Töissä voi olla kivaa. Etenkin, jos
- työkaverit ovat mukavia tai vähintäänkin siedettäviä
- tuntee, että työllä on joku tarkoitus (mielellään muukin kuin rahan ansaitseminen)
- tuntee, että osaa tehdä sitä työtä
- tuntee, että saa joka päivä uusia ideoita siitä, miten työtä voisi tehdä vieläkin paremmin
- saa palautetta sekä työtovereilta että "asiakkailta" ja voi jutella niiden kanssa varsinaisen työrupeaman ulkopuolellakin.
Saattaa olla oikealla alalla, jos
- työpäivän aikana hymyilee monesti
- aamulla ei vituta
- illalla ei vituta
- jaksaa tehdä päivän aikana muutakin kuin sen työn ja pakolliset rutiinit
Yhteenveto: Ne, jotka vuosikymmenestä toiseen rutkuttavat, että töissä ei ole tarkoitus viihtyä vaan siellä käydään vain tekemässä välttämätön siksi, että saataisiin rahaa, voivat kiertyä takaraivo edellä pienelle kippuralle ja painua pää edellä omaan persukseensa.
3 kommenttia:
Kyllä töissä kuuluu viihtyä! Amen tälle ja oikein painokkaasti, varsikin kun itsellä nyt meni työn kanssa vähän persiilleen, kirjoittelen blogiin jahka jaksan..
kyllä, juuri näin.
Minulla on tärkein pointti ollu tämän talven aikaan tuo, ettei vituttais aamulla, päivällä tahi illalla.
Hmm... aina se ei ole onnistunut...
Sunnuntai vitutus on pahin, kun tietää että taas on edessä 5 päivää tyhjänpäiväistä touhua... jotenkin ei jaksa vain huovuttaa päivästä päivään.... ööh!
Johanna ja Tuulis, taidan tietää aika hyvin, miltä teistäkin tuntuu. Kuinka löytää se oma, henkilökohtainen ja subjektiivinen tasapaino, että työssä on sopivasti vaihtelevuutta, ettei käy tylsäksi toistoksi tai jopa odotteluksi ja ettei toisaalta ole koko ajan erilaista hötäkkää ja niin paljon uutta, ettei pysy perässä. Ja miten saada jotkut pahvipäät tajuamaan se, että se, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä käykään kaikille ja että kaikessa ei aina ole kyse vastuun pakoilemisesta ja laiskuudesta. Kun pitäis jaksaa olla vielä ihminenkin siinä työn ja nukkumisen välissä...
Lähetä kommentti