Olen pieni sosionomi vain, aina niin nälkäinen...

Jaa, enpä ole täälläkään raportoinut mitään taas herran aikoihin. Kanssani Facebookissa roikkuvat varmaan tietävät, että lujaa menee. Ehkä sitten niin lujaa, etten ole omassa blogissani kerennyt muuten käymään kuin kurkkimassa lukemieni blogien listaa.

Koulu on kiva. Asioissa on järkeä. Ala tuntuu tärkeälle ja mielekkäälle. Tunnen tajuavani asioita ja oppivani uutta. Älyän miksi niitä asioita pitää opiskella. Tähänastiset oppimistehtävät eivät ole turhauttaneet ja harmittaneet, vaikka aikataulu onkin ollut kireä. Esimerkiksi viime torstaina saimme tiedon kirjasta ja tehtävänannosta ja ryhmätyöesitelmä piti pitää jo tiistaina. Kirjastosta varasin kirjan, mutta vielä maanantaina se oli matkalla Korsoon jostain huitun tuutista. Lainasin sitten toisen kirjan, jonka seläkkeessä luki sosiologia ja jonka sisällysluettelossa oli maininta normeista ja rooleista. Ja sitten googlasin loput. Tein jopa ehkä parempaa jälkeä kuin ne ryhmätyökaverini, joilla oli oikea kirja. Mutta se nyt voi johtua tästä kokemuksesta. Helevetin hyvin meni!

En ole edes kaikkein vanhin. Kaksi on vielä vanhempaa. Silti hengaan niiden vuosina 88-91 syntyneiden (6-9 vuotta nuorempien, köh...) kanssa ja ne on ihan parasta porukkaa. Keskiviikkona oli fuksiaiset, eli uusien opiskelijoiden perehdytys- ja aloitusbileet rastipolkuineen ja haalarimerkkeineen. Mentiin joukkueittain, ideana oli Etelänreissu ja meidän joukkueen teemana oli turistit. Suoritettiin suurimmalta osalta rasteista täydet pisteet ja peräti kaksi meistä päätyi vielä lopuksi yökerhoon hyppimään kuin heikkopäiset. Olen ihan rakastunut kaikkeen ja kaikkiin.

Turistiteemaan piti tietysti olla pukeutunut. Askartelin vähän rekvisiittaa. Vesisadetta oli lupailtu, ja muutenkaan en halunnut/voinut ottaa mukaan oikeaa kameraa. Mutta pahvistahan syntyy.

Sai muuten ihmettelyjä ja kehuja. Yksi tutor tuumasi, että siitä kun joku yökerhossa sen kaulastani tempaisee, niin pettymys on kyllä valtava, kun huomaa sen pahviseksi :-D

Vesisade on tietysti ihana. Hankkisi ehkä vedenpitävän repun.

Mitään ei kuitenkaan mennyt peruuttamattomasti pilalle. Ja kannattihan se, kun nyt on se eka haalarimerkkikin!

Merkinnän otsikko ei ehkä avaudu, mutta ne opettaa meille lauluja ja kovasti tuotakin laulettiin rastipolulla lähes aina, kun joku toinen joukkue kysyi, että mitä sakkia me ollaan.

Olen pieni sosionomi vain
aina niin nälkäinen
mun kotiväki, mun kotiväki
on niin saita!
Ne syöttää sillii aina vaan
mä sitä en halua
vaan haluaisin, vaan haluaisin
Coca-Colan 
ja
jätskin!

Hyvä kiertämään

Tällainen meni tuossa joskus aiemmin tänä vuonna Facebookin kautta, mutta nyt saapi mennä uudestaan täällä. Nappasin Niunaulta tähän kiinni.

Lupaan lähettää jotain itsetehtyä viidelle ensimmäiselle, jotka kommentoivat tähän postaukseen. Jos lähdet mukaan, sinun tulee julkaista tämä omassa blogissasi ja lähettää myös jotain itsetehtyä viidelle ensimmäisenä kommentoineelle.


Sääntönä on, että tavaran on oltava itse tehty ja lähetettävä vuoden 2010 aikana. Jos haluat mukaan, kommentoi tähän postaukseen ja laita yhteystietosi sähköpostiini (kurkkaa blogin vasen ylänurkka). Mainitse muutama kelvollinen väri minulle vihjeeksi.

Och samma på det tredje inhemska språket:


This is a challenge. I promise to send something I made to the first five people who leave a comment to this post. All you have to do is to copy this challenge to your own blog and send something you made to five people. The items must be made and sent during the year 2010. If you want to do this, leave a comment and email me with your address (my email address is on the top left corner of this blog). Please mention a few colors that you like.

Posti kulkee, kun Kusti polkee

Niin, piti vissiin täälläkin esitellä noita Swap-botin vaihtojutskiani. Niitä on nyt kertynyt jo sen verran, etten jokaista rupea tässä erikseen selittämään, vaan laitan mieluummin linkin tuonne kuvakansioon. Siellä on tätä kirjoittaessani 21 kuvaa, mutta lisää on jo koneella odottamassa vastaanottajien ilmoituksia kuvien esittämien tekeleitteni perilletulosta.

Swap-bot sent and received

Olen siis koristellut ja täyttänyt tikkuaskeja, tehnyt korvakoruja, vaihdellut teepusseja ja tarroja sekä rakennellut kirjanmerkin ja lähetellyt niitä pitkin maailmaan ja vastaanottanut samoja juttuja muiden tekemänä ihan yhtälailla ties mistä.

Viimesiä viiään

Joskohan sitä jotenkin heräisi henkiin vaikka viikon päästä tai niillämain?

Harjoittelua on jäljellä vielä kaksi päivää ja niistäkin vietän huomisen kotosalla nenäni kanssa - räkätauti iski ja pään ontelot ovat niin tukkoiset ja aivastelen siihen tyyliin, etten ole huomenna kelvollinen puhumaan malliksi suomea niille murusilleni. Kattois sitten perjantaina, jos olisi niin elossa että kävisi vetämässä yhden partitiivitehtävän (kahvi on kuumaa) ja vaihtelemassa yhden opettajan kanssa lippulappusia harjoitteluun liittyen.

Viime viikolla olin maahanmuuttajaryhmän kanssa tekstiililuokassa leikkimässä kangasväreillä. Solmuvärjättiin t-paidat ja tehtiin kangaskasseihin tai mainittuun paitaan kuvioita sabluunoilla.

(Kuvissa myös uusi ostos, kameran varvakset tällä kertaa pitelemässä jotain muuta kuin sitä kameraa.)

Eilen ja tänään olin heidän kanssaan keittiöhommissa laittamassa vaikka minkälaisia ruokia. Punakaali-mustaherukkasalaattia otin kotiinkin mukaan, kun sitä jäi niin paljon. Näitä tyyppejä jää kyllä ikävä tämän harjoittelun jälkeen :-)

Iltapäivällä palaveroitiin harjoittelustani kurssiohjaajan ja opiston opettajan kanssa. Kai minä siellä olen oppinut ja päässyt näkemään vähän kaikenlaista, jos nyt en niin paljon itse ole päässyt tekemään. Tuntuu että vasta nyt loppua kohden ovat opettajat havahtuneet antamaan minulle mitään omaa tekemistä. Kiirehän niillä tietysti on ja minulla ei ole mitään varsinaista koulutusta tähän asiaan, mutta olisihan tämä nyt voinut vähän toisinkin mennä. No, kokemusta rikkaampi ja sitä myöten viisaampi sitten taas.

Ensi viikolla on muutama päivä kurssia vielä ja torstaina todistustenjako. Sitten pitäisi arpoa hakukohteen kaavakkeeseen paikoilleen ja lukea ja lukea ja lukea ja hakea. Meneekö toistelemiseksi, jos taas sanon, että saapa nähä mitä siitäkin tulee ja kuinka ämmän käy?

Vuodenvaihteen aikaansaannoksia

Vuosi vaihtui ja nyt päästään hifistien kanssa nillittämään siitäkin, että vaihtuiko vuosikymmen myös (kun vuotta nolla ei ole ja täten tämän pitäisi olla sen tämän vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen viimeinen vuosi eikä toisen vuosikymmenen ensimmäinen vuosi) ja että miksi sitä joko loppunutta tai loppumassa olevaa vuosikymmentä pitäisi nimittää. Ai mikä säätämisen paikka!

Ihan nyt noista riippumatta olen saanut aikaan erilaisia. Ensiksikin piti tehdä tämä jouluksi, mutta en tehnytkään, kun kakkua ja torttua ja piparia pukkasi muiden taholta pirttiin jo ihan riittävästi muutenkin. Sitten piti tekemäni uudeksi vuodeksi, mutta koska kotitaloutemme ihmisväestöstä vain 50 % arvostaa kotileivonnaisia, niin en tehnytkään, vaan roudasin kermankaltaiseni ja rahkavalmisteeni ja pussillisen pipareita porukoille ja leivoin siellä, koska yleisö on vastaanottavaisempaa ja tuurilla joku muu siivoaa keittiön minun jäljiltäni.

Kuvassa siis pala Henskiksen ideoimaa piparista juustokakkua. Helppo tehdä, kätevä tapa saada ah-niin-tylsät piparit syötävään muotoon ja kerrassaan todella hyvä kakku. Menin laiskan kautta enkä sulattanut suklaata, kuten ohjeessa ehdotettiin, vaan pyöräytin pari kourallista jotain ranskanpastillintapaisia rouheeksi (korvani soivat vieläkin sitä tointa muistellessa) samalla koneella kuin piparitkin ja sekoitin rouheen täytemönjään. Kakku hyytyi noin kolmessa tunnissa syömäkuntoon. Ihanaa, leivon toistekin. Henskis, olet idolini <3

Toinen aikaansaannin kohde on ihan omaa käsialaa ja meni tämän vuoden ensimmäiseksi syntymäpäivälahjaksi. Värejä on vaaleutensa ja kännykameran huonon kuvanlaadun vuoksi vaikea erottaa, mutta pitkälti sinertävänkirjavia lankoja tuossa siis.

Elämöinti jatkunee molemmilla rintamilla vuoden mittaan.

Tehtyjä joululahjoja

Ystävälle, joka pitää sinisestä ja linnuista.

Äidille, joka on useampaan otteeseen himoinnut korupakissani näitä mustia muovihelmiä.

Enon vaimolle.

Ystävälle, joka ilmoitti tämänhetkisiksi suosikkiväreikseen mustan, valkean, sinisen ja punaisen.

Pikkusiskolle, jolla on vahvasti vaaleanpunainen ja violetti kausi (ja on yli viis vee).

1. adventti

Ensimmäisen adventin pakettini järjestämässäni Adventtivaihdossa tuli jo keskiviikkona, mutta nätisti odotin perjantaihin ennen kuin avasin sen. Ei oltu viikonloppuna kotona, niin ajattelin paremmaksi avata ja kuvantaa sisällön jo perjantaina, että saan kuvan adventtisunnuntaiksi tänne.

Minulle adventtilahjoja lähettää Karakali (Karakalin saamasta postista täällä), ja sain tässä ensimmäisessä lähetyksessä erittäin hauskoja lumiukkotarroja, monipuolisesti kiiltokuvia (paljon eläinkuvia!) ja justiinsa minulle sopivia papereita sekä tuollainen jännän nipsulla kiinnitettävän koristeen, johon voi laittaa vaikka pienen valokuvan. Skannaamatta jätin palan pinkkiä hilekartonkia, joka oli ihan syystä pakattu muoviin. Metallinhohto ei olisi kuitenkaan skannerin kuvassa näkynyt ja laite olisi sitten ollut täynnä hilettä :-D Oikein kivaa postia! Kiitos Karakali.




Minä lähetän tässä vaihdossa paketteja Maille. Ekassa erässä menivät nämä sekä Novitan puikkomitta ja pakkaus kanavaneuloja, joiden puutteesta oli joskus aiemmin puhetta Main kanssa.



Minun, Main ja Karakalin lisäksi ringissä on vielä myös Orvokki mukana.

Suunnitelma B olisi ollut käyttää näitä verkonpainoina

Olen nyt näköjään tänä viikonloppuna sillä tuulella, että inspiroidun asioista. Askarteluhaasteiden lisäksi (ks. ed. post.) olen laittanut ruokaa ja nyt jopa leiponut, mikä on todella harvinaista silloin, kun olen yksin ja syön yksin.

Henskis inspiroi minua mainiolla kanakastikkeella, jota tein toissapäivänä ja eilen uudestaan, tosin ilman tuorejuustoa ja ananasta, mutta mahottoman hyvää tuli silti. Toisaalta, mikä tahansa on hyvää, jos siihen laittaa puoli desiä sweet chili -maustekastiketta.



Tänään Noora oli postannut sämpylöistä, niin minä sitten kanssa - varsinkin, kun oltiin vielä Main kanssa juteltu aiemmin sämpylöistä Facebookissa. Ohjeen sovelsin omasta päästä ja mukaillen jauhopussin pullataikinaohjetta (jätin sokerin pois...). Kaapin periltä löytyi jotain ajat sitten erääntyneitä kauraleseitä, joita hulauttelin taikinaan sitten varmaan yhtä paljon kuin jauhoja. Poishan ne on saatava sieltä kaapista, ja kun ei lintulautaakaan ole, niin sämpylätaikina on listassa seuraavana sijoituskohteena vielä paaaaaljon ennen biojäteroskista. Kohotuksen jälkeen kaulitsin taikinan levyksi, voitelin margariinilla ja nakkelin päälle porkkanaraastetta. Sitten levy keskeltä kahtia, kahdelle rullalle ja korvapuustinomaisesti vinoon leikaten paloiksi. Kun eivät mitään edustusruokaa nyt ole ja kun taikinakin oli vähän epäilyttävää, niin en jaksanut sipostella, vaan paistoin vaan. Aina on myös omat epäilyksensä tuosta uunista, sillä en ole onnistunut täällä leipomaan paljon mitään kunnollista. Syötäviä tuli kuitenkin!

Salaparin paljastus

Salaisen Blogiystävän vaihtorinki on loppumaisillaan, odottelen vielä omaa viimeistä pakettiani. Posti oli reissun aikana tuonut lipukkeen suuresta kirjeestä, ehkä se on se :-) Pitää käydä hakemassa mennessään, kunhan tästä lähdetään Kajaaniin palauttamaan äidin dieselautoa.

Minä olin salaisena paripuoliskona Siljalle. Lähetin tällaisia jutskia, yhteensä neljä eri lähetystä siis:






Ja kuvathan saa klikkaamalla isommaksi.

Tekemisen puutetta -> kirjoittamisen puutetta

Onko nyt näin, että kuu on yli puolessa ja postauksia on vasta kolme ennen tätä? Ei ilmeisesti ole ollut oikein mitään asiaa. Viimeaikojen vähät ostokset ja itsetehdyt jutut ovat olleet Salaista Blogiystävää tai jotain muuta lahjajuttua varten, niin niistä ei ole oikein voinut kertoilla vielä. Äitillä oli viime viikonloppuna syntymäpäivä, sille virkkasin parin viime viikon aikana pinkin- ja harmaankirjavasta pätkärääkätystä Novitan Nalle Colorista hartiahuivin, mutta aika meni sen verran tiukille, etten ehtinyt kuvata sitä ennen lauantaita missään siistissä paikassa. Ehkä kuvaan jälkikäteen.

Mitään askarteluja ei ole viimeaikoina ollut, kaikki decoilijat ovat vissiin tänä vuonna jo erityisen hyvissä ajoin vaihtaneet paperisakset puutarhasaksiin tai sitten se laji on kuolemassa. Tuntuu, että samat vanhat aiheet vain kiertää, mitään uutta tulee tosi vähän. Pakkoko tässä nyt olisi ruveta kortteja askartelemaan, että saisi jotain tehtyä? Mitä minä niillä korteilla sitten teen? Korteissa aiheet ovat kuitenkin niin rajoitettuja, erilaisia onnitteluja ja tervehdyksiä lähinnä, joten en usko, että mielenkiinto kovin kauan säilyisi, jos saisin sellaista käyntiinkään. ATC:iden tekemisestä periaatteessa pitäisin, mutta en pidä niissä siitä vaihtojutskasta. Se niissä kuitenkin pohjimmiltaan se idea on, Artist Trading Cards.

Tiistaina nämä pistää nokan kohti etelää ja lähtee taas Helsingin kautta laivalla Tukholmaan ja takaisin. Sitten katsellaan vielä Helsingissä muutama juttu ja vieraillaan Vantaalla. Koko viikoksi ohjelmaa :-)

Käsilaukun uusi elämä olkalaukkuna

Olen tainnut kirjoittaakin siitä, että en osaa käyttää käsilaukkuja. Niistä on ihan liikaa huolta - pitää muistaa ottaa mukaan milloin mistäkin kolkasta ja kantaa kädessä ja varoa, ettei huiski sillä tavaroita rikki. Lisäksi käsilaukut ovat yleensä joko liian pieniä minkään muun paitsi lompakon ja puhelimen kuljettamiseen tai sitten jos ne ovat isoja, ne viistävät maata. Liekö minulla pitkät kädet vai lyhyet jalat...?

Ostin tämän muistaakseni alkuvuodesta 2006 H&M:ltä, kun oltiin yhdellä koulun reissulla ja siellä tuollaista tarvitsin. Katselin sellaista jo ennen laivan lähtöä Turussa, mutta ostin sen sitten Tukholmasta seuraavana päivänä. Jee jee globalisaatio ja se, että menet minne vaan, niin siellä on samat kaupat.



No, en kuitenkaan ole tätä oikein osannut käyttää. Yleensä ottaen se on liian iso siihen käyttöön, että siellä kuljettaisi vain niitä paria mainittua kapinetta. Sitä voisi periaatteessa kantaa toisella olalla, mutta minun hartiani ovat niin luisut, että joutuisin joko menemään ihan vinossa, hartiat korvissa tai pitämään kädellä hihnasta kiinni niin, että se pysyy olalla. Siinä hommassa, samoin kuin kyynärtaipeessa kantamisessa taas menee käsivarsi junkkeliin (tämän tästä saa kun ei treenaa puhelimeen puhumista ja käsilaukun kantoa niin kuin kunnon naisen kuuluu!). Kädessä raahaaminen sitten taas vie sen käden muulta ja laukun pohjaa taisi varoa joka töyssyä ja rapakkoa ohittaessa.

Rupesin tuossa sitten miettimään, että ehkä solmimalla kiinnitetyistä hihnoista saisi tehtyä yhden pitkän hihnan, joka yltäisi toiselle olalle. Sillä tavoin laukku tulisi vaivattomasti mukana ilman, että sitä tarvitsisi sen kummemmin pidellä. Kun on se nyt kuitenkin aika typerän näköistä kulkea takintaskut täynnä kuin jollain kengurulla. En nyt mokoman muutaman sentin sauman takia viitsinyt kaivaa painavaa kaiketi seitkytlukulaista ompelukonettani kaapista, vaan ompelin pehmeät keinonahkahihnat käsin toisista päistään yhteen. Pujotettuani yhdistetyn hihnan laukun metallirenkaista solmin toiset päät yhteen kuten alkuperäisessäkin systeemissä. Ja nyt se toimii!

Jutskula

Nappauduin tähän mukaan Kuplan luona...

Ensimmäiset 5 ihmistä, jotka kommentoivat, saavat jotakin tekemääni. Minun valintani. Sinulle.

Tässä tarjouksessa on muutamia sääntöjä ja rajoituksia:
- Ei ole takuita siitä, että pidät tekemästäni.
- Tekemäni juttu on vain sinua varten.
- Se tehdään tämän vuoden aikana.
- Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla. Se voi olla tarina, se voi olla runo. Voin piirtää tai maalata jotakin. Voin leipoa jotain ja lähettää sen sinulle. Kuka tietää? Et ainakaan sinä!
- Säilytän itselläni oikeuden tehdä jotain hyvin omituista.

Haaste? Haaste on se, että sinunkin täytyy laittaa tämä blogiisi. Kaikki me osaamme tehdä jotain!

Napanneet:
1. Windi
2.
3.
4.
5.

Edit 3.7.09 // Kun ei näemmä muita tule, niin ei sitten otetakaan! Windille on jutskulat lähetetty jo.