Olen olemassa, mutta muualla.

Eh, jäi tässä näemmä ainakin kokonainen kuukausi välistä. Tuossa lokakuun lopulla tuli mieleen pari asiaa, joista tänne olisi voinut kirjoittaa, mutta päätin sitten odotella marraskuun puolelle, ettei tulisi sellaista tyhmää yhden postauksen kuukautta. Unohdin sitten mitä piti kirjoittaa, niin olipa tulla kaksi tyhjää kuukautta.

Ei kai mulla mitään asiaa ole. Olen kehittänyt ihan oikeaa sosiaalista elämää, niin ei ole kaikki ihmiskontakti tämän varassa. Facebookissa on mennyt enemmän aikaa, siellä kanssani roikkuvat tietänevät tekemisistäni, joten en ole täällä niitä erikseen listannut. Jotenkin tekisi mieleni muuttaa ja kehittää tätä blogia. Saamme nähä.

Kuva kertoo enemmän kuin mitä minulla on nyt mielenkiintoa kirjoittaa, joten menkää vaikka tuonne.

The things you'll do for a free pencil case

Uskallan tässä vaiheessa ottaa koulutuksen jo sen verran vakavasti, että liityin liittoon. Tänään kävi yhdestä sellaisesta opiskelija-asiamies esittelemässä, niin homma kävi kätsysti. Mahtavaa värväysmateriaalia sillä oli mukana ja siitä paikasta liittyessään sai vielä kaupanpäällisiksi Globe Hope -kynäpussin. Jo vain kelepaa.

I've experienced a lot as a Swedish army navy sack during the 1940-70's.

There was a representative from a trade union today at my school and they had some cool stuff to give to us (along with all the actual benefits of belonging to a union). I joined and received also a pencil case made of recycled materials by Globe Hope. 

Olen pieni sosionomi vain, aina niin nälkäinen...

Jaa, enpä ole täälläkään raportoinut mitään taas herran aikoihin. Kanssani Facebookissa roikkuvat varmaan tietävät, että lujaa menee. Ehkä sitten niin lujaa, etten ole omassa blogissani kerennyt muuten käymään kuin kurkkimassa lukemieni blogien listaa.

Koulu on kiva. Asioissa on järkeä. Ala tuntuu tärkeälle ja mielekkäälle. Tunnen tajuavani asioita ja oppivani uutta. Älyän miksi niitä asioita pitää opiskella. Tähänastiset oppimistehtävät eivät ole turhauttaneet ja harmittaneet, vaikka aikataulu onkin ollut kireä. Esimerkiksi viime torstaina saimme tiedon kirjasta ja tehtävänannosta ja ryhmätyöesitelmä piti pitää jo tiistaina. Kirjastosta varasin kirjan, mutta vielä maanantaina se oli matkalla Korsoon jostain huitun tuutista. Lainasin sitten toisen kirjan, jonka seläkkeessä luki sosiologia ja jonka sisällysluettelossa oli maininta normeista ja rooleista. Ja sitten googlasin loput. Tein jopa ehkä parempaa jälkeä kuin ne ryhmätyökaverini, joilla oli oikea kirja. Mutta se nyt voi johtua tästä kokemuksesta. Helevetin hyvin meni!

En ole edes kaikkein vanhin. Kaksi on vielä vanhempaa. Silti hengaan niiden vuosina 88-91 syntyneiden (6-9 vuotta nuorempien, köh...) kanssa ja ne on ihan parasta porukkaa. Keskiviikkona oli fuksiaiset, eli uusien opiskelijoiden perehdytys- ja aloitusbileet rastipolkuineen ja haalarimerkkeineen. Mentiin joukkueittain, ideana oli Etelänreissu ja meidän joukkueen teemana oli turistit. Suoritettiin suurimmalta osalta rasteista täydet pisteet ja peräti kaksi meistä päätyi vielä lopuksi yökerhoon hyppimään kuin heikkopäiset. Olen ihan rakastunut kaikkeen ja kaikkiin.

Turistiteemaan piti tietysti olla pukeutunut. Askartelin vähän rekvisiittaa. Vesisadetta oli lupailtu, ja muutenkaan en halunnut/voinut ottaa mukaan oikeaa kameraa. Mutta pahvistahan syntyy.

Sai muuten ihmettelyjä ja kehuja. Yksi tutor tuumasi, että siitä kun joku yökerhossa sen kaulastani tempaisee, niin pettymys on kyllä valtava, kun huomaa sen pahviseksi :-D

Vesisade on tietysti ihana. Hankkisi ehkä vedenpitävän repun.

Mitään ei kuitenkaan mennyt peruuttamattomasti pilalle. Ja kannattihan se, kun nyt on se eka haalarimerkkikin!

Merkinnän otsikko ei ehkä avaudu, mutta ne opettaa meille lauluja ja kovasti tuotakin laulettiin rastipolulla lähes aina, kun joku toinen joukkue kysyi, että mitä sakkia me ollaan.

Olen pieni sosionomi vain
aina niin nälkäinen
mun kotiväki, mun kotiväki
on niin saita!
Ne syöttää sillii aina vaan
mä sitä en halua
vaan haluaisin, vaan haluaisin
Coca-Colan 
ja
jätskin!

Vähitellen

Tänään oli vain puolikas päivä koulussa ja iltapäivä varattu omien asioiden hoitamiseen. Menin siis yhden uuden ryhmäkaverin mukana Tikkurilan asemalle ja hankin matkakortin, niin loppuu tuo kolikoiden kanssa pelleily. Olin tuosta saavutuksesta ja omasta iltapäivästä niin hyvällä tuulella, että kävin "kotiasemalla" vielä Korson kirpparilla kurkkimassa. Ihan kivan kokoinen paikka ja kaikenlaista tavaraa. Ostin tällaista ihkulaista aasialaista krääsää :-)

Tavarat ovat vielä uudessa kodissa aika sekaisin, mutta tyhjentelin taas muutamia laatikoita keittiössä oikeille paikoilleen. Pitänee huomenna yrittää vielä ihan tosissaan järjestellä, ennen kuin Mies tulee perjantaina (toivottavasti) tänne. Siellä on vielä perunannostoa ja ties mitä tekeillä...

Väsyttää ruojasti. On taas totuttelemista sekä uuteen seutuun, uusiin ihmisiin, uuteen kouluun ja uuteen joukkoliikenteeseen, sekä yleensäkin siihen, että joka arkipäivä pitää raahautua jonnekin. Hyvä hetki lähteä nukkumaan on silloin, kun vielä kattolamputtomassa olohuoneessa ei enää näe läppäriltään näppäimistön kirjaimia.

* * *

Little by little


I had the afternoon off so I finally had some time to go get myself a travel card for the trains and buses. Because I was home early I went to a flea market that is right at my train station and bought some cheap accessories :-) Our new home is still cluttered with boxes and stuff floating about and I tried to put some of the kitchen stuff to the drawers and cupboards but there's still a lot to do before Friday when my Man comes here. He's still got some potatoes to pick and everything. I'm super tired, it takes its toll to get used to the new surroundings, new people, new school and new public transportation and also to the fact that I need to go somewhere every weekday. It's a good moment to go to bed when it's too dark in the living room to see the keyboard, we don't have the light fixtures up yet.

Sosiaalielämä alussaan

Ensimmäinen päivä uudessa koulussa hötäköity läpi. Aamulla hieman ennen kahdeksaa lähdin, tulin takaisin viiden maissa. Lauluja ja leikkejä, ryhmäytymistä ja kiertelyä. Iltapäivän viimeisenä osuutena pubi ja juomalauluja. Maanantaina, haloo?! Livistin karkuun yhden toisen sellaisen kanssa, jolle alkoholijuoma ei tässä vaiheessa maistunut. Eka päivä uudessa kaupungissa, ja vielä suurimmassa mitä maasta löytyy, niin juu ei kiitosh... On näitä asiallisiakin hommia tässä hoidettavana, eivätkä pubit muutenkaan ole ominta ympäristöäni. Bussimatka Hakaniemestä kaikenmaailman pellonlaitojen ja omakotitaloalueiden läpi Korsoon kesti noin tunnin, tähän mennessä taidan pitää lähijunasta enemmän. Korsossa en asu, mutta Korson asemalle on tästä uudesta luukusta kolmen minuutin kävelymatka, mikä on aivan ihastuttavaa. Huomenna on luvassa jopa jotain sosiaalialaan liittyvää opetustakin ja keskiviikkona taas lisää leikkejä ja lauluja.


Beginning to be social

Done with the first day at the new school. Songs and games, getting to know each other and a surprising stop at a pub, including more singing. I don't drink on Mondays, in strange cities and especially not in pubs so I sneaked away with someone likeminded and took a heck of a long bus ride back home. The nearest railway station is a three minutes walk away from our new home and I like it a lot, and I think I like the local trains more than the buses. Tomorrow there is going to be some actual teaching of social studies too but Wednesday is another sing-and-dance day.

Ska inte med till Vasa

Emme ole muuttamassa Vaasaan, vaan Vantaalle. Otsikko on lainattu tussilla kirjoitetusta tekstistä jo edellisessä muutossakin kolme vuotta sitten käyttämästämme pahvilaatikosta, jonka kaivoin kellarin häkkivarastosta esille ja pakkasin täyteen säilykepurkkeja, jauhopusseja ja pastaa eri muodoissaan. Mistä lie Pietarsaaressa tarttunut tuo laatikko mukaan ja mitä siellä on aiemmin ollut sellaista, mitä ei Vaasaan viedä, tiedä häntä.

Tiistai-aamuna ajeltiin Kuopioon, pidettiin keskenämme viimeiset kotibileet siinä osoitteessa (lue: juotiin viiniä ja juteltiin asiaa ja asian vierestä ja harkittiin SingStarin pelaamista, mutta jätettiin pelaamatta), vietettiin lohnotuspäivä ja urakoitiin siivous- ja pakkauspäivä ja tultiin torstaina takaisin Kajaaniin mukanamme taas puoli autollista tavaraa, jonka mukaantuleminen Vantaalle ei ole välttämätöntä.

Tänä aamuna hätäpaniikinomaisesti heräsimme ennen seitsemää, hoidimme muuttoon liittyviä asioita, kuten takuuvuokran maksua, ensimmäisen vuokran maksua, sähkösopimuksien irtisanomista ja solmimista, kotivakuutuksen tilaamista ja soittelua kämpänjärjestäjälle siitä, että vaikka yritimme etsiä vuoden 2008 veroehdotuksia liitteeksi vuokrasopimukseemme, niin emme niitä löytäneet, vaan ihan vääriä papereita. No, laitettiin nyt kuitenkin postiin ne liitteet, mitä saatiin kopioitua ja luvattiin etsiä ensi viikolla niitä veropapereita uudestaan. Luojan kiitos, tack och lov, meidän asioitamme SATOssa hoitaa erittäin mukava ja ihmisläheinen asiakaspalvelija, joka vain hyväntahtoisesti naurahdellen häivyttää huoleni milloin mistäkin. Vielä pitää kehitellä muuttoautoasiaa, kun henkilöautolla ja peräkärryllä eestakasin sahaamisessa ei ole mitään järkeä noin pitkällä matkalla.

Although mentioned in the title, we're not moving to Vaasa (Vasa in Swedish) but to Vantaa. I just picked the title, written with a thick black marker, from a cardboard box we used when we moved to Kuopio from Pietarsaari three years ago. It's in Swedish, a language often used in Pietarsaari and means that the box should not be taken to Vaasa. I have no idea what used to be in that box before we got it. I packed it with tins and bags of flour and pasta that we're taking with us.


We (me and my Man) went to Kuopio on Tuesday and had the last nice evening in that apartment with some wine and then on Thursday packed a lot of boxes and bags and brought some stuff back to Kajaani where our parents live. We have loads of things that are not necessary to take with us to Vantaa.


This morning we got up at seven, panicked a bit and did a lot of paperwork and stuff concerning our lease in Vantaa, paying rent and deposit, electricity and whatnot. We are supposed to sent some copies of papers about taxes and our income but we couldn't find them so I had to call our housing company about the delay. I'm so glad to deal with a customer service person who is always so positive and understanding so I don't need to worry. We just need to figure out where to get (rent or borrow) a van or something because driving back and forth with a regular car and a trailer is not an option.

Roskapostin parhaat palat - Best of spam

Kuten tiedätte. As you know.

Hyvä kiertämään

Tällainen meni tuossa joskus aiemmin tänä vuonna Facebookin kautta, mutta nyt saapi mennä uudestaan täällä. Nappasin Niunaulta tähän kiinni.

Lupaan lähettää jotain itsetehtyä viidelle ensimmäiselle, jotka kommentoivat tähän postaukseen. Jos lähdet mukaan, sinun tulee julkaista tämä omassa blogissasi ja lähettää myös jotain itsetehtyä viidelle ensimmäisenä kommentoineelle.


Sääntönä on, että tavaran on oltava itse tehty ja lähetettävä vuoden 2010 aikana. Jos haluat mukaan, kommentoi tähän postaukseen ja laita yhteystietosi sähköpostiini (kurkkaa blogin vasen ylänurkka). Mainitse muutama kelvollinen väri minulle vihjeeksi.

Och samma på det tredje inhemska språket:


This is a challenge. I promise to send something I made to the first five people who leave a comment to this post. All you have to do is to copy this challenge to your own blog and send something you made to five people. The items must be made and sent during the year 2010. If you want to do this, leave a comment and email me with your address (my email address is on the top left corner of this blog). Please mention a few colors that you like.

Matkamuistoja, tavallaan - Souvenirs, sort of

Kamalan ajankohtaista, mutta pengoin tuossa askartelukirjaani ja skannasin vanhoja juttuja, joita jäi joskus skannaamatta. Meillä kävi tammikuussa kiinalaisia vieraita ja joskus maaliskuussa kokosin tämän sivun. Heidän Euroopan-kierrokseltaan tuliaisina tuomiensa suklaiden käärepapereita, belgialainen lentopostitarra ja pääsylippu Kuopion Puijon torniin. Vielä jäi jotain, mistä voi tehdä oman sivunsa.

A page I made for my sort-of-scrapbook and only scanned recently. I had some visitors from China in January and some time back in March I compiled this page out of stuff they left behind. Wrappers from the chocolate bars they brought to me from their tour in Europe, a Belgian air mail sticker and a ticket for the Puijo tower in Kuopio, Finland. I still have some stuff for another page.

Koruja kirppisväelle

Sitä joskus tekee mieli antaa jotain sellaisille ihmisille, jotka ovat kohdelleet kuin ihmistä konsanaan. Kovin erilainen työpaikka oli kirpputori verrattuna muutamaan aikaisempaan. Kuusi ja puoli viikkoa meni, olisi voinut viihtymisen puolesta mennä enemmänkin :-)

Rajaseudulle

Ensinnakin pahoitteluni siita, etta suomen kirjoittaminen on nyt vahan mita on, mutta otin vanhan lapparini mukaan Kuopioon ja se jokki, joten kayttojarjestelma piti asentaa uusiksi, ja siina hotakassa tama pentele unohti, miten laitetaan pisteet aan ja oon, siis niiden suomen aakkosten viimeisimpien merkkien paalle. Samoin valimerkit ovat missa ovat. Osan olen loytanyt ja osan copy-pastannut, mutta nyt menee hermo, ja kirjoitan taman ilman kirjainten ylapuolisia pisteita ja niilla poloisilla valimerkeilla, mita saan aikaan.

Ollaan tultu siihen tulokseen, etta otan vastaan sen opiskelupaikan, minka suosiolla sain. Yliopistojen jonotussijat jaivat niin kauas toteutumiskelpoisesta, etta antaa olla. Jos vaikka se pieni mahdollisuus olisikin, etta yhta niista voisi puolivakavissaan jonottaa, niin aika kavisi turhan vahiin, kun pitaa kuitenkin kaupunkienvalinen muutto tehda. Mennaan siis Helsinkiin ja alan opiskella sosiaalialaa Metropolia AMKssa. Asuntoilmoitus laitettiin tanaan Vantaan Sanomiin, ilmestyy ensi viikolla. Pitaa taas kyttailla puhelinta, jospa se jonkun kerran soisi. Voi olla, etta joudutaan ainakin aluksi jattamaan kissat Kainuuseen, mutta Mies on niille puhunut hoitopaikan jopa vuodeksi. Pitais nyt vaan jonkinlainen koppero loytaa, etta saisi edes taman ihmisosion perheesta asuttaa sinne. Kattoo sitten myohemmin, josko sais jonkin paikan, minne lemmikitkin kelpuutetaan. Oletettavasti koulu alkaa 30.8., joten nyt ei karsi nirsoilla.

Tahan lopuksi pistan nyt sitten naita pisteita, sijoitelkaa haluamienne vokaalien paalle ja pistakaa mahdolliset ylijaaneet taskuunne odottamaan seuraavaa kertaa. Jos ei piisaa, niin piirtakaa itse lisaa, ei ole vaikeaa. Kuvia en lisaa, kun ei niita nyt tassa suht tyhjalla koneella ole.

.. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. ..

Ihan vaan väliaikatietoiskuna...

... että olen edelleen olemassa, mutta on tässä kaikenlaista. Aika menee työelämävalmennuksessa yhdellä kirpputorilla ja pähkäilen tässä päässäni, että mitä siitä kirjoittaisin ja mitä en, joten en ole vielä kirjoittanut mitään. Muuten perin jees, mutta kantapäät menivät kipeäksi seisoskelusta siihen saakka, että tajusin tällä viikolla alkaa työskennellä sukkasillani. Kävin halpamarketista jo ostamassa pinkan halpoja sukkiakin, että on mistä kulutella eikä tule suotta surku mitään parempia sukkia. Olisin ostanut sellaiset jumppatossut, mutta kuulemma olivat eläkeläispirulaiset viime talvena ostaneet korista kaikki isoimmat koot, niin että suurin mikä enää löytyi, oli 37, mikä ei ihan mene tähän minun sorsanräpylääni (41).

Koulujen tulokset pitävät jännityksessä, jotain olen jo netistä urkkinut, mutta näemmä tilanne elää vielä, joten en usko mitään, ennen kuin näen ihan paperilla jotain tjsp. Eli ei tästäkään tämän enempää. Tai no sen verran, että ainakin yhteen paikkaan olen päässyt, ja kahteen olen tämän päivän tiedon mukaan jonossa. Eli muutetaan joka tapauksessa Kuopiosta johonkin etelämmäksi. Saap' nähä, saap' nähä.

Muun ajan olen swappaillut ahkerasti ja kötöstellyt vaikka mitä ennestään ihan tuntemattomiakin käsitöitä. Olen varsin rakastunut Swap-botiin ja vietän enemmän aikaa sen sivustolla ja forumilla kuin täällä tai Facebookissa. Also the idea of continuing writing this blog in English has crossed my mind (in order to attract more followers) but no decisions about that yet either.

Edellämainitun lisäksi olen rakastunut Doctor Who'hun, jota tässä löysin ihan useamman tuotantokauden tuijoteltavakseni. Niin nörttiä, mutta niin vetoavaa. Kyllä heruis.

Olis tosi kivaa, jos kommentoisitte ja kertoisitte, että kuka tätä oikein lukee ja mitä täältä oikein haluttaisiin lukea ja millä kielillä ja ihan mitä vaan. Tietäis vähän, että mitä tänne laittais.

Posti kulkee, kun Kusti polkee

Niin, piti vissiin täälläkin esitellä noita Swap-botin vaihtojutskiani. Niitä on nyt kertynyt jo sen verran, etten jokaista rupea tässä erikseen selittämään, vaan laitan mieluummin linkin tuonne kuvakansioon. Siellä on tätä kirjoittaessani 21 kuvaa, mutta lisää on jo koneella odottamassa vastaanottajien ilmoituksia kuvien esittämien tekeleitteni perilletulosta.

Swap-bot sent and received

Olen siis koristellut ja täyttänyt tikkuaskeja, tehnyt korvakoruja, vaihdellut teepusseja ja tarroja sekä rakennellut kirjanmerkin ja lähetellyt niitä pitkin maailmaan ja vastaanottanut samoja juttuja muiden tekemänä ihan yhtälailla ties mistä.

Koruja ja kakkua

Tuossa joskus keväällä leikittiin Facebookissa jonkinlaista hippaa ja lupailtiin kommentoineille itsetehtyjä lahjuksia, jos laittavat itse haastetta eteenpäin. Minuun tarrasivat kiinni Henskis ja yksi niinsanottu sukulainen. Jälkimmäiselle lähettelin tällaiset korvikset.

Henskikselle pistin postiin kaulakorun ja ATC:n, jossa on ehkä hyvyys-helppous-suhteessa paras tietämäni kakkuohje.

Samaan postaukseen livautan vielä edellämainittuun haasteeseen mitenkään liittymättömät korvikset, jotka tein kaverilleni K:lle, jonka tykönä kävimme yöpymässä pääkaupunkiseudun valintakoereissulla kesäkuun alkupuolella.

Löytö itsestäni

Useiden vuosien tauon jälkeen löysin taas itsestäni jotain, minkä luulin olevan poissa. En syöpää, vaan jotain parempaa. Mustatussipiirtäjän.

Swap-botia penkoessa osui kohdalle zentangle (jonkinlainen selitys täällä) eli jonkinlainen piirustelu, jossa tilaa täytetään toistuvilla kuvioilla. Piirsin eilen tämän ja aloitin jo toistakin kuvaa ja pari juttua on heti jo mielessä. Kyniä oli kolme, ihan jotain cd/piirtoheitinkalvotusseja ja yksi ohutkärkinen muu huopakynä. Sitten vaan jonkinlainen ääriviivakuva paperiin ja täyttämään tilaa.

63 questions you have never been asked

Liityinpä toukokuun alkupuolella sellaiseen nettijutskaan kuin Swap-bot. Siellä vaihdellaan kaikenlaista, menee ja lukeehäntä ihan itse etusivulta. Koska materialistisemmassa muodossa olevien sekä lähettämieni että vastaanottamieni hommelien kuvat ovat toisaalla, laitan tänne nyt alkuun esille yhden sähköpostiswapin tuotokseni. Swapin järjestäjältä on lupa saatu. Ideana oli siis lähettää kymmenelle osallistujalle sähköpostina vastaukset 63 kysymykseen. Nämä vastaukset ovat siis kesäkuun seitsemänneltä, eivät tältä päivältä.



~@~@~@~@~@~@~@~@~@~@~@~@~

1. First thing you wash in the shower?
- My chest. It's a natural place to start as it is the first place where the water hits.


2. What color is your favorite hoodie?
- I only have two hoodies and they're both green so I guess I have to say green.


3. Would you kiss the last person you kissed again?
- That was my fiance so I definitely would.


4. Do you plan outfits?
- Sort of. Being practical and comfy are my top priorities here but I can't feel comfortable with something that is ugly or doesn't match at all.


5. How are you feeling RIGHT now?
- A bit anxious. I'm doing my best avoiding reading a book about general linguistics for a university entrance exam. Swap-bot and silly questionnaires are good excuses...


6. What’s the closest thing to you that's red?
- A piece of red ribbon on my desk, something I didn't put in a red matchbox I swapped some weeks ago.


7. Tell me about the last dream you remember having?
- Last night I had a dream about a little boy my grandmother was taking care of (there is no such boy really and my grandmother died in 2007). He wanted to do some sports and we were wondering whether my grandmother knew what basketball was like. (She was born in 1915 and never grasped the idea of pop music, the only music for her were the hymns at church so I had a reason to think she didn't know what basketball was.)


8. Did you meet anybody new today?
- I haven't been out today yet, I'm at home alone so I haven't met anyone at all.


9. What are you craving right now?
- Any food would do, I should go and make myself some lunch anytime soon.


10. What comes to mind when I say cabbage?
- A light green color and cartoon rabbits.


11. Are you emotional?
- Yes I am. Unfortunately especially any negative feelings tend to be quite strong. Much easier to be super upset than to be super happy. Nordic melancholia, I guess...


12. Have you ever counted to 1,000?
- I have tried! Like when counting sheep when trying to fall asleep or when being so bored and there's nothing better to do. But I always lose count sometime after three hundred.


13. Do you bite into your ice cream or just lick it?
- I lick it. Biting into cold things makes my teeth ache and since ice cream isn't something you eat when you're hungry but because it tastes good I lick it because it last longer that way.


14. Do you like your hair?
- Yes I do. It's long and thick and I've found a dye that works for me right now.


15. Do you like yourself?
- Now that's a tougher question! I like some things about myself but not all.


16. Would you go out to eat with George W. Bush?
- It depends. If I got to choose the restaurant and he paid for the meals, then yes. And if he kept quiet!


17. What are you listening to right now?
- My favorite radio station. The people are talking about contract killers. Wonder if it has anything to do with the terrible song they just played.


18. Are (were) your parents strict?
- No, they trusted me to make smart choices.


19. Would you go sky diving?
- I would although I have a fear of falling and hurting myself.


20. Do you like cottage cheese?
- Yes but I don't eat it very often.


21. Have you ever met a celebrity?
- Hmmm... No one terribly well known or anything but when I studied for a year at a folk high school one of my teachers was the guitar player of a then quite popular rock band. So I met him almost every day for nine months.
http://www.youtube.com/results?search_query=aknestik&aq=0


22. Do you rent movies often?
- Never. I rarely watch movies at all. I usually watch them on the television.


23. Is there anything sparkly in the room you're in?
- Some jewelry.


24. How many countries have you visited?
- Let's count: Sweden, Norway, Russia, Estonia, Germany, Turkey. That's six.


25. Have you made a prank phone call?
- When I was a kid, yes. My friend and I called our classmates' homes and made funny noises and then hung up.


26. Ever been on a train?
- Yes and I'm going to take another ride on Wednesday morning at five to six again. Off to the uni entrance exam...


27. Brown or white eggs?
- As long as they're chicken eggs the color doesn't matter.


28. Do you have a cell phone?
- Of course I do. It's a Sony Ericsson Xperia X1 and I got it last year in May.


29. Do you use lip balm?
- Only the kinds that heal and only when there's something to heal.


30. Do you own a gun?
- I don't go hunting and I don't live in a dangerous environment so I don't need one.


31. Can you use chop sticks?
- Yes! I practised with some drinking straws and crushed pineapple when I was a kid. It would feel so weird to eat with a fork and a knife at an Asian restaurant.


32. Who are you going to be with tonight?
- Just by myself, reading the book mentioned at answer #5.


33. Are you too forgiving?
- I guess I am.


34. Ever been in love?
- Yes I have and I currently am too.


35. What is your best friend(s) doing tomorrow?
- Go ask her/them, I don't know! They live too far away so we don't meet very often.


36. Ever have cream puffs?
- I'm not sure what they even are.


37. Last time you cried?
- I've been so busy lately that I guess I haven't had any time to cry!


38. What was the last question you asked?
- I asked someone if we could meet this week intead of next week so I could plan my train travels more easily.


39. Favorite time of the year?
- I'm glad to live in a country (Finland) where we have four seasons since I need them all. I need all of them, I get bored so easily.


40. Do you have any tattoos?
- No I don't. Sometimes I feel like having one but I don't know what kind of a picture and where to put it.


41. Are you sarcastic?
- Me? Nooo... >:-}


42. Have you ever seen The Butterfly Effect? (for those who don't know, it's a movie)
- No I haven't.


43. Ever walked into a wall?
- At least once! I was four or so and the next day there was going to be photos taken at my daycare center. I walked or ran into a wall and ended up having a small but visible bruise on my forehead. Luckily my mother managed to make me a hairdo to cover it!


44. Favorite color?
- As I said, I get bored easily. My favorite colors change quite often too. Still, I have a tendency to go back to red, green and purple most often.


45. Have you ever slapped someone?
- Yes I have but not so hard that they would bleed or be otherwise seriously hurt.


46. Is your hair curly?
- A bit wavy.


47. What was the last CD you bought?
- I don't buy CDs anymore... It must have been one by a Finnish girl rock band PMMP some years ago.
http://www.youtube.com/results?search_query=pmmp&aq=f


48. Do looks matter?
- To some extent. If we're talking about choosing your life partners here I'd say I appreciate being clean and shaven and dressing up in clean clothes that fit and suit you.


49. Last text you received?
- The one where my fiance said good night to me.

50. Is your phone bill sky high?
- Not at all. The biggest part of it is the montly instalment of the phone itself. I only make a couple of calls a month and send less than a hundred SMS.


51. Do you like your life right now?
- Kind of. As I'm unemployed I have time for things but then again I don't have very much money. And I'm getting bored already.


52. Do you sleep with the TV on?
- No, what's the point?


53. Do you have good vision?
- Quite good but I wear contact lenses.


54. Do you hate or dislike more than 3 people?
- I prefer not to waste my resources on hating but I sure dislike many people.


55. How often do you talk on the phone?
- A few times a month, not even weekly.


56. The last person you held hands with?
- My fiance.


57. What are you wearing?
- A black summer dress, some sort of leggings and a pair of selfmade woolly socks. Don't match but I'm alone at home so I don't care. If I'm going out I'll change.


58. What is your favorite animal?
- Cats.


59. Where was your last picture taken?
- In my parents' living room. There was an event on Facebook where you wore a black t-shirt for a day to represent the black hole in people's hearts caused by homophobic people. I wore one and took a picture and posted it on Facebook.


60. Can you hula hoop?
- I used to when I was younger.


61. Do you have a job?
- No I don't. That's why I'm applying for universities. I could wipe my bum with my previous degree.


62. What was the most recent thing you bought?
- Some groceries.


63. Have you ever crawled through a window?.
- As a child, yes. When I was ten or so I crawled through a window with my friend (the same one I made prank calls with!) at her house and climbed on the roof to drop down Barbie dolls with plastic bags as parachutes. And when we were on a class trip and were accommodated in a hostel we crawled through the girls' room window and sneaked to the boys' window to see what they were up to. Oh happy memories :-)

Go deactivate yourself!

Tämmöinen ihana oli tullut tähän bloginkin käyttämään sähköpostiosoitteeseen, jota en koskaan enkä missään vaiheessa ole käyttänyt Facebookia varten. Suoraan roskapostilaatikkoon oli sentään älynnyt mennä.

Makea elämä -verkkokaupan pitäjän arvonta

Johannan kautta huomasin tämän arvonnan (19.6.2010 asti). Kerrassaan makeita koruja uudessa verkkokaupassa, tuota pitää penkoa!

Syö

Olen kahden läppärin loukussa ja muistitikkukin on siellä sen toisen läppärin luona Kajaanissa, joten nyt Kuopiossa taas vaihteeksi ollessa en viitsi blogata mistään sellaisesta, mistä piti. Sen sijaan, ollessani luvan kanssa huono bloggaaja (pitäisi lukea noita pariakin kirjaa koskien yleistä kielitiedettä ja suomen kielioppia ensi keskiviikkoa ja torstaita varten), kopsaan Henskikseltä ruokakyselymeemin. Kesä on ruuanlaiton erikoisaikaa minulle, joten sopii sen puolesta. Viimeaikaisista askarteluista ja käsitöistä sitten, kunhan olen taas Kajaanissa sen kuvia sisältävän läppärin ja muistitikun ääressä.

* * *

Miten haluat munasi?
- Keitettynä tai paistettuna. Keitettynä useammin kovana, mutta sellainen melko löysä menee aina toisinaan. Paistettuna niin, että keltuainen ja valkuainen on sotkettu.

Kuinka nautit kahvisi/teesi?
- Just mietin näitä tässä. Kahvin juon maidon kanssa. Jos juon ihan vain kahvia, niin pelkkä maito riittää, mutta jos tarkoitus on syödä jotain makeaa sen kanssa, laitan kahviinkin vähän sokeria tai yhden Hermesetaksen tai muuta vastaavaa. Mummoni teki päinvastoin; jos hänellä oli makeaa syötävää kahvin kanssa, hän ei laittanut sokeria kahviinsa. Minä mieluummin laitan, sillä hyvin makeiden leivonnaisten kanssa sokeriton kahvi maistuu liian kuivalle ja kitkerälle. Tee voi olla mustaa tai vihreää tai valkeaa (punaista en ole vielä kokeillut, mutta sellaistakin on näköjään kauppoihin tullut), kunhan on maustettu jollain. Ihan pelkästään varsinkin vihreä tee on aika tylsää. Myöskin sellaiset ihan vain infusion-juomat ilman minkäänlaista teetä ovat vähän turhan mehumaisia. Ruusunmarjateestä en välitä, maistuu mahahapolle :-P Teehen laitan sokeria, mutta en maitoa.

Suosikkiaamiaisruokasi?
- En ole aamiaisihminen. Usein ajatuskin syömisestä etoo, varsinkin minkään lihapitoisen ja lämpimän. Talvella kurssilla ollessani huomasin aikaisten aamujen hyväksi aamiaisjuomaksi piimän. Iso muki kahvia maidon kanssa ja lasi piimää, niin selviää hengissä lounaalle. Samoin jugurtti käy, mutta mieluummin lasista juomalla kuin kulhosta lusikoimalla. Etenkin aikaisina aamuina osaan siis vain juoda, en syödä. Jos herään myöhemmin, eli kymmenen ja yhden välillä, niin sitten saatan syödä voileipääkin, kun vähän kerkeän ensin herätä.

Maapähkinävoi?
- Olen ehkä kerran kokeillut joskus vuosia sitten, kun muistaakseni yksi serkku sitä ehkä joululahjaksi antoi vanhemmilleni jonkin herkkukorisysteemin osana. Ehkä sitä ei kukaan uskaltanut maistella ennen kuin se oli jo pilaantunut tai jotain, mutta ei se hyvää ollut. Pitäisi vissiin kokeilla joskus uudestaan, mutta en näe itseäni ostamassa purkkia.

Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?
- En ole oikein mikään salaatinkastikkeilla pelaaja, syön kai useimmiten ihan ilman. Jotain thousand island -hommaa on kai useimmiten porukoilla jääkaapissa.

Colaa vai Pepsiä?
- Aivan sama. Useimmiten Pirkan tai Rainbown kolaa.

Laiskottaa, mitä teet?
- Voileipää.

Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat?
- Mitään kotiinkuljetuspizzoja en tilaa koskaan, mutta jos jotain käydään hakemassa, niin halut vaihtelee. Kyllästyn tosi helposti. Meidän vakiopizzapaikassa on sellainen hyvä Fantasia-niminen pizza, jossa on kanaa, punasipulia, majoneesia, persikkaa ja jalapeñoviipaleita. Toinen kiva on Mexicana, jossa on pohjalla tulista kastiketta ja päällä pepperonimakkaraa ja ananasta sekä jalapeñoa, mutta se yleensä vaihdetaan joko paprikaan tai herkkusieniin. Nyt kun on tuollainen tulisempi pizzavaihe päällä, niin ne muut peruslätöstykset maistuvat vähän puurolta.

Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?
- Mitä milloinkin. Jos oikein inspiraatio iskee, niin sitten yleensä pyrin tekemään jotain, mitä en ole ennen kokeillut.

Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja?
- Vaikka mistä. Keitetyt perunat ja ruskea kastike, sitä oli lapsuudessa ihan liikaa, enkä sellaisia ole itsekseni valmistanut enää koskaan. Kaikki huonosti valmistettu liha, joka on joko niin kuivaa, että hiudut menevät henkeen ja jäävät hampaanväleihin tai niin sidekudoksista tai läskistä (= kutsutaan perhepiirissä nimellä kinnunen, sori kaikki mahdolliset Kinnuset!), että tuntuu pahalta suussa. Savuluukeitto, vanhempieni ja siskoni suuri suosikki, jossa yhdistyy niin huonosti laitettu liha että isot keitetyt perunanpalat. Ihme oikeastaan, etten ole missään välissä kääntynyt kasvissyöjäksi! Josta tulikin mieleeni, että Pietarsaaressa oli koulussa tosi huonot kasvisruuat. Oli se sitten mitä tahansa, se maistui lantulta ja juustolta (ei hyvä yhdistelmä).

Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?
- Vaikka mikä vaikka kenestä.

Onko olemassa ruokaa josta kieltäytyisit?
- Sisäelinruuat, etenkin kaikki munuaisiin, suoliin ja virtsarakkoon liittyvät. Maksa menee maksalaatikossa, jauhemaksapihveinä ja maksamakkarana/-pasteijana, mutta ihan an sich en sitä voi syödä. Niitä munuaisia en todella tajua - miksi pitää syödä se osa, joka on tarkoitettu kusen suodattamiseen?

Mikä oli lapsena lempiruokasi?
- Vaihteli jo silloin niin kuin nytkin.

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?
- Spagettia opin syömään joskus ehkä kolmannen tai neljännen luokan tienoilla, sitä ennen inhosin, en tosin muista miten kauan. Samoin monenlaisia risottotyyppisiä juttuja. Valkeita toukkia, junou... Viime kesä oikeastaan elettiin jonkinlaisella risoton tai paellan tapaisella ruualla.

Lempihedelmäsi ja - vihanneksesi?
- Taas kerran, vaihtelu virkistää. Kaikkee vaan! Kasvispuolella ei oikeastaan ole mitään sellaista, mitä karsastaisin ihan loputtomiin. Säilötty kurpitsa on kyllä ihan murheenkryyni - olisi kamalan hauskaa pitää kurpitsasta, kun se on niin hauska kasvi, mutta kun se on niin pahaa ainakin säilöttynä. Pitäisi joskus päästä maistamaan tuoreena ja muissa muodoissa.

Lempiroskaruokasi?
- Saako tähän vastata, että kaikki paitsi kananugetit?

Lempivälipalasi?
- Voileipä.

Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?
- En tiedä outoudesta, mutta en ole nähnyt kenenkään lapsuudenperheeni ulkopuolella syövän keitettyä kananmunaa voin kanssa. Se keltuainen on niin kuiva ja tympeän makuinen, että se tarvitsee kaverikseen voita (lue: oivariinia tai margariinia).

Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi?
- Sillä samalla kuin muutenkin, mutta pienennän annoksia ja olen kasvattavinani kasvisten osuutta.

Lopetit dieettisi, mitä saisi olla?
- Mitä vaan!

Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?
- En ole päässyt kokeilemaan kumpaakaan, mutta ainakaan kiinalaista en ole onnistunut vielä saamaan liian tulisena, vaikka aina niitä tulisimpia vaihtoehtoja tilataankin.

Saako olla jotain juotavaa?
- Enimmäkseen vettä, kiitos.

Punaista vai valkoista?
- Jos viinistä on kyse, niin valkoista. Olen allerginen punaviinille, huomasin noin vuosi sitten, kun Ruotsin-laivalta paria punaviiniä ostettiin. Aivastuttaa ihan holtittomasti.

Lempijälkiruokasi?
- Sitä vaihtelua, kiitos! Rahkat, mousset, hedelmäsalaatit, kiisselit, kakut, kaikki käy.

Täydellinen yömyssy?
- En harrasta. Jos juopotellaan, niin silloin ollaan hereillä ja juomisen päätteeksi yritetään selvitellä hetkinen ja syödään jotain, ettei tulisi krapulaa.

Mikä on ensimmäinen leipomis- tai kokkailumuistosi?
- Varsinaisesti aloitin leipomisen joskus ala-asteella, kun osasin jo lukea itse ohjeita. Minulla on vieläkin jossain jemmassa sellainen lasten kirjakerhosta tullut Aku Ankan keittokirja, joka oli kyllä kovassa käytössä. Ennen tuotakin vaihetta on tietysti jotain aikuisten kanssa väsäilty. Joskus alle viisivuotiaana tehtiin tarhassa isänpäivälahjaksi jotain suklaapalleroita strösseleineen nättiin rasiaan. Sitten isänpäivänä olisin syönyt ne kaikki itse. Hataria muistikuvia.

Kuka on vaikuttanut ruoanlaittoosi eniten?
- Mies, joka opetti minut käyttämään mausteita.

Onko sinulla valokuvaa todisteeksi varhaisista kokkailuistasi?
- Lisään sitten, kun pääsen Kajaanissa penkomaan valokuvia. Jos siis jotain löydän.

Kärsitkö jonkinlaisesta ruoanlaiton pelosta, saako ajatuskin jonkin ruokalajin kokkailusta kämmenesi hikoamaan?
- Ei tule mitään mieleen.

Mikä on käytetyin tai eniten arvostamasi keittiövälineesi ja/tai suurin pettymyksesi mitä keittiövälineisiisi tulee?
- Pettymyksistä en tiedä, ehkä joku heti ruostuva ja tylsyvä veitsi, mutta pahin turhake on kyllä sellainen purkinkannenavaaja, jolla raotetaan kierteellisen kannen reunaa, että saataisiin paine tasattua ja kansi auki. Mitään muuta sillä vehkeellä ei voi tehdä. Ja näitä on meillä kaksi, lahjaksi saatuja. Selittävät, että ei sitten väänny veitsenkärjet tai lusikanvarret, mutta kysyn vaan, että miten hemmetin huteria veitsiä ja lusikoita ihmisillä sitten on, että ne tuossa vääntyvät? Pakkoko sinne on se perintöhopealusikka sitten laittaa, jos se ei kestä? Ehkä minä sitten arvostan kestäviä arkiaterimia, joita ei saa vääntämälläkään rikki ja rumaan kuntoon.

Nimeä jokin hauska tai outo ruokakombinaatio josta todella pidät?
- En nyt saa pohtimallakaan päähäni muuta, kuin että lähipiirin kannan vastaisesti laitan pizzaan mielelläni myös makeita hedelmiä, kuten ananasta, persikkaa tai luumua. Ja niin, toissa kesänä keksittiin voileipien kuningatar: ruisleivälle margariinia, kotitekoista majoneesia, salaatinlehti, kinkkusiivu ja halkaistuja viinirypäleitä. Ihana!

Nimeä kolme syötävää tai ruokalajia, joita ilman et vain voi elää?
- Maitosuklaa, ja joulu ei ole joulu ilman lanttulaatikkoa ja kinkkua.

Mitä ruoanlaitostasi puuttuu?
- Kaikenlainen hienostuneisuus ja usein myös terveellisyystasapaino.

Sähköpostia ja tekstiviestejä

Privaviesti Facebookissa, Saoka -> Henskis 25.5 kello 20:51

Moiks!

Ollaan tulossa Jyväskylään huomenna keskiviikkona. Mulla on yliopiston englannin valintakoe keskiviikkona klo 15-18 ja englannin opettajankoulutuksen haastattelu (sounds scary, I know!) torstaina joskus aamuyhdeksän jälkeen. Ollaan muuten ihan rennolla aikataululla liikkeellä ja Sxxx on tavallaan lomalla, nyt kun sillä ei ole koulun kanssa enää mitään tehtävissä (odottaa kypsyysnäytteen ja viimeisen tentin arvosanoja) ja ennen kuin kesätyö alkaa. Vois olla kiva nähdä teitä, jos teillä on aikaa ja halua. Me majoitutaan Omena-hotellissa Vapaudenkadulla. Jos nappaa nähdä, niin pistätkö puhelinnumeroasi tai vaikka tekstarin mulle, mun numero on 0xx xxx xxxx.

♥ Sxxxx

Tekstiviestit

Saoka -> Henskis  26.5.

Moi! Mainitsit, että asutte lähellä  Omenahotellia ja että teillä olis vapaa autopaikka. Olisko meidän mahdollista pitää autoa siinä tämän reissun ajan, kun hotellilla ei ole paikoitusaluetta? Korvattais jotenkin kyllä. T. S 

Kiitti! Oon jo täällä yliopiston aulassa tärisemässä, laitan tuon viestin edelleen Sxxxlle. Se on menossa lenkille yhen kaverinsa kanssa tässä ootellessa, mutta jos selviytyy sieltä ennen ku mä täältä, niin saa navigaattorin kanssa etsiä paikan. 

Jepjep, kaksi maksimisanamäärän esseetä  kirjoitettu. Tuotiin just auto tähän teidän pihaan ja lähdetään etsimään hotellia. Mulla on huomenna joskus 9 jälkeen se haastattelu, ei tarkemmin aikaa tiedossa. Jos sen jälkeen vaikka sitten näkis ja tekis jotain? Kiitos vielä autopaikasta ja henkisestä tuesta! 

27.5.

Huomenta! Mulla alkaa haastattelut vasta 13.45. Lähetkö nyt meidän kanssa syömään Genghis Khanin lounasbuffettiin? Minä tarjoan. Jos me tästä lähettäis kävelemään teille päin ja tuotais kamat autoon ja käveltäis siitä sitten yhessä  keskustaan? 

Saoka -> Kxxxx 26.5.
 

Moikka! Tuli valintakoekutsu Helsinkiin ensi maanantaiksi. Koe alkais aamulla kahdeksalta ja on yksipäiväinen. Olisko mitenkään mahollista, että me majotuttais teillä  se sunnuntain ja maanantain välinen yö? Just nyt ollaan JKL:ssä  ja pari muutakin valintakoereissua on tulossa, niin melekoseksi hotellihelvetiksi menee. 

Saoka -> äiti 27.5.

Ollaan tulossa Kajaaniin päin jossain Nerkoossa. Tuli kutsu Helsinkiin maanantaiksi, sovittiin jo Kxxxxn kanssa majoitus. 

Äiti -> Saoka 31.5.

Mitenkä on reissu menny?

Saoka -> äiti

Hyvin on mennyt. Nyt ollaan Mikkeliin päin menossa ja seisotaan jossain tietyöalueella oottamassa. Koe ei tainnut kyllä mennä kamalan hyvin, mutta ihmeissään tuntuivat olevan monet muutkin niistä esseekysymyksistä. Heinäkuun 20. mennessä tulee tieto tuoltakin.

Sähköpostia yksilövalmentajalle työnhakuhankkeessa 3.6. klo 15:30

Hei Axxxx

Anteeksi, että tässä sähköpostissa meni aika kauan. Soitin silloin 20. päivä heti käynnin jälkeen kotiin tultuani yhteen niistä paikoista, joista oli puhe. Päätin valita ensimmäiseksi Kirpputori Xxxxxxn, koska heillä oli ilmoitus harjoittelupaikasta. Sovimme käynnin maanantaille 24.5. ja siellä sitten sovimme, että tulen heille työelämävalmennukseen. Muihin paikkoihin en sitten soittanutkaan, kun kerran tämä jo tärppäsi.

Työkkärin kanssa oli vain ottaa vähän takapakkia. Soitin sinne ja  kysyin, tekisinkö sopimuksen Kuopion vai Kajaanin työkkärin kanssa. Virkailija sanoikin, ettei minulla ole oikeutta työelämävalmennukseen johtuen tästä uudesta lakimuutoksesta. Se oli aikamoinen isku ja yksi hyvä esimerkki siitä, miksi minun on niin vaikea käydä näihin asioihin käsiksi - vaikka itse luulisi tekevänsä kaiken oikein, tulee jostain kuitenkin jotain ikävää silmille. No, muutenkin tylysti käyttäytynyt virkailija kuitenkin laittoi soittopyynnön jollekin, joka tietäisi asiasta enemmän. Seuraavana aamuna sieltä sitten soitettiin ja sanottiin, että kyllä minulla on sittenkin oikeus työelämävalmennukseen, eikä pelkästään 6 kk harkinnanvaraista lisäaikaa, vaan täydet 12 kk, koska olen nyt yli 25-vuotias ja minulla on ammatti ja aiempi "hara" oli työharjoittelua, jonka tein alle 25-vuotiaana ja ilman ammattia.

Hain Kuopion työkkäristä sopimuspaperit ja kävin yrityksessä ne täytätyttämässä ja vien ne vielä tämän viikon aikana takaisin Kuopion työkkäriin. Aloitan työelämävalmennuksen 16.6. ja jatkan alustavasti 30.7. saakka, koska aluksi on hyvä tehdä lyhyt sopimus.

Valintakokeista on puolet takana ja juuri katselin junayhteydet ja majoituksen loppuja varten. Jyväskylän yliopiston englannin kielen ja opettajankoulutuksen haastattelun oletan menneen hyvin, ammattikorkeakoulun sosiaalialan kokeista en menisi sanomaan, mutta onpahan käyty ainakin.

Tulen sitten 14.6. käymään taas Xxxxxxxllä.

t. Sxxxx

Kesän ensimmäinen sunnuntai-ilta

Oltiin viikonloppu Kajaanissa ja aloitettiin kesäily.

Jonkinlainen paellasovellutus ja herkkusieni-pekoni-koskenlaskija-kötöstyksiä muurinpohjapannulla. Syöjinä oli minun ja Mieheni lisäksi äitini, tätini ja yksi serkkuni koirineen, mutta koska heistä enin osa ei tästä koko blogista mitään tiedä, niin heitä en tänne kuvannut.

Talviturkkitemppuilua rannassa. Huomaa Miehen kyynärpää kuvassa! Vettä ei ollut kuin puoleen sääreen, mutta Mies sai kuitenkin ryvettyä talviturkkinsa pois jo siinäkin.

Valkoihoinen.

Tämänsuuntaisten asioiden lisäksi meillä on luettu englanninkielistä materiaalia tenttiin ja valintakokeeseen, pähkäilty opinnäytetyön viimeistelyn kanssa ja yritetty keksiä kesäksi jotain työntapaista tekemistä, joka on muuten Kajaanissa vielä vaikeampaa kuin keskimäärin yleensä.

Korvakorujani Huuto.netissä

Korvakorujani Huuto.netissä

Saa vinkata kavereillekin. Itse tehtyjä, käyttämättömiä, pääosin vain tuo yksi nimenomainen pari juuri samanlaisia olemassa. Hinta ei ole suuri ja postikuluja menee vain sen verran, mikä on tarpeen, vaikka huutaisi kaikki korut. Osassa myös Osta heti -mahdollisuus.

Saa myös kertoa, että minkälaisia koruja olisi kiinnostunut ostamaan/huutamaan, jos nämä tarjolla olevat eivät joko värinsä, tyylinsä tai korvakorumaisuutensa vuoksi sytytä. 

Kot-kot kot-kot kottikärry

Taisi olla vielä maaliskuuta, kun vaihtelin Triinin kanssa askarteluja. Triin järjesti lorukorttivaihtoa, mutta osallistujamäärä jäi vähäiseksi, joten vaihdettiin ihan vain kahdestaan kolmet kortit. Minä tein tällaiset:

Kartongille liimasin Karakalin minulle joulukuussa lähettämiä itse värjättyjä papereita, joille piirsin ja vähän lisävärittelin kuvat. Korttien takana on lorut, jotka kopsasin joskus talteen kummipojalle antamastani Sari Vento-Makkosen kirjasta nimeltä Puhvelilettu. Arvaa mikä näistä on missäkin kortissa ;-P

KANAN KULKUNEUVO

Kaa-kaa kaa-kaa kanalla
on kot-kot kot-kot kottikärry,
pot-pot pot-pot potkukelkka
ja polkupyörä varalla.



PUNATURKKINEN KISSA

Punaturkkikissa
makaa salongissa.
Se on hovimisut,
kuninkaitten kisut,
ällikällä lyönyt.

"Olen vain mä syönyt
kovin monta suurta
purkkipunajuurta.
Siinä teille vinkki,
ja värinne on pinkki."



ERKIN PIHAN KUMMITUS

Pihallani rapisee
jotain tosi kummaa.
väriltänsä vaaleaa,
kyljeltänsä tummaa.

Taitaa olla kummitus,
se nurmen yllä liehuu.
Kun tuuli sitä riepottaa,
se rahisee ja riehuu.

"Voi yhden kerran, toisenkin!
En minä ole Erkki,
ellei tuossa haamussa
näy lähikaupan merkki.

Muovipussi hylätty
vain pelottelee mua.
Nyt minä iso ihminen
taidan nolostua."

Synnynnäinen valokuvamalli (no ei ehkä)

Niitä maaliskuussa postimyynnistä tilattuja (violetti neuletakki, musta ja ruskea tunikamekkosysteemi), Main seurassa pari viikkoa sitten ostettuja (pinkki ja linnunpyrstömäisesti kuvioitu) ja pari siinä välissä tehtyä euron kirpparilöytyä (oranssi ja muutamassakin kuvassa alla oleva violetti). Kuva avautuu isommaksi klikkaamalla.

Ilma oli taas mitä oli, joten kuvasimme sisällä. Joku meistä vois yrittää opetella poseeraamaan jotenkin paremmissa asennoissa ja pitämään naamaansa kivemmin.

P as in purple and pink

Viime viikonloppuna kaverini pikkusisko ja pikkusiskoni kaveri kehui ohimennen yksiä korviksiani. Hänellä on tänään syntymäpäivä, joten pistin postiin tällaiset, samantapaiset mutta eri väriset korvikset.

Vuosikymmenen ensimmäinen runo

Ja Rumakin Olet

Siinä sinua sitten taas ihmetellään

eikä osata muutakaan tehdä.

Sinuttelen tarkoituksella, en teitittele

kun aina saa odottaa turhan takia

kun yhdellä kestää niin saamarin kauan.

Sorruin taas

vaikka olisi pitänyt oppia

ja osata ennakoida.

Olisi pitänyt arvata

tietää.

Vihaan sinua

kynsilakka, joka ei koskaan kuivu.

Epäkeväinen ilma inspiroi kenkäostoksille

Tähän päivään asti on koko viikonlopun satanut iloisesti räntää täällä Kajaanissa. Eilen kävin äitin kanssa uimassa, kun ei tuolla oikein viitsinyt lenkkeilläkään. Poikettiin samalla Kitu-Marketissa vilkaisemassa kesäkenkiä vaikka ihan uhmatakseen, kun mainoslehdessä oli kivannäköisistä ja edullisista kuva heti kannessa. Äiti osti mulle <3 (minä kävin ruokakaupassa aiemmin ostamassa simatarpeita ja vähän muutakin.)

Vaihtoehtoja oli periaatteessa sekä musta että valkea, mutta mustista ei näkynyt tätä kokoa olevan jäljellä, joten ihan tyytyväisenä valitsin valkeat. Viime kesältä minulla onkin mustat tai erittäin tumman vihreät saman tyylisuunnan kengät, joten nytpä on sitten sekä tumma että vaalea vaihtoehto.

Koska ilma oli nyt kelvollinen, kuvasin myös uusia vaatteita, mutta koska minulla ei ole siihen yhteensopivaa USB-kaapelia ja muistikortinlukijani vissiin nököttää kotona, niin mahdollisesti edes jollain tasolla onnistuneita kuvia saan tänne vasta myöhemmin. Kengät räpsin lopuksi kännykän kameralla, että saan tänne edes jotain päivitettävää.

Sitten voisi vaikka laittaa vähän vähemmän kesäiset kengät jalkaan ja mennä ulos leikkimään...

Kevään sekalaiset

Piti oikein ruveta kameran ja kännykän muistikortilta penkomaan vinkkejä siitä, että olenko minä tehnyt jotain mainitsemisen arvoista viime aikoina. En näköjään ainakaan ole kuvannut oikein mitään sellaista.

Tuossa oli tuo pääsiäinenkin. Perjantaina kävin tädin luona monien muiden lähisukulaisten tavoin lounaalla. Serkku ihmetteli pitkää tukkaani. Lauantaina kävin entisen naapurintytön luona hänen vanhempiensa luona ja hän ihmetteli pitkää tukkaani. Myöhemmin sain vielä kuulla äidiltäni, että tämä entinen naapurintäti, joka on edelleenkin äitini kaveri, oli ihmetellyt pitkää tukkaani ja lähettänyt sille terveisiä vielä jälkikäteen. No, kasvaahan se tukka, kun sitä ei leikkaa! Sunnuntaina kävin kaverin isän kuuskymppisillä, ja siellä oli kaikilla niin kiire, että ihmettelivät onneksi ihan muita asioita.

Seuraavana viikonloppuna kävin serkun viidennen lapsen ristiäisissä ja toisen lapsen seitsenvuotissynttäreillä. Väkeä oli siinämäärin, että juhlat pidettiin seurakunnan leirikeskuksessa, jossa riitti tenaville käytäviä juoksenneltaviksi.

Viime viikolla kävin juttelemassa yhdessä työnhakuhankkeessa psykologin ja jonkun muun ohjaajan kanssa siitä, että kuka minä olen ja mitä minä tekisin ja mitä minun kanssani oikein pitäisi tehdä. Ne siis siellä auttavat työnhakijoita tai muuten pihalla olevia ja koettavat kaverina keksiä, että mistä hakisi töitä tai työelämävalmennuspaikkaa tai koulutusta tai mitä nyt tarvitseekaan. Oli ihan kivaa ja jotain ideoita tulikin jo, mutta hommassa on se heikko puoli, että minun pitäisi oikeastaan saada kesäksi töitä Kajaanista, koska Mieskin on siellä töissä. Asunto kyllä pidetään Kuopiossa kesän ajan vielä, mutta kehnohan se on eri paikkakunnilla asua, jos voisi asua samallakin. Ja minulla ei ole omaa autoa. Ja monta muutakin muttaa. Selailin iltapäivällä netistä Kainuun alueen harjoittelu- ja TEV-paikkoja, ja tyrkyllä on lähinnä siivoushommaa ja jotain ruokaan liittyvää. No, kattellaan vielä. Keskiviikkona menen terveystarkastukseen, niin voivat todeta, että mitä minä ainakaan en voi tehdä. Todistus vinkuraisista sormista pyydettiin ottamaan mukaan.

Ja nämä väliin jäävät ajat minä olen sitten sompaillut hakujen kanssa. Tilanne on tässä vaiheessa se, että olen hakemassa kymmeneen eri hakukohteeseen, joista kuusi on yliopistoissa ja neljä ammattikorkeakouluissa. Jos jotenkin käy (en ota tässä vaiheessa hyvyyteen tai huonouteen kantaa), niin voin ensi syksystä lähtien sijaita Jyväskylässä, Tampereella, Helsingissä, Vantaalla, Lahdessa tai Hämeenlinnassa. Yksi yliopistokohteista, Tampereella, tosin on kovin epävarma, sillä valintakoekirjajonossa sijoitukseni on sen verran huono, etten välttämättä saa koko opusta käsiini ennen koetta. Mutta se on vain toinen hakukohteistani Tampereella. Ja jos minulla ei onnistu mikään noista, niin jonnekin lähdetään varmaan silti, sillä Mies tuossa juuri viime viikolla palautti opinnäytetyönsä esitarkastukseen ja odottelee opettajan tuomiota ja seminaaria ja niiden jälkeen valmistumista tradenomiksi.

Viime lauantaina kävin shoppailemassa ja syömässä Main kanssa ja näin myös Main muksuja, jotka ovat kyllä ihan parhaita kakaroita, niin kuin Mai itekin <3 Voisin yrittää jonkinlaista vaatepostausta tässä jossain vaiheessa, kun yhtä aikaa olisi päivänvaloa ja puhtaat hiukset (ne pitkät, joita Maikin vuorostaan ihmetteli!).

Perääni kyseltiin. Olen elossa, mutta en tajuissani. Koomailen ja mietin, mitä haluan kertoa blogissa ja missä vaiheessa ja mitä en.

Kurssin viimeinen viikko meni kivasti. Juteltiin harjoittelukokemuksista, tehtiin viimeiset kokeet tietokoneen käyttäjän ajokorttia varten (kurssin tavoitteena oli @-kortti, mutta kolme meistä suoritti hieman laajemman A-kortin) ja lopuksi juotiin pullakahvit ruokalan kabinetissa. Pari kurssikaveria olen nähnyt vielä tälläkin viikolla työkkärin aulassa, kun ollaan oltu jatkotoimenpiteitä suunnittelemassa.

Voi olla, että pääsen tuonne amikselle yhteen maahanmuuttajien ryhmään työelämävalmennukseen apuopeksi muutamaksi viikoksi vielä tässä keväällä. Kesän varalle työkkärintäti suositteli minulle yhtä hanketta, jonka infotilaisuudessa kävinkin jo torstaina ja ensi torstaina menen uudestaan juttelemaan tarkemmin. Yliopistohaku on pistetty vetämään, vielä pitäisi saada kirjoja luettua. Ammattikorkeakoulujen yhteishakua olisi vielä noin viikko jäljellä, jos sieltä löytäisin jotain jännempää kuin tämän edellisen alani.

Semmottista.

Viimesiä viiään

Joskohan sitä jotenkin heräisi henkiin vaikka viikon päästä tai niillämain?

Harjoittelua on jäljellä vielä kaksi päivää ja niistäkin vietän huomisen kotosalla nenäni kanssa - räkätauti iski ja pään ontelot ovat niin tukkoiset ja aivastelen siihen tyyliin, etten ole huomenna kelvollinen puhumaan malliksi suomea niille murusilleni. Kattois sitten perjantaina, jos olisi niin elossa että kävisi vetämässä yhden partitiivitehtävän (kahvi on kuumaa) ja vaihtelemassa yhden opettajan kanssa lippulappusia harjoitteluun liittyen.

Viime viikolla olin maahanmuuttajaryhmän kanssa tekstiililuokassa leikkimässä kangasväreillä. Solmuvärjättiin t-paidat ja tehtiin kangaskasseihin tai mainittuun paitaan kuvioita sabluunoilla.

(Kuvissa myös uusi ostos, kameran varvakset tällä kertaa pitelemässä jotain muuta kuin sitä kameraa.)

Eilen ja tänään olin heidän kanssaan keittiöhommissa laittamassa vaikka minkälaisia ruokia. Punakaali-mustaherukkasalaattia otin kotiinkin mukaan, kun sitä jäi niin paljon. Näitä tyyppejä jää kyllä ikävä tämän harjoittelun jälkeen :-)

Iltapäivällä palaveroitiin harjoittelustani kurssiohjaajan ja opiston opettajan kanssa. Kai minä siellä olen oppinut ja päässyt näkemään vähän kaikenlaista, jos nyt en niin paljon itse ole päässyt tekemään. Tuntuu että vasta nyt loppua kohden ovat opettajat havahtuneet antamaan minulle mitään omaa tekemistä. Kiirehän niillä tietysti on ja minulla ei ole mitään varsinaista koulutusta tähän asiaan, mutta olisihan tämä nyt voinut vähän toisinkin mennä. No, kokemusta rikkaampi ja sitä myöten viisaampi sitten taas.

Ensi viikolla on muutama päivä kurssia vielä ja torstaina todistustenjako. Sitten pitäisi arpoa hakukohteen kaavakkeeseen paikoilleen ja lukea ja lukea ja lukea ja hakea. Meneekö toistelemiseksi, jos taas sanon, että saapa nähä mitä siitäkin tulee ja kuinka ämmän käy?

10.3.

Hyvää syntymäpäivää, minä!

Eilen tuli lahjuksia ja kortteja postissa lähipiiriltä, mukin sain jo viimeksi porukoiden luona käydessäni.

Kirja on Heli Laaksosen tarina- ja marinakirja (suomeksi kolumnikokoelma) Pursu, jonka kannessa on teksti, jota kutsutaan välihihkaisuksi:

Onk puilt kysytty halamisse luppa?
Jos hee o enemmänki
vanha-aikkast kättelijäsortti
ja kiusantuva ihan tönköks saak,
ko viaras tule halima?

Niinpä, oletko tullut miettineeksi? :-)

Uutta maanantaita sarvista

Miten irrationaalisen paha mieli voi tulla koko viikoksi muutamasta sanasta ja eleestä... Tämä viikko on onneksi sujunut nyt paremmin kuin koko viime viikko yhteensä.

Puhuin viikonloppuna äitini kanssa puhelimessa ja hän muisteli muutamia entisen työpaikkansa harjoittelijoita ja perehdyttäjiä.Tyylejä on tosiaan monia. Joillekin oli ollut hyvin luontevaa ottaa harjoittelija mukaan mihin tahansa. Jotkut sitten taas olivat jotenkin väenvängällä keksineet jonkin pikku tehtävän harjoittelijapololle ja kadonneet omille teilleen ilmestyen seuraavan kerran vasta seuraavana päivänä kertomaan mitä seuraavaksi voisi tehdä. Jotkut myös tekevät kaiken mieluummin itse kuin yrittävät neuvoa harjoittelijaa ja jakaa edes yksinkertaisimpia pikkutehtäviä pois omalta tehtävälistalta. Jotenkin kuulostaa tutulle. Moni on tuolla nyt sanonut - ja ymmärränhän minä sen - että juuri nyt on vuoden kiireisintä aikaa, kun tämän vuoden kurssit ovat menossa ja uusia alkamassa (näitä työkkärin kanssa yhteistyössä järjestettäviä työvoimakoulutuksia) ja samalla pitäisi suunnitella ensi vuoden kurssivalikoimaa. Ei siinä kerkeä erikseen ohjaamaan harjoittelijaa, mutta jos sen verran, että antaisi vaikka niitä yksinkertaisimpia hönttitehtäviä pois omista käsistään. Jos harjoittelija esimerkiksi ottaisi kopioita oppimateriaaleista ja kantelisi kansioita ja kirjoja huoneesta toiseen, niin siinähän säästyisi varsinaisten työntekijöiden resursseja mielekkäämpiin puuhiin. En minä paljoa vaadi, mutta jotain edes, ettei sitten tarvitse katsoa sen näköisenä, että ei se tuokaan mitään tee :-)

Tänään oli onneksi järkevää tekemistä ja sellainen opettaja, joka osasi jakaa hommaa. Olin osan päivää yksikseni vahtimassa, neuvomassa ja ohjaamassa tietokoneluokassa työhakemuksen ja CV:n kirjoittamisen harjoittelua. Aika haastavaa, kun osalla porukasta oli suunnilleen muistitikulla jo pientä viilausta vaille valmiina paljon asiaa ja osa ei osannut edes käynnistää tekstinkäsittelyohjelmaa. Mutta lopulta kaikki saivat kuitenkin edes jonkinlaisen hakemuksen aikaan ja melko moni myös CV:n.

Viikonloppuna Mies analysoi minua (analyysi powered by Carlsberg - probably the best beer in the world) ja lukion psykologiankurssien ja yleisen keittiöpsykologian pohjalta minulla on kolmenkympin kriisi ja sen johdosta toivoton olo elämäni kanssa. Luulin jo, etten ole edes oikeutettu kolmenkympin kriisiin, kun itkunaiheeni ovat niin lapsellisia ja naiiveja, mutta kuuluu kuulemma asiaan. Se, minkä oletin kuuluvan oikeaoppiseen kolmenkympin kriisiin onkin kuulemma viidenkympin kriisiä, jolle on paikka vasta jossain parinkymmenen vuoden päässä. Kiva tietää olevansa normaali :-D

Kaikkea on ainakin kokeiltava

En ole ikinä uskaltanut tilata vaatteita postimyynnistä, kun aina pitäisi päästä sovittamaan. Nyt oltiin Miehen kanssa tilaamassa NetAnttilasta muutakin, niin pistin samaan tilaukseen muutaman kamppeen.

 

Double Beauty -neuletakki

 

Double Beauty -tunika

 

Finnwear Plus -tunika

Mietin paria muutakin, mutta niissä ei ollut oikeaa koon ja värin yhdistelmää saatavana. Katotaan sitten näistä mikä käy ja mikä ei.

Haitolla?

Olla haitolla on ilmeisesti Kainuun murretta ja tarkoittaa sitä, että on ihmisten tiellä, haittaamassa eli häiritsemässä jollain tavoin heidän toimiaan. Selitän termin, koska kaikki eivät sitä aina ole ymmärtäneet. Minusta on tämän viikon aikana tuntunut varsin vahvasti siltä, että olen haitolla.

Harjoitteluni kansalaisopistolla on alkanut käydä vähän kummalliseksi nyt, kun olin viime viikon välissä pois amiksella sillä kurssillani. Suurin osa muista kurssilaisista tekee harjoittelunsa kahdessa eri työpaikassa ja on alkanut tuntua, että minunkin olisi pitänyt. Tunnelmat ovat kovin erilaiset kuin tuolloin.

Maanantai meni hyvin ja samoin tiistai melkein loppuun asti. Odottelin opettajien kahvihuoneessa viimeisen englanninkurssin aloitusta, kun sen opettaja yhtäkkiä paukkaa sisään kasvot melko punaisina ja kysyi, olinko aikeissa tulla tunnille, joka siis alkoi kymmenen minuutin sisään. Hän sanoi mielestäni varsin äkäisellä äänellä, että hän ei pidä siitä, että sinne tullaan ilmoittamatta ja että hänellä ei tällaisesta kuulemma ole ollut mitään puhetta sen opettajan kanssa, jonka "alaisuudessa" tässä harjoittelen. Jos aioin tulla tunnille, minun pitäisi olla vain hiljaa ja osallistumatta ja ainoastaan seurata opetusta. Sanoin, että voin toki jättää tulemattakin, jos hänestä on parempi niin, mutta opettaja vain sanoi, että minun pitäisi olla hiljaa ja meni menojaan. En ole mikään paras mahdollinen ajatustenlukija tai piiloviestien tulkitsija, mutta tuosta kyllä mielestäni kävi hyvin selväksi se, ettei kyseinen opettaja enää halua minua tunneilleen. En sitten mennyt, vaan lähdin kotiin, koska muutakaan ryhmää ei sillä varoitusajalla ollut. Olen tästä hyvin yllättynyt, sillä ne aiemmat kaksi tai kolme kertaa, kun olen tuon ryhmän mukana ollut tiistaisin, on opettaja ottanut minut hyvin vastaan ja esitellyt tehtäviä ja kysynyt, haluanko tehdä myös sanakokeen ja auttaisinko opiskelijoita ja olisinko jonkun parina ja muuta sellaista. Varsinaisesti opetukseen en ole puuttunut. Joskus aikaisemmin hän on täysin päinvastoin hyvin ystävällisesti kysynyt päivällä kahvihuoneessa, että olenhan sitten taas illalla tulossa. Suoraan sanoen minulla meni päivä kyllä pilalle tuosta yhtäkkisestä ja täysin yllättävästä iskusta.

Keskiviikkoaamuna menin opistolle kahdeksaksi ja tarkoituksenani oli mennä sen maahanmuuttajaryhmän suomen opetukseen mukaan aamupäiväksi. Aamupäivän opettaja tuli kahvihuoneeseen myös, joten kysyin sitten häneltä, että sopiiko, että tulen mukaan. Hän sanoi, että ei oikeastaan, koska sitä ei oltu etukäteen sovittu ja hänellä ei olisi minulle mitään tekemistä tai mitään, mihin voisin osallistua. On totta, että väliviikkoa edellisellä viikolla meillä oli ollut puhe osallistumisestani erityisesti tiistaisin ja torstaisin, koska silloin opiston tavallisilla kursseilla ei ole kovin paljoa tarjolla, mutta sanoin kyllä myös, että voin tulla keskiviikkoisinkin ja että ainoa päivä, jolloin en tule, on maanantai, jolloin minulla on muuta määrättyä tekemistä. Samoin aluksi palaverissa oli puhe siitä, että olisin oikeastaan koko tämän maaliskuun niiden suomenkurssien mukana ja kävisin muilla kursseilla vain silloin, kun he eivät erikseen tarvitse minua. En sitten mennyt siis sinnekään tunneille mukaan, vaan luin puoleenpäivään asti pääsykoekirjaa kahvihuoneessa ja kävin kahdeltatoista yhdellä puolitoista tuntia kestävällä kurssilla mukana.



Eli koeta tässä nyt sitten jotenkin olla mieliksi ja arvailla, kuka ei halua minua mukaan siksi, kun osallistun liikaa ja kuka siksi, ettei minulle ole tarpeeksi jotain, mihin osallistua... Ja kuka sitten taas toisaalta huolii minut mukaansa.

Jotkut opettajat ovat sitten taas ihan toisenlaisia (ainakin toistaiseksi...). Ensi viikolla esimerkiksi suomenkurssilaiset tekevät erään opettajan kanssa retken naapurikuntaan  ja minun mukaan tulemistani pidettiin ihan oletuksena ja todettiin, että tottakai saan tulla ja että hyvä saada sinne avuksi joku. Samoin yksi englannin- ja suomenopettaja, jonka mukana olen paljon ollut, on ottanut minut hyvin vastaan joka kerta, vaikka olen varmasti ollut hänen mukanaan kaikkein useimmin ja joskus osallistunut paljon ja joskus taas hyvin vähän.

Tämä homma alkaa turhauttaa. Harjoittelusta kysyessäni ja sopimusta kirjoittaessamme kysyin asiasta siltä yhdeltä pääopettajalta ja hän sanoi, että minun ei tarvitse erikseen kysyä joka kerta opettajilta ennakkoon tunneille tulemisesta, mutta osa opettajista näyttää nyt sitä vaativankin. Minusta menee ihan mahdottomaksi, jos minun pitää joka jumalan puolitoistatuntisesta pätkästä kysyä aina erikseen etukäteen, lähetellä lähes tyhjän vuoksi sähköpostia, juoksennella pitkin käytäviä opettajien perässä ja päivystää opistolla aamukahdeksasta iltakahdeksaan ja koettaa päästä milloin millekin pätkälle mukaan. Kaikki opettajatkaan kun eivät ole opistolla koko päivää, vaan saattavat tulla sinne itsekin vain hetken ennen tunnin alkua. Puhumattakaan, että tuulennopeasti vastaisivat sähköpostiin. Nyt on vain sitten niin kamalan vaikeaa ja henkisesti kuluttavaa koettaa arvailla, että mihinkähän sitä aina on tervetullut ja toivottu ja mihin ei. Toiset haluavat, että osallistun, ja toiset sitten taas, että en. Tuntuu vähän, että olen jotenkin tiellä ja on kamalan vaikeaa koettaa löytää sellaista tasapainoa, etten olisi kenenkään tietyn opettajan riesana liikaa. Ymmärrän kyllä sen, että ylimääräisen ihmisen pyöriminen luokissa voi ärsyttää, mutta vaikeaa minun on arvata, mitä kukakin pitää ärsyttävänä ja mitä missäkin voi tehdä. Kahdeksan viikkoa on ilmeisesti sitten liian pitkä aika, olisi pitänyt kysellä toiselle neljän viikon osuudelle joku toinen paikka.

Sen puoleen minua ei haittaa, koska kukaan opistolla ei kyttää työaikojani tai vaadi minua osallistumaan mihinkään tiettyyn ja minulla on ainakin runsaasti aikaa lukea pääsykoekirjojani, mutta ei kyllä toteuta tarkoitustaan, jos harjoitteluaikani menee siihen, että yritän olla pois tieltä ja puuhailen jotain omatoimista, joka liittyy asiaan vain nimeksi.


Sattumoisin keskiviikkona kurssinohjaajani viestitteli ja kysyi kuulumisia ja mahdollista käynnin ja pienen välipalaverin tarvetta. Kerroin hänelle näistä asioista ja hän kävi sitten eilen torstaina juttelemassa minun ja maahanmuuttajien opetusta suunnittelevan opettajan sekä sen jälkeen vielä pikaisesti yhden suomenopettajan kanssa. Vaikka lopuista kolmesta viikosta saatiinkin nyt jotenkin sovittua, jäi minulle edelleen hyvin ristiriitaiset tunteet siitä, miten paljon ja minkälaista osallistumista minulta odotetaan. Tietysti opettajillla on kamala kiire, koska kursseja on useita, eikä siinä enää erikseen jää aikaa leikittää minua, mutta enpä minä sitten toisaalta voi omasta päästänikään säveltää kurssilaisille harjoituksia ilman alan koulutusta ja kurssisuunnitelmaan kuulumista. Ja kun sitä nyt kuitenkin on vain ammatin vaihtoa suunnitteleva työtön, eikä ammattiin jo opiskeleva opiskelija...

Kurssilaisilta sitten taas en ole saanut mitään muuta kuin hyvää ja ystävällistä palautetta, mutta epäluulot hiipivät ja sorrun aina välillä miettimään, että onko kyse etenkin maahanmuuttajien kohdalla kulttuurieroista ja että hiljaa mielessään ne toivovat pystyvänsä hymyilemään minut suohon.

Josta taas tulee mieleen se, että niinpä sitä vain ollaan me kaikki samassa veneessä. On kotimaassaan täysin koulua käymätöntä, joka on käynyt ainoastaan kotoutumiskoulutusta Suomessa, on vain peruskoulun käynyttä, lukion tai ammattikoulun käynyttä, korkeakoulu- ja yliopisto-opiskellutta; myyjää, opiskelijaa, lääketieteen tohtoria, juristia, web administratoria, puutarhuria ja ties mitä, yhtälailla tököttämässä työvoimapoliittisessa koulutuksessa miettimässä, että mitähän sitä tekisi elämällään tässä maassa nimeltä Suomi. Minusta tuntuu häiritsevän usein nykyisin, että ei tekis mitään. Missä on se maailma ja Suomi, josta minulle puhuttiin lapsena? Että sitä käydään kouluja ja joskus parikymppisenä mennään töihin ja sitten perustetaan perhe ja laitetaan kehä kulkemaan taas ympäri. Että hyvä maa on tämä ja kaikilla kaikki asiat hyvin. Entäs sitten, kun on ihan hiukkaa vaille kolmekymppinen ja edelleen sillä tasolla pihalla asioista kuin hiukkaa vaille parikymppiseltä voisi odottaa? Ja parempien ihmisten haitolla kuin mitään osaamaton pikkulapsi? Ohh...

Juuei. Lisää kahvia ja haarniska ylle ja kokeilemaan onneaan taas seitsenpäisen lohikäärmeen pesään - osa päistä syöksee tulta ja osa puhaltaa kukkaistuoksuja, mutta minun pitää vain visiiri silmillä sokkona koettaa pärjätä. Olen tehnyt aktiivisia hymyilyharjoituksia aamuisin linja-autossa, koska kuulemma jos mekaanisesti hymyilee tai nauraa, niin se tunne seuraa kyllä perässä ja ilmeestäkin tulee aito ja olo paranee.