1.8.2008

Idästä länteen ja lännestä itään

Nyt on sitten palattu pikareissusta. Eilen ei ollut mikään ihan paras autoiluilma, kun suurimman osan päivästä oli kamalan kuuma ja sitten viimeisellä pätkällä ukkonen ja ihan pimeää. Mutta hauskaa oli silti! Lähdettiin Kajaanista seitsemän aikaan aamulla ja ajettiin Kokkolaan. Siellä oltiin himppaa vaille 11, eikä mikään mielenkiintoinen kauppa ollut vielä auki. Hälläpä väliä, kun vasta alkumatkassa oltiin. Pietarsaaressa saatiin sitten enemmän aikaan. Vaikka siellä ei enää mikään "pakko" ole käydä (lähinnä koulun takia siis), niin Miehen oli kuitenkin pakko päästä sinne syömään erään tietyn ravintolan ruokaa, kun vastaavaa ei ole vielä muualtakaan löydetty. Ja sieltä - en sieltä ravintolasta kuitenkaan, mutta Pietarsaaresta - minä löysin nyt ne kumpparit! Kukalliset kumpparit. Nyt on hyvä :-)

Muista löydöistä, samoin kuin viikon askartelupostista kuvia ensi viikolla, kun ei voi millään osua minä, kuvantuottolaitteet, kuvat ja aika samaan kohtaan kerralla. Tai siis osa hommista on kuvattu ja skannattu, mutta kuvattuja kuvia ei ole saatu pois kamerasta ja skannatut kuvat ovat ihan toisella tietokoneella ja toisessa läänissä kuin mitä minä olen esimerkiksi nyt. Liian vaikeaa, ah niin ylivoimaista. Mutta tuleman pitää, jahka joutuu.

Pietarsaaresta ajettiin Pedersören, Evijärven, Lappajärven ja Kuortaneen (ainakin niiden) kautta Töysään ja Tuurin kyläkauppaan. Melkoinen pikamutka siellä, Miehellä ei riittänyt motivaatio pitkään kiertelemiseen. Jotain koruaskarteluhommia ja tarroja nappasin mukaani, sekä neiti Pitkäkarvahörhellykselle harjan. Hän pitää harjaamisesta, kiemurtelee ja kehrää.

Jos joku väittää vielä meille Kainuuta ja yleensä Itä-Suomea korveksi, niin on hyvä ja tutustuu Länsi- ja Keski-Suomeen Töysän, Keuruun ja Jyväskylän välissä. Vieläkin jaksoi ihmetyttää se kaikki ei-mitään, mitä siellä oli. Tajuttoman pitkiä matkoja, ettei mitään muuta näkynyt kuin metsää. Ja sittenkin, kun kyltti väittää, että Jyväskylään on viisi kilometriä, niin mitään ei vieläkään näy. Jopa Kajaanin ytimen ympärillä on viiden kilometrin päässä jotain elämää. (Miten minusta tuntuu, että kirjoitin tästä viimeksikin samantapaisen reissun yhteydessä viime syksynä...?) Sitten kyllä kun perille päästiin, niin olihan se iso ja hieno ja niin maanpenteleellisen täynnä koko kaupunki, kun siellä oli tämä Neste Rally -hommeli päällänsä. Siitä ei sen enempää, etten saa jotain syytteitä niskaani herjaamisesta. Se vain, että enpä mitenkäänpäin osaa arvostaa autourheilua noin yleensä. Mutta onneksi sieltä pääsi pois.

Juuri ennen Kuopiota sitten heitti ukkosen valloilleen. Hienoja salamoita katseltiin ja ihailtiin niitä vielä perilläkin parvekkeen kautta. Matkalla autosta otetut valokuvat myrskypilvistä eivät ilmeisesti onnistuneet, kun niissä kuulemma näkyy paremmin ne tuulilasiin liiskaantuneet kärpäset kuin pilvet... Menee siis tarkennus päin honkia.

Tänään perjantaina Mies kävi sitten koulullaan tekemässä tentin ja nyt on tultu taas viikonlopuksi Kajaaniin. Muutama serkunlapsi ilmeisesti viihdyttää meitä tai päinvastoin tässä viikonlopun aikana, kun vanhemmat pakenivat ulkomaille asti. Ohjelmaa riittänee siis jatkossakin...

Tonninrikkomisarvonnassa onnetar suosi Kotkotinta, Johannaa ja Anuradhaa. Minusta on kiva arpoa useampi voittaja :-) Alan kehitellä palkintoja tässä vähitellen. Kiitos vielä kaikille osallistuneille!

3 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Oo, vau! :) Mii wons! Tai wins. WinksWonks :D

Mullekin kelpaisi nuo sappaat, tosi ihanat!

kotkotin kirjoitti...

Kiitos!
Ps. kyll´ noi saappaat kelpais minullekin,IHQUT !

Hehkuvainen kirjoitti...

No kylläpä onkin pirteät saappaat! :)