30.11.2009

Puna*ulkku

Kyllä maalla on mukavaa ja haisee erilaiselta.

Viikonloppuna Kajaanissa pääsi jo unohtumaan tämä haju. Rappukäytävää maalataan ja tämän aamupäivän aikana maalinkäry on luikerrellut limakalvoilleni siihen malliin, että olen jo suunnitellut pakoa kotoa. Tämän kirjoitettuani livahdankin kyllä uimahallille ja vuoden viimeiselle espanjantunnille Kelan kautta (koulutustukilomaketta täyttämään).

Oli vinkeä tunne mennä rappuun ensimmäisen kerran, kun remontti alkoi. Lattiat, portaat ja kaiteet oli päällystetty suojilla.





Huomaa ylläolevissa kuvissa neutraalin valkeat seinät...

En ole mikään suurten valkeiden pintojen ystävä, mutta nyt olen huomannut, että huonompiakin vaihtoehtoja on. Ällistyin aika kunnolla, kun huomasin, että seiniin tuli uuden maalipinnan myötä värejä. Kuka tonttu nämä on valinnut?



Tekisi mieli käydä laittamassa ilmoitustaululle lappu, että ihan kiva näin joulua kohti, mutta maalataanko seinät loppiaisen jälkeen uudestaan jollakin muulla kuin joulutontun ja punatulkun väriskaalalla?

29.11.2009

1. adventti

Ensimmäisen adventin pakettini järjestämässäni Adventtivaihdossa tuli jo keskiviikkona, mutta nätisti odotin perjantaihin ennen kuin avasin sen. Ei oltu viikonloppuna kotona, niin ajattelin paremmaksi avata ja kuvantaa sisällön jo perjantaina, että saan kuvan adventtisunnuntaiksi tänne.

Minulle adventtilahjoja lähettää Karakali (Karakalin saamasta postista täällä), ja sain tässä ensimmäisessä lähetyksessä erittäin hauskoja lumiukkotarroja, monipuolisesti kiiltokuvia (paljon eläinkuvia!) ja justiinsa minulle sopivia papereita sekä tuollainen jännän nipsulla kiinnitettävän koristeen, johon voi laittaa vaikka pienen valokuvan. Skannaamatta jätin palan pinkkiä hilekartonkia, joka oli ihan syystä pakattu muoviin. Metallinhohto ei olisi kuitenkaan skannerin kuvassa näkynyt ja laite olisi sitten ollut täynnä hilettä :-D Oikein kivaa postia! Kiitos Karakali.




Minä lähetän tässä vaihdossa paketteja Maille. Ekassa erässä menivät nämä sekä Novitan puikkomitta ja pakkaus kanavaneuloja, joiden puutteesta oli joskus aiemmin puhetta Main kanssa.



Minun, Main ja Karakalin lisäksi ringissä on vielä myös Orvokki mukana.

27.11.2009

Kuin vettä vaan

Meille määrättiin edellisen vuoden perusteella täksi vuodeksi isompi veden ennakkomaksu, kun veden kulutus hieman nousi oman pesukoneen myötä. Mutta taisivat määrätä aikalailla liian ison kuitenkin. Ne mittarinlukijat kävivät siis maanantaina ja eilen tipahti luukusta laskelma.



Saadaan siis käytännössä puolen vuoden ennakkomaksut takaisin! Nämä taitaa ostaa uuden tulostimen <3. Oltaisiin siis ostettu muutenkin, mutta nyt eivät mene minun veronpalautukset siihen, vaan vain nämä vesilaskupalautukset. Laa laa!

23.11.2009

Erilainen maanantai kuin viime viikolla

Jossain ihmeen mielenhäiriössä jätettiin kaikki kissat Kainuuseen, kun kuitenkin mennään ensi viikonloppuna sinne taas uudestaan ja tällä viikolla pitäisi värkätä pakastimen kanssa ja Miehellä on tenttiinlukua ja muuta kivaa. Juuri tuossa otin valokuvia yhdestä jutusta ja sitten pakkasin kirjekuorta ja oli ihan pönttö olo, kun kukaan ei tullut mannekiiniksi kuviin tai tunkenut häntäänsä kirjekuoren liimareunan väliin tai mitään. Hö.

Kovasti on ollut tälle aamupäivää trafiikkia täällä, samalla ovenavauksella kävivät pakastimen tuoja ja vesimittarinlukijat. Siinä mielessä hyvä, ettei tarvinnut siitä ukkojen jaloista potkia kissoja pois ja huutaa, että ovi kiinni! Olen kuitenkin, ehkä vieroitushoidon nimissä saanut kuitenkin kasteltua sukanpohjani - en pissilätäkköön vaan ihan luutuusveteen, kun siirsin eteisen hiekkalaatikon vessaan pois pakastimentuojan tieltä (ihana ajatus astua työkeikalla ensitöikseen kissanvessaan, eikö?) ja luutusin lattian siitä kohti. Kävi mielessä epäsuomalainen ajatus ruveta käyttämään sisäkenkiä, ettei aina sukat kastuisi.

Tuossa se sitten tököttää, eteisessä pukeutuneena aaltopahvilaatikkoon. Pakastin. Kaikki meidän pakastettava omaisuus (ei käsitä kissoja) ei mahdu tuohon jääkaapin pikku pakastinlokeroon, joten oli aika hankkia arkku. Saatiin se etukäteisjoululahjaksi äitiltäni. Hirvenlihasesonki on nyt ja kun Mies sellaista ylellisyyttä jostain sai, niin pakko se jonnekin on pistää. Tuohon kyllä mahtuvat kissatkin jäähylle ainakin näin ensialkuun. Pitäis vielä katsoa sille paikka keittiöstä, pistää käyntiin ja sitten sulattaa ja putsata se pakastinlokero. Pientä kivaa puuhaa.

19.11.2009

Pääsin

sille kurssille, eilen tuli kirje. Siinä ei tosin kerrottu mitään kellonaikaa eikä tarkempaa sijaintia ammattioppilaitoksen rakennuksessa, mutta arveltiin, että kurssin järjestäjä saattaa lähettää lisätietoja. Toivottavasti niin. Kurssi alkaa joulukuun seitsemäntenä ja kestää huhtikuun ensimmäiseen päivään saakka. Hakijoita oli ollut 54, joista kaksitoista otettiin kurssille. Joko minulla on hyvä arpaonni tai sitten sain uskottavasti ilmaistua sen, että tarvitsen sitä kurssia ja haluan sinne. Mikä tahansa vaihtelu on nyt tervetullutta.

16.11.2009

Kysyn vaan

että miksi ne todistukset käsketään ottaa mukaan, jos niitä ei sitten kuitenkaan katsota? Turhaan taas raahasin ja saa nähdä miten turhaan tosiaan.

Olen ehkä pitänyt sitä linjaa, etten näistä asioista täällä liiemmin kirjoita. Osin se on ollut taikauskoista pelkoa siitä, että jos jotain odottamaansa menee puhumaan etukäteen, niin mörkö vie eikä sitten käykään niin kuin halusi. Olen myös ehkä sanonut joistain asioista, että ei siitä nyt vielä sen enempää, että katotaan miten käy ja jos ei käy mitenkään, niin unohdetaan koko asia. Yleensä on sitten unohdettukin. Mutta nyt haluan kertoa.

Nyt on jonkinlainen jännityksenpurkuvitutusahdistus päällä, tai en tiedä onko tämä purku- vai odotusvaihe. Kuten ehkä kaikki tietää, niin töitähän täältä ei saa ainakaan minun koulutuksellani. Olenkin nyt hakenut sitten työkkärin järjestämille kursseille, että saisin jotain koulutuksen- ja ohjauksentynkää ja kenties sitä kautta kiinni jostain järkevästä. Tänään kävin yhden sellaisen kurssin haastattelussa. Kurssi on tarkoitettu ammatinvaihtajille ja siellä pitäisi siis penkoa esille mahdollinen uusi suuntaus. Näinä aikoina varmaan paljon kysyntää tuollaisille, niin vapaaehtoisesti kuin väkisinkin ammattia vaihtamaan päätyneille. Niin siis tämäkin, hakijoita kuulemma viitisenkymmentä, joista puolet kutsuttu haastatteluun ja niistä sitten puolet eli 12 kurssille. Sanoin kyllä niille, että ihan oikeasti haluan sinne kurssille.

En varsinaisesti jännittänyt haastatteluun menoa enkä edes kutsun odottamista, mutta nyt haastattelun jälkeen alkaa tuntua levottomalle. Entä jos en pääse tuonnekaan? Sitä ne kysyivät myös, että mitä suunnitelmia sitten on, jos en sinne pääse. Mitä nyt voi olla suunnitelmia tässä tilanteessa? Odottelua. Pitkää odottelua, jonka loppumisesta ei ole aikataulua julkisessa jaossa. Taloustaantuman loppumisen odottelua? Sen odottelua, että yhtäkkiä maailma kääntyisikin ihan toisinpäin ja kaikille olisi töitä ja koulutusta ilman uuvuttavaa ja raastavaa hakemista, anomista, pyrkimistä ja jonottamista? Sen odottelua, että loputkin siitä pitkään jaaritellusta suuresta ikäluokasta jäisivät eläkkeelle ja työpaikat vapautuisivat - siitä on hei puhuttu jo varmaan kymmenen vuotta, eikä vieläkään valo sarasta!

Minä en tarvitse huumevieroitusta, en katkaisuhoitoa, en mielenterveyskuntoutusta, en esiintymisjännitysterapiaa enkä asennekasvatusta siihen, että arkipäivisin ollaan selvinpäin ja tullaan ajoissa paikalle. Miten vaikeaa on saada vähän apua siihen, että joku oikein kunnolla ja ajan kanssa miettisi, että mille alalle
A) minulla on mitään kykyjä, ja
B) tässä maailmassa on mitään kysyntää.

Voisin kai minä helevetti vie pyrkiä ja hakea ja anoa sisäänpääsyä vaikka mihin kouluun vaikka missä yhteishaussa ja niiden ulkopuolella ja lomakkeella ja avoimella hakemuksella ja vaikka millä, kun joku nyt vain kertoisi, että missä vitussa olisi aiemmin mainittujen kohtien A ja B näkökulmasta mitään perkeleen järkeä. Ei sillä että osaisin tai haluaisin, mutta esimerkiksi mainittakoon, että ihan turhaa minun on lähteä opiskelemaan vaikka merikapteeniksi (saati että tietäisin sellaisten työllisyystilanteesta), jos niille ei kukaan maksa palkkaa. Ja sitten taas en kohdan A huomioon ottaen ole lähdössä millekään savupiippumuurarikurssille, vaikka sellaista miten olisi tyrkyllä, kun
A1) sormet ei kestä tiilien nostelua (kuva-aineistoa postauksessa melko tarkasti vuoden takaa),
A2) pää ei kestä kattokiipeilyä ja
A3) psyyke ei kestä haalareita ja turvakenkiä,
ts. yhteenvetona ei ole yhtään minun juttu.

Näinpä on siis jo valmiiksi marmatettu pois alta tämäkin, jos en sinne kurssille pääse. Lupailivat kyllä ilmoittaa tämän viikon aikana niille, jotka pääsevät ja viimeistään viikon päästä niillekin, jotka eivät. Minä kyllä tosiaan haluan sinne. Ja jos en pääse, niin sitten... niin mitä? Ei kai mitään muuta kuin tätä samaa vaan. Edelleen. Voi ääk.

12.11.2009

Pitäis mahtua

Käyn yleensä uimahallilla ja kansalaisopistolla aina samalla reissulla. Se tarkoittaa hullua kassien raahaamista. Minulla on ihan kelvollinen vedenpitävä uimahallikassi, mutta mikään kaunotar se ei ole. Samassa kassissa ei voi pitää kastumisuhan ja tilanpuutteen vuoksi opistotarvikkeita, eli kirjaa, vihkoja ja monisteita, joten ne ovat olleet omassa kassissaan. Pikkuhiljaa on sitten tässä alkanut ottaa päähän se riuhtominen ja tunkeminen kahden kassin kanssa. Jostain sitten välähti päähäni, että yksi helkkarin iso kassi olisi parempi kuin kaksi muuten vaan isoa, kun edes jotenkuten pysyisi kantamaan sitä ja mielellään siinä saisi olla olkahihnakin, ettei tarvitsisi sohjoa viistäen vetää väskyjä perässään.

Tämän ajatuksen kanssa laahauduin eilen kirpputorille. Luja usko näköjään siirtää vuoria. Mikä nyt on todennäköisyys, että juuri siltä kirpputorilta, josta on aikonut, löytää juuri sellaisen laukun, mitä on aikonut ja vielä halvemmalla kuin mitä olisi ollut valmis maksamaan? Mitätön mahdollisuus, mutta löytyipä!



Isompana tässä.

Mauton, halapa ja valmiiksi rikki, eli justiinsa minun makuuni :-P

Kollaasin ekassa kuvassa on mittakaava-apuna taas kerran ihan pyytämättä Vimma. Kassiin mahtuisi ehkä kolme tuonkokoista kissaa, jos ne saisi sovussa sinne sullottua. Hyvin siis pitäisi upota ison pyyhkeen ja kaiken pienemmän sämpän sinne. Opistorojut voisi laittaa vaikka tuonne "takataskuun" (kollaasin viimeinen kuva) ja hihnoilla kiinni.

Keinonahkapinta on paikoin hilseileväinen, vetoketjun vetimiä on korvattu avaimenperärenkailla ja vuori/väliseinä on ratkennut, mutta nuohan nyt ovat sellaisia asioita, joista voi olla välittämättä tai ottaa neulan ja lankaa ja tehdä asialle jotain.

Ja se hinta oli kolme euroa :-D

5.11.2009

Ihan vaan tulin sanomaan

että olen täällä edelleen, eivätkä kekrimöröt minua syöneet. Nyt ihan viimeaikoina ei vain ole tapahtunut mitään mistä blogata, puuhat ovat pyörineet hyvin henkilökohtaisella tasolla ja adventtivaihtoa valmistellessa. Ja lattiaa luututessa, Silvi pissii edelleen lattialle. Kyse ei ole siitä, ettei se tietäisi missä hiekkalaatikko on tai ettei se pääsisi sinne, sillä kiinteämpi tuotos kyllä osuu kohdalleen. Jotain merkkailuhommaa siis kai tuo pissiskely on. Saa neuvoa! Jos ei muita konsteja niin jonkun paikallisen kintastehtaan yhteystiedot edes.