Niitä maaliskuussa postimyynnistä tilattuja (violetti neuletakki, musta ja ruskea tunikamekkosysteemi), Main seurassa pari viikkoa sitten ostettuja (pinkki ja linnunpyrstömäisesti kuvioitu) ja pari siinä välissä tehtyä euron kirpparilöytyä (oranssi ja muutamassakin kuvassa alla oleva violetti). Kuva avautuu isommaksi klikkaamalla.
Todisteet siitä, että olen edelleen mitenkuten hengissä ja että kävin siellä häissä. Olin enimmäkseen kameran takana, joten nämä pari räpsäisyä tässä Miehen ottamina vain esille, kun ei muita naamoja täällä paljastella.
Räkää tulee edelleen, mutta muuten ei ole kipeä olo.
Edit klo 17:35 // Ai niin, tämän verran pääsin morsiuskimppuun käsiksi! Morsiamen serkku sai paremman otteen, niin minulle jäi tällainen tulitikkuaskin mittainen oksanpätkä. Parempi kuitennii ku ei mittään! :-D
Olen näköjään kesälomalla bloggaamisesta. Mitään kirjoittamisen arvoista ei erityisesti tapahdu, ootellaan vaan ja mossistellaan. Eilen käytiin Miehen kanssa viimeisellä kesälomareissulla, roadtrippailemassa Pietarsaaressa ja Kokkolassa. Siellä on meikäläisten parhaat ravintolat ja eksoottisimmat halppiskaupat, niin käytiin penkomassa niitä ja verestämässä muistoja. Vietnam Grilliltä ruokaa ja ostoksille Erkin Halliin (niillä on omat sivut näköjään vielä työn alla, mutta tämä paikka siis) ja Halpa-Halliin. Kuvat kaulakorut ostin Erkin Hallista, joka myy siis erinomaisen paljon muutakin kuin maatyökoneita (Jag <3 lågprishallar!).
Kokkolassa käytiin moikkaamassa ystävääni ja hänen muksujaan. Pienempi mahtuu vielä justjajust äitiyspakkauslaatikkoon nukkumaan ja isompi on kovasti päässyt säikyttelyn makuun ja toteutti nähtävästi perinnöllistä taipumustaan hyökkäilemällä kimppuumme nurkkien takaa ja pöydän alta. Kauhee, kun pelotti! :-D Oltaisiin muuten voitu jäädä yöksikin, mutta Miehellä on nuha, niin ei jaksettu olla reissussa niin pitkään.
Lauantaina on yhden kaverin häät täällä Kaenuun mehtämaisemissa. Aikani on pitkälti mennyt niihin valmistautuessa. Vielä pitäisi ehkä penkoa vähän kangaskaupan laareja, että saa vaatteet päälleen ja viimeistellä ja paketointinyörikötöstää häälahjaa. Kynsilakkaakin ostin eilen ihan tilaisuutta varten.
Myös kansalaisopiston kursseille olen tässä joutaessani ilmoittautunut. Maanantaille tulee espanjaa, tiistaille tanssiliikuntaa ja torstaille englantia sekä yhdelle viikonlopulle korujen värkkäilyä. Uimahallillekin on tarkoitus palata, kunhan Kuopioon asti taas päästään. Eläköön syksy, niin saa ainakin jotain tekemistä ja rytmiä olemiseensa!
Noora esitteli tuossa joku aika sitten blogissaan papukaijakorvakorujaan. Minullakin on pari paria. 
Pienet kaijat ovat "perintöä" yhdeltä vanhemmalta serkultani, joka lahjoitti joskus minulle aika kasan teiniaikaisia krääsäkorujaan. Pidän noita toisinaan, yleensä yhden papukaijakuvioisen paidan kanssa. Isommat olen ostanut itse joskus ala- ja yläasteen vaihteessa ja muistelinkin Nooran kommenteissa käyttäneeni niitä jossain yläasteaikaisessa luokkakuvassa oranssin farkkupaidan kanssa. Rupesin sitten penkomaan niitä kuvia, mutta olinkin muistanut väärin. Korvikset kyllä on nuo vihreät kaijat, mutta paita on eri. Ei sillä, että olisi yhtään parempi paita, kuin oranssi farkkupaita... Mutta siitä pian lisää.
Huomasin nimittäin kummaa kehitystä näissä "virallisissa" eli tarhassa ja koulussa otetuissa valokuvissa. Olen selvästi 90-luvun uhri ja näyttänyt silloin toooosi kamalalta! :-) Katsokaas vaikka:
Ensimmäinen löytämäni kuva on tarhakuva (älkääkä alkako minulle mitään päiväkotisepustusta, se on pitkä sana eikä se ole mikään koti! Tarha on hyvä sana, siellä tarhataan lapsia) kaudelta 1986-87, jolloin olen ollut jokseenkin neli- tai viisivuotias. Hymyilen kuvassa, vaikkakin ujosti.
Seuraava kuva on kaudelta 87-88, jolloin näytin jopa reippaalta. Tarina kertoo, että olin juuri edellisenä iltana juossut kotona pääni pahki ovenpieleen ja saanut otsaan kamalan mustelman. Onneksi se on saatu otsatukalla peiteltyä valokuvassa :-)
Kauden 88-89 kuvia löysin kaksi. Toisessa niistä hymyilen, vaikkakin vähän epäilevällä tavalla (tuossa vaiheessako jo huomasi, että valokuvaajien jutut alkoivat kuulostaa noloilta?)...
... mutta toisessa on jo selvästi paaaaljon angstisempi ilme. Huomaa, että lähestymme 1990-lukua!
Ensimmäinen koulukuva on vuodelta 1990, tokaluokalta. Meidän pikkukoulussa oppilaat kuvattiin vain joka toinen vuosi. Meillä oli nimittäin pariluokkasysteemi, eli 1. ja 2. luokka opiskeli samassa luokkahuoneessa, samoin 3. ja 4. sekä 5. ja 6. Kun kuvat otettiin joka toinen vuosi, niihin tuli aina samat jantterit.
Näytänpä sitten ekassa koulukuvassani ihan täydeltä ääliöltä! Hartiat lysyssä, otsis hapsottaen, katse jossain muussa maailmassa ja tuo sammakkoposkihymy! Sain tuosta niin paljon naurua niin luokkakavereilta kuin tutuilta aikuisiltakin, etten ole uskaltanut senkoommin hymyillä luokkakuvissa. Miksei ne kuvaajat tai opettajat voisi pikkuisen neuvoa lapsia, että tosiaan kampaisivat tukkansa ja yrittäisivät istua suorassa niissä kuvissa. No eipä sillä, saman vuoden luokkakuvassa yksi poika venyttää korvanlehteään. Sille sitä vasta naurettiinkin, mutta pojat on poikia ja ne saa pelleillä, niin se nauru oli ihan erilaista.
Neljännen luokan kuvassa vuonna 1992 olen kymmenvuotias. Hymyä hädintuskin lainkaan, tarkkaan sammakkoposkia varoen. Ilmeen puolesta näytän itseriittoiselle pikku paskiaiselle. Huomaa myös 90-lukulainen paksu topattu hiuspanta, joka ei pätkääkään käy yhteen paidan kanssa. Tuo panta lienee äidillä kaapissa edelleen, pistää sillä otsiksen pois edestä naamaansa pestessään.
Sitten ne papukaijat. Katsokaa tarkkaan, siellä ne on. Yksityiskuvia tuskin on edes lunastettu, löysin vain ryhmäkuvan, josta tämän happaman pärstäni rajasin tänne esiteltäväksi. Jumankauta, mintunvihreisiin papukaijoihin on yhdistetty kulahtaneenvihreä t-paita ja vihreäruudullinen flanellipaidantapainen. Lohduttaudun sillä, että noita flanellipaitoja, farkkupaitoja ja jumalattoman isoja kukallisia neulepaitoja oli kaikilla muillakin silloin. Mutta tuo ilme. Silmät melkein kiinni ja melkein huulta purren. Käyttöohjeeni luokkakuviin on ilmeisesti ollut "älä hymyile, ettet näyttäisi lihavalta, pidä posket kurissa". Äitilläni on tiettävästi edelleen lompakossaan jotain lukioaikaisia tarrakuviani, joissa synkkä ja epävarma ilmeily vain jatkuu.
Tämä ei enää ole luokkakuva, vaan ihan normaalin kuolevaisen tavallisella pikku filmikameralla ottama kuva yhden ystäväni rippijuhlista vuonna 1998. Olen siis 16. Tuossako senaikainen käsitys hienoista vaatteista? Ilmeestä myös taas näkee, etten pitänyt kuvaamisesta...
Hirveää kamaa! Jossain vaiheessa ala-asteella minulla oli myös se vaihe, että irvistelin kaikissa kuvissa. Kai juuri siksi, että hymyillessänikin näytin ääliöltä, niin parempi pistää kokonaan pipariksi.
Enkä muuten osaa hymyillä luontevasti valokuvissa vieläkään. Onnistuneet kuvat ovat yleensä enemmän vahinkoja monien epäonnistuneiden joukossa kuin täsmäotoksia. Voiko tämä kaikki olla epäonnistuneen tokaluokan koulukuvan syytä? Siitä on herravarjele pian kaksikymmentä vuotta! Pitäisikö jo jotenkin päästä traumoistaan yli ja opetella ihan peilin edessä ilmeilemään paremmin...
Edit illalla // ... paitsi että se oli kyllä sunnuntai. Kumman viikkopöllöksi sitä menee muutamassa päivässä :-D
Enpä jaksanut odottaa noin tuntia enää, vaan kävin siellä postissa hakemassa paksun kirjeeni :-) Postilapussa mainittiin lähetyspaikaksi Oulu, kuten viimeksikin, joten oli se se. Mutta kuka se sitten siellä Oulussa onkaan, sitä en tiedä! Nimittäin paljastusta ei vielä löytynyt. Salaparini vain kyseli saatteena olleessa kortissa, että onko Kuopiossa näkynyt variksia. Olen ymmälläni :-)
Mutta kiitokset parilleni paksusta pokkarista ja rannerenkaista! Tykkään niistä! Jospa vielä paljastuisi, että kuka olet ja mitä tekemistä variksilla on tämän kaiken kanssa :-)
Salaisen Blogiystävän vaihtorinki on loppumaisillaan, odottelen vielä omaa viimeistä pakettiani. Posti oli reissun aikana tuonut lipukkeen suuresta kirjeestä, ehkä se on se :-) Pitää käydä hakemassa mennessään, kunhan tästä lähdetään Kajaaniin palauttamaan äidin dieselautoa.
Minä olin salaisena paripuoliskona Siljalle. Lähetin tällaisia jutskia, yhteensä neljä eri lähetystä siis:
Ja kuvathan saa klikkaamalla isommaksi.
Kuka olisi arvannut?
Eilen saimme vieraaksemme yhden niistä ystävistäni perheineen. Kesälomareissulaiset etenivät kierroksellaan Kuopion kautta ja kävimme kiertelemässä paikkoja sen mitä nuoriso-osasto nelivuotiaan ja muutaman kuukauden ikäisen edustajan ominaisuudessaan salli ja malttoi. Isäntäin toivomuksesta vierailimme ensiksi tuossa nurkilla armeijan ylijäämävarastomyymälässä ihailemassa jos mitäkin miehekästä. Kun on tarpeeksi ovela, niin sellaisessakin paikassa voi shoppailla! Löysin huivin, pohjallisia ja kengät. Popot lienevät ihan käyttämättömät eikä huivissakaan näy kulumisen jälkiä. Eikä luojan kiitos pohjallisissakaan!
Vihreillä kotimaisilla jalkineilla oli hintaa vitosen verran, huivi (joka suorastaan huutaa virittelemään itseensä helmi- ja hapsukoristeluita tms) maksoi euron ja pohjalliset taisin saada kaupanpäällisiksi, vaikka hinta oli kymmenen senttiä parilta.
Se huono puoli siinä myymälässä oli, että maksuksi kelpasi vain käteinen raha. Olen täten ystävälleni kuusi euroa auki, pitää utsia tilinumero. Minulla ei muuta irtorahaa ollut kuin pari viisikymmensenttistä, jollaisia tarvitsen pantiksi uimahallin kaapin lukkoon.
Tämän jälkeen pienempää miesväkeä miellytettiin käymällä lelukaupassa auto-ostoksilla ja lopuksi mentiin syömään kiinalaista ruokaa. Ravintolassa tosin soi rumat laulut, kuten nelivuotias pikkuherra analysoi. Toiset söivät vähemmän (malttamattomana menossa HopLopiin pomppimaan) ja toiset aika paljon enemmän. Illalla olisi tehnyt mieli ottaa maha pois ja laittaa syrjään, että saa levätä rauhassa. Mutta oli se sen väärti!
Aina välillä sitä törmää tuolla julkkismaailmassa (tabloidien ja telkkarin välityksellä, herrajjumala, ei sentään luonnossa!) kaikkeen älyttömään. Tämä vetää nyt kyllä pitkästä aikaa taas pisimmän korren. Poski-implantit! Ei voi olla tottakaan...
Mitäs jos akat vaikka lopettaisitte sen huumeiden käytön heti alkuunsa ja nukkuisitte ja söisitte niin kuin ihmiset konsanaan, niin ehkä ette tarvitsisi tuollaisia.
Meikällä on ihan luonnostaan. Maybe she's born with it! ;-P
Ja nyt kun on tälle tielle lähdetty, niin:
Hiusvärit: Schwarzkopf Live ("waterproofed" toimii myös uinnin harrastajalla!)
Ripsiväri ja eyeliner: Lumene Eye Glamouriser
Paita: Lindex
Taustan työhaalarit: siskon omaisuutta
Tämähän on nyt oikein teemaviikko suorastaan. Ekaksi oli useampi mossotuspäivä, sitten puuhapäivä ja tänään ylläripäivä. Ensimmäinen yllätys oli se, että nousimme sängystä (Mies siis tuli eilen kotiin) viideltä aamulla. Kissat päättivät niin. Yksin niitä ei pysty päiväsaikaan vahtimaan niin, etteivät ne nukkuisi. Yöllä sitten otetaan kaikki riemu irti ja tanssitaan pitkin seiniä. Pirulaiset! Puoli viiden jälkeen ei enää saatu unta, joten puolen tunnin kieppumisen ja rominan kuuntelun jälkeen päätettiin nousta keittämään aamukahvia. Hieman vähäiseksi jäi yöunet, mutta nukkuupahäntä päiväunia vaikka sitten. Mies yllätti itsensä ja sai tehtyä koulutehtäviä jo ajoissa ennen aamukahdeksaa, niin eivät jää viikonlopuksi roikkumaan. Yhdeksän jälkeen oli jo syöty jonkinlainen brunssi (eli enemmän kuin aamupalalla mutta liian aikaisin, että sitä voitaisiin kutsua lounaaksi) ja Mies lähti käymään koulullaan ja minä menin siksi aikaa uimahallille - kolmas kerta tällä viikolla.
Kaupungista kaupan kautta palattuamme eteisessä odotti seuraava yllätys. Ei mitään kissain kakkakepposia onneksi, vaan huhtikuun lähetys Salaiselta Blogiystävältäni. Huhtikuun lähetysten viimeinen postituspäivä on tänään ja aika moni taisi pitkittää odotuksen jännitystä viimeisiin hetkiin asti. Mutta mukavien asioiden odottaminen onkin hauskaa :-) 
Kuvasta voi todeta, että salainen ystäväni on päässyt mieltymysteni jäljille sangen hyvin! Sukat ovat juuri oikean kokoiset ja mukavasti kissamaiset. Vaihdan ne jalkaan heti, jahka saan lattian ensin luututtua. Pääsen myös värkkäämään itse omat koruni apunani setti, jossa on kauniinvärisiä helmiä ja jos vaikka mitä tarpeellisia korunosia mukana. Loistovalinta :-) Hymynkin saa sulavaksi tuoksuvalla omppukiillolla, jonka purnukkakin on kovin söpö. Huomiselle jää analysoitavaksi vielä mansikkasuklaalevy (huomaa karkkipäivä!), jollaista en ole ennen nähnytkään, lienee siis kevään uutuus. Innolla odotamme! Tähän pyysi Mieskin päästä osille, mutta onneksi muut osat ylläristäni saan pitää ihan itse :-)
KIITOKSET SALAPARILLENI!
Nyt keittämään lisää kahvia ja odottamaan päivän seuraavia yllätyksiä ^^
Noora haastoi! SBY-vaihtoon valmistautuessa tähän vastaaminen onkin ihan aiheellista ja ajankohtaista.
1) Oletko tyytyväinen ulkonäköösi?
Aika pitkälti olen. Yritän keskittyä ajattelemaan sitä, mikä on hyvin, enkä listaamaan epäkohtia. Oikeastaan ainoa, mihin en suuremmin ole tyytyväinen, on paino. Kaiken muun kanssa voin elää. Tai voin sen painonkin, mutta en ison koon. Se tekee monesta asiasta niin hankalaa.
2) Mitä muuttaisit ulkonäössäsi?
Kuten sanottu, painoa pitäisi saada joitain kymmeniä kiloja pois. Sen verran ainakin, että vaatekoot riittäisivät paremmin. Monestihan ne loppuvat johonkin 46:een.
3) Mitä muut ovat kehuneet ulkonäössäsi?
Silmiä ja huulia. Muutaman kerran olen kuullut kommentteja, että olen nuken näköinen. Kai se on kohteliaisuus.
4) Meikkaatko päivittäin?
En. Pääosin vain, jos olen menossa jonnekin. Ja siis jonnekin muualle, kuin lähikauppaan ruokaostoksille.
5) Perusmeikkisi?
Ripsiväri ja silmänrajaus. Joskus luomiväriä ja juhlatilanteissa huulipunaa. Vierastan täysin ajatusta, että levittäisin koko kasvoilleni jotain meikkivoidetta tai puuteria. Tuntuisi tukalalle, pitäisi varoa tahraamista koko ajan ja hirveä vaiva pestä se pois. En tunne tarvitsevani sellaisia.
6) Hiustesi väri & pituus?
Pitkähkö ja saa kasvaa edelleen. Yltää hartioille. Väri on nyt viime elokuusta lähtien ollut kaksivärinen, eli otsis ja niskavillat ovat punaiset ja muuten tummanruskeat. Olen värjännyt noin 12-vuotiaasta lähtien milloin millaisillakin väreillä. En pidä luonnollisesta väristäni, se on jotenkin elottoman oloinen ruskea.
7) Kuinka usein...
...värjäät hiuksiasi?
Riippuu siitä vaihdanko väriä vai jatkanko samaa. Puolenkymmentä kertaa vuodessa kai enintään.
...peset hiuksesi?
Joka toinen päivä.
...käyt suihkussa?
Joka toinen päivä.
...kuorit ihoasi?
Milloin nyt satun tuntemaan tarvetta tai halua. Erittäin epäsäännöllisesti siis.
...käyt kosmetologilla?
En ole koskaan käynyt. Tekisi mieli kyllä käydä ottamassa silmiin kestopigmentointirajaukset, mutta rahaa ei ole toistaiseksi moiseen.
...poistat ihokarvojasi?
Nyt kun sain joululahjaksi epilaattorin, niin parin-kolmen viikon välein ehkä.
...käyt solariumissa?
En koskaan. En myöskään ota aurinkoa ruskettuakseni, vaan rusketun jos niin sattuu käymään. Olen suomalainen ja hyvin vaaleaihoinen ja viihdyn sisätiloissa, joten aion elää sen faktan kanssa. Ihonvärin perusteella arvosteleminen on rasistista ;-P
8) Miten pidät hiuksiasi?
Useimmiten auki ja ponihännällä silloin, kun hiukset eivät saa tulla tielle. En laita niitä sen kummemmin. Otsikseen laitan joskus lakkaa, että pysyvät paikoillaan. Pyörteet nakkaavat ne usein laidoille.
9) Miten tukkasi on nyt?
Auki ja vielä kuivuminen kesken saunan jälkeen. Kunhan se on kuiva, aion harjata sen.
10) Rasvaatko ihoasi?
Silloin, kun se tuntuu kuivalta. Käsiä useamman kerran viikossa, mutta en edes päivittäin. Jalkoja harvemmin. Muuten tuskin ollenkaan.
11) Tyypillisimmät vaatteesi?
Olen enimmän osan aikaa kotona tai porukoiden luona, jolloin en kauheasti panosta pukeutumiseeni. Käytän farkkuja ja muita niiden tapaisia housuja ja erilaisia joustavista materiaaleista tehtyjä paitoja. Jos sitten olen menossa johonkin, laittaudun täsmällisemmin.
12) Mitä sinulla on nyt ylläsi?
Farkut ja jonkinlainen 3/4-hihainen Seppälän collegepaita.
13) Millaiset alusvaatteet on ylläsi?
Miksi tämä nyt ketään kiinnostaa? Puuvillaiset alushousut ja kaarituelliset rintaliivit, jotka on tehty jostain joustavasta jutusta, ei pitään sirkkelinteräpitsiä.
14) Kuinka monet farkut omistat?
Arvaan, että noin viidet. En ole laskenut. Ja ovat siis stretch-farkkuja isojen tyttöjen osastolta, eikä "oikeita".
15) Millaisia kenkiä käytit viimeksi?
Ihan oikeasti ulkona ollessa käytin ruskeita talvinilkkureita, jotka on tehty jostain etäisesti mokkanahkaa muistuttavasta vedenpitävästä tekstiilimateriaalista ja joissa on pohjissa piiloon käännettävät nastat. Rumat, mutta hyvät. Tuossa ennen saunaan menoa sitten ihan sisätiloissa sovittelin uusia valkeita kevätnilkkureitani ja perjantaina kierrätyskeskuksesta ostettuja remmikenkiä.
16) Millaista takkia pidit viimeksi?
Vastaus jäljittelee edellistä, eli ulkona ruskeaa talvitakkia, jossa on tekoturkissomisteet kauluksessa ja hihansuissa, mutta sisällä esittelin Miehelle viikko sitten kierrätyskeskuksesta (se sama, mistä kengät ja se sama, jossa Ia käy!) ostettua takkia, jota vähän korjailin ja joka oli juuri tullut pesusta ja kuivunut.
17) Minkälaisia rintaliivejä käytit viimeksi?
Vaaleankeltaisia, joissa on jotain valkoharmaita kukkakuvioita. Minulla on neljät samanlaiset. Kun löytää hyvät ja edulliset, niin ostan yleensä useammat kerralla.
18) Lempikorusi?
Ei ole mitään tiettyä, mutta yleensäkin kaikki isot, värikkäät ja näkyvät. Ovat monesti muovia.
19) Käytätkö kynsilakkaa?
Äärimmäisen harvoin. Mustaa. Sain vuosi sitten joululahjaksi!
20) Lempihajuvetesi?
Ei ole, tykkään vaihdella. Joskus lukioaikaan käytin jotain hajustettua deodoranttia pitkään ja nyt aina kun haistan sen hajun jossain, tulee enemmän ja vähemmän traumaattisia muistoja mieleen. En nyt siis enää aio jämähtää johonkin yhteen tuoksuun.
21) Shampoo ja hoitoainemerkkisi?
Käytän markettikamaa. Eniten pidän Dovesta, mutta nyt on ollut pari kertaa Sunsilkiä. Porukoitten luona käytän mitä sattuu kulloinkin olemaan.
22) Millaisia sormuksia löytyy sormistasi?
Kihlasormus. Muut vanhat sormukseni ovat jotain kissankullan ja hopean välimaastosta, en ole pitänyt niitä nyt enää muutamaan vuoteen.
23) Tarkkailetko painoasi?
En, vaan vaatteiden sopimista.
24) Viimeisin ulkonäköösi liittyvä kehu, jonka olet saanut?
"Se on pistänyt väriä silmiin" puoli-innostuneella äänellä Mieheltä, kun tässä joku päivä meikkasin vähän enemmän kuin yleensä :-)
25) Menisitkö kauneusleikkaukseen?
Menisin. Sukurasitteena (molemmin puolin, prkl!) silmäluomeni ovat aika raskaat, niitä voisi korjailla ennen eläkeikää. Äidinisältä ja isänäidiltä leikattiin joskus, kun luomet alkoivat tulla niin pahasti silmien päälle, että näkeminen häiriintyi ja hiki valui silmiin. Äitini kärsii myös silmien kirvelystä, kun luomet menevät laskoksille.
26) Minkälainen on meikkipussisi?
Olen tainnut ripotella meikkini kolmeen eri pussiin. Yksi niistä on se varsinainen ja se on joskus 90-luvulla lapsena lahjaksi saatu punasävyinen ruusukuvioitu toalettilaukku (ilmeisesti yleisesti oletetaan, että tietyssä iässä tytöt alkavat kirjoittaa päiväkirjaa, joten on soveliasta viedä lahjaksi päiväkirjoja. Samoin jossain iässä ne alkavat kokeilla meikkejä tai käyvät leireillä, joten on soveliasta viedä lahjoiksi meikkipusseja, joissa voi kuljettaa sitten vanupuikkoja ja matkahammasharjaa.), jossa on kolme osastoa sisällä. Toisessa, pienemmässä ja mustassa, mutta edelleen kukkakuvioidussa ja lapsena lahjaksi saadussa on sitten jotain harvemmin käytettäviä. Kolmas on viime syksynä kirpparilta ostettu, jossa on kissan naaman kuvia ja jota pidän uimahallilla mukana, ja jossa on siis ripsiväri, rajauskynä, pieni luomiväripaletti ja jotain hiusten latvankorjausainetta, jolla saa takut pois jos normaali hoitoaine ei auta.
27) Minkä värinen on hiusharjasi?
Musta, jossa on joku pinkki kuvio ja ne harjasten päiden muovinypyt ovat myös pinkit. Jostain halpakaupasta ostettu.
28) Käytätkö ryppyvoiteita?
En.
29) Montako käsilaukkua omistat?
Pieniä laukkuja on neljä, joista keskimäärin kolme ihan turhia. Yksi iso pinkki laukku, jossa kulkevat kansalaisopistotarvikkeet. Se jo aiemmin mainittu punainen olanylilaukku (omaa sukua Iso Käsilaukku) ja iso itsetehty olanylilaukku. Liekö muita? Pari lapsenmielistä kissalaukkua, valkea tiikerikäsilaukku ja isompi valkea leopardiolkalaukku, sellaisia pehmoeläinjuttuja siis. Tiikerilaukkua käytin joskus baarilaukkuna, sinne sopi juuri kätevästi parit muovikortit ja käteinen :-)
30) Onko sinulla lävistyksiä tai tatuointeja?
Ei ole, vain neljä korvisreikää. Oli joskus kahdeksan, mutta menivät vuosia sitten pilalle.
OLETKO MIELESTÄSI TURHAMAINEN?
En. Vouhotan näistä asioista kohtuullisen vähän ja mielestäni ihmisen pitää sen verran olla kohtelias itselleen ja läheisilleen, ettei näytä mörölle.
Haastaisin tähän nyt Johannan, Hehkuvaisen, Windin, Vipen ja Myy Maarian.
Nyt pitää taas keksiä uusi tunniste teksteille! Aion monimutkaistaapuolistaa elämääni taas ja päätin osallistua muoti- ja trendiaiheiseen salaisystäväisvaihtoon. Noora tästä mainitsi, niin pari päivää asiaa päässäni kieputeltuani täyttelin ilmoittautumislomakkeen. Täytyy saada kokeilla! 
Täällä siis
En minä ole ainakaan trendeistä kiinnostunut, mutta pukeutumisesta ja koruista ja sellaisesta kyllä. Tarkastelen muotia suunnilleen sen verran kokonaisvaltaisella tasolla, että kiinnitän huomiota hameen helman pituuteen ja sentapaisiin yleisiin linjoihin. Enemmän kiinnostaa oma tyyli, joka on kantajalleen itselleen sopiva ja mieleinen. Tältä pohjalta rupean nyt sitten kokeilemaan!
Virittäydyin tunnelmaan käymällä tänään kaupungilla (Kajaanissa taas loppuviikon...) tyttöshoppailemassa. Saisi kyllä jo olla vähän keväämpi! Löysin Citymarketista ihanat kengät. Alennuksessa kahdellakympillä:
Pääsevät hyllyyn vielä odottamaan kevättä näiden, joskus tammikuussa ostettujen kanssa (sama kauppa, hintaa vitosen vähemmän):
Talvikenkäni ovat ärsyttävän kolhot ronttoset, joissa ei ole mitään naisellista ja kivaa, mutta kun täällä ei vaan voi, tai ainakaan minä en voi, kulkea jäätikkäällä tuollaisilla kengillä. Pitää siis odotella ja sulatella. Kevään mittaan pääsen toivottavasti pian myös hameiden käyttöön. Sille varalle ostin parit legginsit ja yhdet sukkahousut, joista kyllä niistäkin tuli legginsit ekan sovituksen jälkeen. En Vaan Voi pitää sukkahousuja! Haara ei nouse tarpeeksi ylös ja varpaita kiristää. Että siitä vaan saksilla kärkisauma auki, niin varpaat vapautuu ja lahkeet saa tarvittavan verran mittaa lisää. Hyvin nämä nyt toimii jalassa :-)
Ehkä huomenna sitten päivänvalon kanssa kuvia eräästä hameesta, jonka kanssa aion noita legginsejä pitää. Neuloin ite.
Tarjosin viikonloppuna pullakahvit läheisille synttärien kunniaksi ja sain kivoja lahjoja. Jotkut ahdistuvat moisista "juhlista", mutta on meitäkin, jotka haluavat keitellä synttärikahveja vielä ala-asteiän jälkeenkin. Yksi parhaita juttuja on myös leipominen, tällaisesta saa aina syyn siihenkin.
Nyt on sitten helmitöitä vaihdeltu puolin ja toisin. Sain siskolta kuminauhaan pujotettuja muovi- ja lasihelmirannekoruja. Just sopivia ja just minun väreissä. Helppo laittaa ja ottaa pois, eikä tarvitse pelautua lukkojen kanssa. Napakasti ranteessa kiinni, niin eivät kilise ja kolise läppäriäkään vasten. Olisin intohimoinen rannekorujen(kin) käyttäjä, jos ne eivät olisi käytännössä niin hankalia nörtätessä. Nämä toimii! Kaikki kunnia kuminauhalle ja muille edullisille arkisille materiaaleille :-)
Serkku on kunnostautunut korujen väsäämisessä ja hopealangan kieputuksessa. Sain tällaiset korvakorut, jotka tuovat mieleeni täysikuun. Ihanat!
Serkulla on tänään synttärit, joten lähetin puolestani tämmöiset. Hänellä on kuulemma violetti kausi menossa.
****
Ai niin, ja ne sai nyt tänään sieltä Kelastakin maksettua sitä rahaa. Ihan kiva, että tilillä on kolminumeroinen summa, eikä eka nolla ja sitten pilkku ja vasta sen jälkeen merkitseviä numeroita. Auttoi se soittaminen.
Muita hyviä tapoja väliviikon viettämiseen ovat alennusmyyntien hyödyntäminen ja yön kutkuloiminen hereillä miehensä ja läppärin kanssa sängyssä.
Lauantaina, kun odottelin, että yksi kaverini vapautuu tavattavaksi, kävin kaupassa. Menin sinne tavallaan vahingossa, suunnittelin meneväni toiseen, mutta löysinkin itseni tältä parkkipaikalta. Kurkkasin sitten vaatepuolta ja tein varmasti vuoden parhaat vaateostokset. Maxi-Makasiini, tuo luottokauppani asiassa kuin asiassa, tarjosi vaatteita jopa 80 prosentin alennuksella. Minulla on sinne bonuskortti ja mukanani marraskuulta kertyneiden bonusten kuponki, arvoltaan 13,35 €. Keräsin mukaani kaksi naruolkaintoppia, hihattoman paidan ja tunikan, eli yhteensä neljä paitaa ja sittenkin piti vielä kassalta palata karkkiosastolle hakemaan pari askia Brunbergin suukkoja, että saan tuon kupongin arvon täyteen. Muhhahhaa, ihan kuin ei joulun jäljiltä olisi muutenkin jo suklaata nurkat pyöreänä, mutten enää voinut sinne vaatepuolellekaan lähteä. Eikä suuria vaatekuluja tullut muutenkaan, kun äiti osti seuraavana päivänä minulle kahdet farkut samasta paikasta, kun houkuttelin sen sinne katsomaan itselleenkin kamppeita.
Viime yö katseltiin Miehen kanssa netistä Ylen Elävästä arkistosta kaikenlaisia pätkiä. Kikateltiin niiden kanssa varmaan kolme tuntia ennen kuin uni voitti. Kyllä, yöt ovat ihan parhaita tähän aikaan vuodesta.
Tämä päivä on kyllä jotenkin mennyt ihan ihtensä eestä, koko päivän on väsyttänyt enkä ole saanut edes sitä tavanomaista ei-paljon-mitään aikaiseksi. Päätettiin eilen illalla kokeilla, että heräisin kuudelta samoin kuin Mies, joka lähti töihin. No, heräsinhän minä ja join kahvia ja tulin olohuoneeseen sohvalle notkumaan. Luin siinä jotain ja puoli kahdeksan aikaan alkoi tuntua, että ehkäpä otan torkut. Herätyksenkin muka pistin, että heräisin yhdeksältä katsomaan Serranoja (joku tekosyy se pitää olla aamuheräämisiinkin), mutta en millään jaksanutkaan. Torkuin vielä johonkin yhteentoista ja ajattelin sitten katsoa Sydämen asialla, mutta eipä tullut siitäkään yhtään mitään, muistan vain satunnaisia pätkiä enkä mitään sellaista, mistä voisi päätellä juonen kulkua. Sen jälkeen uniini sekoittui Ykkösen aamu-tv ja näinkin hyvin kummallisia unenpätkiä mm. torilta ostamastani lippalakista, joka osoittautuikin noin kahdeksan henkeä vetäväksi teltaksi... Lopulta joskus yhden aikaan sain revittyä itseni ylös sohvalta ja mentyä suihkuun. Silti olen ollut ihan tolkuttoman väsynyt koko päivän. Ei toimi aikaiset aamut minulla! Nyt menen nöyrästi nukkumaan ajoissa ja nukun niin kauan kuin unta riittää ja sitten herään kerralla, ettei mene tuollaiseksi tolkuttomaksi vehtaamiseksi.
Olen muuten vakavissani ajatellut ostaa kumisaappaat. Minulla ei ole sellaisia ollut varmaan sitten ala-astevuosien, mutta nämä nykyiset kesät alkavat vaikuttaa sille, että niille voisi olla ihan käyttöä. En mitään tylsiä yksivärisiä peruskumppareita, vaan jotkut kirjavat ja kuviolliset. Heti kunhan Kela myöntää rahaa (toiveissa olis tällä viikolla saada, kun ihan kuun alussa vein ne paperit sinne). Viikonloppuna oltiin Kajaanissa (piti muka olla lämmin ja uimakelit - ja kissanviikset!) ja tulin sitten porukoiden kyydillä Kuopioon sukulaisteinin rippijuhliin. Otin kyllä Kajaanista mukaan lompakon, avaimet ja kännyn, mutta jätinpä sitten lenkkarit alias skeittikengät sinne ja tänne tuli mukaan vain remmikengät. Onneksi oli punaiset naps-naps-kengät täällä, niin niillä pärjäilen viikon, ennen kuin pitää lähteä Kajaaniin toisiin rippijuhliin.
Ja vielä lopuksi minä-kans-kun-kaikki-muutkin, eli tässä kuvassa myös sitten eilinen päivän asu niistä rippijuhlista. Ja mitä osuvimmin pään päällä vessan oven pottaanlirutusmerkki. Pop pop.
