Viime yönä tuli mieleen, että jos saisi päättää, miten viettää koko loppuelämänsä, niin minä voisin viettää tällaista joulun ja uuden vuoden väliviikkoa: nukkuisin päivät, korkeintaan heräisin tapaamaan kavereita ja pelaamaan Trivial Pursuitia, ja yöt leikkisin Facebookissa lemmikkileluilla (Fluff Friends & Pet Society) ja lukisin kirjoja ja söisin suklaata ja salmiakkia. Perhana, tästä ei elämä parane! Tarvitsisin vain jonkinlaisen enintään parinkymmenen neliön loukon, sängyn ja tietokoneen. Onko liikaa elämältä vaadittu, hä!?
Palaan enempi asiaan joskus, kunhan asiaa on. Nyt ei ole. Menen sinne Facebookiin, saa pyytää kaveriksi jos tietää oikean nimeni ja jos tykkää leikkiä sovelluksilla.
Jämälankapaita
2 vuotta sitten
3 kommenttia:
AMEN!
Ei paljoo muuta tartteis! :D
oikeankokoinen pipo syntyy vain mittaamalla käsiala kys. langalla neulotusta koekappaleesta, mittaamalla päänympärys ja laskemalla tarvittavien silmukoitten määrä, ei se oikein muuten luonnistu :) Minusta pipo on kivoin neulottava juttu, sopivan kokoinen, sopivan helppo, muttei ihan tylsä.
Ja vaihtelua saa sotkemalla neuleensa kuten kettupipolle kävi :D
Johanna, tietty jos aina välillä miestäänkin tapaisi ja vaikka saunoisi, mutta hyvin pitkälti noilla eväillä pärjäisi. Ulkoilunsa voisi vaikka saada kirjastossa ja ruokakaupassa käydessään.
Iulia, minä vaan en yhtään tykkää niistä koetilkuista! Sain trauman niistä ala-asteella, kun opettaja neulotutti niitä vissiin ihan huvikseen, kun ei ollut varaa oikeita käsitöitä varten tarvittaviin lankoihin ja muihin materiaaleihin. Sitäpaitsi olen muutenkin niin epämääräinen neuloja, että ohjeiden seuraaminen on tosi vaikeaa ja pilaa koko käsityöelämyksen :-)
Lähetä kommentti