niinsanottu sukulainen. Jälkimmäiselle lähettelin tällaiset korvikset.

Henskikselle pistin postiin kaulakorun ja ATC:n, jossa on ehkä hyvyys-helppous-suhteessa paras tietämäni kakkuohje.

Samaan postaukseen livautan vielä edellämainittuun haasteeseen mitenkään liittymättömät korvikset, jotka tein kaverilleni K:lle, jonka tykönä kävimme yöpymässä pääkaupunkiseudun valintakoereissulla kesäkuun alkupuolella.

P as in purple and pink

Viime viikonloppuna kaverini pikkusisko ja pikkusiskoni kaveri kehui ohimennen yksiä korviksiani. Hänellä on tänään syntymäpäivä, joten pistin postiin tällaiset, samantapaiset mutta eri väriset korvikset.

Avaimia (kurkkaa nyt, kun kiinnostaa kuitenkin!)

Viimeksi oli lokakuu, joulukuuksi en saanut aikaan, mutta nytpä olisi taas korvakoruja tarjolla. Nämä ovat uusia, mutta tämän kategorian postauksista kannattaa vielä kysellä aikaisempiakin jäljellä olevia. Vanhemmista voin antaa ehkä vähän alennustakin, jos hyvälle päälle satun ;-)

Hinnat sisältävät postikulut. Suluissa korujen pituudet mukaan lukien koukut tai tapit.

Seuraavia koruja kutakin yksi pari, hinta 5 € / pari.

1. Kullanväriset tapit, messinkiset ja messingin väriset avainkorvikset (5,2 cm).

2. Hopeanväriset avokoukut, hopeanväriset avaimet ja metalliosat (6,5 cm).

3. Hopeanväriset avokoukulliset avaimet (8,5 cm).

4. Hopeanväriset avokoukut, joko mustilla tai kirkkailla helmillä (5,5 cm).

5. Hopeanväriset avokoukut ja metalliosat sekä särölasihelmet, joko sininen/kirkas tai pinkki/oranssi (6,5 cm). Näitä mahdollisuus tehdä myös lisää aivan samanlaisia tai miksei vähän erilaisiakin.




Sähköpostia (osoite on blogin vasemmassa yläkulmassa sivupalkin laatikossa) tulemaan, niin vaihdetaan osoitteita ja tilinumeroita! Maksun tahdon ennen kuin lähetän korviksia. Maksun on näyttävä tililläni viikon sisään (7 vrk), ja siinä on huomioitava myös se kolmen päivän mahdollinen siirtymäaika eri pankkien välillä.

Tehtyjä joululahjoja

Ystävälle, joka pitää sinisestä ja linnuista.

Äidille, joka on useampaan otteeseen himoinnut korupakissani näitä mustia muovihelmiä.

Enon vaimolle.

Ystävälle, joka ilmoitti tämänhetkisiksi suosikkiväreikseen mustan, valkean, sinisen ja punaisen.

Pikkusiskolle, jolla on vahvasti vaaleanpunainen ja violetti kausi (ja on yli viis vee).

Välineitäni

Kollaasissa koruvälineeni kompaktisti pakattuna. Kaikki mahtuu tuonne pakkiin, jonka ostin viime kesänä. Sitä ennen ryönä oli ainakin neljässä eri lootassa, joita oli hyvin hankala hallita. Nyt menee samaan jopa alasin :-) Korukurssilla opettaja neuvoi hankkimaan jonkin satunnaisen metallinkappaleen alasimeksi, jonka päällä voi siis paukutella metallikiekurat muotoonsa. Isältäni jotain sopivaa könttiä pyysin, mutta seppä kun on, se ei voinut vastustaa kiusausta, vaan teki minulle alasimen muotoisen alasimen. Kokoa vihjaamassa on kuvassa alasimen päällä normaali korviskoukku.

Lokakuu on mustaa, mustaa

Anteeksi tuo otsikko, mutta en voinut vastustaa kiusausta ;-)

Tuli toiveita mustista ja muutenkin hillitymmän värisistä koruista, joten tässä arwon frouville ja neideille mustia sekä hieman valkeitakin koruja.

Hinnat sisältävät postimaksut. Suluissa korujen pituudet mukaan lukien koukut tai tapit.


Seuraavia koruja kutakin yksi pari, hinta 4 € / pari.

Ekoissa (4,5 cm) hakakoukut (MYYTY), toisissa (5,5 cm) hopeoidut avokoukut ja kolmansissa (3,5 cm) hopeoidut tapit (MYYTY).




Neljänsissä (4,5 cm) hakakoukut, viidensissä (3,5 cm) hopeoidut tapit. Viidensien valkeat helmet ovat kierresimpukan muotoiset ja vähän kimaltelevat, mikä ei tosin tässä kuvassa näy. VIIDENNET MYYTY :-D




Näitä koruja (4 cm) on myytävänä kaksi paria mustia (TOINEN MUSTA PARI MYYTY) ja kaksi paria valkoisia. Kullatut tapit. Hinta 4 € / pari.




Isommat kiekurakorut (7,5 cm) hopeoiduilla avokoukuilla ja lasihelmillä, 5 €.




Pienemmät kiekurakorut (6,5 cm) hopeoiduilla avokoukuilla ja kivihelmillä, 5 €. MYYTY :-)



Ostaja on hyvä ja ottaa minuun yhteyttä sähköpostilla, osoite on näkyvillä tuolla sivupalkissa. Vaihdetaan sähköpostilla tilinumero ja osoite. Postitan ostokset, kunhan maksu näkyy tililläni. Maksun tulee tulla viikon sisään (7 vrk), tai varaus peruuntuu ja korut tulevat uudestaan myyntiin. Eri pankkien välillähän voi se kolme päivää mennä, joten se pitää ottaa huomioon.

Korukurssin tuotokset

Eilen ja tänään olin kansalaisopiston lyhytkurssilla tekemässä koruja helmistä ja metallilangoista. Kuvissa aikaansaannokseni aikajärjestyksessä. Ekan kaulakorun ja korvikset tein perjantaina, loput tänään lauantaina. Kuvat saa isommaksi napsauttamalla.







Voin sanoa, että nyt on sormenpäät kipeänä. Enemmän ja vähemmän kötöstyksiä ja kokeiluja, kun en ole paljoa noilla metallilangoilla ennen tehnyt. Harjoitukset jatkuu.

Koruja myytävänä!

Olen saanut tekemistäni koruista kehuja, niin laitetaanpa nyt ihan yleiseen jakoon eli myyntiin muutamia. Jos saan näitä myytyä, niin lupaan, että lisääkin on tulossa.

Ekana siis korvakoruja! Tuoteselosteesta sen verran, että muuten materiaalit ovat hyvinkin satunnaisia, mutta korvispiikit ja -koukut ovat hopeoituja ja ainakaan minulle ne eivät ole aiheuttaneet mitään oireita korvanlehtiin.

Hinnat sisältävät postimaksut.


Pallokorvikset. Korun pituus noin 5 cm. Yksi sininen pari ja yksi vihreä pari.
Hinta 4 € / pari.




Violetit timantit. Korun pituus hieman alle 4 cm. Yksi pari.
Hinta 4 €.




Punaiset pisarat. Korun pituus n. 7 cm. Kaksi samanlaista paria.
Hinta 5 € / pari.




Nappikorvikset. Yksi vaaleanpunainen (halkaisija 17 mm), yksi keltainen nelireikäinen (halkaisija 18 mm) ja yksi keltainen kaksireikäinen pari (halkaisija 15 mm).
Hinta 2 € / pari.




Avainkorvikset. Pituus hieman alle 8 cm. Yksi pari. MYYTY :-)
Hinta 5 €.



Ken haluaa ostaa, niin ottaa minuun yhteyttä sähköpostilla. Nopeimmille myydään! Postittamaan käyn niin pian kuin maksu näkyy tililläni. Kunkin ostajan kanssa käydään siis kahdenkesken läpi nämä osoite- ja tilinumeroasiat. Jos maksua ei viikon sisään (7 vrk) näy, niin varaus peruuntuu ja korut tulevat uudestaan myyntiin.

Että eikun näppis rapisemaan vaan ja tilausta tulemaan!

Omia korviksia

Tuli tuossa jokin aika sitten korvisinspiraatio ja tein tällaiset omaan käyttöön.

Parempaa tekemistä ootellessa

Olen näköjään kesälomalla bloggaamisesta. Mitään kirjoittamisen arvoista ei erityisesti tapahdu, ootellaan vaan ja mossistellaan. Eilen käytiin Miehen kanssa viimeisellä kesälomareissulla, roadtrippailemassa Pietarsaaressa ja Kokkolassa. Siellä on meikäläisten parhaat ravintolat ja eksoottisimmat halppiskaupat, niin käytiin penkomassa niitä ja verestämässä muistoja. Vietnam Grilliltä ruokaa ja ostoksille Erkin Halliin (niillä on omat sivut näköjään vielä työn alla, mutta tämä paikka siis) ja Halpa-Halliin. Kuvat kaulakorut ostin Erkin Hallista, joka myy siis erinomaisen paljon muutakin kuin maatyökoneita (Jag <3 lågprishallar!).



Kokkolassa käytiin moikkaamassa ystävääni ja hänen muksujaan. Pienempi mahtuu vielä justjajust äitiyspakkauslaatikkoon nukkumaan ja isompi on kovasti päässyt säikyttelyn makuun ja toteutti nähtävästi perinnöllistä taipumustaan hyökkäilemällä kimppuumme nurkkien takaa ja pöydän alta. Kauhee, kun pelotti! :-D Oltaisiin muuten voitu jäädä yöksikin, mutta Miehellä on nuha, niin ei jaksettu olla reissussa niin pitkään.

Lauantaina on yhden kaverin häät täällä Kaenuun mehtämaisemissa. Aikani on pitkälti mennyt niihin valmistautuessa. Vielä pitäisi ehkä penkoa vähän kangaskaupan laareja, että saa vaatteet päälleen ja viimeistellä ja paketointinyörikötöstää häälahjaa. Kynsilakkaakin ostin eilen ihan tilaisuutta varten.

Myös kansalaisopiston kursseille olen tässä joutaessani ilmoittautunut. Maanantaille tulee espanjaa, tiistaille tanssiliikuntaa ja torstaille englantia sekä yhdelle viikonlopulle korujen värkkäilyä. Uimahallillekin on tarkoitus palata, kunhan Kuopioon asti taas päästään. Eläköön syksy, niin saa ainakin jotain tekemistä ja rytmiä olemiseensa!

Kesän korusatoa

Nyt lopulta niitä kuvia! Nämä tekemäni korut ovat omassa käytössäni (ja yksi äidillä), joten en ole niitä heti niiden valmistuttua kuvannut. Jokunen on siis ennättänyt kertyä.

Minulla ja siskollani on jokseenkin erilaiset värimieltymykset. Usein vaihtelemmekin helmiä keskenämme ja koetamme löytää paremmat paikat väreille, jotka eivät itselle uppoa. Minä saan siskolta vihreitä, hän minulta vaaleansinisiä helmiä. Tässä korussa ainakin tuo sydänhelmi on siskon jemmoista peräisin.




Violetit kiekkomaiset helmet ovat jostain Tiimarin puuhapussista, niitä on minulle päätynyt parikin settiä joidenkin vaihtojen kautta. Ekoista tuli tällainen joskus kevättalvella tai milloinlie olikaan.




Toisilla on kaverinaan jotain edelleen Tiimarin puuhapussien aarteita, liloja rinkuloita. Joku selvästi tykkää muovihelmistä... :-)




Mitään "oikeita" koruja minulla ei juuri ole. Aina toisinaan himoitsen Kalevala Korun Vanamo-käätyä, mutta en kovin säännöllisesti sitäkään. Kesällä tein siitä oman versioni, kun sisko kippasi eteeni sekalaisia lehden muotoisia helmiä. Ketju on kyllä ihan erilaista, mutta olkoon ihan kaikessa rauhassa vaan.




Tässä kokonaisuudessa kaikki ne epämääräisimmät yksilöt samassa siimassa!




Äidille kesällä nimipäivälahjaksi.




Kuvausapuna kaikessa tässä minulla oli Mies, joka rätki niitä kuvia aina silloinkin, kun ei olisi edes tarvinnut :-)

Akkainviikon nimipäiväkoru

Odotin ja jännitin viime tiistaita kovasti. Saatiin porukoitten luo vieraita, joita ei turhan usein nähdä. Kummitätini tuli äitinsä (isän täti) kanssa käymään. Olen viimeksi tainnut nähdä kummiani joskus 2003 tai niihin aikoihin. Kummilla oli silloin menossa olevalla akkainviikolla nimipäiväkin, joten tein korun.

Kuva on sikahuono, sillä päätin kokeilla tuota vanhaa HP-räpsyä (HP Photosmart 433, 3,1 megapikseliä ja muita vanhahtavia ominaisuuksia), ja jostain selittämättömästä syystä se tälläsi kuvat koneelle jo valmiiksi 480x640-kokoisina eli pieninä. Olen nimittäin oppinut, että tuolla kameralla yleensä kannattaa ottaa kuvat kaukaa ja sitten rajata oleellinen näkyviin, mutta nyt ei niistä kauempaa otetuista kuvista ollut mitään apua, kun kohde jäi postimerkin kokoiseksi eikä sikäli ollut yhtään läheltä otettuja tarkempi. Ei se ennen ole noin tehnyt. Lieneekö vika vai ominaisuus, mene ja tiedä...

Tämä postauskin tulee nyt vasta tässä vaiheessa siksi, kun nettiä ei saada edelleenkään toimimaan ihan niin kuin ennen. Nyt on jotain vikaa minun läppärissä jo, ei voi muuten selittää. Tämä "pääkone" jurnottaa olohuoneen nurkassa, eikä oikein tee mieli tässä tehdä ainakaan mitään kuvapostauksia silloin, kun äitillä on ollut vapaata ja kun uteliaat nokat istuu selän takana pitkin sohvia. Jonkun kerran on äiti kysellyt, että onko minulla blogia tai kotisivuja vielä jossain, mutta jyrkästi kiistän kaiken. Jotain epämääräisiä kuvakansioita vain... :-P

90-luvun uhri

Noora esitteli tuossa joku aika sitten blogissaan papukaijakorvakorujaan. Minullakin on pari paria.



Pienet kaijat ovat "perintöä" yhdeltä vanhemmalta serkultani, joka lahjoitti joskus minulle aika kasan teiniaikaisia krääsäkorujaan. Pidän noita toisinaan, yleensä yhden papukaijakuvioisen paidan kanssa. Isommat olen ostanut itse joskus ala- ja yläasteen vaihteessa ja muistelinkin Nooran kommenteissa käyttäneeni niitä jossain yläasteaikaisessa luokkakuvassa oranssin farkkupaidan kanssa. Rupesin sitten penkomaan niitä kuvia, mutta olinkin muistanut väärin. Korvikset kyllä on nuo vihreät kaijat, mutta paita on eri. Ei sillä, että olisi yhtään parempi paita, kuin oranssi farkkupaita... Mutta siitä pian lisää.

Huomasin nimittäin kummaa kehitystä näissä "virallisissa" eli tarhassa ja koulussa otetuissa valokuvissa. Olen selvästi 90-luvun uhri ja näyttänyt silloin toooosi kamalalta! :-) Katsokaas vaikka:

Ensimmäinen löytämäni kuva on tarhakuva (älkääkä alkako minulle mitään päiväkotisepustusta, se on pitkä sana eikä se ole mikään koti! Tarha on hyvä sana, siellä tarhataan lapsia) kaudelta 1986-87, jolloin olen ollut jokseenkin neli- tai viisivuotias. Hymyilen kuvassa, vaikkakin ujosti.




Seuraava kuva on kaudelta 87-88, jolloin näytin jopa reippaalta. Tarina kertoo, että olin juuri edellisenä iltana juossut kotona pääni pahki ovenpieleen ja saanut otsaan kamalan mustelman. Onneksi se on saatu otsatukalla peiteltyä valokuvassa :-)




Kauden 88-89 kuvia löysin kaksi. Toisessa niistä hymyilen, vaikkakin vähän epäilevällä tavalla (tuossa vaiheessako jo huomasi, että valokuvaajien jutut alkoivat kuulostaa noloilta?)...




... mutta toisessa on jo selvästi paaaaljon angstisempi ilme. Huomaa, että lähestymme 1990-lukua!




Ensimmäinen koulukuva on vuodelta 1990, tokaluokalta. Meidän pikkukoulussa oppilaat kuvattiin vain joka toinen vuosi. Meillä oli nimittäin pariluokkasysteemi, eli 1. ja 2. luokka opiskeli samassa luokkahuoneessa, samoin 3. ja 4. sekä 5. ja 6. Kun kuvat otettiin joka toinen vuosi, niihin tuli aina samat jantterit.

Näytänpä sitten ekassa koulukuvassani ihan täydeltä ääliöltä! Hartiat lysyssä, otsis hapsottaen, katse jossain muussa maailmassa ja tuo sammakkoposkihymy! Sain tuosta niin paljon naurua niin luokkakavereilta kuin tutuilta aikuisiltakin, etten ole uskaltanut senkoommin hymyillä luokkakuvissa. Miksei ne kuvaajat tai opettajat voisi pikkuisen neuvoa lapsia, että tosiaan kampaisivat tukkansa ja yrittäisivät istua suorassa niissä kuvissa. No eipä sillä, saman vuoden luokkakuvassa yksi poika venyttää korvanlehteään. Sille sitä vasta naurettiinkin, mutta pojat on poikia ja ne saa pelleillä, niin se nauru oli ihan erilaista.




Neljännen luokan kuvassa vuonna 1992 olen kymmenvuotias. Hymyä hädintuskin lainkaan, tarkkaan sammakkoposkia varoen. Ilmeen puolesta näytän itseriittoiselle pikku paskiaiselle. Huomaa myös 90-lukulainen paksu topattu hiuspanta, joka ei pätkääkään käy yhteen paidan kanssa. Tuo panta lienee äidillä kaapissa edelleen, pistää sillä otsiksen pois edestä naamaansa pestessään.




Sitten ne papukaijat. Katsokaa tarkkaan, siellä ne on. Yksityiskuvia tuskin on edes lunastettu, löysin vain ryhmäkuvan, josta tämän happaman pärstäni rajasin tänne esiteltäväksi. Jumankauta, mintunvihreisiin papukaijoihin on yhdistetty kulahtaneenvihreä t-paita ja vihreäruudullinen flanellipaidantapainen. Lohduttaudun sillä, että noita flanellipaitoja, farkkupaitoja ja jumalattoman isoja kukallisia neulepaitoja oli kaikilla muillakin silloin. Mutta tuo ilme. Silmät melkein kiinni ja melkein huulta purren. Käyttöohjeeni luokkakuviin on ilmeisesti ollut "älä hymyile, ettet näyttäisi lihavalta, pidä posket kurissa". Äitilläni on tiettävästi edelleen lompakossaan jotain lukioaikaisia tarrakuviani, joissa synkkä ja epävarma ilmeily vain jatkuu.




Tämä ei enää ole luokkakuva, vaan ihan normaalin kuolevaisen tavallisella pikku filmikameralla ottama kuva yhden ystäväni rippijuhlista vuonna 1998. Olen siis 16. Tuossako senaikainen käsitys hienoista vaatteista? Ilmeestä myös taas näkee, etten pitänyt kuvaamisesta...



Hirveää kamaa! Jossain vaiheessa ala-asteella minulla oli myös se vaihe, että irvistelin kaikissa kuvissa. Kai juuri siksi, että hymyillessänikin näytin ääliöltä, niin parempi pistää kokonaan pipariksi.

Enkä muuten osaa hymyillä luontevasti valokuvissa vieläkään. Onnistuneet kuvat ovat yleensä enemmän vahinkoja monien epäonnistuneiden joukossa kuin täsmäotoksia. Voiko tämä kaikki olla epäonnistuneen tokaluokan koulukuvan syytä? Siitä on herravarjele pian kaksikymmentä vuotta! Pitäisikö jo jotenkin päästä traumoistaan yli ja opetella ihan peilin edessä ilmeilemään paremmin...