Aina vaan samaa, pyhä tai arki

Joskus tuossa talvella tuntui kohtuuttoman aikaiselta, jos piti herätä jo yhdeksän aikaan aamulla. Se vaati ponnisteluja. Viimeisten kahden kuukauden aikana jopa se, että saa nukkua kahdeksaan asti, on ollut luksusta. Kaikki on niin suhteellista. Kun on "tottunut" nyt heräämään 5:40, niin vapaapäivinä, kuten tänään yhdeksäänkin nukkuminen on jotain ihan käsittämättömän rentoa.

Mutta mitä tekee sitten vapaapäivänään ihminen, joka töissä siivoaa muiden jälkiä ja vihaa sitä? Vapaapäivänään hän siivoaa sitten omia, miehensä ja kissojensa jälkiä! No, en kovin vapaaehtoisesti, mutta nyt oli suorastaan pakko. Meillä on täällä kaksi mattoa, toinen vaaleankeltainen ja toinen keltaisen, punaisen ja vihreän kirjava. Lisäksi on kaksi mustaa kissaa. Arvataanpa, mikä on kaikkien näiden neljän objektin yhteinen väri, kun ne saavat vaikuttaa toisiinsa. Ei, kissat eivät muuttuneet keltaisiksi, vaan matotkin melkein yhtä mustiksi kuin kissat. Eikun imuri kouraan, hikeä ja melkein kyyneliäkin, pölypussin vaihto kesken matkan ja lisää imurointia. Nyt matot on enää harmaat eikä ihan mustat.

Vaikka miten haaveilisi, niin meille ei koskaan tule sellaista siistiä kotia, jossa olisi kaunista sisustusta ja sellaista, että viitsisi kutsua vieraitakin. Ehei, meillä on aina mustaa ja karvaista ja jos saisin päättää, niin ei niitä mattoja ollenkaan. Mutta kerrostalossa nyt pitää olla ihan ääneneristyksenkin kannalta. Olen yrittämällä yrittänyt pitää esillä jotain kynttilöitä ja koriste-esineitä, mutta ne ovat koko ajan vaaravyöhykkeellä, kun nuo karvapeijakkaat hyppelee ihan estottomasti minne haluavat, ja tietenkinhän ne haluavat juuri sinne, missä on suurin vaara pudottaa jotain. No, minä kuitenkin valitsen mieluummin kissat kuin koriste-esineet ja muutkin tavarat, joten kaipa tässä saisi ruveta tekemään kierrätys- ja roskiskuormaa. Kierrätyspaperit ja -pahvit onkin jo lajiteltu, vielä kun saisi viedyksi ne tuonne pihalle roskakatokseen. Ehkä sekin vielä tapahtuu, näin vapaapäivän kunniaksi.

Ja mitä on vapaapäivän jälkeen? Vielä yksi rupunen päivä töitä ja sekin vain seitsemän tuntia eikä kahdeksan! Juhuu! Kyllä siitä selviää.