Puuhapäivä

Tämä on taas niitä viikkoja, joilla kaikki tapahtuminen tapahtuu samana päivänä. Päiväkausia eisittenniinmittään ja sitten kerralla yhtenä päivänä paljon. Olen ollut tällä viikolla yksikseni, kun Miehellä oli asiaa Kajaaniin ja minulla ei. Maanantai-illasta asti olen siis kaivanut nenää sohvalla ja katsonut telkkaria. Tälle päivälle kalenteri osoitti sitten sekä hammaslääkäriaikaa että viimeistä tilaisuutta käydä työkkärissä. Toki siellä olisi saanut käydä aikaisemminkin, mutta ajattelinpa, että kerran nyt olen menossa kuitenkin sinne hammaslääkäriin, niin sama käydä tuollakin, kun on kaupunkiin asti hankkiutunut.

Työkkäri muutti ilmeisesti takaisin vanhaan osoitteeseensa, jossa en ole ennen käynyt. Meininki oli muuttunut myös. Ensin piti odottaa vuoronumeron kanssa yhdessä kerroksessa ja sieltä passittivat sitten pikaisen asianlaitain tarkastuksen myötä kerrosta ylemmäksi tarkempaan syyniin. Siellä yläkerrassa virkailija oli mukava, puhui asian ohessa kissoista ja muustakin yleismaailmallisesta. Tuntui ymmärtävän tilannettani ja lohdutteli, että ei tämä maailma tällaiseksi jää. Toivottavasti niin. Nakitti minut sitten hakemaan yhtä harjoittelupaikkaa jostain hatusta vedetystä firmasta. Pistin sinne sähköpostia, katellaan mitä vastailevat.

Seuraava osoite oli sitten uimahalli, koska sinnekin olin joka tapauksessa jossain vaiheessa viikkoa toistamiseen menemässä ja nyt kun siellä kaupungissa kerran oltiin ja aikaa hammaslääkärikäyntiin oli vielä tunteja. Tunnin verran taas nytkyttelyä vesijuoksuvyön kanssa. Alkaa vaikuttaa tämä karkkipäivämeininki, ruuan tarkkailu ja vesiliikunta. Paino oli pudonnut viime viikosta yhden kokonaisen ja yhden neljänneskilon. Missäänhän tuollainen ei vielä näy, kun lähtöpainoa on sen verran paljon, mutta ennenpitkää.

Hammaslääkärin kanssa on päästy siihen pisteeseen, että ne tunnistavat minut jo siellä. Vakiasiakas, jee jee. Alan pikkuhiljaa ymmärtää sitä mekanismia, jonka myötä ihmiset kaveerautuvat kampaajansa kanssa. Kun sitä käy muutaman viikon välein värjäyttämässä ja leikkuuttamassa karvastoaan aina samalla kampaajalla, niin kai siinä on ainekset ystävystymiselle vähitellen, jos natsaa muutkin kemiat kuin hiustentälläysaineiden sellaiset. Minulle näin ei voi kampaajan kanssa käydä, kun käyn sellaisia palveluita nauttimassa noin kerran puolessatoista vuodessa ja aina niissä superhalvoissa paikoissa, joissa päätäni saksii joku äitiäni vanhempi tätyli. Mutta hammaslääkärillä käyn senverta usein, että voisin jo alkaa moikata häntä kadulla, jos sattuisi tulemaan vastaan. Eikä pidä luulla, että nämä minun hammaslääkärikäyntini joskus loppuisivat. Nyt on kesken kahden hampaan juurihoito ja niidenkin jälkeen on vielä kuulemma jotain pientä fiksausta luvassa. Ajat on jo varattu kesä- ja heinäkuulle.