Miksi minulle tulee tuosta otsikosta ja sitä seuraavasta tekstinpätkästä mieleen nainen, joka innostuu eroottisessa hengessä tällaisista (linkin takana ei ole törkyä, vaan Googlen kuvahakutuloksia, uskallatte klikata)...?
Homma hanskassa, mutta hanskat hukassa - eikös se niin mene? Kuvat muistitikulla, mutta muistitikku jossain ihan muualla kuin siellä USB-kolossaan, nimittäin Miehen jemmoissa. Mutta eipä tämä nyt niin kamalan myöhässä ole.
Viimeviikonloppuiselle hääparille lahja. Tyynyt olivat toivelistalla, villasukat oman mielikuvituksen tuotetta. Kipeänä en jaksanut motivoitua korttiaskartelemaan sitäkään vähää, joten kortti on ostokamaa. Teksti on omasta kynästä ja hataran laskupääni avustamana laadittu (kertolaskut tein laskimella).
Olen jo pitkään ihaillut näitä sähköpostini roskalaariin ilmestyvien viestien otsikoita. Tammikuussa pari esittelinkin täällä. Kesän mittaan on kehkeytynyt ajatus aloittaa näistä oikein sarja.
Äskettäin Ö-mapissa köllötti tällainen:
Desperate emotions, eh? Eikös tuollainen epätoivo ole oikeastaan sitä päinvastaista, mitä potenssilääkkeiltä tai -apuvimpaimilta yleensä odotetaan? En vakuutu avausrepliikistä, en tilaa. Not reasonable enough!
Todisteet siitä, että olen edelleen mitenkuten hengissä ja että kävin siellä häissä. Olin enimmäkseen kameran takana, joten nämä pari räpsäisyä tässä Miehen ottamina vain esille, kun ei muita naamoja täällä paljastella.
Räkää tulee edelleen, mutta muuten ei ole kipeä olo.
Edit klo 17:35 // Ai niin, tämän verran pääsin morsiuskimppuun käsiksi! Morsiamen serkku sai paremman otteen, niin minulle jäi tällainen tulitikkuaskin mittainen oksanpätkä. Parempi kuitennii ku ei mittään! :-D
Tietysti just nyt. Milloinpa muulloinkaan? Ai että mä kärsin.
Sanoinhan vissiin, että Mies heittäytyi kipeäksi? Olin olevinani ymmärtäväinen hoitaja pari päivää ja vielä tiistaina päivällä ihan terve. Mutta illallapa alkoi kurkussa tuntua pahaenteisesti typerälle. Se siitä sitten. Taas on räkätautia pidetty. Vaiheet menevät samassa aikataulussa kuin Miehellä. Se väitti nyt tänä iltana olevansa jo ihan OK, joten toivoa sopii, että minäkin tällä kahden päivän viiveellä ehdin parantua edes jotenkuten lauantaiksi. Ja ettei helpoksi menisi, niin tänä iltana saman riesan oireita alkoi taas minuun nähden kaksi päivää jäljessä saada äitini. Siltä taitaa kyllä jäädä häät väliin (ollaan kutsuttuja kaikki, morsian ja vanhempansa ovat vanhoja naapureita ja perhetuttuja). Paras mahdollinen ajoitus.
Että koettakaas nyt apuna toivoa, että tästä toinnutaan ajoissa. Rukoilkaa, pitäkää peukut pystyssä tai fingers crossed, mikä nyt onkaan metodinne.
Olen näköjään kesälomalla bloggaamisesta. Mitään kirjoittamisen arvoista ei erityisesti tapahdu, ootellaan vaan ja mossistellaan. Eilen käytiin Miehen kanssa viimeisellä kesälomareissulla, roadtrippailemassa Pietarsaaressa ja Kokkolassa. Siellä on meikäläisten parhaat ravintolat ja eksoottisimmat halppiskaupat, niin käytiin penkomassa niitä ja verestämässä muistoja. Vietnam Grilliltä ruokaa ja ostoksille Erkin Halliin (niillä on omat sivut näköjään vielä työn alla, mutta tämä paikka siis) ja Halpa-Halliin. Kuvat kaulakorut ostin Erkin Hallista, joka myy siis erinomaisen paljon muutakin kuin maatyökoneita (Jag <3 lågprishallar!).
Kokkolassa käytiin moikkaamassa ystävääni ja hänen muksujaan. Pienempi mahtuu vielä justjajust äitiyspakkauslaatikkoon nukkumaan ja isompi on kovasti päässyt säikyttelyn makuun ja toteutti nähtävästi perinnöllistä taipumustaan hyökkäilemällä kimppuumme nurkkien takaa ja pöydän alta. Kauhee, kun pelotti! :-D Oltaisiin muuten voitu jäädä yöksikin, mutta Miehellä on nuha, niin ei jaksettu olla reissussa niin pitkään.
Lauantaina on yhden kaverin häät täällä Kaenuun mehtämaisemissa. Aikani on pitkälti mennyt niihin valmistautuessa. Vielä pitäisi ehkä penkoa vähän kangaskaupan laareja, että saa vaatteet päälleen ja viimeistellä ja paketointinyörikötöstää häälahjaa. Kynsilakkaakin ostin eilen ihan tilaisuutta varten.
Myös kansalaisopiston kursseille olen tässä joutaessani ilmoittautunut. Maanantaille tulee espanjaa, tiistaille tanssiliikuntaa ja torstaille englantia sekä yhdelle viikonlopulle korujen värkkäilyä. Uimahallillekin on tarkoitus palata, kunhan Kuopioon asti taas päästään. Eläköön syksy, niin saa ainakin jotain tekemistä ja rytmiä olemiseensa!
Nyt lopulta niitä kuvia! Nämä tekemäni korut ovat omassa käytössäni (ja yksi äidillä), joten en ole niitä heti niiden valmistuttua kuvannut. Jokunen on siis ennättänyt kertyä.
Minulla ja siskollani on jokseenkin erilaiset värimieltymykset. Usein vaihtelemmekin helmiä keskenämme ja koetamme löytää paremmat paikat väreille, jotka eivät itselle uppoa. Minä saan siskolta vihreitä, hän minulta vaaleansinisiä helmiä. Tässä korussa ainakin tuo sydänhelmi on siskon jemmoista peräisin.
Violetit kiekkomaiset helmet ovat jostain Tiimarin puuhapussista, niitä on minulle päätynyt parikin settiä joidenkin vaihtojen kautta. Ekoista tuli tällainen joskus kevättalvella tai milloinlie olikaan.
Toisilla on kaverinaan jotain edelleen Tiimarin puuhapussien aarteita, liloja rinkuloita. Joku selvästi tykkää muovihelmistä... :-)
Mitään "oikeita" koruja minulla ei juuri ole. Aina toisinaan himoitsen Kalevala Korun Vanamo-käätyä, mutta en kovin säännöllisesti sitäkään. Kesällä tein siitä oman versioni, kun sisko kippasi eteeni sekalaisia lehden muotoisia helmiä. Ketju on kyllä ihan erilaista, mutta olkoon ihan kaikessa rauhassa vaan.
Tässä kokonaisuudessa kaikki ne epämääräisimmät yksilöt samassa siimassa!
Äidille kesällä nimipäivälahjaksi.
Kuvausapuna kaikessa tässä minulla oli Mies, joka rätki niitä kuvia aina silloinkin, kun ei olisi edes tarvinnut :-)
Tässä decossa oli minulle uusi idea. Sivuihin oli leikattu erikokoisia aukkoja eri kohtiin, joten niistä näkyi edellisille ja seuraaville sivuille jotain. Erinomaista päänvaivaa pohtia, mitä laittaa aukosta näkymään niin, että se käy yhteen edellisten kanssa!
Minun sivuni. Saa nähdä, mitä pikku aukosta tulee näkymään:
Tällainen on kurkistus minun sivulleni Suklis74:n sivulta:
Aiheessa toistuu siis vintagekuva, jossa on ystävyyden ja läheisyyden osoitus sekä pieni kiiltävä sydän.
Tekisi mieli ottaa asioista kuvia ja pistää niitä tänne, muttei sitten lopulta huvita, kun käytössä ei ole kunnollisia kuvanottolaitteita. Eilen sain käsiini hyvän kameran, kun pistin Miehelle viestiä, että ilman ei ole tulemista, mutta eipä se paljon auta, kun kyseisen kameran kaapeli on hukassa, muistikortinlukija ei ole mukana eikä talon piuhoista mikään käy siihen kapineeseen. Hö. No, ensiviikolla pitää ottaa Kuopion kotoa se lukijavärkki mukaan, niin saisi kuvat koneellekin asti.
Taidan etsiä jostain kuulokkeet korviini, kipon käteeni ja jakkaran persien alle ja lähteä mustikkametsälle lähimaastoon.
