31.12.2009

Nyttigt

Tämän vuoden paras asia on ollut päästä kurssille eli tekemään jotain viisasta ihmisten parissa. Rajansa ne on FarmVillelläkin (ja maaseudun yksinäisyys ei sovi minulle). Viime päivinä on rassattu CV:itä ja työhakemuksia uuteen uskoon ja tehty muutenkin kaikkea rakentavaa ja hyödyllistä. Minulla on ajatuksia ja ideoita ja pyrkimyksiä tulevaisuuttani kohtaan ja olen saanut niihin tukea, kannustusta ja vihreää valoa. Olen tyytyväinen.




Tämän illan mossistelemme muutaman juustopaketin ja parin viinipullon ja joululahjaksi saadun hiilihapotuskoneen kanssa. Sitä ennen sulatellaan tortillaeväät. Hyvää uutta vuotta kaikki pupuiset!

24.12.2009

Tehtyjä joululahjoja



Ystävälle, joka pitää sinisestä ja linnuista.




Äidille, joka on useampaan otteeseen himoinnut korupakissani näitä mustia muovihelmiä.




Enon vaimolle.









Ystävälle, joka ilmoitti tämänhetkisiksi suosikkiväreikseen mustan, valkean, sinisen ja punaisen.





Pikkusiskolle, jolla on vahvasti vaaleanpunainen ja violetti kausi (ja on yli viis vee).



23.12.2009

Valkea joulu(aatonaatto)

Hieman ennen puoltapäivää Kuopiossa Presidentinkadulla amiksen edessä.






Ei ainakaan pitäisi olla sitä ongelmaa, ettei voisi joulupukki tullakaan, kun ei pulkallaan pääse kulkemaan lumetonta pintaa maan.

22.12.2009

3. ja 4. adventti

Joulun seutu on yhtä hötäköimistä, joten adventtivaihdon kolmas ja neljäs paketti pääsevät esittelyyn vasta nyt. Neljännestä oli sitäpaitsi tullut perjantaina postistanoutolappu, joten sain sen käsiini vasta eilen maanantaina. Kolmas paketti oli pienimuotoinen ja vihjasi tulevasta isommasta lähetyksestä mm. kahvin ja nauhojen säestyksellä. Neljäs olikin sitten isompi niin kooltaan kuin sisällöltäänkin, pääroolissaan käsin sidottu kirja, joka soveltuu esimerkiksi valokuva-albumiksi, leikekirjaksi tai muistokirjaksi. Upeaa! Tämä varataan kyllä johonkin erityiskäyttöön :-)







Kuvassa olevien paperilehtiön (erittäin herkullisia arkkeja, voisin esimerkiksi skannata tuosta muutamia ihan tuollaisenaan käytettäväksi blogin taustakuviksi!) ja huopatarrojen (voisikohan noita liimailla ja lisäkiinnitellä ihan päähineisiinkin vaikka, hmmm...) lisäksi neljäs erä tarjosi tuoksuvia tuikkukynttilöitä ja kunnon rullan kaksipuolista teippiä (askarteluelämäni on pelastettu!).

Neulamäen korkuinen kiitos Karakalille! (on muuten Kuopion korkein mäki tämä)

Maille lähetin muun muassa tällaisen huovutetun kännykkäpussin. Muita kamppeita Main blogissa esillä.



Orvokin saamia juttuja taas on täällä.

17.12.2009

Viina ja terva ja hauta...?

Paras mahollinen sesonki tietysti, mutta huomenna pitänee vissiin lopulta soittaa lääkärille. Selkäni on ollut enemmän ja vähemmän kipeä jo monta viikkoa ja nyt se alkaa olla siinämäärin enemmän kipeä, että minun piti lähteä kesken päivän koulusta, kun en pysty istumaan, seisomaan enkä kävelemään. Tähän asti olen päässyt tuhahtelulla, mutta nyt alkaa jo itkettää. Ei auta liikunta, venyttely eikä lepo, ei kylmä eikä kuuma, eikä ibuprofeeni. Tai siis ainakaan enempää kuin hetken. Kipu on jossain alaselässä ja lonkkien tietämillä ja säteilee toisinaan polveen asti. Mikä lienee...

16.12.2009

Rinkikaulaliina - lopulta perillä ja lopulta kuva

Sain  rinkikaulaliinani jo joskus syksyllä takaisin. Se oli jäänyt vähän vajaaksi ja hyppäsi ainakin yhden tekijän ylikin ilman, että edes pyydettiin, mutta kun sen kerran lopussaan sain takaisin, en sitä enää mihinkään lähetellyt, vaan neuloin itse viimeiset osuudet. Minun tekemiäni ovat siis tuo alalaidan ensimmäinen vaaleanpunainen osa ja ylälaidan päästä vaaleanvihreästä alkaen. Otin tämän kuvan joskus, kun olin saanut homman kokoon ja aikeenani oli ottaa myös kuva, jossa kaulaliina olisi kaulassani, mutta en onnistunut saamaan hyvää kuvaa ja sitten koko kaulaliinasta blogittaminen jäi... Kiitos Katille järjestämisestä ja kaikille rivinkään neuloneille osallistumisesta! Olen myös käyttänyt tätä kaulaliinaa ihan julkisilla paikoilla, käy hyvin yhteen mustan syksy- ja kevättakkini kanssa, joka vaatii kaverikseen kaulaliinan ja mielellään värikkään sellaisen.


Oppivinaan jotain viisasta

Kovin intensiivisesti menee tuo hereilläoloaika tuolla kurssilla. Mukavaa on ollut tähän mennessä ja jotain olen oppinutkin itsestäni ja alan etsinnän ja työnhaun ihmeellisestä maailmasta. Kurssikaverit ovat mukavia, enemmän ja vähemmän minua vanhempia naisia sekä yksi mies. Ovat kuulemma yleensäkin naisvaltaisia kursseja nämä, miehet ruukaavat pohtia kotona itsekseen. Ohjaajat ovat kehuneet ryhmäämme sosiaaliseksi ja miellyttäväksi opettaa, kun keskustelemme ja otamme kantaa yms. emmekä vain jurnota ja katsele alta kulmain. Opetuksen tahti ei ole mikään tappava ja etenkin tietokoneluokissa ollessa ehtii kyllä hienosti eksyä vaikka minne pitkin nettiä ja silti pysyä aiheessa kärryillä. Ehkä vaativampaa niille, jotka muistavat, että heillä on Gmail-sähköposti, mutta eivät muista sitä, miten sitä pääsee lukemaan...

Joululomaa ei ole! o_O Aatonaatto saadaan puolipäiväiseksi etätehtävän avulla, pyhät ovat tietysti vapaat, mutta välipäivät mukaanlukien uudenvuodenaatto ovat koulupäiviä - tosin kuvittelisin siihenkin löytyvän jonkinlaisen puolipäiväisratkaisun, mutta vielä en muista siitä olleen puhetta. Mutta eipä haittaa lomattomuus minua, sillä tuolla on ihan kivaa käydä. Olen päätynyt Facebookissakin hylkäämään joitain jonninjoutavimpia pelejä, kun ei enää riitä aika ja mielenkiinto pelata. Ihan niin ku ois elämä.



Loput hereilläoloajasta on mennyt jouluvalmisteluihin, joista tietysti kuvamateriaalia vasta myöhemmin. Koetan myös päivitellä aikaisempien juttujen aiottuja kuvia.

8.12.2009

2. adventti

Huh, kiirettä pitää kurssin kanssa, nukkuminen on ihan sekaisin. Sunnuntaina kuitenkin avasin toisen adventtin vaihtopaketin, Karakali lähetti minulle pikkuhilppeitä, reunanauhatarroja ja mitä mainioimpia itse marmorivärjättyjä papereita! Joskus aiemmin joissain vaihdoissa sain jotain vesivärein ja jollain maalilla värjättyjä papereita, joista pidin tosi paljon, ja nämä ovat nyt sitten uusia aarteitani! Aivan ihania, kiitos! Kuvaa tulee joskus myöhemmin, kunhan pystyn ja kykenen.

Maille lähetin leimasinvärejä, eläinaiheisia tarroja sekä nappeja ja nyörinkiristimiä.

Karakalin saalis

Orvokin omaisuutta


Edit 16.12.2009 // Maille meni myös pari fleecestä ommeltua kissakaulaliinaa ohessa, ikäänkuin tilaustyönä tehty. Harmi, ettei ollut oikeassa kamerassa akussa virtaa silloin, kun minun piti nämä kuvata. Nyt sain lopulta kännyn muistista kaiveltua koneelle ja nettiin asti.






Edit 23.12.2009 // Tässä nämä Karakalin lähettämät upeat värjätyt paperit! Ja kun tarkemmilla silmillä ja vähemmän unisin käsin rupesin penkomaan, niin olihan siinä lähetyksessä paljon muitakin tosi hienoja tarroja kuin ne reunanauhat. Aivan upeaa, kerrassaan :-)


30.11.2009

Puna*ulkku

Kyllä maalla on mukavaa ja haisee erilaiselta.

Viikonloppuna Kajaanissa pääsi jo unohtumaan tämä haju. Rappukäytävää maalataan ja tämän aamupäivän aikana maalinkäry on luikerrellut limakalvoilleni siihen malliin, että olen jo suunnitellut pakoa kotoa. Tämän kirjoitettuani livahdankin kyllä uimahallille ja vuoden viimeiselle espanjantunnille Kelan kautta (koulutustukilomaketta täyttämään).

Oli vinkeä tunne mennä rappuun ensimmäisen kerran, kun remontti alkoi. Lattiat, portaat ja kaiteet oli päällystetty suojilla.





Huomaa ylläolevissa kuvissa neutraalin valkeat seinät...

En ole mikään suurten valkeiden pintojen ystävä, mutta nyt olen huomannut, että huonompiakin vaihtoehtoja on. Ällistyin aika kunnolla, kun huomasin, että seiniin tuli uuden maalipinnan myötä värejä. Kuka tonttu nämä on valinnut?



Tekisi mieli käydä laittamassa ilmoitustaululle lappu, että ihan kiva näin joulua kohti, mutta maalataanko seinät loppiaisen jälkeen uudestaan jollakin muulla kuin joulutontun ja punatulkun väriskaalalla?

29.11.2009

1. adventti

Ensimmäisen adventin pakettini järjestämässäni Adventtivaihdossa tuli jo keskiviikkona, mutta nätisti odotin perjantaihin ennen kuin avasin sen. Ei oltu viikonloppuna kotona, niin ajattelin paremmaksi avata ja kuvantaa sisällön jo perjantaina, että saan kuvan adventtisunnuntaiksi tänne.

Minulle adventtilahjoja lähettää Karakali (Karakalin saamasta postista täällä), ja sain tässä ensimmäisessä lähetyksessä erittäin hauskoja lumiukkotarroja, monipuolisesti kiiltokuvia (paljon eläinkuvia!) ja justiinsa minulle sopivia papereita sekä tuollainen jännän nipsulla kiinnitettävän koristeen, johon voi laittaa vaikka pienen valokuvan. Skannaamatta jätin palan pinkkiä hilekartonkia, joka oli ihan syystä pakattu muoviin. Metallinhohto ei olisi kuitenkaan skannerin kuvassa näkynyt ja laite olisi sitten ollut täynnä hilettä :-D Oikein kivaa postia! Kiitos Karakali.




Minä lähetän tässä vaihdossa paketteja Maille. Ekassa erässä menivät nämä sekä Novitan puikkomitta ja pakkaus kanavaneuloja, joiden puutteesta oli joskus aiemmin puhetta Main kanssa.



Minun, Main ja Karakalin lisäksi ringissä on vielä myös Orvokki mukana.

27.11.2009

Kuin vettä vaan

Meille määrättiin edellisen vuoden perusteella täksi vuodeksi isompi veden ennakkomaksu, kun veden kulutus hieman nousi oman pesukoneen myötä. Mutta taisivat määrätä aikalailla liian ison kuitenkin. Ne mittarinlukijat kävivät siis maanantaina ja eilen tipahti luukusta laskelma.



Saadaan siis käytännössä puolen vuoden ennakkomaksut takaisin! Nämä taitaa ostaa uuden tulostimen <3. Oltaisiin siis ostettu muutenkin, mutta nyt eivät mene minun veronpalautukset siihen, vaan vain nämä vesilaskupalautukset. Laa laa!

23.11.2009

Erilainen maanantai kuin viime viikolla

Jossain ihmeen mielenhäiriössä jätettiin kaikki kissat Kainuuseen, kun kuitenkin mennään ensi viikonloppuna sinne taas uudestaan ja tällä viikolla pitäisi värkätä pakastimen kanssa ja Miehellä on tenttiinlukua ja muuta kivaa. Juuri tuossa otin valokuvia yhdestä jutusta ja sitten pakkasin kirjekuorta ja oli ihan pönttö olo, kun kukaan ei tullut mannekiiniksi kuviin tai tunkenut häntäänsä kirjekuoren liimareunan väliin tai mitään. Hö.

Kovasti on ollut tälle aamupäivää trafiikkia täällä, samalla ovenavauksella kävivät pakastimen tuoja ja vesimittarinlukijat. Siinä mielessä hyvä, ettei tarvinnut siitä ukkojen jaloista potkia kissoja pois ja huutaa, että ovi kiinni! Olen kuitenkin, ehkä vieroitushoidon nimissä saanut kuitenkin kasteltua sukanpohjani - en pissilätäkköön vaan ihan luutuusveteen, kun siirsin eteisen hiekkalaatikon vessaan pois pakastimentuojan tieltä (ihana ajatus astua työkeikalla ensitöikseen kissanvessaan, eikö?) ja luutusin lattian siitä kohti. Kävi mielessä epäsuomalainen ajatus ruveta käyttämään sisäkenkiä, ettei aina sukat kastuisi.

Tuossa se sitten tököttää, eteisessä pukeutuneena aaltopahvilaatikkoon. Pakastin. Kaikki meidän pakastettava omaisuus (ei käsitä kissoja) ei mahdu tuohon jääkaapin pikku pakastinlokeroon, joten oli aika hankkia arkku. Saatiin se etukäteisjoululahjaksi äitiltäni. Hirvenlihasesonki on nyt ja kun Mies sellaista ylellisyyttä jostain sai, niin pakko se jonnekin on pistää. Tuohon kyllä mahtuvat kissatkin jäähylle ainakin näin ensialkuun. Pitäis vielä katsoa sille paikka keittiöstä, pistää käyntiin ja sitten sulattaa ja putsata se pakastinlokero. Pientä kivaa puuhaa.

19.11.2009

Pääsin

sille kurssille, eilen tuli kirje. Siinä ei tosin kerrottu mitään kellonaikaa eikä tarkempaa sijaintia ammattioppilaitoksen rakennuksessa, mutta arveltiin, että kurssin järjestäjä saattaa lähettää lisätietoja. Toivottavasti niin. Kurssi alkaa joulukuun seitsemäntenä ja kestää huhtikuun ensimmäiseen päivään saakka. Hakijoita oli ollut 54, joista kaksitoista otettiin kurssille. Joko minulla on hyvä arpaonni tai sitten sain uskottavasti ilmaistua sen, että tarvitsen sitä kurssia ja haluan sinne. Mikä tahansa vaihtelu on nyt tervetullutta.

16.11.2009

Kysyn vaan

että miksi ne todistukset käsketään ottaa mukaan, jos niitä ei sitten kuitenkaan katsota? Turhaan taas raahasin ja saa nähdä miten turhaan tosiaan.

Olen ehkä pitänyt sitä linjaa, etten näistä asioista täällä liiemmin kirjoita. Osin se on ollut taikauskoista pelkoa siitä, että jos jotain odottamaansa menee puhumaan etukäteen, niin mörkö vie eikä sitten käykään niin kuin halusi. Olen myös ehkä sanonut joistain asioista, että ei siitä nyt vielä sen enempää, että katotaan miten käy ja jos ei käy mitenkään, niin unohdetaan koko asia. Yleensä on sitten unohdettukin. Mutta nyt haluan kertoa.

Nyt on jonkinlainen jännityksenpurkuvitutusahdistus päällä, tai en tiedä onko tämä purku- vai odotusvaihe. Kuten ehkä kaikki tietää, niin töitähän täältä ei saa ainakaan minun koulutuksellani. Olenkin nyt hakenut sitten työkkärin järjestämille kursseille, että saisin jotain koulutuksen- ja ohjauksentynkää ja kenties sitä kautta kiinni jostain järkevästä. Tänään kävin yhden sellaisen kurssin haastattelussa. Kurssi on tarkoitettu ammatinvaihtajille ja siellä pitäisi siis penkoa esille mahdollinen uusi suuntaus. Näinä aikoina varmaan paljon kysyntää tuollaisille, niin vapaaehtoisesti kuin väkisinkin ammattia vaihtamaan päätyneille. Niin siis tämäkin, hakijoita kuulemma viitisenkymmentä, joista puolet kutsuttu haastatteluun ja niistä sitten puolet eli 12 kurssille. Sanoin kyllä niille, että ihan oikeasti haluan sinne kurssille.

En varsinaisesti jännittänyt haastatteluun menoa enkä edes kutsun odottamista, mutta nyt haastattelun jälkeen alkaa tuntua levottomalle. Entä jos en pääse tuonnekaan? Sitä ne kysyivät myös, että mitä suunnitelmia sitten on, jos en sinne pääse. Mitä nyt voi olla suunnitelmia tässä tilanteessa? Odottelua. Pitkää odottelua, jonka loppumisesta ei ole aikataulua julkisessa jaossa. Taloustaantuman loppumisen odottelua? Sen odottelua, että yhtäkkiä maailma kääntyisikin ihan toisinpäin ja kaikille olisi töitä ja koulutusta ilman uuvuttavaa ja raastavaa hakemista, anomista, pyrkimistä ja jonottamista? Sen odottelua, että loputkin siitä pitkään jaaritellusta suuresta ikäluokasta jäisivät eläkkeelle ja työpaikat vapautuisivat - siitä on hei puhuttu jo varmaan kymmenen vuotta, eikä vieläkään valo sarasta!

Minä en tarvitse huumevieroitusta, en katkaisuhoitoa, en mielenterveyskuntoutusta, en esiintymisjännitysterapiaa enkä asennekasvatusta siihen, että arkipäivisin ollaan selvinpäin ja tullaan ajoissa paikalle. Miten vaikeaa on saada vähän apua siihen, että joku oikein kunnolla ja ajan kanssa miettisi, että mille alalle
A) minulla on mitään kykyjä, ja
B) tässä maailmassa on mitään kysyntää.

Voisin kai minä helevetti vie pyrkiä ja hakea ja anoa sisäänpääsyä vaikka mihin kouluun vaikka missä yhteishaussa ja niiden ulkopuolella ja lomakkeella ja avoimella hakemuksella ja vaikka millä, kun joku nyt vain kertoisi, että missä vitussa olisi aiemmin mainittujen kohtien A ja B näkökulmasta mitään perkeleen järkeä. Ei sillä että osaisin tai haluaisin, mutta esimerkiksi mainittakoon, että ihan turhaa minun on lähteä opiskelemaan vaikka merikapteeniksi (saati että tietäisin sellaisten työllisyystilanteesta), jos niille ei kukaan maksa palkkaa. Ja sitten taas en kohdan A huomioon ottaen ole lähdössä millekään savupiippumuurarikurssille, vaikka sellaista miten olisi tyrkyllä, kun
A1) sormet ei kestä tiilien nostelua (kuva-aineistoa postauksessa melko tarkasti vuoden takaa),
A2) pää ei kestä kattokiipeilyä ja
A3) psyyke ei kestä haalareita ja turvakenkiä,
ts. yhteenvetona ei ole yhtään minun juttu.

Näinpä on siis jo valmiiksi marmatettu pois alta tämäkin, jos en sinne kurssille pääse. Lupailivat kyllä ilmoittaa tämän viikon aikana niille, jotka pääsevät ja viimeistään viikon päästä niillekin, jotka eivät. Minä kyllä tosiaan haluan sinne. Ja jos en pääse, niin sitten... niin mitä? Ei kai mitään muuta kuin tätä samaa vaan. Edelleen. Voi ääk.

12.11.2009

Pitäis mahtua

Käyn yleensä uimahallilla ja kansalaisopistolla aina samalla reissulla. Se tarkoittaa hullua kassien raahaamista. Minulla on ihan kelvollinen vedenpitävä uimahallikassi, mutta mikään kaunotar se ei ole. Samassa kassissa ei voi pitää kastumisuhan ja tilanpuutteen vuoksi opistotarvikkeita, eli kirjaa, vihkoja ja monisteita, joten ne ovat olleet omassa kassissaan. Pikkuhiljaa on sitten tässä alkanut ottaa päähän se riuhtominen ja tunkeminen kahden kassin kanssa. Jostain sitten välähti päähäni, että yksi helkkarin iso kassi olisi parempi kuin kaksi muuten vaan isoa, kun edes jotenkuten pysyisi kantamaan sitä ja mielellään siinä saisi olla olkahihnakin, ettei tarvitsisi sohjoa viistäen vetää väskyjä perässään.

Tämän ajatuksen kanssa laahauduin eilen kirpputorille. Luja usko näköjään siirtää vuoria. Mikä nyt on todennäköisyys, että juuri siltä kirpputorilta, josta on aikonut, löytää juuri sellaisen laukun, mitä on aikonut ja vielä halvemmalla kuin mitä olisi ollut valmis maksamaan? Mitätön mahdollisuus, mutta löytyipä!



Isompana tässä.

Mauton, halapa ja valmiiksi rikki, eli justiinsa minun makuuni :-P

Kollaasin ekassa kuvassa on mittakaava-apuna taas kerran ihan pyytämättä Vimma. Kassiin mahtuisi ehkä kolme tuonkokoista kissaa, jos ne saisi sovussa sinne sullottua. Hyvin siis pitäisi upota ison pyyhkeen ja kaiken pienemmän sämpän sinne. Opistorojut voisi laittaa vaikka tuonne "takataskuun" (kollaasin viimeinen kuva) ja hihnoilla kiinni.

Keinonahkapinta on paikoin hilseileväinen, vetoketjun vetimiä on korvattu avaimenperärenkailla ja vuori/väliseinä on ratkennut, mutta nuohan nyt ovat sellaisia asioita, joista voi olla välittämättä tai ottaa neulan ja lankaa ja tehdä asialle jotain.

Ja se hinta oli kolme euroa :-D

5.11.2009

Ihan vaan tulin sanomaan

että olen täällä edelleen, eivätkä kekrimöröt minua syöneet. Nyt ihan viimeaikoina ei vain ole tapahtunut mitään mistä blogata, puuhat ovat pyörineet hyvin henkilökohtaisella tasolla ja adventtivaihtoa valmistellessa. Ja lattiaa luututessa, Silvi pissii edelleen lattialle. Kyse ei ole siitä, ettei se tietäisi missä hiekkalaatikko on tai ettei se pääsisi sinne, sillä kiinteämpi tuotos kyllä osuu kohdalleen. Jotain merkkailuhommaa siis kai tuo pissiskely on. Saa neuvoa! Jos ei muita konsteja niin jonkun paikallisen kintastehtaan yhteystiedot edes.

29.10.2009

Urbaanilapaset

Useimmiten kai niitä kesken jääneitä ja pitkään jossain marinoituneita käsitöitä ei tule tehneeksi loppuun asti. Nytpä tein! Aloitin nämä lapaset joskus maaliskuussa 2008, kun olin siellä yhdessä paskalafkassa töissä ja kovin angstinen. Kuulokkeissa rääkyi Disco Ensemble ja sisin rääkyi mustia neonväripilkullisia lapasia. Kevään mittaan lapaset päätyivät siihen vaiheeseen, että vasemman käden yksilö oli peukaloa ja päättelyjä vaille valmis ja oikeanpuoleista oli olemassa muutama kerros vartta. Nyt kai toissaviikolla pengoin tekeleet esille ja vähitellen kötöstin ne loppuun asti. Eilinen ilta meni päätellessä kaikkia langanpäitä ja neuloessa peukaloita.



Lapasiini on täten iskenyt evoluutio: peukalonkärjet ovat avoimet, jotta voisin helpommin soveltaa meille kädellisille suotua peukalo-etusormiotetta ja näppäillä kännykkää esimerkiksi bussipysäkilla ilman, että koko kädet jäätyy. Ha!



Musta osa kotimaista Vesa-sukkalankaa, keltainen ja vihreä seiskaveikkaa ja loput värit akryylista/ä Novitan Liisaa.

Sukkaspammia

Sähköpostiin tuli tänään tällainen. Ei tähän blogissa mainittuun osoitteeseen vaan ns. Facebook-sähköpostiin, joka on olemassa ihan vain siksi, että saan sinne kaikki Facebookin ilmoitukset ja pelifoorumien viestit. Erillinen osoite (virallisen etunimi-piste-sukunimi-osoitteen ja tämän blogisähköpostiosoitteen rinnalla) on nähtävästi hyväksi myös näitä kaikenmaailman kilpailuja varten. Loksahti kyllä luukku auki tämän kanssa.



Kiitos, mutta mieheni osaa kyllä pitää ehjiä sukkia ihan ilman eri pyyntöäkin. Samoin hänen jalkansa ovat ihan tyylikkäät ja reiättömät nekin.

Enkä aio hänestä erota. Postituslistaltanne ehkä kyllä.

28.10.2009

Pönkyläauto!

Ensimmäinen osallistuminen INSPIROIDU-skräppäyshaasteblogin haasteisiin, haaste #78 + Inspis Twist. Pallokuvioisista papereista valikoitui käyttöön tuo sininen ja siinä värien myötä tuli pakkomielle laittaa kuvaksi juuri pönkyläauto.

Minähän en siis autoista älyä mitään, ne ovat minulle ensisijaisesti väline, jolla liikutaan paikasta A paikkaan B. Merkillä, mallilla, vuosimallilla tms. ei ole ollut minulle mitään hilikatinkaan väliä, enkä tunnista autoja välttämättä muuten kuin logosta ja tutut autot väristä ja rekisterikilvestä. Mutta viime keväänä silmiini osui jotain koskettavaa. Pönkyläauto, kauniin pyöreä ja lähes täydellisen muotoinen auto. Pienen etsiskelyn jälkeen määritelmäksi löytyi Citroën Xsara Picasso. Nykyisin bongailen niitä liikenteestä ja lasken päivittäisiä pönkyläautomääriä. Esimerkiksi maanantaina näin viisi yhdellä menomatkalla opistolle. Kaikista kaunein on se suht lähellä sijaitsevan toimistorakennuksen parkkipaikalla päivänsä viettävä taivaansininen pönkyläauto, jolle aina vilkuttelen ohi mennessä. Tämä kaikki on kovin häkellyttävää henkilölle, joka A) ei välitä autoista ja B) ei pidä sinistä lempivärinään.



Rakkaalta Joulupukilta voisin tänä vuonna oikeastaan pyytää asiallista väritulostinta. Suorastaan huvittavaa tulostella viiruinen harmaasävytuloste mustesuihkutulostimella (väritulostin kyllä, mutta värit loppu) ja värittää sitä alleviivaustussilla (paitsi että eihän sillä alleviivata, vaan yliviivataan, käytännössä. Highlight-huopakynä?)... Mutta onpahan kaikkein kaunein pönkyläauto nyt melko tarkasti oikean värinen, vaikka alkuperäisen värikuvan auto olikin jotain metallinhohtovalkoisen ja hopeanvärisen väliltä.

Ja koska olen muutenkin niin hardcore-ammattilaisaskartelija, niin kunnon heavyuserin välineethän sitä on myös oltava ympyröiden piirtämiseen:



On minulla joskus maailmassa ollut harppikin, mutta luulen, että olen sen matikantunneista päästyäni survonut jonnekin sanoinkuvaamattomaan.

20.10.2009

P*skarteluhaaste #10

P*skarteluhaasteessa annettiin reseptiksi keittää kokoon kortti seuraavista aineksista:

3 haaraniittiä

2 nauhaa

1 kuviopaperi

ja maustaen oman maun mukaan.

Mahdollisia nauhoja valkatessa tuli mieleen taas aikeeni lähettää kummipojalle halloween-kortti, joten tein sellaisen.



Hämähäkkitageissa oli jo valmiiksi tuota ruudullista nauhaa. Muut ovat sitten samaa oranssia paketointinauhaa, osasta kiehkuroita tosin väritin laidan mustaksi.

Harmillista, etten saa kameralla - skannerista puhumattakaan - värejä toistumaan ihan oikein.

*<:-)

Viisi päivää vielä aikaa, tulkaa ny!

Saa ehottaa muutoksiakin, jos ei tällaisenaan kelpaa.

7.10.2009

Saokan adventtivaihto

Tänä vuonna en laita itselleni joulukalenteria, sillä olen oppinut viime vuosien aikana tuntemaan itseäni. Jossain vaiheessa joulukalenterista muodostuu aina pikemminkin riesa kuin riemu, kun pitäisi päivittäin päivittää luukkujen avaamisen etenemistä ja joulukuussahan on tunnetusti ihmisillä muutakin tekemistä. Siksipä päätin kehitellä toisenlaisen, viikkopohjaisen joulunodotusleikin ja tarjoan tässä tätä teillekin.

Julistan täten perustetuksi Saokan adventtivaihdon. Homman tarkoituksena on arpoa osallistujista parit, jotka lähettävät toisilleen yhteensä neljä pakettia marraskuun lopusta alkaen, aina ennen kutakin adventtisunnuntaita (Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuosikalenterin 2009-2010 mukaan adventtisunnuntait ovat 29.11.; 6.12.; 13.12. ja 20.12.). Mitään kirkollista en tosin tähän sido, mutta nuo adventtisunnuntait sopivat mielestäni hyvin tällaisen adventtikalenterin aikatauluun.

Vaihdon aihepiiri on minun puolestani hyvin vapaa. Osallistujat saavat täyttää ilmoittautumislomakkeen, jossa kertovat mielenkiinnonkohteistaan. Jaan sitten parit parhaani mukaan sen pohjalta, että kukin saisi parikseen sen verran samanhenkisen osallistujan, että lahjojen keksiminen onnistuisi helposti. Huolin osallistujiksi vain sellaisia ihmisiä, joilla on oma blogi, koska helpottanee, jos parit voivat kurkkia toistensa blogeja ja etsiä sieltä vinkkejä vaihtopaketteihin. Toivon myös, että osallistujat olisivat aikuisia siinä mielessä, etteivät kenenkään hankinnat ja postitukset tms. jäisi äitien hartioille ja että kaikki osaisivat suhtautua tähän leikkiin ilman lapsenomaisia katkeruuksia - kun tarkoitus on kuitenkin, että kaikilla olisi mukavaa.

Adventtivaihtoon tulisi käyttää kokonaisuudessaan rahaa noin 20 euroa + erikseen postimaksut. Summan voi jakaa haluamallaan tavalla neljän lähetyksen kesken, kunhan se vaan lopussa täyttyy. Kyse ei siis ole siitä, että mitään suurta ja hienoa ja kamalan paljon pitäisi lähettää, vaan jotain pientä ja kivaa. Käytetty rahamäärä voi olla muutaman euron ali tai yli tuon kahdenkympin ja kaikkien osallistujien tulee tämä hyväksyä. Nyt mennään opiskelijoiden, työttömien, kotiäitien, eläkeläisten ja muiden pienituloisten, mutta hyvästä mielestä ja ystävän ilahduttamisesta nauttivien bloggaajien ehdoilla :-) Lähetettävä tavara voi olla joko uutta, vartavasten hankittua tai varastoista jo löytyvää uudenveroista ja hyväkuntoista ja tietenkin myös itse tehtyä.

Pakettien pitää olla perillä aina ennen kutakin adventtisunnuntaita. Viimeiset mahdolliset lähetyspäivämäärät ovat siis käytännössä nämä:
1. paketti ke 25.11.
2. paketti ke 2.12.
3. paketti ke 9.12.
4. paketti ke 16.12.


Keskiviikkoon mennessä siksi, että paketti varmemmin ehtii perjantaiksi perille!

Vastaanottaja raportoi blogissaan mielellään kuvan kera saamisistaan ja lähettää minulle suoran linkin postaukseen, jotta pysyisimme kaikki kärryillä vaihdon kulusta.

¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤

ILMOITTAUTUMISLOMAKE

¤ Nimi, postiosoite
¤ Sähköpostiosoite
¤ Blogin osoite
¤ Blogissa käytetty kutsumanimi
¤ Ikä (edes suunnilleen)

Merkitse seuraavien sanojen yhteyteen jotain avainsanoja, jotka kuvailevat kiinnostustasi. Jos joku aihealue ei ollenkaan sytytä, mainitse sekin.

VAREJÄ JOISTA PIDÄN

VÄREJÄ JOISTA EN PIDÄ

ASKARTELUSSA MINUA KIINNOSTAVAT (esim. leimailu, väripaperit, korttipohjat, decot, ATC:t tarrat, kynät, tms.)

PUKEUTUMISESSA JA TYYLEISSÄ MINUA KIINNOSTAVAT (esim. korvakorut, huivit, hiuskoristeet, laukut, tms.)

KÄSITÖISSÄ MINUA KIINNOSTAVAT (esim. virkkaus, tehostelangat, neulat, ohjeet, huovutus, tms.)

MUITA MINUA KIINNOSTAVIA ASIOITA OVAT (esim. tietyt lemmikkieläimet, kynttilät, enkelit, punk-tyyli, tms.)

ALLERGIAT JA MUUTA VASTAAVAA HUOMIOITAVAA

LISÄKSI HALUAN KERTOA, ETTÄ

¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤

Ilmoittautumiset ja mahdolliset kysymykset sähköpostiini 25.10. mennessä :-) Jaan parit viimeistään 31.10. joten aikaa tutustua parin makuun ja ensimmäisen lähetyksen valmisteluun on reilusti.

5.10.2009

Askartelukirjani

Olen jotenkuten päässyt taas askarteluun kiinni. En malta odotella niitä harvakseltaan tupsahtelevia decoja, vaan aloitin askarteluhaasteblogien haasteisiin osallistumisen. Sitä, ja muutakin omaa tuhertelua varten ostin kirjan. Monesti on tehnyt mieli kyhäillä jotain, mutta hanke on kaatunut siihen, kun olen alkanut miettiä, että mihin sen aikaansaannokseni sitten pistäisin. Ympäri kämppää vellovat yksittäiset kortit ja muut kytöstykset ahdistavat jo pohdinnan tasollakin, kun on muutenkin tätä kaikkea irtainta, mille on niin vaikea löytää sitä omaa paikkaa. Täten päätin pitää askarteluni yksissä kansissa. Onkopahäntä sitten scrapbook, deco, journal vai mikä, mutta tuonne kukallisten kansien väliin siis näitä väkerrelmiäni väkertelen.



Aukeaman toiselle sivulle tulee homma ite, viereiselle päiväys, lähde ja muuta tietoa.

4.10.2009

Paperikierteen askarteluhaaste - Lokakuu



Haasteessa oli ehdolla luonnos ja värit (ruskea, vihreä & sininen), voi käyttää molempia tai jompaakumpaa. Otin molemmat.

Kuva viime vuonna saamastani ystävänpäiväkortista :-)

Suunnitelma B olisi ollut käyttää näitä verkonpainoina

Olen nyt näköjään tänä viikonloppuna sillä tuulella, että inspiroidun asioista. Askarteluhaasteiden lisäksi (ks. ed. post.) olen laittanut ruokaa ja nyt jopa leiponut, mikä on todella harvinaista silloin, kun olen yksin ja syön yksin.

Henskis inspiroi minua mainiolla kanakastikkeella, jota tein toissapäivänä ja eilen uudestaan, tosin ilman tuorejuustoa ja ananasta, mutta mahottoman hyvää tuli silti. Toisaalta, mikä tahansa on hyvää, jos siihen laittaa puoli desiä sweet chili -maustekastiketta.



Tänään Noora oli postannut sämpylöistä, niin minä sitten kanssa - varsinkin, kun oltiin vielä Main kanssa juteltu aiemmin sämpylöistä Facebookissa. Ohjeen sovelsin omasta päästä ja mukaillen jauhopussin pullataikinaohjetta (jätin sokerin pois...). Kaapin periltä löytyi jotain ajat sitten erääntyneitä kauraleseitä, joita hulauttelin taikinaan sitten varmaan yhtä paljon kuin jauhoja. Poishan ne on saatava sieltä kaapista, ja kun ei lintulautaakaan ole, niin sämpylätaikina on listassa seuraavana sijoituskohteena vielä paaaaaljon ennen biojäteroskista. Kohotuksen jälkeen kaulitsin taikinan levyksi, voitelin margariinilla ja nakkelin päälle porkkanaraastetta. Sitten levy keskeltä kahtia, kahdelle rullalle ja korvapuustinomaisesti vinoon leikaten paloiksi. Kun eivät mitään edustusruokaa nyt ole ja kun taikinakin oli vähän epäilyttävää, niin en jaksanut sipostella, vaan paistoin vaan. Aina on myös omat epäilyksensä tuosta uunista, sillä en ole onnistunut täällä leipomaan paljon mitään kunnollista. Syötäviä tuli kuitenkin!

3.10.2009

P*skarteluhaaste #8 - Metalli



Haasteessa
käskettiin käyttää metallia. Käytin sitten kanssa - metallinhohtoisia kartonkeja, metallisävyistä nauhaa, metallisia haaraniittejä, metallinvärisen ääriviivatarran ja koristekuvion sekä metallinhohtoista huopakynää. Riittääkö? ;-)

1.10.2009

Välineitäni



Kollaasissa koruvälineeni kompaktisti pakattuna. Kaikki mahtuu tuonne pakkiin, jonka ostin viime kesänä. Sitä ennen ryönä oli ainakin neljässä eri lootassa, joita oli hyvin hankala hallita. Nyt menee samaan jopa alasin :-) Korukurssilla opettaja neuvoi hankkimaan jonkin satunnaisen metallinkappaleen alasimeksi, jonka päällä voi siis paukutella metallikiekurat muotoonsa. Isältäni jotain sopivaa könttiä pyysin, mutta seppä kun on, se ei voinut vastustaa kiusausta, vaan teki minulle alasimen muotoisen alasimen. Kokoa vihjaamassa on kuvassa alasimen päällä normaali korviskoukku.

29.9.2009

Lokakuu on mustaa, mustaa

Anteeksi tuo otsikko, mutta en voinut vastustaa kiusausta ;-)

Tuli toiveita mustista ja muutenkin hillitymmän värisistä koruista, joten tässä arwon frouville ja neideille mustia sekä hieman valkeitakin koruja.

Hinnat sisältävät postimaksut. Suluissa korujen pituudet mukaan lukien koukut tai tapit.


Seuraavia koruja kutakin yksi pari, hinta 4 € / pari.

Ekoissa (4,5 cm) hakakoukut (MYYTY), toisissa (5,5 cm) hopeoidut avokoukut ja kolmansissa (3,5 cm) hopeoidut tapit (MYYTY).




Neljänsissä (4,5 cm) hakakoukut, viidensissä (3,5 cm) hopeoidut tapit. Viidensien valkeat helmet ovat kierresimpukan muotoiset ja vähän kimaltelevat, mikä ei tosin tässä kuvassa näy. VIIDENNET MYYTY :-D




Näitä koruja (4 cm) on myytävänä kaksi paria mustia (TOINEN MUSTA PARI MYYTY) ja kaksi paria valkoisia. Kullatut tapit. Hinta 4 € / pari.




Isommat kiekurakorut (7,5 cm) hopeoiduilla avokoukuilla ja lasihelmillä, 5 €.




Pienemmät kiekurakorut (6,5 cm) hopeoiduilla avokoukuilla ja kivihelmillä, 5 €. MYYTY :-)



Ostaja on hyvä ja ottaa minuun yhteyttä sähköpostilla, osoite on näkyvillä tuolla sivupalkissa. Vaihdetaan sähköpostilla tilinumero ja osoite. Postitan ostokset, kunhan maksu näkyy tililläni. Maksun tulee tulla viikon sisään (7 vrk), tai varaus peruuntuu ja korut tulevat uudestaan myyntiin. Eri pankkien välillähän voi se kolme päivää mennä, joten se pitää ottaa huomioon.

27.9.2009

Villieläinkuosia

Edelliseen uimapukuun on kehiytynyt reikiä ja kulumia. No, se on ostettu toukokuussa 2006, joten eiköhän se ole kestämisensä kestänyt. Eilen ostostelin bonuskertymäkuponkien kanssa Kajaanin Maxi-Makasiinista (joo, taas täällä viikonloppuna, voi #¤&&"%½!) uuden. Kotimainen Delffi, kallis kuin pieni piru näin hintoja vertailevalle, mutta muissa merkeissä ei ollut kokoja tai jos olikin, niin sitten oli myös lahkeet *hrrr!* ja vielä enemmän hintaa. Olen päättänyt suhtautua näihin vihaamiini uimapuvun ja alusvaatteiden sovittamisiin huumorilla, joten kyllä nauratti kiskoa päälleen jotain edullisempaa kiinalaista muka XXXL-koon uimapukua, joka ylsi just ja just tuohon rintojen alle ja ne niiden päälle tarkoitetut lappuset toppauksineen näyttivät lähinnä postimerkeiltä. En joo kiitos mielestäni tarvitse mitään topattuja "kuppeja" yläosaani korostamaan. Kaarituet olisi kyllä saanut olla, mutta menee tuo ilmankin.



Tänään testasin tämän tärkeimmän liikuntaharrastuskamppeeni Kajaanin uimahallilla ja uin sen kanssa 2250 metriä. Toimii.

26.9.2009

En tosiaan taho, en.

Kerrankin jotenkin erilainen otsikko roskapostissa.



Delete if you don't want. Oli se sitten mitä tahansa, mitä en halua, niin don't mind if I do. Roskiin män. En usko, että haluan yhtään mitään, mitä ne tuonne roskapostikansiooni tunkevat.

24.9.2009

Lohikäärme



Sivuni Karakalin Lohikäärme-decoon. Etsin netistä mallikuvia ja piirsin niistä soveltaen kartongille kiinalaisen lohikäärmeen.

21.9.2009

19.9.2009

Elukalla huoltoluukku kyljessä

Viime tiistaina käytettiin Silviä eläinlääkärillä steriloinnissa. Olin jo varautunut kinkkuverkkomaiseen paketointiin ja muovitötterökauluriin, mutta leikkaus tehtiinkin kyljen kautta (eikä mahan) ja suljettiin metallilankatikeillä. Mitään siteitä ei kissalla ollut ja kauluri kehotettiin hankkimaan vain, jos otus repisi tikkejä. Hoito-ohjeet antanut hoitaja sanoi, että yleensä kissat kokeilevat nykiä metallilankatikkejä pari-kolme kertaa ja sitten jättävät ne sikseen, kun nokkaan pistelee. Näin kävi Silvillekin, olen vain pari kertaa nähnyt sen yrittävän nyhtää tikkilankoja kesken pesuohjelman, mutta kehotuksesta se on lopettanut.



Pitää varata aika tikinpoistoon ensi viikon lopulle. Haava on parantunut tosi hyvin, mitään punoitusta tai turvotusta ei ole näkynyt, ehkä yhdestä kohdasta on haavan vierestä iho vähän hankautunut tikkilangan päähän. Silvi on nyt ollut yksikseen, tai siis mustat kissat ovat olleet muualla hoidossa sen aikaa, että Silvi saa toipua rauhassa edes joitain päiviä.

Asiasta kuudenteen, jos harkitsette uuden kamerapuhelimen hankkimista nimenomaan valokuvaustarkoituksia korostaen, niin älkää hankkiko Sony Ericsson Xperia X1:tä. Siinä on ihan paska kamera. Sisällä ei saa otettua oikein minkäänlaisia kuvia, eikä ainakaan liikkuvista kohteista, on tooooosi herkkä tärähtämään ja auttamattoman hidas. Pitkään saa väsäillä Picasan ja Gimpin kanssa, eikä siltikään saa kuvista kovin hyviä. Pitää vaan toivoa, että Mies jossain vaiheessa rupeaa minun kanssani etsimään mahdollisia päivitysversioita kameraohjelmaan, sillä konstilla on ainakin joissain Miehen laitteissa kamera parantunut. Muuten kuin kameran osalta tuo kapine on kyllä hyvä :-) Ja onneksi yleensä voinkin käyttää oikeaa kameraa, nyt piti vain koettaa räpsiä tuosta elukasta jotain kuvia, kun se oli pitkällään (yhdessä kohti) huoltoluukku esillä (joo, koetin kuvata toissapäivänä pöydällä kävelevää kissaa, ei monestikaan osunut koko otus edes siihen kuvaan, kun ehti kävellä pois tähtäimen edestä...).

13.9.2009

Caturday 4ever

Haastan sinut...-blogin haasteeseen numero 3 vastaan tällä!



"Thousands of years ago cats were worshipped as gods. Cats have never forgotten this."

Haasteessa kehotetaan käyttämään valokuvaa, mutta kaikki omistamani ovat sähköisinä ja tulostimen mahdolliset musteet pitää säästää Miehen koulutehtäviin, joten käytin joskus Johannalta saamaani postikorttia :-)

12.9.2009

Korukurssin tuotokset

Eilen ja tänään olin kansalaisopiston lyhytkurssilla tekemässä koruja helmistä ja metallilangoista. Kuvissa aikaansaannokseni aikajärjestyksessä. Ekan kaulakorun ja korvikset tein perjantaina, loput tänään lauantaina. Kuvat saa isommaksi napsauttamalla.







Voin sanoa, että nyt on sormenpäät kipeänä. Enemmän ja vähemmän kötöstyksiä ja kokeiluja, kun en ole paljoa noilla metallilangoilla ennen tehnyt. Harjoitukset jatkuu.