Kysy, minä vastaan!

Tempaistaanpas tähän taas vähän lukijaosallistumista peliin :-) Vippe pisti Ainakin puolet -blogissaan lukijat kyselemään itseltään kaikkea ja minä aion nyt matkia. Eli nyt tämän postauksen kommenttilootan ja samoin tuon sivupalkissa olevan kommenttipömpelin kautta saa kysyä minulta ihan mitä vaan. Ja minä sitten vastaan ihan mitä vaan. Tai siis vastaan kaikkiin kysymyksiin, mihin mitään vastattavaa on. Kysymyksen aiheelle on ihan sama, nyt voi udella kaiken, mikä kenties päätä vaivaa tai muuten uteloituttaa. Vastaan sitten tähän samaan postaukseen tai jos ihan luennoinniksi menee, niin voin tehdä oman postauksensakin, saasnytnähä. Mutta olkaa hyvät!

************************************
Hehkuvainen: Kerro joku ominaisuutesi ja/tai tekosi, josta olet erityisen ylpeä tai johon olet hirmu tyytyväinen.

Saoka: Ensimmäisenä tulee mieleen se, että olen oikeastaan aika tyytyväinen siitä, että en osaa valehdella. Olen siis pakostakin rehellinen. Voin ehkä jättää asioita kertomatta, mutta en osaa keksiä valheita. Toisaalta, minua ja etenkin tunnetilojani on helppo lukea. Esimerkiksi minusta on ihan ipanasta lähtien nähnyt heti, jos olen ollut ihastunut. En vain pysty peittämään sitä tai uskottavasti väittämään muuta. Tämä rehellisyys ja tietynlainen aitous on mielestäni minussa hyvä ominaisuus.

Iulia: Kerro jokin asia jota et voi kertakaikkiaan sietää :)

Saoka: En kertakaikkiaan voi sietää tai ainakin savu nousee korvista yrittäessä sietää ihmisiä, jotka nähtävästi ihan tahallaan käyttäytyvät huonosti eivätkä itsekään tajua, miten paljon harmia se aiheuttaa heille itselleen ja muille. Minua korpeavat ihmiset, joiden käytös on töykeää ja töksähtelevää, aina negatiivista ja pessimististä tai vinkuvaa ja kitisevää ja jotka käytöksellään sitten saavat muita, jopa ihan heidän oloonsa syyttömiä ihmisiä loukkaantumaan, surulliseksi tai muuten kurjalle mielelle. Jos näille tyypeille sitten jotain mainitsee tuosta, niin vastaukseksi saa yleensä tuhahtelua tai räkäistä naurua ja kommentin, että etkö ymmärrä huumoria... No, minusta huumorilla ja v****maisuudella on eroa! Taikka sitten ne vetävät jääkuoren päälle ja mököttävät maailman tappiin asti. En ole mikään psykologian tai neurologian tai minkään muunkaan asiantuntija, mutta mielestäni onnellisuus ja tyytyväisyys ovat aikalailla asennekysymyksiä (ellei sitten tosiaan ole kyse vaikka sairauksista, joissa serotoniineilleen ja dopamiineilleen tms. ei voi mitään). Jos päättää suhtautua kaikkeen aina nihkeästi - ja tämän päätöksenhän ei tarvitse olla mitenkään tietoinen - ja vielä käytöksellään sitä edesauttaa, niin ei ihmekään, että aina tuntuu, että kaikki menee päin kettua. Jos itse on aina toisille töykeä, niin ei tarvitse ihmetellä, miksi muut tuntuvat olevan itselle töykeitä. Kieltämättä tämä kuulostaa aika naiiville, mutta näin minä uskon.

Kat: Jos saisit yhden supertaikavoiman, mikä se olisi?

Saoka: Olisi ihan loistavaa, jos osaisi lentää! Melkein yhtä hyvä olisi, jos pystyisi liikuttamaan esineitä ajatuksen voimalla, mutta kyllä lentokyky olisi kuitenkin parempi. Olisi myös mainiota, jos pystyisi ymmärtämään ja puhumaan kaikkia maailman kieliä. Se olisi ehkä käytännöllisempääkin kuin lentäminen ja sitä pystyisi helpommin käyttämään salaa ja herättämättä luonnottoman paljon huomiota. Ollapa supertaikavoimainen lentävä kielinero! :-)

Suhteestani jämiin

Olen käsittääkseni jo alle päiväkoti-ikäisenä omaksunut tietynlaisen asenteen materiaalien käyttöön niin askartelussa kuin käsitöissäkin. Tärkein ja ensisijaisin sääntö on se, että tarvikkeita ei tuhlata. Paperista tai kankaasta ei leikata keskeltä, vaan laidasta. Näin siitä jää suurempi ehjä ala jäljelle myöhemmin käytettäväksi. Jollain tapaa olen aina ihaillut piparitaikinaa: vaikka kaulitusta taikinasta ottaa muoteilla paloja, voi jäljelle jääneistä riekaleista pyörittää uuden pallon ja kaulita uuden levyn ja ottaa lisää paloja vaikka kuinka monta kertaa. Piparitaikinasta ei jää hylkyyn turhia osia.

Tämän olen vetänyt jossain vaiheessa melkolailla äärimmäisyyksiin. Minulla on vieläkin jemmassa jotain paperin- ja tapetinkappaleita päiväkotiajoiltani kahdeksankymmenluvulta ja ala-asteelta seuraavan vuosikymmenen alkupuolelta. Kauhistuin, kun muut olisivat pistäneet ihan täysin hyviä ja melko isoja paloja roskiin ja hamstrasin ne omaan reppuuni ja askartelin kotona lisää. Olin myös äimistynyt lastenohjelmien askarteluosioista, joissa ihan aikuisetkin leikkasivat keskeltä paperia - tuollaista esimerkkiä sitten näytetään kotona askarteleville pikkulapsille eikä opeteta säästämään myöhempään käyttöön!

Minulla on peräti melkein jokin ongelma kokonaisten paperi-, kartonki- ja muidenkin arkkien kanssa. Säästän niitä, etenkin jos ne ovat yksittäisiä kappaleita, vaikka miten pitkään ja yritän ensin etsiä jonkin jo valmiiksi "aloitetun" palan ennen kuin leikkaan kokonaisesta arkista mitään. Pyrin ensin käyttämään jämäpalat ennen kuin aloitan uutta. Jos kokonaisesta arkista leikkaa jonkin pienen nurkan, niin kuitenkin heti seuraavaksi tarvitsisi johonkin juuri sellaisen kokonaisen arkin, jota ei sitten enää olekaan, kun siitä puuttuu pala.

Luin jostain vastikään määritelmää jämälangoille. Joillekin jämälankoja saattavat kuulemma olla jopa kokonaiset jostain suuremmasta työstä ylijääneet kerät, joillekin taas vain alle nyrkinkokoiset nyttöset tai parin metrin pätkät. Kuulun selvästi jälkimmäisiin. Suoraan sanoen en koskaan osta kuin yksittäisiä keriä tai vyyhtejä tai miksi niitä nyt sanotaankaan. En juuri koskaan päätä ensin tehdä jotain tiettyä ja osta sitä varten tiettyjä lankoja tiettyä määrää, vaan ostan yksittäisiä lankayksikköjä, jos ne sattuvat tyyliltään, väriltään ja hinnaltaan miellyttämään minua ja päätän vasta sitten joskus myöhemmin mitä niistä teen.

Teen enimmäkseen sukkia, lapasia ja erilaisia asusteita, joten en monestikaan tarvitse kuin yksittäisiä keriä. Kärsivällisyyteni ei riitä suurempiin neulevaatteisiin, eikä varsinkaan niin suuriin kokoihin, kuin mitä itselleni tarvitsisin. Enkä sitäpaitsi käytä esimerkiksi villapaitoja tai suuria kolmiohuiveja muutenkaan. Villasukkia pidän kesät talvet! Kun sitten neuloo ja virkkaa pääosin pieniä kokonaisuuksia, yksi lankakerä riittää loputtomiin ja siitä tekee vaikka miten kauan raitoja ja kuvioita. Neulon mieluiten raidallisia ja kuviollisia juttuja, koska sen lisäksi, että ne ovat minusta kivemman näköisiä, niistä on myös helpompi laskea kerrokset ja näkee työn edistymisen selvemmin. Yksivärisiin sukkiin saa yhtä lankaväriä kulumaan sen tietyn määrän, mutta monivärisiin yhtä väriä kuluu aina vähemmän, joten väriä jää enemmän jämälangaksi. Tämä ei minulle ole koskaan ollut mikään ongelma, vaan lanka sitten vain odottaa, jopa vuosia jos niin sattuu käymään, ja tulee aikanaan käytetyksi johonkin raitoina ja kuvioina. Silloin se ei oikeastaan ole mitään jämälankaa - jämälanka on minulle jotain, mistä ei ehkä vuosikymmeniin ole tehty mitään tai mistä on tehty ja sitten purettu uudestaan langaksi. Usein sellainen on sitten "perintölankaa", jonka joku käsitöihin vakavammin suhtautuva on minulle dumpannut pois haitolta. Viimeaikoina olenkin näistä alimmaisen laatuluokan jämälangoista kötöstänyt jonkinlaista tilkkupeittoa, mutta siihen eivät esimerkiksi itse ostamieni seiskaveikkojen ns. jämät tule päätymään, sillä niistä voi tehdä jotain viisaampaakin :-)

Kaikesta tästä hamstraamisesta huolimatta materiaalivarastoni eivät pursua ihan ympäriinsä, vaan uskallan väittää, että saan kaikki lankani ja askartelutarvikkeeni survottua kuutiometrin kokoiseen laatikkoon, jos jostain syystä tarve niin vaatisi. Idea onkin siinä, että uutta ja "kokonaista" ostetaan harkiten ja jämät käytetään hyödyksi ilman ajatusta siitä, että ne olisivat jotenkin huonompia materiaaleja. Jos jämät ovat ehjiä ja puhtaita, niin ne käyvät käyttöön ihan siinä missä uudetkin, elleivät siis jopa paremmin, kun uutta ja kokonaista ei raskisi rikkoa.

Elokuun viimeiset decosivut

Eteisen lattialla kökötti muutama deco odottamassa ja pistin heti tohinaksi. Tuli askarreltua niin paljon, kun samaan syssyyn vielä joulukalenteripakettejakin värkkäilin, että näin seuraavana yönä untakin decoilusta :-)

Blue Nunin syksyn tunnelmaa -decoon säilöin vähän säilöntää.




Itun taikausko-decoon kiinnitin hevosenkengän oikeinpäin.




Twinflowerin Lappi-decoon noiduin shamaanirummun merkkejä.

Ajatuksia lukeva SAY

Oltiin viikko pois kotoa ja sillävälin oli tullut taas SAY-postia! Postileimasta ei saa tarkemmin selvää, joten en voi ihan tarkkaan sanoa, mikä päivä tämä tuli, mutta pääasia että tuli :-)



Sisältönä oli oikein mukavia papereita. Tuota ruskeaa turkoosipalluraista oli koko arkki ja muita pienemmät palat. Minulla onkin tässä tehtävälistalla muutamia jouluaiheisia ATC-kortteja, joten nuo punaiset suikaleet ovat niihin ihan täydellisiä. Hyvä SAY minulla, kun lukee ajatuksia :-) Lisäksi kuoresta lehahti ilmoille pari arkkia kimalteisia perhostarroja, noita jänniä pahvikehyksiä ja vihreää kirjontalankaa - siis miten SAY voi tietää, että olen mieleni pohjalla hiljalleen pohtinut jotain kirjontaharjoituksiakin? Kai se pitää pistää toimeksi nyt kun on lankaakin! Sain myös teetä. Oikein hyvä lähetys, olen tyytyväinen. Kiitos Salaiselle Ystävälleni!

Kiilusilmiä

Viime viikonloppuna piti yrittää nukkua näin pelottavannäköisten otusten kanssa...

Lumikin deco

Kati keksi herttaisen idean ja niinpä ilahdutimme Lumikkia decolla. Tein siihen tällaiset sivut:



Ensimmäiseltä sivulta saa villasukka-avaimenperän irti.

Mimmit ja muorit vauhdissa -deco

Orvokin decossa ovat mimmit ja muorit vauhdissa. Osallistun tällaisella sivulla:

Zzzzz...

Siis voi taivas että voi ihmistä väsyttää!

Lauantaina meni koko päivä siellä häissä. Vihkiminen oli kahdelta iltapäivällä ja hieman ennen puoltayötä lähdettiin sitten juhlapaikalta takaisin porukoiden luo. Mahtavat juhlat, kaikki oli tosi hienosti järjestetty ja oli hyvät musiikit ja ruuat ja ohjelmat ja mitä ikinä. Nyt vaan sitten olen ollut kohta kaksi päivää ihan unessa sen jälkeen. Eilisen ihan oikeasti nukuin - ensin nukuin pitkään, sitten nukuin pitkät päiväunet ja lopulta menin ihan normaaliaikaan nukkumaan. Tänäänkin enimmäkseen väsyttää. Säällä - märkä ja kylmä - voi olla oma osuutensa asiaan ja silläkin, että tässä ollaan kai itse kukin sairastumassa jonkinlaiseen räkätautiin. Aina välillä hyräyttelee kylmällä ja jossain tuolla nenän ja nielun välimaastossa tuntuu vähän tyhmälle.

Pitäisi kai vähän yrittää lähteä lenkille, ettei nukahtaisi ainakaan ennen Salkkareita.

<3

Yksi serkuistani menee huomenna naimisiin. Poimin lahjalistasta vain värimieltymyksiä ja tein oman pääni mukaan, eli neuloin sekä morsiamelle että sulhaselle sukat. Ajatuksella ja lämmöllä tehty on mielestäni ainakin yhtä hyvä kuin kiireessa kaupan hyllystä listan mukaan poimittu ilman sen kummempaa pohtimista.



Sukat on kiinnitetty hopeanvärisellä paperilla päällystettyyn ja tarroilla koristeltuun taustapahviin lahjanpaketointinauhalla. Tausta toimii samalla korttina.

Tämän kortin tein sitten taas vanhemmilleni ja siskolleni hääparille annettavaksi.

Kuopiota tornista käsin

Ääk, on taas tapahtunut ja ollut tapahtumatta ja vaikka mitä, niin ei ole oikein tiennyt, mitä tännekään kirjoittaa. Pistän nyt kuitenkin nämä Kuopio-kuvat tänne nyt ennen kuin pukkaa uutta kuvapläjäystä päälle. Käytiin nimittäin viime maanantaina ja tiistaina Miehen kanssa Helsingissä ja tuli otettua reilut kuusisataa kuvaa, niiden penkomisessa ja valikoimisessa voi mennä oma aikansa...

Kuopion maisemissa pidän erityisesti monipuolisuudesta. Puijon tornista kuvatessa samaan otokseen voi saada kaupunkia, metsää, vaaroja ja saaristoa. Mikään niistä yksistään ei ole niin kivaa kuin ne kaikki yhdessä.

Kuka ajaa punaisella Jaguarilla?

Telkkarista ei tullut mitään kivaa (no yllätys yllätys...), niin kuunneltiin yhdessä äänikirjaa. Jerry Cottonia Ossi Ahlapuron lukemana, aivan mahtavaa! Kaksi levyä kolmesta yhteen soittoon. Vau :-)

Kirppisdyykkari

Tuntuu, etten mitään muuta olekaan muutamaan päivään tehnyt kuin blogannut, mutta tänne ei ole ilmestynyt mitään ihmeteltävää. Olenkin touhunnut tuolla Joululan puolella, sinne tulee varsin mukavasti ilmoituksia erilaisista joulukalentereita. Kivaa, että niin moni on innostunut!

Eilen äitini ja siskoni kävivät meillä kylässä ja käytiin parissa kierrätyspaikassa sekä torilla ostoksilla. Tuosta lähikierrätyskeskuksesta tein löytöjä kokonaissummana eurolla ja senkin maksoi äiti, niin en edes köyhtynyt yhtään :-D

Iso vaaleansininen kaksivärinen python-kalliokäärme* huivi maksoi 60 senttiä.




Vyöt olivat kaksikymmentä senttiä kappale, ja koska se kaksikymmentä senttiä tuntui myös olevan yleisin pituus niille vöille, enkä minä muutenkaan vöitä käytä, niin irroittelen näistä nämä soljet ja teen niistä jotain ihan muuta, kuten koruja!



Ostostelukierroksen jälkeen haettiin vielä Mies mukaan ja käytiin maisemakierroksella. Kuvia Neulamäen päältä ja Puijon tornista tässä joskus, kun jaksan niiden kanssa vähän värkätä.

Päivän ateriat olivat hyvin etnisesti erilaisia, kun söimme sekä kiinalaista härkää että savolaista kalakukkoa!

* Rudyard Kiplingin kertomuksessa siitä, miten norsu sai kärsänsä, Kaksivärinen Python-Kalliokäärme neuvoo Krokotiilin päivällissyömisiä pohtivaa Norsunlasta menemään sinivihreälle vivahtavan siivottoman Limpopo-virran rannalle, jossa kasvaa kuumepuita ja ottamaan selkoa itseltään Krokotiililtä, joka lupaa kuiskata vastauksensa Norsunlapselle, mutta tarttuukin sen saappaankärkeä muistuttavaan turpaan ja meinaa syödä koko Norsunlapsen. Norsunlapsipa vetääkin takaisin ja niin sille venyy pitkä kärsä. Meillä puhutaan Limpopo-virran rantaan menemisestä aika paljon!

Hur hur hur hur :-)

Ai niin, en olekaan esitellyt (ja normaalit eivät edes esittelisi), meillä on nykyään tällainen. Erittäin kiltti ja mukava ja hoitaa hommansa niin kuin kuuluukin. Rauhaisasti vain hurisee keittiössä ja minä hurisen tyytyväisyydestä olohuoneessa enkä enää murise tiskialtaan laidalla.

Electrolux Intuition ESF 2410

Katin kanssa vaihdetut ATC:t

Käsintehtyä-blogin Katin kanssa vaihdettiin kymmenen ATC-korttia aiheilla Vintage Woman, pingviinit, kesä ja syksy. Minä lähetin Katille tällaiset kortit.





Tuosta viimeisestä oli vähän hankala saada kuvaa, kun on sen verran kohokuvioita. Ovat muuten ihan itse tehtyjä kohokuvioita, joista ei kyllä pitänyt tulla sellaisia, vaan ihan ei-toiselta-puolelta-litteitä nukkekodin sipulinippuja ja paprikoita, mutta ne oli eka Cernit-kokeilu siinä uunissa ja päättivät sitten muotoutua näin. Pois ei pidä heittää mitään, ei siis edes pilalle menneitä vihanneksia, vaan nyt parin vuoden päästä valikoin tuosta parhaat ja liimasin ATC-korttiin. Siinä taustan litteys on vain eduksi!

Anna sen soida, anna sen soida, woo-oo!

Ainakin joku vuosi sitten oli kännyköihin olemassa sellainen palvelu, että siihen sai jonkinlaisen jonotusmusiikin soimaan siksi aikaa, että odottaa puheluun vastaamista. Minun pitäisi varmaan laittaa tuohon puhelimeeni jonotusmusiikiksi Elastisen Anna soida -kappale. Yleensä olen aina jossain ihan muualla kuin puhelimeni silloin kun se soi ja sitten käy niin, että minä joudun soittamaan takaisin, kun en ehdi vastata.

Äiti onneksi tietää, ja antaa sen soida. Kuten tänäänkin, kun olin etsimässä punaisen langan päätä olohuoneessa, eli toisin sanoen etsimässä sitä ensimmäistä liu'utuspalapelin palaa, mitä pitäisi liikuttaa ennen kuin voi liikuttaa seuraavaa palaa, jota pitää liikuttaa ennen kuin voi liikuttaa jotain muuta palaa ja niin edelleen ad nauseam. Tätä se on tämä minun siivoamiseni ja tavaroiden järjestely. Ja juuri kun olen kaiken sen kaaoksen välissä vessassa, niin silloin soi puhelin. Ehdin vastaamaan, mutta en olisi ehtinyt, jos soittaja olisi ollut joku muu kuin tapojani tunteva äitini.




Edit 15.8.2008 // Kävin keskiviikkoiltana yhden kaverin luona ja sillä oli tällainen, ihan samanlainen kuin mitä minullakin lapsena. Piti saada, kun siinä oli ponin kuva, mutta en ikinä oppinut sitä kuvaa kokoamaan enkä ole myöskään ikinä oppinut siivoamaan...

Joulula - joulukalenteriblogi avattu

Iskipä keksintö näiden joulukalenterihommien suhteen! Tutustukaapa Joululaan, eli ylläpitämääni blogiin, johon kootaan linkkejä blogittajien omiin joulukalentereihin aiheesta riippumatta. Tarkoituksena auttaa bloggaajia saamaan kalentereihinsa osallistujia ja löytämään toisten kalentereja, joihin voisi osallistua.

http://joulula.blogspot.com/

Linkitysnappulaa tulee tässä kunhan ehdin väsätä!

Edit 9.8.2008 //

Saokan joulukalenterit

Edit 25.10.2008 // TÄYNNÄ! KIITOS KAIKILLE OSALLISTUJILLE :-)

- - - - - - - - - - - - - - -

Tähän aikaan vuodesta aletaan monesti miettiä jo joulukalentereita ja yhteen olen minäkin jo lusikkani upottanut, joten pistetäänpä nyt sitten omia myös pystyyn! Keksin kaksi erilaista, jotka haluan molemmat, ja niihin voi osallistua joko jompaankumpaan tai molempiin ja miten monella "luukulla" haluaa. Tuolta sivupalkista Askarointiprofiilistani voi katsoa, minkätyyppisistä jutuista tykkään ja mistä en niinkään välitä. Ilmoittautumiset ja päivien varaukset tämän viestin kommentteihin tai sähköpostiini: minisaoka@gmail.com ja sieltä voi sitten myös pyytää postiosoitteeni, kunhan luukut ovat lähetyskunnossa.


Eka vaihtoehto on KORTTIJOULUKALENTERI

Jokaiselle 24 joulunodotuspäivälle tulee oma korttinsa kokoa 14,8 x 10,4 cm, eli sellainen normaali yksiosainen Tiimarin kartonkikorttipohja. Korttiin tehdään kuva vaakasuunnassa. On tärkeää, että kaikki 24 korttia ovat saman kokoisia ja samoin päin, että voin koota niistä yhtenäisen taulun. Käyttäisin taulua sitten aina joulukoristeena. Kortteja ei tarvitse numeroida, vaan riittää, että se on suljetussa läpinäkymättömässä kirjekuoressa, jossa on päivän numero päällä. Itse kortin taakse tulisivat sitten tekijän nimi, nettiosoite ja sähköpostiosoite ja mitä nyt haluaa. Korttiin voi käyttää millaisia tahansa värejä ja koristeita, kunhan kuva on iloisen jouluinen. Julkaisen kortit sitten joulukuussa päivittäin täällä blogissa. Kuvassa malli siitä, millaisen kokonaisuuden korteista yhdistäisin.



01. Orvokki, OK
02. Kati, OK
03. Jipe, OK
04. Salamander, OK
05. Papu, OK
06. Kotkotin, OK
07. Sanna, OK
08. Sanna, OK
09. Sanna, OK
10. Sanna, OK
11. Salamander, OK
12. Stiina
13. Jipe, OK
14. Noora, OK
15. Nasu, OK
16. Kettuemo, OK
17. Kettuemo, OK
18. Kettuemo, OK
19. Sofianna, OK
20. Karakali, OK
21. Stiina
22. Karakali, OK
23. Lumikki, OK
24. Lumikki, OK


Toka vaihtoehto on ASKARTELUTARVIKEJOULUKALENTERI

Toiseen kalenteriini tulisi hyvin pienet paketit askartelutarvikkeita. Muutama tarra, pari kiiltokuvaa, jokunen hilu tai hely, satunnaisia paperinpaloja, kynä, joku muu yksinkertainen väline, sensellaista. Jokin pieni yllätys kullekin päivälle. Kokoluokka tulitikkuaski ja postikortin mentävä kirjekuori ovat sopivia. Pikku pakettiin vaan sitten päivän numero ja antajan nimi päälle.

01. Orvokki, OK
02. Kati, OK
03. Iulia, OK
04. Kotkotin, OK
05. Kotkotin, OK
06. Marelo, OK
07. Arja, OK
08. Kati, OK
09. Arja, OK
10. Marelo, OK
11. Johanna, OK
12. Johanna, OK
13. Johanna, OK
14. Johanna, OK
15. Johanna, OK
16. Nina, OK
17. Nina, OK
18. Nina, OK
19. Nina, OK
20. Nina, OK
21. Anna, OK
22. Anna, OK
23. Lumikki, OK
24. Lumikki, OK

Edit 3.11.2008 // Askartelukalenterin kaikki luukut perillä :-)

KUN ILMOITTAUDUT, KERRO MYÖS TULETKO MUKAAN JOMPAANKUMPAAN VAI MOLEMPIIN KALENTEREIHIN!

Kalenteriluukkujen soisi olevan perillä sitten marraskuun loppuun eli perjantaihin 28.11. mennessä. Kaikkien osallistuneiden kesken arvon sitten muutaman pikku palkinnon kiitokseksi! Tätä varten tarvitsen ilmoittautumisiin mukaan sähköpostiosoitteen tai blogilinkin, että voin sitten ottaa yhteyttä, jos onni käy. Voin osallistua myös muiden joulukalentereihin, saa pyytää mukaan :-)

Salaisen askarteluystävän kuudes kierros alkoi!

Eilenpä tuli taas askartelupostia, mutta nyt vähän sellaista salaisempaa, nimittäin SAY6-kierroksen eka lähetys! (SAY6-blogiin on linkkinappi jossain tuolla laidassa) Salainen askarteluystäväni lähetti minulle oheisen kuvan sisältämät jutut lukuunottamatta tuota mustaa kissaa, joka sai taas kerran itse loistavan idean poseerata kuvassa ihan pyytämättä. No, hyviä kuvia sai noinkin, ei tuo Vimma-kulta juuri asetelmaa rumenna!



Kuoressa oli siis pari arkkia tuollaisia leikeltäviä koristeita - syksyisiä tageja ja erilaisia toivotuksia, jotka näyttävät kuin olisivat kirjoitettu sellaisella kohonauhakirjoittimella (vai mikä se oli?), mutta ovat vain siis kuvia. Muutamalle keksin jo heti helpostikin paikan, kyllä näille käyttöä tulee!

Mukana oli myös englantilainen askartelulehti Cardmaking & Papercraft. En ole lukenut askartelulehtiä käytännössä ollenkaan, mitä nyt jonkun selannut pintapuolisesti lehtihyllyllä, joten ihan yleissivistyksellekin hyvä nyt tutustua tällaiseen. Jokusen hyvän vinkin jo bongasinkin ja lehdessä oli myös esitelty muutama verkkosivusto, joista voi ladata askarteluun sopivia kuvia ja kuvioita ilmaiseksi. Niihin tutustun ainakin.

Hieman lehdessä kyllä ällistytti sen "ostos-tv:mäisyys", sillä liki jokaisen käytetyn välineen tai materiaalin yhteydessä oli puhelinnumero ja nettiosoite, josta sellaisen voisi tilata. Nauratti jopa mahdollisuus tilata pyöreitä korttipohjia! Mitä on tapahtunut vanhalle kunnon konstille: ota sopivan kokoinen lautanen tai kippo, aseta se alassuin kartongin päälle ja piirrä sen avulla muoto, jonka sitten leikkaat viivaa pitkin? En minä jaksaisi sellaista askartelua, että otetaan valmis korttipohja, siihen valmiiksi määrämittaan ja -kokoon leikatut osat pakkauksesta ja todennäköisesti myös kiinnitetään annospullotetulla liimalla. Ja tämä kaikki kuvan ohjeen mukaan jonkun muun ihmisen keksimästä ideasta. Länts, länts ja länts vaan ja kortti on valmis! Missä tekemisen tunne ja väkräyksen ilo? "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..." kuten isäni usein laulaa :-) Mutta kyllä tuosta lehdestä irtoaa joitain ideanmurusia sovellettavaksi ja olihan siinä vielä keskiaukeamalla mukana askartelupapereita!

Salaiselle askarteluystävälleni kiitos tästä mukavasta lähetyksestä, taidanpa tästä lähteä lehden vinkkien mukaan kurkkimaan niitä ilmaiskuvagallerioita (ja sitten kun vielä sais tulostimeen mustetta... ;-))!

Mikä porukan tyyppi olet?

Lumikilta napattu

TUNTEELLINEN "Ei tää voi olla totta, itkettää taas"
(x) Minut saa helposti itkemään
( ) Saatan ottaa asiat liian raskaasti
(x) Itken heti, jos minulla on riitaa kumppanini kanssa
(x) Läheiset ihmiset ovat minulle tärkeitä
( ) Kerron usein muille, kuinka paljon heistä välitän
(x) Tunnen ihmisiä kohtaan joskus pientä sääliä
( ) Kirjoitan paljon tunteistani
( ) Puhun paljon tunteistani
= 4

KUUNTELIJA "Kyllä se varmaa siitä.."
(x) Kuuntelen mielummin kuin puhun
( ) Minulle kerrotaan paljon luottamuksellisia asioita
(x) Minusta ollaan sanottu, että olen hyvä kuuntelija
(x) Moni ihminen luottaa minuun
(x) En kauheasti puhu muista pahaa, koska olen vähän kaikkien kaveri
( ) Tuen ihmisiä
( ) Autan ja neuvon ihmisiä
( ) Olen usein huolissani ystävistäni
= 4

HILJAINEN/VETÄYTYVÄ "Hmm, nii.."
( ) Perussanasto: "joo, hmm, en tiiä, ei, öö.."
( ) Olen yleensä aika vetäytyvä
(x) En tykkää puhua isossa porukassa
( ) Minusta ei välillä oikein saa mitään selkoa..
(x) En puhu ihmisille, jotka eivät minua kiinnosta
(x) Saatan olla ehkä hiukan ujo..
(x) Sosiaalliset tilanteet tuottavat minulle ongelmia
( ) Jännitän yleensä puhuessani tai kertoessani jotain asiaa.
= 4

VITTUUNTUNUT "Ei perkele, missä mun röökit on?"
( ) Minulla on usein huono päivä
( ) Vituttaa vielä rankemmin kuin eilen..
( ) Aamut ovat minulle hurjan vaikeita
( ) En keksi mitään järkevää syytä aikaisille kouluaamuille
( ) Olen hurjan negatiivinen
( ) En nää yleensä asioissa hyviä puolia
( ) En usko parempaan huomiseen
( ) Tää testiki pisti vituttamaan..
= 0

PAHIS "Mulle sä oot yhdentekevä.."
( ) Mitä teen, sen tekevät muut perässä
( ) Poltan ja juon
( ) Minua ollaan sanottu tunteettomaksi
( ) Maailma on kasvattanut minulle erittäin kovan kuoren
( ) Olen ilkeä ihmisiä kohtaan, jotka ovat minua kohdelleet väärin
( ) Olen ilkeä ihmisiä kohtaan, joita en edes tunne
( ) En ole kamalan suvaitsevainen..
( ) Olen ehkä pikkuisen itsekäs
= 0

MASENTUNUT/ALAKULOINEN "En jaksa enää ees huutaa.."
( ) Minulla on todettu masennus
( ) Minulla on masennus, vaikkei sitä ole todettu
(x) Minulla on lukihäiriö tai jokin muu
( ) Olen usein surullinen
( ) Kuuntelen surullista musiikkia
(x) Menneisyydessäni on paljon ikäviä asioita
(x) Joku on satuttanut minua todella pahasti
( ) Masennukseni johtuu asiasta, mistä en ole kaikille muille edes uskaltanut puhua
= 3

POSITIIVINEN "Koitetaa piristyy, ei maailma tähä kaadu"
( ) Olen hurjan positiivinen
(x) Ajattelen asioiden positiivisiä puolia
( ) Muita ehkä jopa hiukan ärsyttää positiivisuus
( ) Kun ystävältäni kysytään millainen olen, he sanovat että positiivinen
(x) Vaikka maailma olisi väärinpäin, kaikki sodat käynnissä ja jotkin muut asiat pielessä, yrittäsin ajatella positiivisesti
( ) Minusta negatiivisuus on yliarvostettua..
( ) Olen aina kamalan pahoillani asioista
( ) Yritän ehkä peittää positiivisuudellani jotain..
= 2

PERIAATETYYPPI/SUORAANSANOJA "Saanko sanoo suoraan.."
( ) Minulla on paljon periaatteita
( ) En poikkea periaatteistani
( ) Minulla on ollut jo aika kauan samat periaatteet
(x) Anteeks, mut jonkun tarvii puhua suoraan..
(x) Inhoan ihmisiä, jotka eivät voi tulla sanomaan asioita päin naamaa
(x) Inhoan matkimista
( ) Minulla on vankat mielipiteet asiasta, enkä pelkää ilmaista niitä
(x) Yritän silti olla sovussa muiden kanssa ja sopia riidat
= 4

TEESKENTELIJÄ/VIHATTU "Mitä teillä on mua vastaan?"
( ) Olen joskus valehdellut ystävälleni ja joudun kärsimään siitä vieläkin..
( ) Minusta puhutaan paljon pahaa
( ) Minua saatetaan hiukan kiusata
( ) Ihmiset katsovat minua usein ilkeästi
( ) Olen silti itsekin ilkeä ja juonitteleva
( ) Ihmiset luulevat etten ole herkkä, mutta minussa on oikeasti herkkä puoli
( ) En välitä, jos joku vihaa minua/puhuu pahaa minusta
( ) Satuta mua, saat tuplana takaisin.. Kosto elää.
= 0

Eli olenpa taas vähän kaikenlaista... :-)

No nyt niitä kuvia

sitten lopultakin, kun taas on tarpeeksi osatekijöitä samassa sijainnissa. Eli viimeviikkoinen askarteluposti sisälsi mm. tämmöistä. Ekassa kuvassa Tainan kiertävästä materiaalikuoresta jemmattuja juttuja.



Pari sivua Katin rakkaus-decoon.



Ja lopuksi viime torstain Länsi-Suomen-reissulta ostettuja tarroja, pöllöt Pietarsaaresta ja hopeanväriset Tuurin kyläkaupasta. Nuo pöllöt oli kyllä niin huikeita, onneksi oli tuo yksi pakkaus jäljellä :-)



Edit 5.8.2008 // Nämä sitten taas tulivat Minnalta Decomatskuvaihdon viimeisessä kuoressa. Ihan hurjasti kaikkea, vaikka oli puhe olla vain joku vihko ja vähän jotain ylläriä! Vihko, tuo vaaleanvihreän ja -punaisenkirjava, on Minnan itse tekemä ja siinä on sisällä valkeat kartonkiset sivut. Aivan ihana, tykkään tosi paljon! Sitä kaikkea muuta oli sitten niin runsaasti, että tuosta kuvasta unohtui vielä kuoren pohjalle muutamia pieniä koristeita. Söpöläisiä pörröisten eläinten kuvia, kohokuvioituja papereita, pirteän vihreä korttisetti, kuitupapereita ja läpinäkyviä sydän- ja siipitarroja, sekä kivoja farkkukirjaintarroja, joita minulla oli ennestäänkin vielä jokunen jäljellä, joten hyvä, että niitä on nyt lisääkin :-) En taas ollenkaan tiedä, miten tästä voisi kiittää tarpeeksi!

Sisäinen siiliyteni

Tää on kyllä niin totta, niin totta! HS:n eläintestin mukaan olen merkillinen piikkiotus. Siili on kyllä ehdottomasti suosikkielukoiden listalla :-)

Siili



* Erinaceus europaeus
* Pituus: 20 - 30 cm, häntä 2 - 4 cm
* Paino: 300 - 1300 g
* Elinikä: 4 - 6 vuotta

Olet siili! Herätät muissa sympatioita, vaikka sinulla onkin joitain outoja tapoja. Viihdyt mieluiten yksin ja hemmottelet itseäsi hyvällä ruoalla.

Tarkkaavaiset siilit haistelevat ja kuuntelevat jatkuvasti ympäristöään. Piikkipallon ruokalistalle kuuluvat muun muassa etanat ja madot, mutta siili ei kuitenkaan tapa käärmeitä tai syö pikkulintujen munia niin usein, kuin mitä ennen on uskottu. Siilit saattavat öisin liikkua ruokaa etsiessään muutaman kymmenen hehtaarin alueella. Ruokaa santsataan erityisesti talven horrosta varten.

Siilien kosioretket alkavat viimeistään toukokuussa. Naaraan löydettyään tuhiseva urossiili saa suostutella sitä paritteluun pitkään, mutta lopulta sinnikäs yrittäminen palkitaan. Piikikkään lemmensession seurauksena siiliemo synnyttää 4 - 5 poikasta heinäpesään.

Siili on luonteeltaan yksineläjä, vaikka parikymmentäkin siiliä voi käydä samalla ihmisen laittamalla ruokakupilla. Siilillä on kuitenkin eräs omituinen tapa: se voi erittää suuren määrän sylkivaahtoa syötyään jotain ravinnoksi kelpaamatonta. Vaahdon siili levittää selkäpiikkiensä päälle kielensä avulla ja ruumistaan puistattamalla. Syytä käytökseen ei tiedetä.

Idästä länteen ja lännestä itään

Nyt on sitten palattu pikareissusta. Eilen ei ollut mikään ihan paras autoiluilma, kun suurimman osan päivästä oli kamalan kuuma ja sitten viimeisellä pätkällä ukkonen ja ihan pimeää. Mutta hauskaa oli silti! Lähdettiin Kajaanista seitsemän aikaan aamulla ja ajettiin Kokkolaan. Siellä oltiin himppaa vaille 11, eikä mikään mielenkiintoinen kauppa ollut vielä auki. Hälläpä väliä, kun vasta alkumatkassa oltiin. Pietarsaaressa saatiin sitten enemmän aikaan. Vaikka siellä ei enää mikään "pakko" ole käydä (lähinnä koulun takia siis), niin Miehen oli kuitenkin pakko päästä sinne syömään erään tietyn ravintolan ruokaa, kun vastaavaa ei ole vielä muualtakaan löydetty. Ja sieltä - en sieltä ravintolasta kuitenkaan, mutta Pietarsaaresta - minä löysin nyt ne kumpparit! Kukalliset kumpparit. Nyt on hyvä :-)

Muista löydöistä, samoin kuin viikon askartelupostista kuvia ensi viikolla, kun ei voi millään osua minä, kuvantuottolaitteet, kuvat ja aika samaan kohtaan kerralla. Tai siis osa hommista on kuvattu ja skannattu, mutta kuvattuja kuvia ei ole saatu pois kamerasta ja skannatut kuvat ovat ihan toisella tietokoneella ja toisessa läänissä kuin mitä minä olen esimerkiksi nyt. Liian vaikeaa, ah niin ylivoimaista. Mutta tuleman pitää, jahka joutuu.

Pietarsaaresta ajettiin Pedersören, Evijärven, Lappajärven ja Kuortaneen (ainakin niiden) kautta Töysään ja Tuurin kyläkauppaan. Melkoinen pikamutka siellä, Miehellä ei riittänyt motivaatio pitkään kiertelemiseen. Jotain koruaskarteluhommia ja tarroja nappasin mukaani, sekä neiti Pitkäkarvahörhellykselle harjan. Hän pitää harjaamisesta, kiemurtelee ja kehrää.

Jos joku väittää vielä meille Kainuuta ja yleensä Itä-Suomea korveksi, niin on hyvä ja tutustuu Länsi- ja Keski-Suomeen Töysän, Keuruun ja Jyväskylän välissä. Vieläkin jaksoi ihmetyttää se kaikki ei-mitään, mitä siellä oli. Tajuttoman pitkiä matkoja, ettei mitään muuta näkynyt kuin metsää. Ja sittenkin, kun kyltti väittää, että Jyväskylään on viisi kilometriä, niin mitään ei vieläkään näy. Jopa Kajaanin ytimen ympärillä on viiden kilometrin päässä jotain elämää. (Miten minusta tuntuu, että kirjoitin tästä viimeksikin samantapaisen reissun yhteydessä viime syksynä...?) Sitten kyllä kun perille päästiin, niin olihan se iso ja hieno ja niin maanpenteleellisen täynnä koko kaupunki, kun siellä oli tämä Neste Rally -hommeli päällänsä. Siitä ei sen enempää, etten saa jotain syytteitä niskaani herjaamisesta. Se vain, että enpä mitenkäänpäin osaa arvostaa autourheilua noin yleensä. Mutta onneksi sieltä pääsi pois.

Juuri ennen Kuopiota sitten heitti ukkosen valloilleen. Hienoja salamoita katseltiin ja ihailtiin niitä vielä perilläkin parvekkeen kautta. Matkalla autosta otetut valokuvat myrskypilvistä eivät ilmeisesti onnistuneet, kun niissä kuulemma näkyy paremmin ne tuulilasiin liiskaantuneet kärpäset kuin pilvet... Menee siis tarkennus päin honkia.

Tänään perjantaina Mies kävi sitten koulullaan tekemässä tentin ja nyt on tultu taas viikonlopuksi Kajaaniin. Muutama serkunlapsi ilmeisesti viihdyttää meitä tai päinvastoin tässä viikonlopun aikana, kun vanhemmat pakenivat ulkomaille asti. Ohjelmaa riittänee siis jatkossakin...

Tonninrikkomisarvonnassa onnetar suosi Kotkotinta, Johannaa ja Anuradhaa. Minusta on kiva arpoa useampi voittaja :-) Alan kehitellä palkintoja tässä vähitellen. Kiitos vielä kaikille osallistuneille!