Vaihdoin uuden kävijälaskurin, kun se edellinen taisi huomioida joka ikisen sivun uudelleenlataamisen ja linkistä toiseen hyppimisen. Kohtuuden nimissä pistin laskun alkamaan nyt viidestäsadasta, enkä melkein kuudestasadasta, ettei ihan jokainen oma rassaaminen olisi siinä mukana.
Lisukkeeksi eilinen kuva tulilatvan uusista kukista!
Toinen kuva pupuisista nojatuolissaan. Voitte kuvitella, että kun ne eivät loju tuossa, niin tuolin istuinosa on ihan yhtä musta kuin jos ne yhä olisivat siinä. Karvanlähtö on valtaisaa.
Viimeyönä niiden piti taas mellastaa. Mies rupesi nukkumaan jo kymmeneltä (aikainen töihinmeno) ja minä luin vieressä kirjaa puoleenyöhön. Kissat kävi moikkaamassa muutamia kertoja ja tarpomassa kirjani päällä, mutteivat koheltaneet vielä suuremmin. Melkein kolmeen asti meni ihan hyvin, mutta sitten Bimmagishan piti taas ruveta lonksuttamaan vaatekomeroni ovea (ihan niin kuin siellä jotain sen tavaroita olisi?!). Parin varoituksen jälkeen sulloin otuksen matkaputkaan ja vein vessaan jäähylle. Karu meininki, mutta kun muukaan ei auta. Jos vain sulkee makuuhuoneen oven, niin ne raaputtavat sitä ovea. Toissayönä jopa ruokin ne keskellä yötä ja siivosin hiekkalaatikon puoliunessa, ettei mitään varsinaista hätää pitäisi olla, mutta ei kelpaa arvon karvakasoille, ei. No, yö meni sitten paremmin, kun turkishäirikkö oli jemmassa - mutta vain pari tuntia! Sitten sai herra Panttersson päähänsä, että menee väkisin tuuletusikkunalle, vaikkei se edes ollut auki. Ei auttanut kuin käydä ajamassa sekin hus-hilivattuun huoneesta. Mitähän ne ensyönä keksii? Samperin villipedot. On uhkailtu mustalaisille myymisellä ja kinttaiden teolla, mutta eivät ota vakavasti. Joku ihme uhmaikä taas vissiin. Ja kun itsellä olisi kuitenkin päivällä muutakin tekemistä kuin koko ajan pitää kissoja hereillä, että nukkuisivat sitten yöllä.
Pistän liikkeelle reseptidecon, johon haluaisin erilaisia ruoka-, jälkiruoka- ja leivontaohjeita. Deco on A5-kokoinen, sidottu lyhyeltä sivulta. Lehtiä on kolmisenkymmentä, joten tähän pääsee mukaan monta osallistujaa ja kukin voi tehdä yhden tai useamman sivun. Haluan tähän oikeita, kokeiltuja, käyttökelpoisia ja hyväksi havaittuja ohjeita, joten tällä kertaa jätetään ne Pirkan ja Yhteishyvän ruokaliitteet rauhaan eikä muutenkaan saksita summassa jostain lehdestä jotain, minkä todellisesta luonteesta ei ole mitään hajua, saati makua. Ei tarvitse heti ilmoittaa, millaisen tai millaisia ohjeita laittaa, saa pohtia rauhassa eikä haittaa, vaikka tulisi samantapaisia, kunhan nyt ei ihan lusikallisen tarkkuudella samaa reseptiä. Koristelut ja kuvitus toki aiheen mukaan! Toivoisin myös kontaktimuovitusta, että ohjekirja kestäisi sitten ihan käytössäkin :-) Haluan laajentaa ruokavaliotamme, joten otan mielelläni vastaan kaikenlaisia käteviä ohjeita ihan millaisiin vain syötäviin. Allergioita ja muita rajoitteita ei ole, joten kaikki käy. Suosittele omaa herkkuasi!
Ilmoittautumiset tämän viestin kommentteihin ja osoite sähköpostiin, jos et ole ihan varma, että se on minulla ennestään tallessa. Tekoaika on sitten se 2 viikkoa.
MUKANA:
01. Lotta, tehty
02. Taina,, tehty
03. Pirkko, tehty
04. Kati, tehty
05. Tittiina, tehty
06. Twinflower, tehty
07. Lumikki, tehty
08. Anu, tehty
09. Papu, tehty
10. Hannele
ja sitten vielä myöhemmin Ciili :-)
Edit 10.7.2008 // Deco on lähetetty!
Edit 20.2.2009 // Kuvia, olkaa hyvät!
 |
| Reseptideco 2008 |
Eilen onnistuin kai nojailemaan käsiini ja tietokonepöytään siinä määrin, että illalla oikea kyynärpääni oli niin kipeä, ettei tehnyt mieli liikuttaa koko kättä. Väsytti ja ei väsyttänyt. Pitäisi keksiä jotain viisasta tekemistä. Vetelehtiminenkään ei jaksa kamalasti kiinnostaa enää, siitä on ikään kuin terä pois, kun sitä ei tee vältelläkseen jotain. Ihan tylsää, kun saa ihan luvan kanssa vetelehtiä :-) No, ensi maanantaina on se työkkärin info, pistäisivät jollekin hölmölle kurssille vaikka, niin saisi jotain rutiinia. Nyt alan olla jo niin pimeä, että vapaaehtoisesti siivoan ja tiskaan, kun ei muutakaan tekemistä ole.
Tuo samperin karvakissa Mimma vielä villitsi koko yön, aina tunnin-parin välein piti käydä potkimassa sitä, kunnes iski vessaputkatuomio, kun ei muukaan auta. Nyt se sitten yrittää nukkua päivällä, että jaksaisi taas yöllä valvottaa. Tuholainen!
Tuossa kuvassa tuo matto ei sitten ole sillä tavalla, kuin minä sen suunnittelin. Ovat karvaotukset ihan itse asentaneet sen tuonne tuohon asentoon.
Poikettiin viikonloppuna taas Kajaanissa ja siellähän on melkein talvi vielä! Puut on hädintuskin hiirenkorvalla ja pimeissä metsän kolkissa on vielä lumikasoja. Huh! Ei ihme, että olin synkkä ja epätoivoinen teini, kun talvi tosiaan kestää siellä yli puoli vuotta ja muille vuodenajoille jää se vajaa puoli vuotta... Täällä Kuopiossa on sentään jo puissa täydet lehdet ja lämmintäkin kaksinumeroisia lukuja.
Pitäis varmaan lähteä viemään tuo yksi pöydänrämä lopultakin sinne roskakatokseen. Minut ja samoin Miehen on vallannut kova tyhjennysmieliala, tekisi mieli kipata kaikki ryönä jonnekin huitun tuuttiin ja elellä helpostisiivottavasti vähän tavaran kanssa. Mutta kun se luopuminen joistain tavaroista on kuitenkin niin vaikeaa ja toisaalta on väsyttävää käydä läpi jotain tavarakasoja ja valikoida sieltä, mitä säilytetään, mikä lähtee kiertoon ja mikä lähtee roskiin. Ja kun jotain tavaroita tekisi mieli myydäkin ja saada edes joku ropo itselle, eikä vain viedä ilmaiseksi kierrätyskeskukseen. No, joitain vaatteita vien varmaan ainakin, pitää katsoa mitä teen tuolle CD-pinolle ja muutamalle muulle jutulle. Huutonettiä on kokeiltu, mutta ei tule huutoja. Eikä siellä edes ole mitään järkeviä kategorioita kaikelle, kuten esim. nukkekotitavaralle. Kun ei ne leluja ole!
Mutta nyt tämä menee ronkkimaan vaatekaappiaan ja tekemään selkoa tekstiilimuotoisesta omaisuudestaan. Siellä on kuitenkin aina jotain, mitä en tarvitsekaan.
Mahtavaa. Koko iltapäivä on oikeastaan mennyt allergiakohtauksen kanssa. Alkoi aivastuttaa ja kutittaa nenää aivan yhenäkin ja jonkin aikaa tirskuttuani otin lääkkeen. Terä taittui sillä, mutta silmät, nenä, kurkku, kitalaki sekä kasvojen ja kaulan iho tuntuu vieläkin kummalliselle, vaikka mennään jo ihan toisella puolen kellotaulua. Eläköön kevät ja siitepölyt.
Tuossa muuan päivä tuli asiaa lähteä kävellen postilaatikolle ja Mies yllytti, että koska sinnepäin olen menossa, niin kävisin kirjastossa lainaamassa jotain kivoja kirjoja. Niinpä todella, olenkin kaivannut sitä, että voisi käydä kirjastossa lainaamassa niitä kirjoja, mitä haluaa, eikä vain niitä, joita opiskelun takia täytyy lainata. Villiinnyin sitten ihan ja lainasin kauppakassillisen Dilbertiä, B. Virtasta ja jotain muitakin sarjakuva-albumeja, joita en nyt äkkiä muista, sekä yhden Leena Lehtolaisen dekkarin. Nyt olen sitten pari päivää käytännössä maannut sohvalla ja lukenut sarjakuvia. Upeaa. Aion lukea myös ne huomattavan useat kirjat, jotka olen talven aikaan ostanut kirpparilta ja kierrätyskeskuksesta (se sama, mitä ia käyttää!) ja divarista sekä kirjaston poistohyllystä. Yleensä en osta kirjoja, mutta sisäinen sulovilén sanoi, että nyt voisi, kun halvalla saa. Käytettyjä kirjoja siis kaikki.
Pitäisi myös keksiä, milloin pitäisi valmistujaisensa. Publiikkipäivä (eli se ajankohta, jolloin todistuksia jaetaan) sattuu sille viikolle, jonka lopussa on juhannus, joten en pidä mahdollisena, että pitäisin juhlia silloin. Tai voisin pitää, jos en halua vieraita. Mutta haluan kuitenkin, joten mielestäni syytä olisi varautua siihen, että ihmisillä on juhannuksena muutakin tekemistä, joten ehkä pidän juhlat sitten vaikka sitä seuraavana viikonloppuna. Publiikkipäivää edeltävänä en kuitenkaan rohkene, kun ei jotenkin vieläkään ole ihan kunnolla takaraivossa asti se tieto, että se koulu on todellakin nyt ohi. Ja kyllähän se nyt vaan menee niin, että ensin pitää olla se paperi ja sitten vasta juhlat. Onko kellään muuten ideoita, miten voisi vieraille kauniisti ilmaista, etten halua lahjaksi astioita tai petivaatteita? Niitä pursuu kaapit jo nytkin ihan toivottomalla tavalla. Mikä tahansa muu käy lahjaksi, mutta astiat ja lakanat ei. Piireissä kun näyttää kuitenkin olevan tapana, että jotain tuodaan, niin en voi luottaa siihenkään, ettei mitään tuotaisi enkä sitä haluakaan. Lapsena voi kirjoittaa joulupukille, mutta miten voi tehdä aikuinen ammattiinvalmistuva? Vai onko sitä vain oltava kiitollinen taas kaikista kahvikupeista ja uunivuoista ja olla valittamatta, kun tiskivuoret kohoaa, kun onhan täällä vielä vaikka miten paljon puhtaita astioita, en tiskaakaan vielä....?
Iulian decon aiheena olivat kuukaudet, valitsin maaliskuun ja marraskuun. Tekijänoikeudellisista syistä mainitsen, että Marraskuu on Miljoonasateen kappale niiltä ajoilta, kun minä olin alle kouluikäinen. Pidin siitä silloin kovasti. Samoin kuin Sabrinan Boys-kappaleesta ja Madonnan La Isla Bonitasta :-D Eikä musiikkimakuni nyt niin kamalan erilainen ole vieläkään, päivittyneempi vain.
Hehkuvainen ja Arokettu olivat kokeilleet, niin testasinpa minäkin. Sisäinen seksikäs sarjakuvasankarittareni on Betty Boop.
Ei nyt jotenkin ollenkaan vakuuta nämä Euroviisusemifinalistit. Ainakaan ensimmäisten kymmenen joukossa ei ollut oikeastaan yhtään sellaista biisiä, jonka välittäisin kuulla uudestaan. Viimevuonna oli parempia.
Pelkäsin tulilatvan jo heittäneen veivinsä, mutta sepä kukkii taas! Pakko pitää amppelissa, kun kissat syö sen muuten. Amppelia eivät jostain syystä keinuttele.
Käytiin katsomassa niitä paria asuntoa, mutta ei ne ollu yhtään kivoja. Molemmat kovin pieniä ja vanhoja, talot rakennettu kuuskytluvulla. Isomman netti-ilmoitus väitti, että siinä olisi ollut oma sauna, mutta eipä ollutkaan! Joku älysi onneksi kysyä ääneen ja esittelijä oli vähän yllättynyt ja hämillään, mumisi jotain taloyhtiön tiedoista ja plarasi papereitaan. No ihan sama, ei se ollut muutenkaan kiva asunto, ei yhtään ehjää seinää olohuoneessa, tosi vaikea kalustaa. Toinen oli sitten pikkiriikkinen ja siinä oli pikkiriikkiset tiskialtaat, joista toiseen ei edes saa tulppaa, kun oli sellainen ihme sihti siinä päällä. Minähän en sellaisten tiskialtaiden kanssa tiskaa enää! Eipä meillä onneksi ole tästä vielä mikään varsinainen kiire mihinkään, ennättää katsella vielä pari kuukautta ainakin jos halutaan.
Ensimmäinen visiitti Työvoimatoimistoon vuosikausiin ja ensimmäinen koskaan tähän nimenomaiseen ja ensimmäinen aikuisten puolelle. Koulun opintotoimistosta sain tiistaina vinkin, että voisin kokeilla työttömäksi työnhakijaksi ja työttömyyskorvauksen saajaksi rupeamista esittämällä opintosuoritusotteen, josta voi todeta, että olen hommani hoitanut. Kävinpä sitten kokeilemassa.
Työkkärin ukko oli sitä mieltä, että pitäisi olla joku sellainen paperi, mistä näkisi, että kaikki on käyty. No, siinähän se on nenäsi edessä! Pyöritteli viiksiään ja kyseli ja arpoi, luki kansiosta papereita ja pohti ja pähkäili. Pitäisi kuulemma olla se tutkintotodistus ennen kuin voi oikein mitään. No sehän nyt ei minusta riipu, kun tietyt valmistumispäivät on määrätty, niin minkäs teet. Kuitenkin pitäisi vuokra maksaa kesäkuussakin ja opintotukea on myönnetty vain toukokuuhun saakka. Päätti sitten tällätä minut työnhakuinfoon kesäkuun alkuun ja tuumasi, että ehkä he siihen mennessä keksii, mitä minun kanssani pitäisi tehdä. Fair enough, kunhan nyt ennen heinäkuuta saisi tämän hommelin käyntiin.
Loppupäivän voisi sitten hienosti rötvätä ja tehdä jotain täysin hyödytöntä. En ehkä osaa, eilen illalla aloin jo väkertää jotain pientä, mitä voisi myydä ja yrittää saada rahat leikkeleisiin leivän päälle. Ehkä vielä raahaan tuon yhden pöydänrämänkin roskakatokseen, sain Mieheltä ajatukselleni siunauksen. Tai siis kunhan itse kannan, niin saan kantaa sen ihan minne haluan.
edit 12:30 // Työkkärin setä soitti ja sanoi, että oli selvittänyt asiaa. En voi kuulemma ruveta työttömäksi ja saada tukea, koska minulla ei ole aiempaa ammattikoulutusta. Mutta onpahan nyt saatu nuo hommat alulle, niin etenee ehkä sitten nopeammin, kunhan aika koittaa.
Ei sitten käytykään katsomassa sitä yhtä asuntoa, kun tuli tieto, että se meni jo. No, pari uutta hyvältä vaikuttavaa on nyt ilmoituksista löytynyt, niillä olisi näyttö maanantaina. Mennään sitten katsomaan niitä. Voi myös olla, että asutaan tässä nykyisessä vielä jonkin aikaa, kun Miehen kesätyöpaikka on tuossa lähellä, niin ei sen puoleen ole mitään kiirettä mihinkään.
Tänään myin pois arkkupöydän, joka muutamissa valokuvissakin on näkynyt. Sitä ei käyttänyt kukaan muu kuin Arvo, joten jouti lähteä. Tekisi mieli raahata samantien täältä roskakatokseen pari pöydänrämää. Mutta jos sitä vielä malttaisi mielensä ja odottelisi rauhassa, että tehokkuudenpuuska menee ohi :-)
Seuraava Pietarsaaren-visiitti ja ilmeisesti se viimeinen on luvassa sitten kesäkuussa, kun käyn valmistumispäivänä hakemassa tutkintotodistuksen ja kansitetun version opinnäytetyöstä. Sain eilisellä käynnillä opintotoimistosta kouraani myös opintosuoritusotteen, jos näkee, että olen nyt tehnyt kaiken voitavani. Tutkinto on 210 opintopistettä ja minulla on suoritettuna 215, eli muutama valinnaisaine ylimääräistä. Neljä vuotta meni, tavoite oli 3,5 mutta keskiarvo oli yksikössämme kuulemma 4,5 vuotta, joten hyvin tämä sujui siihen nähden. Tiedän ainakin kolme kaveria, joilla on vasta alkuvaiheet opinnäytetyöstä menossa ja jokunen kurssikin parhaimmillaan roikkumassa, joten en ole ihan viimeisenä.
Viikonlopun olin Kajaanissa (missä siis myös nyt tätä kirjoittaessa) porukoitten luona ja maanantaina kävin yhden serkun luona katsomassa niiden uutta taloa (vanha talo, mutta he ovat uudet asukkaat) ja uutta koiraa! Nyt on vakavista asioista kysymys, kun se koiranpoikanen vetosi jopa minuun! Länsisiperianlaika, meillä oli sellainen joskus ja se oli paras koira. Isä tietysti on tuosta pennusta nyt ihan innoissaan, saa nähdä milloin kotikotiinkin ilmestyy laikanpentu :-)
Pukeutumisvinkki rouvasväelle:
Jos kasvonpiirteesi saavat sinut muistuttamaan sikaa, jos sinulla on lyhyt vaalea likainen tukka, joka hapsottaa ympäriinsä kuin jo mainitun eläimen harjakset ja jos perusilmeesi on sellainen kuin sinua oltaisiin viemässä teuraaksi, niin älä HYVÄ IHMINEN HERRAN TÄHDEN enää pukeudu vaaleanpunaiseen! Miten pitkälle sitä vaikutelmaa pitää tehostaa?
Tällainenkin on tänään nähty.
Mikä lienee muutamissa keski-ikäisissä rouvissa, että maitohyllylle pitää kärryn kanssa kiilata sen näköisenä, että on jotenkin arvosta kiinni, että saa kaapattua sen ei-edes-suinkaan-viimeisen maitopurkin ennen jotakuta toista? Niitä tölkkejä kyllä siinä riitti joka kokoa ja väriä, mutta pitää vaan punkea väliin ja melkein tyrkätä jotakuta toista persuksiin, että väistähän, kun Minä tulen ottamaan maitoa...
Ollaan ruvettu tässä vähän suunnittelemaan muuttamista taas. Pakollista asumista nykyisessä asunnossa olisi enää tämän kuun loppuun, sitten voisi katsella muuta. Tuo nimittäin on vähän kaukana kaikesta, pitää aina mennä autolla, mikä on meidän mielestä aika turhaa. Olisi kivempi asua lähempänä kaikkea ja mennä pyörällä tai kävellen. Bensan hintakaan kun ei näytä laskevan...
Pistettiin yhteen pieneen paikallislehteen ilmoitus ja vain kaksi soittoa on tullut. Toisessa niistä kyllä tarjottiin kahta asuntoa. Näyttää kuitenkin siltä, että noista kolmesta ehdotetusta vain yksi on kelvollinen, pari on himppa liian kaukana ja pieniä. Käydään varmaan keskiviikkona katsomassa ainakin sitä yhtä hyvää. Minun kun pitää pistäytyä vielä Pietarsaaressa tiistaina opponoimassa kaverien opinnäytetyötä ja viemässä omaani muutama paperipinkka sidottavaksi ihan koviin kansiin.
Tää taitaa mennä nettiin kurkkimaan asuntoilmoituksia, jos vaikka jotain uutta löytyisi. Mikähän siinä on, että niin monessa välittäjän ilmoituksessa kielletään lemmikit? Veikkaanpa, että se välittäjä sanoo siinä ilmoitusta laatiessaan, että "pistetäänhän tähän, että 'ei lemmikkejä', eiks vaan?"... Kun vuokralainen kuitenkin joutuu korvaamaan itse aiheuttamansa vahingot, niin miksei ne lemmikit mene siinä samassa?
Suomen kielen ja viestinnän opettajalta tuli postia, luin juuri.
Hei, S****,
Olen tarkistanut kypsyysnäytteesi. Se on hyväksytty. Käytät sujuvaa asiatyyliä. Puutteita: pilkkuvirheitä, yhdyssanavirhe.
Opinnäytetyöprosessisi on nyt päätöksessä. Onneksi olkoon!
Hyvää kesän odotusta!
Urbaani-deconi palasi tuossa muuan päivä reissusta ja oli saanut täytteekseen aivan mahtavia kuvia! Suurkiitokset Tarutukselle, Taika Taigalle, Piancalle, Nirunarulle ja Iulialle!
Vaikea melkein vielä uskoa todeksi itsekään. Nyt on aamupäivällä esitetty valmis opinnäytetyö ja palautettu opettajalle raportti viimeisestä harjoittelusta. Iltapäivän puolella sitten kirjoitin kypsyysnäytteen. Nyt on siis oikeastaan enää anomisesta ja odottamisesta kiinni, että valmistun restonomiksi. Ajetaan juuri Kokkolasta kohti Kajaanintien risteystä ja palataan vielä Kuopioonkin tänäiltana. Väsyttää aika perusteellisesti. Huh.
