Synnynnäinen valokuvamalli (no ei ehkä)

Niitä maaliskuussa postimyynnistä tilattuja (violetti neuletakki, musta ja ruskea tunikamekkosysteemi), Main seurassa pari viikkoa sitten ostettuja (pinkki ja linnunpyrstömäisesti kuvioitu) ja pari siinä välissä tehtyä euron kirpparilöytyä (oranssi ja muutamassakin kuvassa alla oleva violetti). Kuva avautuu isommaksi klikkaamalla.

Ilma oli taas mitä oli, joten kuvasimme sisällä. Joku meistä vois yrittää opetella poseeraamaan jotenkin paremmissa asennoissa ja pitämään naamaansa kivemmin.

P as in purple and pink

Viime viikonloppuna kaverini pikkusisko ja pikkusiskoni kaveri kehui ohimennen yksiä korviksiani. Hänellä on tänään syntymäpäivä, joten pistin postiin tällaiset, samantapaiset mutta eri väriset korvikset.

Vuosikymmenen ensimmäinen runo

Ja Rumakin Olet

Siinä sinua sitten taas ihmetellään

eikä osata muutakaan tehdä.

Sinuttelen tarkoituksella, en teitittele

kun aina saa odottaa turhan takia

kun yhdellä kestää niin saamarin kauan.

Sorruin taas

vaikka olisi pitänyt oppia

ja osata ennakoida.

Olisi pitänyt arvata

tietää.

Vihaan sinua

kynsilakka, joka ei koskaan kuivu.

Epäkeväinen ilma inspiroi kenkäostoksille

Tähän päivään asti on koko viikonlopun satanut iloisesti räntää täällä Kajaanissa. Eilen kävin äitin kanssa uimassa, kun ei tuolla oikein viitsinyt lenkkeilläkään. Poikettiin samalla Kitu-Marketissa vilkaisemassa kesäkenkiä vaikka ihan uhmatakseen, kun mainoslehdessä oli kivannäköisistä ja edullisista kuva heti kannessa. Äiti osti mulle <3 (minä kävin ruokakaupassa aiemmin ostamassa simatarpeita ja vähän muutakin.)

Vaihtoehtoja oli periaatteessa sekä musta että valkea, mutta mustista ei näkynyt tätä kokoa olevan jäljellä, joten ihan tyytyväisenä valitsin valkeat. Viime kesältä minulla onkin mustat tai erittäin tumman vihreät saman tyylisuunnan kengät, joten nytpä on sitten sekä tumma että vaalea vaihtoehto.

Koska ilma oli nyt kelvollinen, kuvasin myös uusia vaatteita, mutta koska minulla ei ole siihen yhteensopivaa USB-kaapelia ja muistikortinlukijani vissiin nököttää kotona, niin mahdollisesti edes jollain tasolla onnistuneita kuvia saan tänne vasta myöhemmin. Kengät räpsin lopuksi kännykän kameralla, että saan tänne edes jotain päivitettävää.

Sitten voisi vaikka laittaa vähän vähemmän kesäiset kengät jalkaan ja mennä ulos leikkimään...

Kevään sekalaiset

Piti oikein ruveta kameran ja kännykän muistikortilta penkomaan vinkkejä siitä, että olenko minä tehnyt jotain mainitsemisen arvoista viime aikoina. En näköjään ainakaan ole kuvannut oikein mitään sellaista.

Tuossa oli tuo pääsiäinenkin. Perjantaina kävin tädin luona monien muiden lähisukulaisten tavoin lounaalla. Serkku ihmetteli pitkää tukkaani. Lauantaina kävin entisen naapurintytön luona hänen vanhempiensa luona ja hän ihmetteli pitkää tukkaani. Myöhemmin sain vielä kuulla äidiltäni, että tämä entinen naapurintäti, joka on edelleenkin äitini kaveri, oli ihmetellyt pitkää tukkaani ja lähettänyt sille terveisiä vielä jälkikäteen. No, kasvaahan se tukka, kun sitä ei leikkaa! Sunnuntaina kävin kaverin isän kuuskymppisillä, ja siellä oli kaikilla niin kiire, että ihmettelivät onneksi ihan muita asioita.

Seuraavana viikonloppuna kävin serkun viidennen lapsen ristiäisissä ja toisen lapsen seitsenvuotissynttäreillä. Väkeä oli siinämäärin, että juhlat pidettiin seurakunnan leirikeskuksessa, jossa riitti tenaville käytäviä juoksenneltaviksi.

Viime viikolla kävin juttelemassa yhdessä työnhakuhankkeessa psykologin ja jonkun muun ohjaajan kanssa siitä, että kuka minä olen ja mitä minä tekisin ja mitä minun kanssani oikein pitäisi tehdä. Ne siis siellä auttavat työnhakijoita tai muuten pihalla olevia ja koettavat kaverina keksiä, että mistä hakisi töitä tai työelämävalmennuspaikkaa tai koulutusta tai mitä nyt tarvitseekaan. Oli ihan kivaa ja jotain ideoita tulikin jo, mutta hommassa on se heikko puoli, että minun pitäisi oikeastaan saada kesäksi töitä Kajaanista, koska Mieskin on siellä töissä. Asunto kyllä pidetään Kuopiossa kesän ajan vielä, mutta kehnohan se on eri paikkakunnilla asua, jos voisi asua samallakin. Ja minulla ei ole omaa autoa. Ja monta muutakin muttaa. Selailin iltapäivällä netistä Kainuun alueen harjoittelu- ja TEV-paikkoja, ja tyrkyllä on lähinnä siivoushommaa ja jotain ruokaan liittyvää. No, kattellaan vielä. Keskiviikkona menen terveystarkastukseen, niin voivat todeta, että mitä minä ainakaan en voi tehdä. Todistus vinkuraisista sormista pyydettiin ottamaan mukaan.

Ja nämä väliin jäävät ajat minä olen sitten sompaillut hakujen kanssa. Tilanne on tässä vaiheessa se, että olen hakemassa kymmeneen eri hakukohteeseen, joista kuusi on yliopistoissa ja neljä ammattikorkeakouluissa. Jos jotenkin käy (en ota tässä vaiheessa hyvyyteen tai huonouteen kantaa), niin voin ensi syksystä lähtien sijaita Jyväskylässä, Tampereella, Helsingissä, Vantaalla, Lahdessa tai Hämeenlinnassa. Yksi yliopistokohteista, Tampereella, tosin on kovin epävarma, sillä valintakoekirjajonossa sijoitukseni on sen verran huono, etten välttämättä saa koko opusta käsiini ennen koetta. Mutta se on vain toinen hakukohteistani Tampereella. Ja jos minulla ei onnistu mikään noista, niin jonnekin lähdetään varmaan silti, sillä Mies tuossa juuri viime viikolla palautti opinnäytetyönsä esitarkastukseen ja odottelee opettajan tuomiota ja seminaaria ja niiden jälkeen valmistumista tradenomiksi.

Viime lauantaina kävin shoppailemassa ja syömässä Main kanssa ja näin myös Main muksuja, jotka ovat kyllä ihan parhaita kakaroita, niin kuin Mai itekin <3 Voisin yrittää jonkinlaista vaatepostausta tässä jossain vaiheessa, kun yhtä aikaa olisi päivänvaloa ja puhtaat hiukset (ne pitkät, joita Maikin vuorostaan ihmetteli!).

Perääni kyseltiin. Olen elossa, mutta en tajuissani. Koomailen ja mietin, mitä haluan kertoa blogissa ja missä vaiheessa ja mitä en.

Kurssin viimeinen viikko meni kivasti. Juteltiin harjoittelukokemuksista, tehtiin viimeiset kokeet tietokoneen käyttäjän ajokorttia varten (kurssin tavoitteena oli @-kortti, mutta kolme meistä suoritti hieman laajemman A-kortin) ja lopuksi juotiin pullakahvit ruokalan kabinetissa. Pari kurssikaveria olen nähnyt vielä tälläkin viikolla työkkärin aulassa, kun ollaan oltu jatkotoimenpiteitä suunnittelemassa.

Voi olla, että pääsen tuonne amikselle yhteen maahanmuuttajien ryhmään työelämävalmennukseen apuopeksi muutamaksi viikoksi vielä tässä keväällä. Kesän varalle työkkärintäti suositteli minulle yhtä hanketta, jonka infotilaisuudessa kävinkin jo torstaina ja ensi torstaina menen uudestaan juttelemaan tarkemmin. Yliopistohaku on pistetty vetämään, vielä pitäisi saada kirjoja luettua. Ammattikorkeakoulujen yhteishakua olisi vielä noin viikko jäljellä, jos sieltä löytäisin jotain jännempää kuin tämän edellisen alani.

Semmottista.