21.2.2009

Tautipäiväkirja, 3. luku

Kävinpähäntä sitten aamupäivällä hammaslääkärillä Kajaanissa. Tulin eilen illalla siihen tulokseen, että tämän kanssa ei nyt liene viisainta viivytellä ja sitäpaitsi hammaslääkäripäivystys toimii Kajaanissa sukkelammin kuin Kuopiossa. Jopa lauantaisin myös, kun on ajoissa. Edelleni oli kerennyt vain yksi asiakas, joka sekin oli jo lähdössä, kun minä tulin.

Hammaslääkäri kokeili hampaita jollain sähkötesterillä ja kuvasi ja viilaili ja päätyi siihen tulokseen, että mätähän se on. Hänen sanojensa mukaan "kanttu-vei". Hammas porattiin auki, että mätä pääsisi pois, vaan ei se tullut. Nyt on sitten hampaassa golfpallon mentävä reikä ja viikon penisilliinikuuri päällänsä. Sanoi, että koko hampaan olisi voinut vaikka poistaa, mutta koska olen toisen hammaslääkärin hoidossa Kuopiossa, niin ei ala hyppimään tämän varpaille, vaan hoitaa vain kivun ja antaa napit siihen mätään. Saa oma hammaslääkärini sitten maaliskuussa päättää mitä tekee sille lopulle hampaalle, mitä on jäljellä. Antoi röntgenkuvankin mukaan, että saa siitä silmällä katsoa.

Koska en nyt kuitenkaan halua laittaa tähän postaukseen kuvaa mistään märkivästä hampaasta (ihan normaalin näköinen päällepäin, tosin) tai penisilliininappipaketista, niin pistän kuvia toisesta toipilaasta, Melina-kissasta. Se on siskoni kissa ja ollut täällä porukoilla viime syksystä, vähän vähemmän aikaa kuin Silvi meillä. Melina on Silvin sisko aiemmasta poikueesta ja oli hävitysuhan alla, kun kukaan ei sitä olisi ruvennut ottamaan itselleen. Mies sen sieltä sitten pelasti ja yritettiin tyrkyttää sitä Hevosnaisserkulleni, mutta kissa oli liian arka ja olisi vaatinut pidemmän tallikissakoulutuksen kuin mitä serkulla oli aikaa antaa. Otus jäi siis siskolleni tallikissakokelaaksi ja sai nimen Melina eli Melli, kun on tuollainen karamellinvärinen toffeesotkurantukissa. Se on ollut kamalan arka ja kipeän oloinen ja sai sitä kyllä madottaakin ihan urakalla. Viime tiistaina se kävi leikkuulla ja eläinlääkäri oli todennut sillä jonkin kohtutulehduksen tai jotain, munanjohtimet olivat olleet kamalan turvoksissa. Ei siis ihme, että se ei ole antanut koskea mahaansa tai juuri nostella. Nyt kun elukasta on leikattu paha pois, se on kuin toinen kissa ja on piristynyt ihan silmissä. Vielä vähän kyräilee, mutta on koko ajan aina vähän kissampi kuin viimeksi.



5 kommenttia:

windi kirjoitti...

Aivan ihana kisuli :)
Ymmärsinkö oikein että sullakin asuu vanhemmat Kajaanissa? Tai no mulla siellä asuu vain äiti ja pikkusisko, mutta kuitenkin.

Saoka kirjoitti...

Kajaanissa asuvat juu, ja asuin minäkin ensimmäiset 19 vuotta. Pikkusisko on asunut pari vuotta Pudasjärvellä koulun asuntolassa, mutta muuten ne on ihan umpikajaanilaisia kaikki. Minä olen ainut, joka on kokeillut muitakin seutuja.

windi kirjoitti...

Joo ja meikä on kotoisin Pudasjärveltä, tarkennettuna Syötteeltä, ja ammattikoulun asuntolakin tuli tutuksi peruskoulun jälkeen. Tosin olin siellä vain puoli vuotta, syksyn -99, heppapuolella.

Saoka kirjoitti...

No heppakoulunhan se minunkin siskoni on siellä käynyt, minkäs muunkaan! Kyllä on maailma ja etenkin Pohjois-Suomi pieni :-)

Anonyymi kirjoitti...

Oo, mikä suloinen karvapallo! :)
Toivottavasti nyt alkaa kisun elämä helpottaa :)

Ja toivottavasti myös tuo hammasasia nyt helppaa!