Kävin tänään uimahallissa. Se oli hieno kokemus siksi että:
1. kävin siellä, eli kävin edes jossain. Koko Kajaanissaoloviikko on mennyt ihan horteessa, lukuun ottamatta torstaita, jolloin kävin kaverin kanssa kirppiskierroksella ja syömässä.
2. uimapuku mahtui edelleen päälle
3. osasin yhä uida ja se oli hauskaa!
En taida edes muistaa, milloin olen viimeksi uinut, mutta nyt aion ottaa sen uudestaan tavaksi. Käyn vaikka yksikseni, jos Mies ei lähde mukaan. Suunnittelin jo, että voisin käydä samoina päivinä kuin kansalaisopistollakin, niin ei menisi enempää bussirahaakaan. Sillä oletuksella siis, että uimahalli on tarpeeksi lähellä kansalaisopistoa. Järkeilyni mukaan on, pitää vielä varmistaa, kun en ole Kuopiossa vielä uimahallilla käynyt.
Sen sijaan kävin kyllä tiistaina Kuopiossa ammatinvalinnanohjaajalla! Ei hitsiläinen, taidan ruveta itsekin sellaiseksi. Ihan näin puusta katsoen mutu-tuntumalla sanon, että siinä sitä on ammattikunta, jonka ei tarvitse oikeasti osata eikä tietää mitään, vaan heitellä vain jotain itsestäänselvyystason kysymyksiä ja katsella mietteliään näköisenä (aito mietteliäisyys ei ole pakollista) ja tiivistää sitten pariin virkkeeseen se, mitä potilas on juuri itse sanonut. Nettiä tai tietokonettakaan ei tarvitse sujuvasti osata käyttää. Osaisin kyllä kaiken tuon, pitää vaan odotella, että tulee johonkin paikka haettavaksi.
Kävin siellä siis ihan noin vaan kyselemässä, että mitähän tässä kannattaisi elämänsä kanssa tehdä, kun näyttää kovin siltä, ettei tämän juuri opiskellun alan töitä ole eikä kovin helposti tulekaan ja koska se ei tunnu oikein kutsumukselliselle, niin voisi vaikka opiskella jotain muuta, mistä saisi paremmin töitä, kun vain keksisi, että mikähän se semmoinen ala mahtaisi olla. En juurikaan saanut mitään apua, vaikken nyt odottanutkaan, että se ihminen osaisi minulle suoralta kädeltä sanoa, että mee sinne ja rupea tuollaiseksi. Kai minä nyt sitten tälläydyn aikuisopiskelijaksi jonnekin sihteeriopistoon tai ties minne tai tosissani rupean nykytaiteilijaksi (elokuinen käynti Kiasmassa vavahdutti monella tasolla).
Tai kyllähän me suunniteltiin sen aiemmin mainitun kaverin kanssa silloin torstaina, että rupean loisyrittäjäksi siskoni tallibisneksen kylkeen ja perustan siihen kotieläinpihan, käsityömyymälän ja -pajan sekä työhyvinvointipalvelun. Eli yritykseeni saisi tulla esimerkiksi erilaisilta työpaikoilta kuntoutusryhmiä päiväksi luomaan sontaa, niin voisi siinä sitten miettiä, että alkaako ne omat työt sittenkin vielä kiinnostaa vai olisiko tosiaan alan vaihdon paikka. Tai sitten voisi ihan tulla rapsuttelemaan vuohia ja munittamaan kanoja ja paijaamaan ties mitä myyryläisiä ja sitten voisi käsityöpajassa punoa suosikkihevosensa häntäjouhista rannekorun tai huovuttaa lempilampaansa villasta patakintaan. Tietysti, kun toiminta olisi aika pitkälti sesonkiluontoista, niin kesällä kasvatettaisiin ja poijitettaisiin kaneja ja talvella myytäisiin turkisrukkasia... :-P
Kustaalla on ammatillinen minä hanskassa, siksi se voi vapaa-aikanaan ottaa rennosti, eikä sen tarvitse pohtia yhtikäs mitään.
Jämälankapaita
2 vuotta sitten
4 kommenttia:
Ah, ollapa kissa!
Vaan kun en ole. Pitää ravata jossain työkkäreissä ja ihmetellä että mille sitä elämässään alkais. Ihan pyllystä koko touhu, jos suoraan saan sanoa. Otan osaa.
Niinpä!
Samoilla linjoilla täällä mennään; kaikki kiinnostava on joko [ison] kiven takana tai sitten epäkannattavaa taloudellisesti (= pleikka, syöminen jne.) ja perse. Viitaten Live feediin, aika mahtavaa että porn-digestin sivuilta on linkki blogiisi!
Hehku ja Maire, perustetaanko kerho? Ruvetaanko kaikki hulluiksi kissatädeiksi (hommataan Mairelle kunnon lääkitys niin pystytään!)? Kai nyt minäkin voisin ruveta kernaasti joksikin käsityö/nykytaide/askartelupaskarteluyrittäjäksi, mutta kun sattumoisin tiedän, että sellaisen lisäksi pitäisi sitten vielä käydä ihan oikeissakin töissä, että hengissä pysyisi. Ja sitten on vielä sekin, etteivät minun sorminiveleni kestä kokopäiväistä käsitöiden tekoa. Ja sekin, että minulla ei ole pitkäjänteisyyttä, hermoja eikä mitään muutakaan sellaista niin paljoa kuin mitä yrittäjänä oleminen edellyttäisi. En sano, että siskollanikaan on, vaikka yrittäjäksi on rupeamassa, mutta en kyllä uskalla... Että sen verran iso kivi ja taloudellinen epäkannattavuus on minun ammattiunelmieni tiellä.
Japanilaiset porn-digestit tosiaan vissiin tunkevat nettinimeni perässä tänne ihmettelemään. Ei se Saoka mihinkään japaniin viittaa ainakaan minun tulkintani mukaan, vaikka moni on niin luullut. Se on ihan vain typo-muoto oikeasta etunimestäni, joka sitten vain tarttui mukaan. Ja täältä ette kyllä mitään kovinkaan pornahtavaa löydä, voin melkein luvata.
Hankitaan niin hyvä lääkitys, että voi hyvillä mielin alkaa Pölkkyrouvaksi saman tien ^^ Ei paljon uraluuserius häiritse! Jos ohjaa vaan, meneexiinä sitte nivelet? Yrittäminen on kyllä ihan perseenmutkaa, hyi.
Pist ny jottain pornoo! Kissaotos on jo aika rohkea.
Lähetä kommentti