Sekalaista sekalaisilta päiviltä

Jotenkuten alan olla elossa taas. Vieläkin yskin limaa, mutta tosi paljon vähemmän kuin aiemmin. Eilen kävin jo espanjantunnillakin taas, olin kaksi viikkoa poissa. Onneksi siellä edetään niin tautisen hitaasti, että kärsii välillä olla sairaanakin, eikä menetä mitään (voi hitsi mikä sanaleikki, eh hehe heh...).

Netti ei toimi. Mies arveli, että vika voi olla modeemissa. Pitää käyttää kännykän nettiä ja muistaa pitää känny laturissa koko ajan. Äsken jo tempaisi akun tyhjäksi.

Kela syytää lappuja ja pyytää jotain ihme selvityksiä vaikka mistä. Täytin papereita, otin kopioita ja vein pursuavan kuoren postiin. Jos sieltäkin nyt joskus jotain rahaa tulisi. Ärsyttää ja väsyttää. Että pitikin mennä sinne saakurin puhelinmyyntilafkaan, hirveä show nyt tästä. On pahasti sellainen olo, että en ole pätevä mihinkään järkevään enkä edes kelvollinen mihinkään idioottimaiseen. Jotain tekisi mieli tehdä, mutta en vaan taas tosiaan tiedä mitä. Ei minun pitänyt olla se, joka ei koskaan saa töitä eikä löydä paikkaansa maailmasta. Se yksi mielestäni niin hyvä ideakin vähintään lykkääntyy, kun en päässyt sille yhdelle kurssille. Liikaa hakijoita.

Yritin kirjoitella työhakemuksia joihinkin yrityksiin. En vain millään saa aikaan sellaisia lauseita, joista välittyisi se mielikuva, että olisin kamalan kiinnostunut Juuri Siitä Yrityksestä ja haluaisin töihin nimenomaan Sinne. Kuulostan vain sille, että Jos Nyt Jonnekin Näistä Vaihtoehdoista Kun En Parempaakaan Keksi. Ja tosihan se on tavallaan, hittoako minä tiedän niistä yrityksistä, jos ainoa tietoni niistä on joku köpönen yhteystietolistaus jossain kaupungin sivujen yritysluettelossa. Pitäisi vissiin listata ne ja mennä kaupungille vierailemaan kussakin ja vähän nuuskimaan paikkoja. Miksei sitä voida tehdä yritykselle nettisivuja? Eikö vielä ole herätty siihen, että jos yritys ei ole netissä, sitä ei monelle käytännössä ole olemassa lainkaan?

Ja siis tietysti, mollissa ei avoimissa työpaikoissa ole yhtään mitään, millä olisi mitään toivoa. Lähtisinkö rehtoriksi jonnekin peruskoululle? Vai rakennusinsinööriksi? Kenties joksikin moneksi erilaiseksi hoitajaksi sairaalalle? Ei yhtään mitään, mikä yhteensopisi minun koulutukseni tai vähäistenkään mielenkiintojeni kanssa.

Pari viimeisintä rinkikaulaliinaa on ollut minulla jo kauan. Nyt jaksoin viimein tehdä ne loppuun. Räkätautisena ei todellakaan jaksa neuloa. Valitettavasti en pysty vielä lähettämään niitä, sillä kaikki olemassaolevat ja lähiaikoina tulevat rahat on varattu muuhun käyttöön. Kaulaliinat ovat niin isoja ja muhkeita, etteivät ne liikahda ihan pienimmillä postimaksuilla.

Josko tästä menisi tekemään jotain kivaa ja lopettaisi tämän kurjuuksiensa listaamisen ja epätoivossa piehtaroimisen, kun se nyt ei ainakaan edistä mitään.

:-)

Tautipäiväkirja, 3. luku

Kävinpähäntä sitten aamupäivällä hammaslääkärillä Kajaanissa. Tulin eilen illalla siihen tulokseen, että tämän kanssa ei nyt liene viisainta viivytellä ja sitäpaitsi hammaslääkäripäivystys toimii Kajaanissa sukkelammin kuin Kuopiossa. Jopa lauantaisin myös, kun on ajoissa. Edelleni oli kerennyt vain yksi asiakas, joka sekin oli jo lähdössä, kun minä tulin.

Hammaslääkäri kokeili hampaita jollain sähkötesterillä ja kuvasi ja viilaili ja päätyi siihen tulokseen, että mätähän se on. Hänen sanojensa mukaan "kanttu-vei". Hammas porattiin auki, että mätä pääsisi pois, vaan ei se tullut. Nyt on sitten hampaassa golfpallon mentävä reikä ja viikon penisilliinikuuri päällänsä. Sanoi, että koko hampaan olisi voinut vaikka poistaa, mutta koska olen toisen hammaslääkärin hoidossa Kuopiossa, niin ei ala hyppimään tämän varpaille, vaan hoitaa vain kivun ja antaa napit siihen mätään. Saa oma hammaslääkärini sitten maaliskuussa päättää mitä tekee sille lopulle hampaalle, mitä on jäljellä. Antoi röntgenkuvankin mukaan, että saa siitä silmällä katsoa.

Koska en nyt kuitenkaan halua laittaa tähän postaukseen kuvaa mistään märkivästä hampaasta (ihan normaalin näköinen päällepäin, tosin) tai penisilliininappipaketista, niin pistän kuvia toisesta toipilaasta, Melina-kissasta. Se on siskoni kissa ja ollut täällä porukoilla viime syksystä, vähän vähemmän aikaa kuin Silvi meillä. Melina on Silvin sisko aiemmasta poikueesta ja oli hävitysuhan alla, kun kukaan ei sitä olisi ruvennut ottamaan itselleen. Mies sen sieltä sitten pelasti ja yritettiin tyrkyttää sitä Hevosnaisserkulleni, mutta kissa oli liian arka ja olisi vaatinut pidemmän tallikissakoulutuksen kuin mitä serkulla oli aikaa antaa. Otus jäi siis siskolleni tallikissakokelaaksi ja sai nimen Melina eli Melli, kun on tuollainen karamellinvärinen toffeesotkurantukissa. Se on ollut kamalan arka ja kipeän oloinen ja sai sitä kyllä madottaakin ihan urakalla. Viime tiistaina se kävi leikkuulla ja eläinlääkäri oli todennut sillä jonkin kohtutulehduksen tai jotain, munanjohtimet olivat olleet kamalan turvoksissa. Ei siis ihme, että se ei ole antanut koskea mahaansa tai juuri nostella. Nyt kun elukasta on leikattu paha pois, se on kuin toinen kissa ja on piristynyt ihan silmissä. Vielä vähän kyräilee, mutta on koko ajan aina vähän kissampi kuin viimeksi.

Decokuvia

Skannailin ja lisäilin decokuvia nettiin. Kurkatkaapa siis kaikki kuvat reseptidecostani sekä kalenteridecostani!

Ja kiitokset siis edelleen kaikille osallistuneille :-)

Tautipäiväkirja, 2. luku

Nyt alkais jo vähitellen riittää. Olen ollut jo puolitoista viikkoa kipeänä. Kai nyt voisi sanoa, että tiistaista lähtien olen nyt toipunut, mutta perhanan hidasta tämä on. Keltaisia ja valkeita sammakoita tunkee niin kurkusta kuin nenästäkin. Pään onteloita pakottaa aina välillä, kun ilma ja lima eivät kulje ja paineet menevät vinksalleen. Suu ja huulet ovat ihan kuivat kaikesta tästä suun kautta hengittämisestä. Ääni ei pelaa, vaan pystyn vain jotenkuten kohisemaan ja parhaimmillaankin vain röhisemään. Käsien iho on rutikuiva jatkuvasta käsien pesemisestä ja räkäpaperin kanssa vehtaamisesta. Voimat ovat ihan lopussa enkä jaksa siivota ja täällä on enemmän irtonaista kissankarvaa kuin kissoja läsnä. Ja kaiken muun hyvän lisäksi nyt särkee yhtä hammastakin. Seuraava varattu hammaslääkäriaika on noin kuukauden päässä enkä minä tässä kunnossa voi mihinkään kaiveltavaksi nyt mennäkään, kun saisin vain yskiessäni huitaistua sen poran jonnekin aivooni, tai siihen, mitä siitä on jäljellä kaiken tämän niistämisen jälkeen. Tai siis no, se kipeä hammas on alaleuassa. Mutta mille nyt näyttäisi lävistysreikä poskessa leukanivelen luona? Millaisen korun siihen nyt muka laittaisi?

Kai se on vaan nyt pakko tarttua siihen imuriin ja maata sen jälkeen kuolleen näköisenä sohvalla. Kun siinä minä makaisin muutenkin, niin samaan konkurssiin se menisi imurointikin.

Ja ennen kuin kukaan älähtää, niin Miehellä on koulujuttuja ja ryhmätöitä ja kesätyönhakua, ja se kyllä tekee osansa. Minä kun en vaan saa sitä omaa osaani tehtyä.

Vastauksia rutkutukseen

Olen saanut vastauksia viesteihin, joita lähettelin koskien juustosnacksien pakkauskokoja ja tiikerijäätelön tiikeripitoisuutta!

Hei S****,
Kiitos yhteydenotostanne.
Laitamme viestinne edelleen tuotekehittelyyn.

Ystävällisin terveisin,
Chips Oy:n Kuluttajapalvelu

ja

Hei!
Kiitos lähettämästänne kyselystä. Olemme pahoillamme, että koette maustettujen jäätelöidemme sisältävän vain vähän kastiketta. Välitämme viestinne Valiojäätelön markkinointiin ja tuotekehitykseen.
Maustettujen jäätelöidemme tarkoituksena on antaa mahdollisimman tasapainoinen ja pikantti makuelämyksen kuluttajille. Tuotteita kehitetään jatkuvasti ja ennen uusitulla reseptillä valmistetun jäätelön markkinoille tuomista suoritetaan laajat kuluttajatestit. Tällä hetkellä Tiikerijäätelö sisältää appelsiinikastiketta 11 %, Lakritsijäätelö lakritsikastiketta 9,5 % ja Kuningatarjäätelö vadelma-mustikkakstiketta 9 %.
Ystävällisin terveisin
Suomen Nestlé Oy
Mirja Reijonen
Kuluttajapalvelupäällikkö

Hyvä hyvä! Nyt sitten vain odotellaan, että jotain tapahtuisi :-) Ja pitäisi lähettää ne purkat sinne Fazerille takaisin.

Tautipäiväkirja

Isä oli viime viikolla kipeänä, samoin Mies. Minä olen tällä viikolla. Liekö joku normaali räkätauti vai se A-virus, mutta kivaa on kuitenkin. Ei tee mieli puhua, hyvä jos hengittää, kun kurkkua alkaa kutittaa ja sitten kun yskii, niin polttelee. Toisinaan kulkee ilma nenänkin kautta, mutta oikealta puolelta tulee keltaisia sammakoita. Nukkumaan mennessä palelee ihan holtittomasti ja noin tunnin nukahtamisen jälkeen on sikakuuma, ja pitää purkaa kaikki vaatteet ja peitot pois. Muutaman tunnin välein joko herää juomaan vettä, tai ei ihan herää, vaan kieppuu janoissaan ja näkee unia juomisesta ja vessasta.

Mutta muuten ihan jees, ei vaan jaksa sitäkään vähää mitä nyt yleensä.

Kuusi juttua

Marylean haastoi minut aikapäiviä sitten kertomaan kuusi asiaa itsestäni. Vaikea homma! No, tässä nyt sitten jotain yritelmää.

1. Mieluummin vastaan vaikka sataan suoraan kysymykseen kuin alan keksiä kuusi satunnaista juttua, varsinkin jos haluaa kertoa jotain, mitä ei ole vielä kertonut.

2. En jaksa kuunnella mitään artistia niin paljoa, että kuuntelisin koko levyn kerralla ja vielä nauttisin siitä. Korvat puutuu ja alkaa ärsyttää päässä. Siksipä kaikki musiikkini onkin sähköisessä muodossa, eli mp3-tiedostoina tietokoneen ja kännyn muistikortin kätköissä. Sieltä laittelen sitten aina satunnaistoistolla tavaraa tulemaan milloin missäkin järjestyksessä ja tyylejä sekoitellen. Aktiivikäytössä minulla on nyt vain yksi CD-levy, sekin sekalaisia artisteja sisältävä rokkikokoelma, jonka bongasin jonkun lehden välistä tuossa joulukuussa.

3. Joskus lapsena leivoin ihan tolkuttoman paljon ja sain hyvää jälkeä aikaan. Nykyään rätöstykseni ovat enemmän tai vähemmän räjähtäneitä, tai kuten Mies, tuo suuri kotileivonnan arvostaja kuvailee, sateenpieksämän lehmänläjän näköisiä. Voi johtua ihan harjoituksen puutteesta, kun Mies ei juuri leivonnaisia syö, niin en kehtaa ihan vain itselleni leipoa. Leivon vain porukoiden luona ollessa, siellä joku sentään kelpuuttaa kakkarani. Esimerkkinä tässä tämänpäiväiset runebergintortut. Rumia, mutta syöhän noita.



4. Hajusteettomat pesuaineet ja kosmetiikka haisevat minusta pahalle. Sori hajuallergikot, ei voi mitään. Hajuvettä en kuitenkaan käytä, mutta hajuttomaan deodoranttiin tai pyykkipulveriin en suostu! Ei sillä, että kukaan olisi tullut urputtamaan, mutta tulipa vaan nyt mieleen.

5. Olen nyt muutamana iltana ja yönä lukenut netistä Helen Kellerin elämänkerrallista teosta The Story of My Life ja olen äimistynyt siitä, miten paljon voi kuitenkin elämästä saada irti sellainen ihminen, joka on sekä kuuro että sokea ja joka joutuu olemaan ja tekemään lähes kaiken avustajan kanssa.

6. Olin taas tuota edellisen kohdan linkkiä etsiessäni harhautua jonnekin ihan muualle seikkailemaan.

En haasta ketään, sillä tällainen on kamalan hankala meemi.

Keksikää itse otsikkonne

Kinttupolkujen Marika kirjoitti joskus lapsosensa kanssa pohdittuja näkemyksiä päivistä, jolloin ei oikein tapahdu mitään: Jumala ei vain ole jaksanut kiireisen työviikon jälkeen suunnitella sisältöä päiville, niin ne menee vähän sumussa jotenkuten ohi. Minulla on nyt menossa koko viikko moisia päiviä. Olen ollut torstaista asti Kajaanissa porukoiden luona ja Mies on omassa rauhassaan Kuopiossa lukemassa tentteihin. Ja kun olen täällä, pääsen viikonloppuna varmemmin kummipojan kahdeksanvuotissynttäreille.

Niin paljon tätä tietokoneen ääressä nakottamista rakastankin, niin olen jo monta kertaa kerennyt kyllästyä ruutujen tuijottamiseen. Kiitos sen ihanan puhelinmyyntikokeilun vähimmäispäivärahanikin on jäädytetty (asumistukea näyin saaneen) selvityksen ajaksi, joten vaihtoehtoja on suunnilleen tuijottaa joko tietokoneen näyttöä tai telkkaria, kun ei viitsi kaupungillekaan lähteä, kun ei tiedä, milloin tulee seuraavan kerran rahaa. Tai sitten voisi lukea kirjoja. Olen nyt näitä kolmea toimeani tässä suorittanut viikon ja alan kohta kiukutella kuin pikkulapsi. "Äiitiii, ei oo mitään tekemistä eikä ketään kaveria!" Tänään onneksi kävin äidin ja siskon kanssa ruokakaupassa ja tädin luona kylässä. Hurraa!

Jossain huumorisähköpostissa vastikään sanottiin, että tiedät eläväsi vuotta 2009, kun katsot sähköpostisi ennen kuin juot aamukahvia. Oi, kuin totta. Tai siis katson kolme sähköpostiani samalla kun juon aamukahvia puolenpäivän seutuja. Sen jälkeen seuraa sitten iäisyyden verran virtuaalilemmikkileikkejä Facebookissa. Minulla on valkea tiikeri, musta kissa, murmeleita (vai mikä hitto on groundhog, se semmoinen, mikä kevättalvella nousee kurkistelemaan varjoaan ja ennustaa kevättä?), vampyyrilepakko, pinkki riikinkukko ja muuta sekalaista seurakuntaa ja toisessa osoitteessa vihreä kissantapainen, joka pitää tyhmistä hatuista ja rumista vaatteista ja jolla on ihan liikaa huoneita talossaan.

Kuulostaa pahalta, mutta lohdutukseksemme voin sanoa, että minulla on kerrankin päässäni nyt selkeä suunnitelma ihan järkevistäkin asioista. Sen toteutumisaikataulu riippuu nyt vain kovasti siitä työkkärin kurssista, jolle pääsyä odottelen. Ja vaikka en pääsisikään, niin tämän unelmani toteutan kyllä kevään mittaan. On se nyt vaan ihan varmaa. Mutta siitä sitten vähän myöhemmin lisää. Mutta kyllä minustakin vielä ihan työtätekevä järkevä aikuinen tulee. Ajan kanssa.