Tiistai on toivoa täynnä...?

Josko sitä sanasen sanoisi taas joulukalenterien ohikin, ei onneksi ihan niihin minun elämäni nyt kiteydy :-) Tosin aika joulukeskeistä tämä on nyt tässä ollut, olen täällä Kajaanissa ollessa taas kyhäillyt joitain joululahjoja ja yrittänyt huonolla menestyksellä shoppailla siskon kanssa. Tai hyvällä menestyksellä siinä mielessä, että rahaa ei ole juuri mennyt! Pitää kuitenkin yrittää vielä tällä viikolla Kuopiossakin, kunhan päästään sinne takaisin. Ihan muutama juttu enää puuttuu kuusien alta.

Huomiselle olisi taas ihan muiden järjestämää ohjelmaa. Tai itse järjestämääni oikeastaan. Tuossa neljäs päivä, kun veronpalautukset tulivat, maksoin kasan laskuja, enkä osannut sitten tilin loppusaldon nähtyäni keskittyä oikein mihinkään. Verkkopankki on nyt jokin sellainen asia, mikä vääntää minun mahaani. Viime vuonna tähän aikaan se oli ensisijaisesti koulun sähköposti, mitä ei voinut melkein yökkimättä katsoa - kuitenkin siellä joku paskanakki odottaa, ja niin odottikin muutaman kerran. Nytkin tätä kirjoittaessa saan huolioireita sisikuntaani, kun ajattelen, että pitäisi oikeastaan mennä sinne verkkopankkiin ja tulostaa yksi kuitti. Hyi, ilettää! En minä taas halua joutua nokatuksin sen asian kanssa, että olen köyhä.

No, siis silloin torstaina kuitenkin päädyin taas "molliin" nuuskimaan. Eihän siellä taaskaan mitään ollut, mutta päätin sitten kokeilla tälläytyä vaikka puhelinmyyjäksi, kun tiesin, että niiden puljujen sivuilla on yleensä valmiit lomakkeet, mihin täytellä hakemusta. Jos niillä nyt vaikka saisi hetkellisen mielenrauhan parempaa odotellessa Täytinkin sitten pari. Mies tuli koulusta, pakattiin kissat ja lähdettiin ajamaan Kajaaniin. Oltiin juuri pysähtymässä Kasurilassa Hesburgerilla (kaapit syöty tyhjiin edellisenä päivänä), kun puhelin soi. Kaksi tuntia aikaisemmin lähettämääni hakemukseen reagoitiin jo ja sovittiin työhaastatteluaika tiistaille eli siis nyt huomiselle iltapäivälle! Penteles, pakko se on kokeilla tuotakin. Tiskaamaan tai tarjoilemaan en kuitenkaan lähde, tuo olisi sentään jotain muuta kuin luuturättihommaa.

Toivon mukaan kerkeän siihen haastatteluun mennessä toipua aamusta, on nimittäin hammaslääkäriaika ja luvassa puudutusta. Hyvä mennä juttelemaan puhelimessa tehtävästä työstä kita turtana mongertaen. Asia tuli tietysti mieleen vasta siinä vaiheessa, kun olin häkellyksissäni jo sopinut haastatteluajan ja lyönyt puhelimen kiinni. Hammaslääkäri on onneksi jo joskus yhdeksän aikaan ja haastattelu vasta viideltä, niin eiköhän sitä.