4.1.2010

Vuodenvaihteen aikaansaannoksia

Vuosi vaihtui ja nyt päästään hifistien kanssa nillittämään siitäkin, että vaihtuiko vuosikymmen myös (kun vuotta nolla ei ole ja täten tämän pitäisi olla sen tämän vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen viimeinen vuosi eikä toisen vuosikymmenen ensimmäinen vuosi) ja että miksi sitä joko loppunutta tai loppumassa olevaa vuosikymmentä pitäisi nimittää. Ai mikä säätämisen paikka!

Ihan nyt noista riippumatta olen saanut aikaan erilaisia. Ensiksikin piti tehdä tämä jouluksi, mutta en tehnytkään, kun kakkua ja torttua ja piparia pukkasi muiden taholta pirttiin jo ihan riittävästi muutenkin. Sitten piti tekemäni uudeksi vuodeksi, mutta koska kotitaloutemme ihmisväestöstä vain 50 % arvostaa kotileivonnaisia, niin en tehnytkään, vaan roudasin kermankaltaiseni ja rahkavalmisteeni ja pussillisen pipareita porukoille ja leivoin siellä, koska yleisö on vastaanottavaisempaa ja tuurilla joku muu siivoaa keittiön minun jäljiltäni.




Kuvassa siis pala Henskiksen ideoimaa piparista juustokakkua. Helppo tehdä, kätevä tapa saada ah-niin-tylsät piparit syötävään muotoon ja kerrassaan todella hyvä kakku. Menin laiskan kautta enkä sulattanut suklaata, kuten ohjeessa ehdotettiin, vaan pyöräytin pari kourallista jotain ranskanpastillintapaisia rouheeksi (korvani soivat vieläkin sitä tointa muistellessa) samalla koneella kuin piparitkin ja sekoitin rouheen täytemönjään. Kakku hyytyi noin kolmessa tunnissa syömäkuntoon. Ihanaa, leivon toistekin. Henskis, olet idolini <3

Toinen aikaansaannin kohde on ihan omaa käsialaa ja meni tämän vuoden ensimmäiseksi syntymäpäivälahjaksi. Värejä on vaaleutensa ja kännykameran huonon kuvanlaadun vuoksi vaikea erottaa, mutta pitkälti sinertävänkirjavia lankoja tuossa siis.




Elämöinti jatkunee molemmilla rintamilla vuoden mittaan.

2 kommenttia:

Henskis kirjoitti...

Awwww, hienoa, että joku hyötyy minunkin söhellyksistä ;) Varmasti ranskanpastillit sopi tuohon oikein hyvin! Namskis :b

Saoka kirjoitti...

Käytin sellaisia joulupukin tuomia Rainbown ranskanpastillintapaisia. Pienemmät murut jäivät jonnekin sinne täytteen joukkoon, mutta isommat palat valuivat lähelle pohjaa. Oli siis tavallaan kolmikerroksinen kakku, eli pohja, välissä ohut suklaakerros ja päällä se rahkamönjä. Älyttömän hyvää.