Lunta hatussa niin ulko- kuin sisäpuolellakin

Tänään olen tukka märkänä kierrellyt lumisateessa pitkin Kuopion keskustaa. Yhtenä kurssin tavoitteena on etsiä jotain sopivia liikkeitä tai muita työpaikkoja, joista pyytää esittelyä. Olin yhden korualasta kiinnostuneen kurssikaverin kanssa penkomassa kultasepänliikkeitä jo tuossa joulukuussa, mutta sattuneista syistä niille sopi puhua koko esittelyistä vasta nyt tammikuussa. Yksi esittely saatiin jo sovittua varmaksi, toinen alustavasti melko varmaksi ja kolmannesta pitää vielä ensi maanantaina soittaa. Raksi seinään ja merkintä kalenteriin, että ensi vuonnakin muistamme viettää aktiivisuuden muistopäivää. Käytiin lisäksi kysymässä minulle yhtä harjoittelupaikkaa, mutta siellä puljussa ollaan vielä joululomalla, joten soittelen kaiketi perjantaina sinne, kun enemmän asiasta tietäviä ihmisiä palaa arkeen. Ensimmäinen neljän viikon harjoittelupätkä alkaa viikolla 4, joten pari viikkoa tässä vielä olisi aikaa.

Harjoittelun aloittamiseni lykkääntyy, mutta koska olen ollut aktiivinen, paikalla ja menossa mukana, niin saan muutaman päivän anteeksi. Meille tulee nimittäin sunnuntaina 24. päivä kiinalaisia vieraita, ikiaikainen hongkongilainen kirjekaverini äitinsä ja jonkin äitinsä ystävättären kanssa. Olen kirjoitellut C:n kanssa kolmetoistavuotiaasta asti eli yli puolet elämästäni ja nyt hän on tulossa ensimmäistä kertaa Suomeen pitkän Euroopan-reissunsa yhteydessä. Jännitys kyllä kasvaa kun aika lähenee :-) Pitää keksiä kaikenlaista tekemistä ja menemistä. Onneksi heillä oli omakin idea: voisimme leipoa yhdessä! Olen joskus tietysti kirjoitellut C:n kanssa leipomisesta ja ruuanlaitosta ja nyt ne poloiset ovat siinä uskossa, että olen joku huippuleipuri. Mutta senkus leivotaan vaan, enköhän minä jotain pullaa, sämpylöitä, kuivakakkuja, kasvispiirakoita ja sensellaista niiden kanssa loihdi. Kalakukkoa pitää kyllä opetella tekemään ennakkoon. Onneksi äiti osaa neuvoa!

Vuodenvaihteen aikaansaannoksia

Vuosi vaihtui ja nyt päästään hifistien kanssa nillittämään siitäkin, että vaihtuiko vuosikymmen myös (kun vuotta nolla ei ole ja täten tämän pitäisi olla sen tämän vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen viimeinen vuosi eikä toisen vuosikymmenen ensimmäinen vuosi) ja että miksi sitä joko loppunutta tai loppumassa olevaa vuosikymmentä pitäisi nimittää. Ai mikä säätämisen paikka!

Ihan nyt noista riippumatta olen saanut aikaan erilaisia. Ensiksikin piti tehdä tämä jouluksi, mutta en tehnytkään, kun kakkua ja torttua ja piparia pukkasi muiden taholta pirttiin jo ihan riittävästi muutenkin. Sitten piti tekemäni uudeksi vuodeksi, mutta koska kotitaloutemme ihmisväestöstä vain 50 % arvostaa kotileivonnaisia, niin en tehnytkään, vaan roudasin kermankaltaiseni ja rahkavalmisteeni ja pussillisen pipareita porukoille ja leivoin siellä, koska yleisö on vastaanottavaisempaa ja tuurilla joku muu siivoaa keittiön minun jäljiltäni.

Kuvassa siis pala Henskiksen ideoimaa piparista juustokakkua. Helppo tehdä, kätevä tapa saada ah-niin-tylsät piparit syötävään muotoon ja kerrassaan todella hyvä kakku. Menin laiskan kautta enkä sulattanut suklaata, kuten ohjeessa ehdotettiin, vaan pyöräytin pari kourallista jotain ranskanpastillintapaisia rouheeksi (korvani soivat vieläkin sitä tointa muistellessa) samalla koneella kuin piparitkin ja sekoitin rouheen täytemönjään. Kakku hyytyi noin kolmessa tunnissa syömäkuntoon. Ihanaa, leivon toistekin. Henskis, olet idolini <3

Toinen aikaansaannin kohde on ihan omaa käsialaa ja meni tämän vuoden ensimmäiseksi syntymäpäivälahjaksi. Värejä on vaaleutensa ja kännykameran huonon kuvanlaadun vuoksi vaikea erottaa, mutta pitkälti sinertävänkirjavia lankoja tuossa siis.

Elämöinti jatkunee molemmilla rintamilla vuoden mittaan.