29.5.2009

Variksia?

Enpä jaksanut odottaa noin tuntia enää, vaan kävin siellä postissa hakemassa paksun kirjeeni :-) Postilapussa mainittiin lähetyspaikaksi Oulu, kuten viimeksikin, joten oli se se. Mutta kuka se sitten siellä Oulussa onkaan, sitä en tiedä! Nimittäin paljastusta ei vielä löytynyt. Salaparini vain kyseli saatteena olleessa kortissa, että onko Kuopiossa näkynyt variksia. Olen ymmälläni :-)




Mutta kiitokset parilleni paksusta pokkarista ja rannerenkaista! Tykkään niistä! Jospa vielä paljastuisi, että kuka olet ja mitä tekemistä variksilla on tämän kaiken kanssa :-)

Salaparin paljastus

Salaisen Blogiystävän vaihtorinki on loppumaisillaan, odottelen vielä omaa viimeistä pakettiani. Posti oli reissun aikana tuonut lipukkeen suuresta kirjeestä, ehkä se on se :-) Pitää käydä hakemassa mennessään, kunhan tästä lähdetään Kajaaniin palauttamaan äidin dieselautoa.

Minä olin salaisena paripuoliskona Siljalle. Lähetin tällaisia jutskia, yhteensä neljä eri lähetystä siis:






Ja kuvathan saa klikkaamalla isommaksi.

23.5.2009

Yhtenä kappaleena

Me ollaan ihan kunnossa. Ei oltu lähelläkään toria niihin aikoihin, vaan ihan turvallisesti jo monta tuntia Kajaanissa. Kaikenlaista hullua sitä pitää tapahtua...

Eilissäiltana vielä kymmenen aikoihin yksi kaveri ilmaisi huolensa kunnostani:

"Iltaa. Anteeksi jos häiritsen näin myöhään, mutta pakko kysyä, oottehan OK?!"


Myös Johanna kyseli vointiani. Kiitos, kaikki hyvin tosiaan. Vaikka tuolla torin laidoilla paljon pyörinkin kaupungilla ollessani vähintäänkin linja-autoa odottamassa, niin nyt en sinne onneksi sattunut.

Kiitos, kun välitätte! <3

20.5.2009

Tekemisen puutetta -> kirjoittamisen puutetta

Onko nyt näin, että kuu on yli puolessa ja postauksia on vasta kolme ennen tätä? Ei ilmeisesti ole ollut oikein mitään asiaa. Viimeaikojen vähät ostokset ja itsetehdyt jutut ovat olleet Salaista Blogiystävää tai jotain muuta lahjajuttua varten, niin niistä ei ole oikein voinut kertoilla vielä. Äitillä oli viime viikonloppuna syntymäpäivä, sille virkkasin parin viime viikon aikana pinkin- ja harmaankirjavasta pätkärääkätystä Novitan Nalle Colorista hartiahuivin, mutta aika meni sen verran tiukille, etten ehtinyt kuvata sitä ennen lauantaita missään siistissä paikassa. Ehkä kuvaan jälkikäteen.

Mitään askarteluja ei ole viimeaikoina ollut, kaikki decoilijat ovat vissiin tänä vuonna jo erityisen hyvissä ajoin vaihtaneet paperisakset puutarhasaksiin tai sitten se laji on kuolemassa. Tuntuu, että samat vanhat aiheet vain kiertää, mitään uutta tulee tosi vähän. Pakkoko tässä nyt olisi ruveta kortteja askartelemaan, että saisi jotain tehtyä? Mitä minä niillä korteilla sitten teen? Korteissa aiheet ovat kuitenkin niin rajoitettuja, erilaisia onnitteluja ja tervehdyksiä lähinnä, joten en usko, että mielenkiinto kovin kauan säilyisi, jos saisin sellaista käyntiinkään. ATC:iden tekemisestä periaatteessa pitäisin, mutta en pidä niissä siitä vaihtojutskasta. Se niissä kuitenkin pohjimmiltaan se idea on, Artist Trading Cards.

Tiistaina nämä pistää nokan kohti etelää ja lähtee taas Helsingin kautta laivalla Tukholmaan ja takaisin. Sitten katsellaan vielä Helsingissä muutama juttu ja vieraillaan Vantaalla. Koko viikoksi ohjelmaa :-)

12.5.2009

Tyttöshoppailua hyvin yllättävässä paikassa

Kuka olisi arvannut?

Eilen saimme vieraaksemme yhden niistä ystävistäni perheineen. Kesälomareissulaiset etenivät kierroksellaan Kuopion kautta ja kävimme kiertelemässä paikkoja sen mitä nuoriso-osasto nelivuotiaan ja muutaman kuukauden ikäisen edustajan ominaisuudessaan salli ja malttoi. Isäntäin toivomuksesta vierailimme ensiksi tuossa nurkilla armeijan ylijäämävarastomyymälässä ihailemassa jos mitäkin miehekästä. Kun on tarpeeksi ovela, niin sellaisessakin paikassa voi shoppailla! Löysin huivin, pohjallisia ja kengät. Popot lienevät ihan käyttämättömät eikä huivissakaan näy kulumisen jälkiä. Eikä luojan kiitos pohjallisissakaan!



Vihreillä kotimaisilla jalkineilla oli hintaa vitosen verran, huivi (joka suorastaan huutaa virittelemään itseensä helmi- ja hapsukoristeluita tms) maksoi euron ja pohjalliset taisin saada kaupanpäällisiksi, vaikka hinta oli kymmenen senttiä parilta.



Se huono puoli siinä myymälässä oli, että maksuksi kelpasi vain käteinen raha. Olen täten ystävälleni kuusi euroa auki, pitää utsia tilinumero. Minulla ei muuta irtorahaa ollut kuin pari viisikymmensenttistä, jollaisia tarvitsen pantiksi uimahallin kaapin lukkoon.

Tämän jälkeen pienempää miesväkeä miellytettiin käymällä lelukaupassa auto-ostoksilla ja lopuksi mentiin syömään kiinalaista ruokaa. Ravintolassa tosin soi rumat laulut, kuten nelivuotias pikkuherra analysoi. Toiset söivät vähemmän (malttamattomana menossa HopLopiin pomppimaan) ja toiset aika paljon enemmän. Illalla olisi tehnyt mieli ottaa maha pois ja laittaa syrjään, että saa levätä rauhassa. Mutta oli se sen väärti!

Jatko-osa

Hehkuvaisen pyynnöstä edelliset valituksenaiheet nyt myönteisessä valossa! Mikä on hyvin, kunnossa ja kivaa:

1. Nimessäni:
Se alkaa ässällä, pidän kirjaimesta. Pidän itäsuomalaisesta sukunimestäni, samoin Miehen sukunimestä, joka (sekin) on eläinaiheinen, vaikkei heti hoksaisi. Otan sen nimen itselleni mielelläni tulevaisuudessa.

2. Kasvoissani:
Iho on kohtuullinen, en ainakaan omasta mielestäni tarvitse siihen peiteaineita ja puutereita, vaan selviän meikkaamisesta ripsivärillä ja eyelinerillä tai kajaalilla.

3. Vartalossani:
Siinä ei vielä toistaiseksi ainakaan ole diagnosoitu diabetestä, syöpää tai muuta sellaista ei-niin-kivaa, vaikka sukurasitetta onkin. Luut eivät katkeile eikä nahka putoa päältä.

4. Luonteessani:
Olen rauhallinen enkä riehu holtittomasti pikkuasioista. Tarvitaan aika pitkäaikainen ketutus (useita kuukausia kestävä) ennen kuin menetän malttini, kuten nyt vaikka sunnuntaina näiden samojen kysymysten merkeissä.

5. Vaatekaapissani:
Minä todellakin pidän useimpia vaatteitani ahkerasti. Minulla ei juuri ole käyttämättä jääneitä heräteostosvaatteita. Jos jotain sopivan kokoista ja käypää löytyy, niin sitä myös pidetään, puhki asti.

6. Kotonani:
Kodin tavaroiden suhteen olen jossain mielessä ylpeä kierrätyksestä. Meillä on ukkini vanha TV, isomummon vedenkeitin, tädin vanhat kirjahyllyt ja TV-taso ja paljon muutakin muilta jäänyttä ja kierrätyskeskuksista ja kirppareilta ostettua. Tämä läppärikin on käytettynä ostettu, muuten kaikki tietotekninen ryönä lieneekin sitä ainoaa uutena ostettua kalustoa.

7. Työssäni:
Se, että sitä ei ole. Saan olla ja harrastaa ihan rauhassa. Ennätän uimahallille kolmesti viikossa ja voin istua virkkaamassa tai Facebookissa paijaamassa piirroseläimiä monta tuntia joka päivä.

8. Ystävissäni:
Se, että silloin kun heitä näkee (kaikki siis erillisiä ihmisiä, emme ole mikään porukka), niin meillä on tosi hauskaa ja aina on jotain juteltavaa ja tekemistä. Vaikka kuluisikin kuukausia ilman mitään yhteydenottoja, niin he ovat silti olemassa, minun ei tarvitse kyseenalaistaa heidän ystävyyttään.

9. Perheessäni:
Se, että olen aina tervetullut heidän luokseen. Minua ei nakattu ulos 18-vuotiaana, vaan minusta välitetään edelleen.

10. Harrastuksissani:
Pidän harrastuksista, jotka eivät vaadi suurta rahanmenoa tai tiukkoja aikatauluja. Harrastukseni eivät siis kaiken järjen mukaan haittaa läheisiäni, en ole niihin liialti sidottu. Niitä voi tehdä silloin kun sopii ja olla tekemättä, jos on jotain muuta.

11.Kumppanissa?
Olemme molemmat horoskoopissa Kaloja (olin kirjoittaa Kaljoja, mikähän horoskooppi se semmoinen mahtaisi olla...). Kahden Kalojen liitosta on sanottu, että se ei toimi, ellei toinen ole ns. vastarannankiiski ja ärhäkkä pärskyttelijä, joka vie sitä toista, ajelehtivaa ja haahuilevaa Kalaa mukanaan. Jos molemmat jäävät lillumaan virran vietäväksi, niin ne ajautuvat erilleen. Mies on onneksi juuri sellainen raju Kalat, joka huiskii pyrstöllään minutkin liikkeelle ja valppaaksi.

12. Lemmikissäni/lemmikeissäni:
Kissa on siitä täydellinen eläin, että se on suht pieni, sillä on neljä raajaa ja karvapeite, joten sitä on mukava käsitellä. Se ei vaadi mitään päivittäistä tai viikoittaista häkin siivousta, sillä se ei asu häkissä, vaan voi kuljeskella vapaasti asunnossa, jossa se ei kuitenkaan järsi johtoja (paitsi kostonhimoissaan ohuita kuulokkeiden johtoja) tai papanoi ympäriinsä. Sen ei toisaalta myöskään ole mikään pakko päästä ulos eikä sitä tarvitse lenkittää aamuyöllä räntäsateessa kuumeisena vain siksi, kun se ei osaa tehdä tarpeitaan muualle kuin tienvarren ojaan, josta se sonta pitää kuitenkin noukkia mukaan ja viedä kotiin hävitettäväksi. Se ei tule hulluksi, vaikka sitä ei viekään metsätielle tai raviradalle juoksemaan ympyrää, vaan se osaa juosta ihan itse ja hoitaa liikunnantarpeensa. Siltä ei ole mikään pakko leikata kynsiä tai kengittää tai viilailla hampaita säännöllisesti, sillä se osaa huoltaa näppinsä ja kitansa ihan omatoimisesti. Ainoa vaiva on irtokarvan imuroinnissa, hiekkalaatikon siivoamisessa aina joskus kun muistaa ja madottamisessa kerran tai pari vuodessa. Kissa antaa paljon enemmän kuin ottaa.

13. Kielenkäytössäni:
En ainakaan tietääkseni puhu mitään niin vaikeaa murretta, etteikö minua ymmärrettäisi. Osaan puhua selkeästi ja kuuluvasti ja minulla on laaja sanavarasto.

14. Musiikkimaussani:
Kuulen minulle sopivaa musiikkia radiosta, en ole liian undergroundrajoitteinen. Toisaalta pidän hirveästi myös joistain jutuista, joita ei liiemmälti radiossa soiteta, ainakaan päiväsaikaan.

15. Kotikaupungissani:
Nykyinen kotikaupunki on ollut hyvä siirtymävaihe kohti Etelä-Suomen vielä isompia kaupunkeja. Suoraan Kajaanista ja Sotkamosta pääkaupunkiseudulle muuttaminen ei voi olla muuta kuin vaikeaa.

16. Ruokavaliossani:
Keventäminen ja määrien rajoittaminen on onnistunut hienosti. Olen oppinut itsestäni sen, että vaikka jotain tekisikin mieli, niin sitä ei ole mikään pakko syödä ja että himo menee ohi itsestäänkin. Joskus viime viikolla tässä vaiheessa viikkoa teki hirveästi mieli kuumaa kaakaota ja pullaa. Mutta se oli yhden päivän se, ja selvisin ilman. Tänä aamuna heräsin ja muistin juuri nähneeni unta, jossa toivoin, että olisi sunnuntai, että saisin vielä syödä irtokarkkia, erityisesti niitä vaahtosieniä. Kamala totuus, kun heräsinkin keskiviikkoon :-) Mutta pääsin yli siitäkin.

17. Lapsissani:
No kun niitä ei ole. En ole vastuussa kenestäkään sellaisesta, joka ei kerrassaan itse osaa huolehtia itsestään. Katotaan joskus muutaman vuoden päästä.

18. Naapureissani:
Niistä ei juuri kuulu mitään ja muutamia voi moikkailla rapussa, vaikken tiedäkään keitä ne ovat.

19. Nykyisessä elämäntilanteessani:
Tiedän, etten ole Suomen ainoa, joka tällaisessa pöljässä välitilassa riutuu. Ennätän hyvin tutustua itseeni, kun mikään opettaja tai työnantaja ei hengitä niskaani.

20. Tulevaisuudessa:
Kaikki on auki, en ole urautunut mihinkään kohtaloon, jota ei voisi muuttaa. Mitä vaan voi vielä tapahtua!

Voisin haastaa edelliset tähänkin!

10.5.2009

Muutenkin jo pahalla päällä

Parissa blogissa tällaisen huomasin. Nyt listataan asioita, jotka ovat päin mäntyä, pielessä, väärin ja huonosti.

1. Nimessäni:
Minulla on kolme etunimeä. Eka niistä on jotenkin kamalan vaikea ihmisille muistaa oikein, vaikka se on ihan normaali kalenterinimi ja meitä on tuhansia ja jopa tämännimisiä julkkiksia on olemassa. Ei, EN ole Saara, en Sanna, en Sari enkä mikään muukaan sellainen, oppikaa nyt perkeleet! Toinen nimeni on ehkä maailman tylsin 70-80-luvun välimaaston trendinimi (mitä ihmettä on vanhemmillani liikkunut päässä?) ja kolmas äidiltä peritty mummomainen nimi.

2. Kasvoissani:
Raskaat silmäluomet saavat minut väsyneen ja angstisen näköiseksi, jos olen ajatuksissani. En ole luontainen hymyilijä.

3. Vartalossani:
No mikä siinä nyt ei olisi vialla?

4. Luonteessani:
Olen synkkyyteen taipuvainen enkä jaksa pinnallista kaakotusta, toisaalta en ole tarpeeksi syvällinenkään. Olen myös sosiaalisilta taidoiltani ihan vajaa, mutta se lienee pitkälti harjoituksen puutetta. Tuntuu, etten sitten edes osaisi olla ihmisten kanssa, jos niitä joskus näkisinkin.

5. Vaatekaapissani:
Nimenomaan kaapissa on se vika, että sen ovet eivät pysy kiinni, vaan kissat pääsevät vapaasti romuamaan ja karvoittamaan kamppeitani. Vaatteissa taas on se vika, että vaatteiden pitää olla hillittömän suuria mahtuakseen päälleni.

6. Kotonani:
Meillä on rumaa. Joka paikassa on jotain ylimääräistä tai muuten epäsisustuksellistä töynää ja kaikki on ihan vinksinvonksin eikä sovi keskenään yhteen eikä missään ole viihtyisää ja kaunista. Onneksi meillä ei juuri käy vieraita, hävettää tämmöinen. Mutta vuokrakämpässä ei voi noin vaan sisustaa mielikseen eikä ole varaa hankkia mitään uutta ja kunnollista, niin väkisin näillä sekalaisilla perintöromuilla.

7. Työssäni:
Se, että sitä ei ole. Se, etten edes keksi mitä se voisi olla. En tunne olevani pätevä yhtään mihinkään. Eikä täälläpäin maata ole tarjolla mitään, mihin kelpaisin.

8. Ystävissäni:
Lasken varsinaisesti noin kolme ihmistä ystävikseni. Näen heitä kutakin keskimäärin kolme kertaa vuodessa. Heissä ei kai nyt mitään vikaa ole, vaan siinä, että asumme liian etäällä toisistamme.

9. Perheessäni:
Tästä lienen kirjoitellut jo aiemminkin. Yks kappale alkoholisti ja vanhassa jumittaja, yks kappale liian kiltti ihminen, joka ei osaa sanoa ei ja yks kappale yli kaksikymppinen teini. Miehestä sen sijaan en keksi nyt mitään valittamista, se lieneekin ainoa hyvä asia elämässäni.

10. Harrastuksissani:
Harrastan kaikkea ihan väärää. Harrastukseni kieppuvat eri tavoin netin ympärillä tai kokonaan omissa oloissa, mutta edelleenkään minulla ei ole varaa harrastaa mitään sellaista, missä oikeasti tapaisi ihmisiä. Uimahallilla nyt tietysti konkreettisesti näkee ihmisiä, mutta ei sillä tavalla, että voisi sanoa hengaavansa niiden kanssa. Yksinään siellä altaassa kieppuu. Ja muutenkin harrastan kaikkea ihan väärin ja erilailla kuin muut. En tunne kuuluvani mihinkään porukkaan.

11.Kumppanissa?
Minä tässä olen se paskempi otus.

12. Lemmikissäni/lemmikeissäni:
Ne ovat niin pirun karvaisia ja sotkevat! Muutenkaan tykkää siivoamisesta, niin nuo vielä levittää sitä karvaansa ja hiekkaa ja ties mitä joka paikkaan.

13. Kielenkäytössäni:
Vastaan asioihin "mmmm" tai "niin", enkä jaksa aina reagoidakaan kaikkeen turhaan pälpätykseen.

14. Musiikkimaussani:
Se on aina erilainen kuin kaikilla muilla, olinpa missä seurassa tahansa. Juuri koskaan ei kuunnella minun soittolistoja, kun kukaan muu ei tykkää.

15. Kotikaupungissani:
En tunne täältä ketään. Muita kuin Miehen. Tajuatteko, miten yksinäinen minä olen?! Ei vittu ketään kenen luona käydä tai kenen kanssa mennä jonnekin. Ei ole ollut mitään missä tutustua keneenkään niin paljoa.

16. Ruokavaliossani:
Kaikesta yrittämisestä huolimatta liikaa kaikkea. Ei pysty yltämään mihinkään suosituksiin.

17. Lapsissani:
No kun niitä ei ole. Olisi edes vaikka lapsi, niin olisi jotain tekemistä.

18. Naapureissani:
Polttavat tupakkaa parvekkeillaan jumalauta joka kerta kun yrittää vähän tuulettaa. Tulee se haju sisään.

19. Nykyisessä elämäntilanteessani:
Lue kohdat 1-18.

20. Tulevaisuudessa:
Hyvin hankalaa elätellä toivoa yhtään mistään. Kaikki on ihan auki. Se nyt on varmaa, että Miehen valmistuttua koulustaan (ensi vuoden alkupuolella, luultavasti) muutetaan jonnekin etelämpään, mutta ei hajuakaan minne päädytään ja miten pitkäksi aikaa ja mikä siellä odottaa.

Haastan Johannan, Hehkuvaisen ja Stellon, kun niilläkin on aina kaikki pielessä kuitenkin.