17.6.2009

Tallikissantekele

Maanantaina olin Tuuliksen ja tyttäriensä kanssa kaupungilla (kiitos seurasta!), kun puhelin soi. Ounastelin puhelinmyyjää, mutta soittaja olikin se ihminen, jonka kanssa olin sopinut kissakaupoista puolisentoista viikkoa aikaisemmin. Rouva ilmoitti, että poikanen on kypsä noukittavaksi, joten sovimme, että tulen sitä siskon kanssa illan päälle hakemaan. Olikin tarkoitus sinne illalla soittaa ja utsia, mutta toinen pää kerkesi ensin. Haettiinpa sitten siskon kanssa kaupasta kahvipaketti ja pötkö keksejä ja lähdettiin lunastamaan lapsosta.

Autokyyti soratiellä ei pentua miellyttänyt, joten sisko pääsi siivoamaan oksennuksia mennen ja tullen, kun käytettiin kissaa ensin kotona ja vietiin sitten tallille. Muunlaista huonovointisuutta ei sitten ole näkynytkään, vaan kakara kotiutui välittömästi ja omaksui ihmiset omikseen. Heposten kolahteluja ja hirnahtelujakaan ei pelkää, eikä Melli-kissaa, joka kommunikoi murisemalla ja suhisemalla.

Alla noin neljästäkymmenestä kuvasta ne onnistuneet. Kännyssäni ei ole mikään huipputason kamera (tai sitten en osaa vaan vielä käyttää sitä) ja elukka oli liikkeellä koko ajan :-)






Otuksen nimi on mitä todennäköisimmin Tarmo, sattuneista syistä.

Ja minä sain sen hatulliseni, josta oli sovittu :-)

6 kommenttia:

tuulis kirjoitti...

Kivaa oli tosiaan, kiitos seurasta.

Voi miten ihana Tarmo :D

ja on sulla nyt suklaata :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Voih, miten söpis <3!

windi kirjoitti...

Tuitui, come to windi! <3<3<3

Johanna kirjoitti...

Aaws, tuitui!!! Kiskis... Osaiskohan se bussilla raisioon? :D
Ja jos osaa, niin voisko sen opettaa tuomaan muutaman suklaan mullekin? :D

Mai kirjoitti...

Oi mikä suloisuus! <3

Saoka kirjoitti...

Kiitän Tarmon puolesta näistä terveisistä ja koetan kysellä sen innokkuutta bussimatkailuun. Voi kyllä olla, että tallikissalla ei paljon lomapäiviä ole sellaisiin tarkoituksiin :-)