Talvi otti ja tulla jysähti tänään Kajaaniin. Lunta.
Eka kuva otettu vähän kymmenen jälkeen aamulla:
Toinen neljän jälkeen iltapäivällä. Lumisade on ilmeisesti jatkunut taukoamatta aamuseitsemästä tähän saakka.
Edit 1.11.2008 // Olikin eka väärässä järjestyksessä nuo kuvat... :-)
Halloweenin kunniaksi sivuni Kotkottimen...
... ja Katin Halloween-decoihin
Olin juuri lähdössä nukkumaan ja noustessani näin nuo kissat tuossa sohvalla, niin olipa napattava kuva ja laitettava heti tänne. Arvo ja Teppo, ja käsi kädessä kuljemme taloon autioon...
Taas kerran Kajaanissa. Piti pysymämme pari viikkoa Kalakukkokaupungissa, mutta yks aamu oli tempaissut auton ikkunat jäähän ja sääennusteet lupailee milloin mitäkin, niin piti lähteä talvirenkaita vaihtamaan.
Tuossa yks päivä lojuin sohvalla puoliunessa ja juuri ennen nukahtamista keksin idean Katin kalenterin koristelemiseksi. Onneksi pysyi se visio mielessä!
Sain nyt haltuuni kuvia kissoistamme. Itse en kerkeä koskaan ottamaan niistä kuvia, kun ovat nopeampia kuin minun refleksini tai kännyni kamera :-)
Vimma ja Silvi tulevat jo aina muistaessaan niin hyvin toimeen, että voivat nukkua samalla sohvallakin. Silvi on ihastunut kissapetokuosisiin fleecepeittoihimme, eikä ihme, sillä se maastoutuu niiden mutkaan tosi hyvin.
Etsi kuvista petoeläimiä! Vinkki: kiiluvat silmät :-)
Jos kotikissa tarvitsisi passin, niin tässä olisi Silville hyvä passikuva!
Taas kerran tällainen pitkä lahoamisviikonloppu (edelleen näin maanantainakin), mitään ei tapahdu. Hooh... Zzzz...
Tässäpä pätkäni Reetan ja Annan kaulaliinoihin:
Langat taas sekalaisia, jatkoin suunnilleen samantyyppistä neuletta kuin edellinenkin tekijä.
Aika moni on aloittanut itselleen leveän kaulaliinan melko muhkeasta langasta. Nytkin oli jo aika vaikea saada kaulaliinantekelettä mahtumaan kirjekuoreen, niin mitenhän mahtaa käydä sitten ihan loppuvaiheessa?
Tänään palattiin ns. syyslomalta Kajaanista ja eteisen lattialla odotteli hirmuinen kasa postia. Joukossa oli myös lokakuun ensimmäinen eli koko leikin toiseksiviimeinen lähetys Salaiselta Askarteluystävältä. Sain lokakuuksi uuden ystävän, sillä alkuperäinen, eräs blogiton osallistuja, ei noudattanut raportointisääntöjä ja pistettiin puh-pah-pelistä-pois.
Tämä uusi pari on selvästi käynyt lukemassa tykkäyslistaani, sain nimittäin kuorellisen tarroja, joissa kuva-aiheina ovat pääosin kissat, mutta muitakin otuksia on päätynyt joukkoon. Vaikka minulla onkin jo aika paljon erilaisia kissatarroja, niin ehdottomasti suurin osa näistä nyt tulleista on minulle aivan uusia. Ja eläintarrathan noin yleensäkin ovat sellaisia, ettei niitä voi edes olla liikaa :-) Muutamassa pakkauksessa oli kaksi tai kolmekin arkkia, eli ihanan paljon!
Oikein lämmin rutistus ja isot kiitokset uudelle parilleni! Käyttöä on kyllä ja kortin taidan teipata heti tuohon koneen lähelle seinälle :-)
Kävin tänään uimahallissa. Se oli hieno kokemus siksi että:
1. kävin siellä, eli kävin edes jossain. Koko Kajaanissaoloviikko on mennyt ihan horteessa, lukuun ottamatta torstaita, jolloin kävin kaverin kanssa kirppiskierroksella ja syömässä.
2. uimapuku mahtui edelleen päälle
3. osasin yhä uida ja se oli hauskaa!
En taida edes muistaa, milloin olen viimeksi uinut, mutta nyt aion ottaa sen uudestaan tavaksi. Käyn vaikka yksikseni, jos Mies ei lähde mukaan. Suunnittelin jo, että voisin käydä samoina päivinä kuin kansalaisopistollakin, niin ei menisi enempää bussirahaakaan. Sillä oletuksella siis, että uimahalli on tarpeeksi lähellä kansalaisopistoa. Järkeilyni mukaan on, pitää vielä varmistaa, kun en ole Kuopiossa vielä uimahallilla käynyt.
Sen sijaan kävin kyllä tiistaina Kuopiossa ammatinvalinnanohjaajalla! Ei hitsiläinen, taidan ruveta itsekin sellaiseksi. Ihan näin puusta katsoen mutu-tuntumalla sanon, että siinä sitä on ammattikunta, jonka ei tarvitse oikeasti osata eikä tietää mitään, vaan heitellä vain jotain itsestäänselvyystason kysymyksiä ja katsella mietteliään näköisenä (aito mietteliäisyys ei ole pakollista) ja tiivistää sitten pariin virkkeeseen se, mitä potilas on juuri itse sanonut. Nettiä tai tietokonettakaan ei tarvitse sujuvasti osata käyttää. Osaisin kyllä kaiken tuon, pitää vaan odotella, että tulee johonkin paikka haettavaksi.
Kävin siellä siis ihan noin vaan kyselemässä, että mitähän tässä kannattaisi elämänsä kanssa tehdä, kun näyttää kovin siltä, ettei tämän juuri opiskellun alan töitä ole eikä kovin helposti tulekaan ja koska se ei tunnu oikein kutsumukselliselle, niin voisi vaikka opiskella jotain muuta, mistä saisi paremmin töitä, kun vain keksisi, että mikähän se semmoinen ala mahtaisi olla. En juurikaan saanut mitään apua, vaikken nyt odottanutkaan, että se ihminen osaisi minulle suoralta kädeltä sanoa, että mee sinne ja rupea tuollaiseksi. Kai minä nyt sitten tälläydyn aikuisopiskelijaksi jonnekin sihteeriopistoon tai ties minne tai tosissani rupean nykytaiteilijaksi (elokuinen käynti Kiasmassa vavahdutti monella tasolla).
Tai kyllähän me suunniteltiin sen aiemmin mainitun kaverin kanssa silloin torstaina, että rupean loisyrittäjäksi siskoni tallibisneksen kylkeen ja perustan siihen kotieläinpihan, käsityömyymälän ja -pajan sekä työhyvinvointipalvelun. Eli yritykseeni saisi tulla esimerkiksi erilaisilta työpaikoilta kuntoutusryhmiä päiväksi luomaan sontaa, niin voisi siinä sitten miettiä, että alkaako ne omat työt sittenkin vielä kiinnostaa vai olisiko tosiaan alan vaihdon paikka. Tai sitten voisi ihan tulla rapsuttelemaan vuohia ja munittamaan kanoja ja paijaamaan ties mitä myyryläisiä ja sitten voisi käsityöpajassa punoa suosikkihevosensa häntäjouhista rannekorun tai huovuttaa lempilampaansa villasta patakintaan. Tietysti, kun toiminta olisi aika pitkälti sesonkiluontoista, niin kesällä kasvatettaisiin ja poijitettaisiin kaneja ja talvella myytäisiin turkisrukkasia... :-P
Kustaalla on ammatillinen minä hanskassa, siksi se voi vapaa-aikanaan ottaa rennosti, eikä sen tarvitse pohtia yhtikäs mitään.
Mertzin Aasia-decoon tehty sivu. Taustan kirjepaperissa ja osassa tarroista on jotain aasialaisia kieliä olevia tekstejä, ei voi tietää mitä tarkoittavat. Jos siellä on jotain hyviä ja yleviä ajatuksia, niin hieno juttu, mutta jos herjaa, niin pyydän anteeksi :-) tai siis ^^, kuten aasialaisittain hymiöidään.
Viikko sitten otettuja kuvia pikkukissa Silvistä kissatelineessä :-)
Kissatelineet eivät ole ehkä kauneimpia huonekalujamme, mutta eivät ne rumiakaan ole - ne ovat DESIGNIA! :-D
Niin nopea otus tuo Silvi, ettei siitä kerkeä minun kännykän kameralla ottamaan kuvia muulloin kuin sen nukkuessa... Miehellä on parempi kamera ja parempia kuvia, jospa saisin niitä pian itsellenikin ja tänne.
Kissasta tuli siis Silvi, eli Siivi eli Siivilä eli Sylyvi-kissa ja ties mikä kaikki muu. Mustat kissat ovat jo ottaneet rantulapsen kaverikseen ja eilen illalla esiteltiin häntä myös vanhempieni kissoille täällä Kajaanissa. Kukaan ei suhissut eikä murissut, ainoastaan karvoja vähän pörhisteltiin epähuomiossa ja hyvin pohtivan näköisena katseltiin, että mikähän se tuokin lienee.
Osallistuin Sinin vauvan omaan decoon ja pääsin käyttämään nyt niitä kertyneitä aika imeliä ja suloisia materiaaleja. Voin sanoa, että ei nyt ole kyllä ihan minua tämä! Saan melkein sokerihumalaisen kiherryskohtauksen ja lällyvapinoita tuota kuvaa katsoessanikin, niin voitte kuvitella, millaista sitä oli tehdä. Aloittajan toiveena oli myös riimejä tai loruja, mutta sellaisia en kyllä pystynyt pusertamaan itsestäni ulos. Ainoa mieleen tullut vauvaloru oli joku aa-aa-heikki, mutta se ei nyt sopinut mitenkään tuohon yhteyteen. Senkin muistan ilmeisesti vain siksi, että siinä mainitaan langoilla leikkivä kissa, jonka kyllä ilmiönä hyvin läheisesti tunnen. Mutta onpahan nyt rajoja testattu, pitää ottaa oppimiskokemuksena! Onneksi tuon jälkeen sain tehdä pari Halloween-decosivua, joissa oli minulle omemmat (vai omammat vai miten tuo taipuu?!) värit ja muut ominaisuudet. Mutta niistä lisää sitten vasta Halloweenina tai niillämain.
Olen saanut haltuuni opiskelijakalenterin, joka kaipaisi vähän tuunausta ja koristelua. Ehkä decoilla voi näinkin! 
Kalenterissa on luonnollisesti kannet, joissa on sekä ulko- että sisäpinta. Kalenterisivuja on (jäljellä) ensi vuoden alusta jonnekin lokakuulle, viikko per aukeama. Osalla kalenterisivuista on nurkassa pieni mainos, jonka voisi kernaasti peittää. Kalenterisivut pitäisi koristella niin, että kalenteria pystyy edelleen käyttämään ja tekemään pieniä päiväkohtaisia muistiinpanoja. Lisäksi on muutama mainossivu, jotka saa peittää ihan kokonaan. Kalenterin loppuun jää tietoaukeama Kuopiosta, kaupunginosien kartat sekä muistiosivuja, joiden toivoisin jäävän sellaisikseen. Teen viimeisestä muistiinpanosivusta kuitenkin kynäntestaussivun, johon voi kokeilla meneekö kynän väri sivun läpi tai tarttuuko väri sivuun.
Koristelujen aiheeksi käy ihan mikä vaan, kunhan noudatetaan edes jotenkin tuolla sivupalkissa olevia tykkäys- ja ei-tykkäysmainintojani.
Decoa on käsiteltävä tosi varovaisesti, etteivät sivut irtoa.
Mukaan otan monta decoilijaa, sillä sivujakin on paljon. Kukin voi koristella niin monta aukeamaa kuin huvittaa ja kahdessa viikossa ehtii. Saman tekijän ei tarvitse tehdä peräkkäisiä aukeamia, vaan saa pomppia ja tehdä mihin kohti haluaa.
Jos arvelet, että minulla ei ole osoitettasi, niin lähetä se sähköpostiini: minisaoka@gmail.com
MUKANA:
01. Kat
02. Salida
03.
04.
...
Tässä muutama itse koristelemani aukeama:
Edit 20.2.2009 // ... ja loput kuvat täällä!
 |
| Kalenterideco 2009 |
Joskus iät-ajat-sitten ostin Lidlistä viiden kerän pakkauksen tällaista turkoosia keinokuitulankaa ja nyt syksyllä olen siitä jopa jotain tehnytkin. Vähän on pitänyt miettiä tuon värin kanssa, että onko se kauhea vai kiva, mutta päädyin sitten kivaan. Huivin tein itselleni, se on ollut valmis jo elokuun lopulta asti, mutta kuvat unohtuivat muistitikun kätköihin. Eilen tulivat valmiiksi lapaset siskolleni. Tilaustyönä, pitkävartiset ja vahvistetut. Varressa ranteen kohdalla ja sormien kohdalla on vahvistetut osiot, ettei pitäisi kylmän käydä.
Rantulapsen ekan meilläoloviikon kuvia. Oikeastaan tuo kissa on sekä raidallinen että pilkullinen, sillä sillä on selässä raitojen päällä rusehtavia länttejä. Vielä pitäisi keksiä kirjavalle kissalle nimi. Minä olen laatinut jo pitkän nimilistan, mutta Mies luonnostelee vielä ehdotuksiaan. Koska kissa on Miehen hankkima, niin Miehellä on valta keksiä tai hyväksyä sille nimikin.
Mustat kissat eivät enää näytä tältä, vaan leikkivät jo tuon naruhäntäotuksen kanssa. Sihinä ja murina vähenee ja välimatkat pienenevät päivä päivältä myös Vimmalla.
Se on taas syksy. Sen tietää esimerkiksi siitä, että minun selkäni menee jumiin. Johtunee siitä, että siihen käy kylmä. Pari päivää se on nyt temppuillut taas, mutta Mies taisi keksiä ihmeparannuksen: kylmägeeli! Ei äkkiä kuvittelisi, että kylmän jumittamaan selkään auttaa kylmägeeli, mutta niinpä vaan näyttäisi. Tai tuntuisi, tai nimenomaan ei tunnu, se kipu ja jumitus nimittäin. Lepo, särkylääke ja hieronta eivät auta, mutta kun niihin lisätään vielä kylmägeeli, niin johan! Tämä itselle lähinnä muistiinpanona.
I cannot function when you're not around... :-)
SAY6:n syyskuun toinen paketti lipsahti lokakuun puolelle, vaan eipä tuo maailmaa kaada. Tärkeintä, että tuli kuitenkin!
Sain korttisetin kaikkine tilpehööreineen, näyttää oikein monipuoliselle ja kivalle :-) Hauskoja nuo kuvassa tosin huonosti näkyvät sanatarrat, joissa teksti on rautalangasta väännetty - tai siis tarrassa on kuva, ei oikeaa metallilankaa, mutta kuvassa siis metallilangasta väännettyjä ja helmillä koristeltuja toivotuksia. Jos ei muuten usko, niin sitten laitetaan rautalanganvääntötarra :-D
Korttisetin kaverina kuoressa oli kaikenlaisia pikkuhilppeitä ja muutama kartonkinen kuvioitu tagi sekä kuvasta nyt pois jääneet kortti, teepussi ja tikkari, josta nyt ei olisi enää kuvattavaksikaan kuin tikku, kiitos-nam. Oikein mukavaa ja somaa, kiitos Salaiselle Ystävälleni näistä kahdesta kuukaudesta!
Taas ollaan Kajaanissa, tällä kertaa enimmäkseen kirjastoasioden varjolla. Minä olen porukoiden luona ja Mies kaikkien kolmen kissan kanssa tahollaan, kun täällä on serkun koira yökylässä. Kissoilla on toisissaankin sietämistä jo ihan tarpeeksi, ei tarvita enää tuota koko ajan edestakaisin juoksevaa pitkäkoipista kuonoeläintä niiden kiusaksi, niin ovat sillä evakossa.
Sietäminen on jo vähän edistynyt. Vimma ei edelleenkään lämpene rantukissasta (nimi edelleen keksinnän alla), vaan sähisee ja murisee sille. Muutaman päivän harjoittelu on kuitenkin jo tuottanut sen verran tulosta, että Vimma päästää pennun koko ajan lähemmäs ja suhisee yhä vähemmän. Arvo sen sijaan on jo tutustunut lapseen enemmän ja päästää sen ihan lähelleen ja jopa samalle ruokakupille - edes ahvenista ei tarvinnut murista. Vähän ne ovat jo leikkineetkin ja Arvo on nyt todella kehunsa ansainnut herraskissa. Ehkä se Vimmakin vielä leppyy ja tekee sinunkaupat, vaikka kehräämään se alkoi vasta tänään päivällä. On nimittäin murissut minulle ja Miehelle ja Arvollekin ja katselee meitä kaikkia hyvin tympeissään. Uskonhan minä, että se syö kissaa, kun taloon tulee uusi kuopus!
Juovikas laps' on löytänyt itselleen hyvän piilopaikan tietokonepöytäni alta. Se kömpii pöydän kaappiosan sokkeliin takakautta ja vetää siellä sikeitä kaikessa rauhassa. Ihanaa sitten vain itse maata lattialla ja yrittää yhdellä kädellä onkia sitä sieltä pois, ei vielä kutsumalla tule luokse - ja milloin kissa nyt tulisi ellei itse halua, onhan nuo omapäät nähty.
Kerrankin Onnetar kävi koukkuun ja arpouduin Katin blogissa voittajaksi. Palkinto tuli postissa ja ihaillen melkein kyyneleet silmissä olen sitä kuolaillut. Aivan upeita värejä ja kuvioita ja kaikkea, just minun tyyliäni :-)
Kuvat lainattu Katilta, kun en nyt sattuneista syistä oikein voi mitään täällä levitellä kuvattavaksi.
Kaulaliinaringin seuraava vuorolainen, Sofiannan kaulaliina tuli eilen minun kohdalleni ja neuloin siihen heti osuuteni. Aiemmat tekijät olivat käyttäneet paksumpaa lankaa kuin mitä minulla on jemmassa, joten neuloin kolmella langalla. Vaaleanpunainen on samaa Fleuria (akryylia) kuin mitä omassa kaulaliinassanikin ja violetti ja vaaleanruskea jotain sekalaisia vyötteettömiä perintötekokuitulankoja (Sofianna toivoi lankoja, jotka eivät kutita, ja nuo ainakin ovat hyvin sileitä). Nämä yhdistelmänä ovat suunnilleen yhtä paksua kuin edellinenkin käytetty lanka, joten sopii tuntuman puolesta yhteen.
