Karkkipäivä pilalla :-)

Katsottiin tuossa Siskon kanssa telkkaria ja tuli mainosten myötä puheeksi tuotteet, jotka eivät lunasta lupaustaan. Uusimpana kusetuksena on nyt havaittu nämä Fazerin muka karkkien makuiset purukumit. Ei ne mitään niille karkeille maistu! Minä sorruin viikolla ostamaan mukamas-ÄssäMixin-makuista purkkaa, mutta jos en olisi tiennyt, niin enpä olisi kyseisiin karkkeihin osannut sitä purkan makua yhdistää. Äiti ja sisko taas olivat ostaneet mukamas-TyrkiskPeber-purkkaa, joka olikin joku eukalyptuskammotus, eikä lähelläkään mitään turkinpippuria. Pistin juuri palan moista suuhuni ja tekisi mieli sylkeä se tähän näppäimistölle! Vesi nousee silmiin, kahdestakin syystä. Pitänee lähettää pussit takaisin Fazerille reklamaation hengessä.

Sitten mietittiin jäätelöitä. Päädyin kirjoittamaan Valiojäätelölle tällaisen palautteen:

Olen jo vuosikausia harmitellut erästä asiaa muutamissa Valiojäätelölaaduissa. Jäätelöt tulivat juuri puheeksi siskoni kanssa, joten päätin nyt kirjoittaa ja kysyä. Minkä vuoksi mm. tiikeri-, lakritsi- ja kuningatar-jäätelöt ovat pääasiassa vaniljajäätelöä, joihin on litraa kohti laitettu näköjään vain noin lusikallinen makua antavaa kastiketta? Lapsena aiheesta sai aikaan jopa pahan mielen ja itkut, kun joku toinen saikin sen jäätelöpalan, jossa kastiketta näytti olevan enemmän, eikä tämä toki vieläkään ilahduta yhtään. Miksei tiikerijäätelö ole kokonaan appelsiinin makuista tai miksi edes sitä kastiketta ei voisi olla moninkertainen määrä? Pieni kiehkura kastiketta jossain jäätelöpalan uumenissa näyttää säälittävältä eikä anna makua koko annoksen laajuudelle. Siskoni ei pidä vaniljajäätelöstä laisinkaan, joten hän mieluummin kieltäytyy näistä jäätelölaaduista kokonaan, kun ei viitsi jättää pelkän vaniljan makuisia kohtia lautasen reunalle. Voisiko niitä kastikkeita saada näihin jäätelöihin vähän runsaammalla kädellä annosteltuna? Minäkin periaatteessa pitäisin tiikerijäätelöstä, mutta kun sitä tiikeriä on siinä niin kovin vähän.

Samoin lähti kysymys Taffelille siitä, miksei juustosnackseja ja niitä pekonin makuisia jumbojuustosnackseja voisi myydä pienemmissä pusseissa. Meillä jää aina 2/3 naksuista syömättä. Mies pitää niistä, mutta niiden pitää olla tuoreita. Yhden illan aikana ei voi kuitenkaan survoa sisäänsä kahtasataa tai melkein kolmeasataa grammaa niitä pötkylöitä. Vaikka pussin sulkisi teipillä, niin naksut pehmenevät ja laimehtuvat huonoiksi jo muutamassa päivässä. Nacho Cheese Balls -naksuja olen kyllä nähnyt muistaakseni jopa alle sadan gramman pusseissa, mutta ne eivät ole hyviä. Miksei siis niitä perusjuustonaksujakin voisi pikkupussissa saada?

Yllätys Ainolta

Sain tänään yllätyslähetyksen. Osallistuin joskus iätajatsitten Aino Einontyttären maaseudun elämää -decoon ja nyt tuli siitä kiitoksina ATC ja kiiltokuvia, sekä joitain pieniä koristeita, joita en nyt lähtenyt tuonne skannerin väliin pudottelemaan. Kiitoksia Ainolle, enpä osannut odottaa tätä yhtään!

Aarrekuoria!

POSTITETTU ENSIMMÄISELLE OSALLISTUJALLE 9.2.2009

--@--@--@--@--@--@--@--@--

Siivoilin laatikoitani ja päätin laittaa liikkeelle kaksi aarrekuorta. Niihin laitoin siis itselleni tarpeetonta askartelutavaraa ja kukin osallistuja voi ottaa niistä mitä tahtoo, laittaa saman verran jotain omista varastoistaan tilalle ja lähettää eteenpäin seuraavalle. Kierroksen tehtyään kuoret palaavat minulle, jotta minäkin saisin jotain uutta itselleni ja sen jälkeen arvon halukkaiden joukosta loppusijoituspaikan, jonne siis lähetän loput kuoren sisällöstä. Erinomainen tilaisuus nyt siis aloittelijoille, jotka kaipaavat täydennystä varastoonsa :-D

Lähetän kummankin satsin C5-kokoisessa Helposti-kuoressa, (eli siinä puolen arkin kokoisessa) ja kaikkien on EHDOTTOMASTI pidettävä huoli siitä, että sisältö mahtuu sellaiseen kuoreen koko matkan ajan. En halua, että kukaan joutuu maksamaan ylimääräisiä postimaksuja paisuneiden aarrekuorten vuoksi. Annan henkilökohtaisesti selkään sille, joka paisuttaa kuoren ylisuureksi eikun öö ei tuollaista voi ihmisille sanoa.

SÄLÄKUORI
Pieniä askarteluun sopivia koristeita: kukkia, nappeja, muovijalokiviä, askartelukuvioita jne.
MUKANA:
1. Miia + arvonta
2. Kat + arvonta
3. Willis
4. Pappi puikoissa + arvonta
5. Anninaa + arvonta
6. Tuulis + arvonta
7. Lumikki
8. Piisku + arvonta
9. Anutiina + arvonta
10. Kultahippu + arvonta = VOITTI ARVONNAN!
11. Sinikka + arvonta
12. Sande + arvonta
13. Mimiko + arvonta
14. JohannaS + arvonta
15. Mervi
16. Nina + arvonta
17. Tiina + arvonta
18. Bluemama + arvonta
19. Janttu
20. Ladylion + arvonta
21. Hantta + arvonta

PAPERIKUORI
Papereita, kartonkeja, tapetinpaloja, leimakuvia ja muuta sen tapaista.
MUKANA:
1. Miia + arvonta = VOITTI ARVONNAN!
2. Kat + arvonta
3. Willis
4. Pappi puikoissa + arvonta
5. Anninaa + arvonta
6. Tuulis + arvonta
7. Lumikki
8. Piisku + arvonta
9. Anutiina + arvonta
10. Sinikka + arvonta
11. Sande + arvonta
12. Mimiko + arvonta
13. JohannaS + arvonta
14. Mervi
15. Nina + arvonta
16. Tiina + arvonta
17. Bluemama + arvonta
18. Ladylion + arvonta
19. Hantta + arvonta

Ilmoittautumiset tämän viestin kommentteihin ja osoitetta sähköpostiini, minisaoka@gmail.com, jos luulet, ettei minulla osoitetta ole. Kerro myös osallistutko molempiin vai jompaankumpaan ja jos numerosijalla on jotain väliä. Mainitse myös osallistutko loppuarvontaan.

Edit 19.2.2009 // Yksi osallistuja oli unohtunut tuolta listoilta, niin lisäsin hänet oikeaan väliin! Molemmissa kuorissa on nyt noin kaksikymmentä osallistujaa, joten enää en ota uusia mukaan.

Mistä tuota pölyä ja roskaa riittääkin?

Tänään oli siivouspäivä. Eilen illalla tultiin siihen tulokseen, ettei täällä mahdu ihmiset seassa olemaan, kun minun roinia pyörii joka nurkan täydeltä. Tein pyhän päätöksen ja vannoin, että vaikka mikä tulisi, niin seuraavana päivänä siivoan nurkkani olohuoneessa ja pistän vitriinikaapeista pois ne ikäaikoja koskemattomana lojuneet nukkekotihommat. Nyt ne on yhtä pussia (joka päätynee myyntiin) lukuunottamatta pakattu pahvilaatikkoon. Vielä kun sen laatikon saisi kellarin häkkivarastoon asti. Joulukoristekassikin saatiin jo olohuoneen nurkasta eteisen nurkkaan. Ehkä tässä yön pimeinä tunteina päädyn sinne kellariinkin asti. Osan nukkekotitavaroistani, pääosin pikkutavaraa, siis aion myydä pois ja isommat jutut säästää jonnekin tulevaisuuteen joko harrastuksia tai lasten leikkejä varten. Ei vaan jaksa tuota enää.

Työpöytäänikin järjestelin ja ennen kaikkea yhtä neljästä vetolaatikosta. Nyt on kirjekuoret ojennuksessa. Vaan kun kirjekuoret eivät ole mikään suurin ja oleellisin osa, vaan on niin ¤#&"%#/:sti kaikkea muutakin. Tekisi mieli joskus keskittyä vain virtuaaliharrastuksiin, kun nämä manuaalihommat tuppaavat vaatimaan tarvikkeita ja myös tuottamaan hedelmää. Kirjekuorten lisäksi toinen aikaansaannin kohde oli kynäpurkki nro 3, josta testasin kaikki huopakynät ja nakkelin kuivuneet kaksi kourallista roskikseen. Sellaisia halpoja lastentusseja vain, ei niitä kannata alkaa mitenkään elvyttelemään, kun niin harvakseltaan käytänkin. Voisi tietysti vielä aikansa kuluksi käydä läpi nuo geelikynätkin, niin ehkä jopa saisi yhden kynäpurkin kokonaan pois pöydältä tilaa viemästä... *viisaampaa tekemistä keksiessä*

Eilen iski iltapäivällä kaamea päänsärky. Niskat jumissa. Espanjantunnilla en muistanut numeroita, tai siis muistin vain ruotsiksi. Kaapissa oli vain aspiriinia, mikä ei minuun tepsi, kokeiltu on. Sain sitten venytellä, hieroa ja istua pimeässä ja kärsiä. Aamulla oli enää vain niska jumissa ja iltapäivällä kävin apteekissa hakemassa ibuprofeenisärkylääkettä. Vieläkin vähän tökkö olo.

Tympii aina välillä, kun odottelen yhtä juttua tässä, eikä ennen sitä voi oikein tehdä mitään viisasta. Kumminkin syyhyttäisi tehdä jotain muutakin, kuin väritellä kirjekuoren kulmaa tusseilla. Hooh. Mutta pitää vain odotella, että ensinnäkin tämä tammikuu tästä kuluu pois. Asiasta en nyt sen tarkemmin vielä kerro ennen kuin saan jotain varmistusta toteutumiseen. Tai sen verran sanon, että yhtä työkkärin järjestämää kurssia kyttään. Alanvaihto mielessä!

Tarkkaan kohdennettuja roskaposteja

Minä en ole niitä ihmisiä, jotka voivat vain antaa roskapostien olla roskapostikansiossa ja hävitä sieltä vähitellen. Minun pitää aina käydä omin pikku kätösin tyhjentämässä se kansio. Roskaposteja en avaa enkä lue, mutta otsikot saatan vilkaista.

Tosi tarkkaan tuntuvat aina välillä miettivän kenelle lähettää näitä roskaposteja. Ihan varmasti kuulun kohderyhmään. Miettikää nyt tätäkin, jonka otsikossa lukee "Ole suurempi kuin koskaan ennen. Etkö näy kuvissa?" Joo tosiaankin, olen niin vaatimattoman kokoinen, ettei tahdo edes valokuvissa näkyä, kun isommat tukkii tielle. Totta helkkarissa haluaisin olla vielä isompi! Isompi kuin koskaan! Raaa! NO EN! Kaikkea ne naisille lähettää. Ja vielä muka "minä", ha!




Tämä tuli sitten eilen. "Haluatko kuudessakymmenessä päivässä eläkkeelle?" Noh tuota, jos vaikka ensin aloittaisi sen työelämän ja koettaisi kartuttaa sitä eläkettä. Olen tässä muutaman viikon pyöritellyt päässäni uutta työllistymisideaa ja odottelen vastauksia eräältä taholta, että saisin tämän asiani etenemään, niin enpä tosiaan vielä ole eläköitymässä. Herra Frank Volta voi lähteä eläkkeelle itse.

Villieläindeco

Nämä decosivut syntyivät tuossa jonkin horrostilan alla, niin meinasi unohtua laittaa esille... Mutta tässäpä nyt Mertzin tai oikeastaan tyttärensä villieläinaiheiseen decoon tehdyt sivut. Pistin vähän mereneläviä tälläkertaa :-)

Dekkari-kirjanmerkkejä, kiitos!

Tämä on vähän niin kuin deco, mutta ei ihan. Haluan, että tekisitte minulle kirjanmerkkejä. Luen enimmäkseen dekkareita nykyään, eikä minulla ole mitään kunnon kirjanmerkkejä ainakaan missään tallessa, niin tarvitsisin nyt uusia.



Tein tällaisen decovihkon tapaisen hommelin. Kansien sisällä on 10,5 x 14,8 cm kokoiset sivut, joihin pitäisi tehdä tasku tai keksiä joku muu systeemi, johon saa dekkareihin sopivan kirjanmerkin kiinni. Myös sivun saa kernaasti koristella aiheeseen sopivilla tavoilla niin halutessaan. Sivuja on kymmenen. Tekoaikaa on kaksi viikkoa osallistujaa kohti. Ilmoittautua voi tämän viestin kommentteihin ja jos epäilee minulla olevan osoitettaan, niin sen voi nakata sähköpostiini, minisaoka@gmail.com.

MUKANA
01. Iulia
02. Lotta
03. Tikuvee
04. Anutiina
05. JohannaS
06. Bluemama, menossa
07. Orvokki
08. Minkkis
09.
10.

Kunhan kirjanmerkit ovat kotona, arvon osallistujien kesken palkinnon!

LÄHTEE LIIKKEELLE VIIKON 7 ALUSSA!

NYT ÄKKIÄ MUKAAN KALENTERI-DECOON!

Kalenteri-decooni pääsee vielä vaikka kuinka monta tekijää mukaan! Kurkatkaas tuolta.

Kirjoja ja mietelauseita

Iulian kirjadecossa oli niin tehokkaan väriset sivut, että oli ihan pakko jatkaa samaa värilinjaa ja pistää mintunvihreän kaveriksi pinkkiä. Kirja-aiheen monimuotoisuuden kätköistä valitsin aiheekseni kirjastoluokituksen. Sattuneista syistä noin vuosi sitten tuli luettua paljon kirjoja luokasta 42 eli Suomi, mutta opinnäytetyön jälkeen olen palannut varsin selvästi kaunokirjallisuuden puoleen. Jos hyvin käy, niin piakkoin merkittävä on luokka 69, mutta ei siitä vielä sen enempää tässä vaiheessa.



Decoon toivottiin mukaan kirjanmerkkiä, tein siis tällaisen.



Katin viikon mietelause -decoon tuli tällaiset sivut. Runo ja tuntemattoman mietiskelijän miete ovat peräisin Positiivarien Värssypankista. Korvaamaton apu proosakirjoittajalle, joka ei osaa runoilla ainakaan käskystä! Runon löysin jo aiemmin ystäväni syntymäpäiväviestiä varten ja ajattelin, että tuo sopii nyt tähänkin yhteyteen.

Kissojen outoudet top 5

Taina haastoi minut jossain vaiheessa kertomaan kissojemme erikoisista tavoista.

Pienin kissamme Silvi on varmaan ikuinen vauva. Se menetti emonsa liian varhain ja luultavasti sen vuoksi jatkaa eräänlaista vauvakäytöstä imemällä omia takavarpaitaan. Silvi rupeaa makuulle, ojentaa etujalat pitkiksi eteen ja alkaa haroa kuin maitoa emosta pumpaten. Samalla se imee takajalkojensa varpaita kamalalla lussuttavalla äänellä. Piti leikata siltä ihan kynsiäkin etutassuista, kun oli omat käsivarret niin koetuksella, kun laps' tulee syliin ja pistää jalan suuhun.

Arvo, tuo sulavalinjainen pantteri, on ovela eläin. Se kulkee laitoja pitkin ja kääntyy kulmista. Toki sitä keskilattiallakin näkee, mutta minkään muun kissan en ole nähnyt menevän niin täsmällisesti seinänviertä ja kiertävän huolellisesti nurkista, vaikka se pidentäisikin kuljettua matkaa.

Arvo yrittää myös korostaa petoeläimellisyyttään olemalla välillä hai. Jos se ei saa tahtoaan periksi ja heittäytyy pahalle päälle, se nostaa selästää tupsun karvoja pystyyn hain selkäeväksi ja kuljeskelee hyvin määrätietoisen ja vaarallisen näköisenä ympäriinsä ja hokee, että hän on hai, sietäisi varoa. "Niin hurja pantterishai, vaaniva pantterishai silloin saaliikseen nuoren miehen vei..."

Vimma on addiktoitunut folioon. Jos joku on takuuvarmaa, niin se, että Vimman saa keskeyttämään minkä tahansa muun hommansa ja tulemaan luo rapisuttamalla foliota. Muutkin karkkipaperit ja pussit se tietysti huomaa, mutta ei ole folion ylikäynyttä! Brunbergin suukkoja tai suklaamunia ei voi syödä rauhassa, kun Vimma tunkee hakemaan folionsa, joka pitää pyörittää palloksi ja nakata. Sama juttu, jos yrittää jotain ruokaa pakata folioon. Tässä ihan joku viikko sitten piti saada Vimma pois vanhempieni makuuhuoneesta sängyn alta murisuttamasta siskoni kissaa. Hain siis keittiöstä palan foliota ja rutistelin siitä pallon ja näytin sitä makuuhuoneen ovelta Vimmalle. Kun heitin foliopallon ovelta poispäin, tuli Vimmakin yhtä kovaa vauhtia pois sängyn alta ja säntäsi pallon perään. Homma hoidettu!

Silvi on niin vähään tyytyväinen kissa, että se kehrää ihan omia aikojaankin, sitä ei tarvitse edes silittää. Monesti yöllä se tulee viereen, asettuu makuulle ja alkaa pian kehrätä. Hyvin helppo pitää tyytyväisenä :-)

Ja bonuksena tietysti se, että Vimmahan saunoo, mutta siitä onkin ollut jo monesti puhetta. Löylynheitosta se ei oikein pidä, vaan lähtee silloin useimmin lauteiden alle odottamaan, mutta viihtyy kyllä muuten lauteillakin. Saunominen selvästi tekee hyvää sen turkille!

Miksi se on nimenomaan kännykkä eikä puhelin minulle

Liittyen viime aikojen aiheisiin... :-)

Tänään tuli kännylasku. Minulla on sellainen kytkykauppapaketti, jonka maksuun kuuluu kuukausittain kännykkä, 70 minuuttia puheaikaa ja sata tekstiviestiä sekä jotain ihmeen puheaikatarjousta on roikkunut mukana koko sen kaksi vuotta, joka sopimukseen kuuluu ja joka ensi kuussa päättyy. Tuossa joskus ennen joulua soittivat sieltä ja kysyivät, että minkäslaisella sitten jatketaan, kun kännyn osamaksut on maksettu loppuun, että onko se 70 minuuttia hyvä. Sanoin, että se on liikaa, kuten tänään taas huomasin. Laskun mukaan olin soittanut yhteensä vain vähän reilut viisi minuuttia. Tekstiviestejä oli sentään mennyt 97 kappaletta. En nyt muista yksityiskohtia, mutta jatkossa liittymäni muuttuu sellaiseksi, josta veloitetaan käytön mukaan. Varmaan pysyy laskut kurissa noinkin.

Lähes ammattimainen jonottaja

Iulian kirjadeco löytyi. Sattumalta rupesin katsomaan yhtä vihkosta, että mikähän se tämäkin on, ja se oli se. Loogisesti kirjahyllyssä tietysti. Muistelin, että se olisi ollut pienempi ja erilainen. Luulen tonttujen olleen liikkeellä, ovat joulun aikaan lainailleet tavaroitani ja palauttaneet väärään paikkaan... Mutta pääsen siis askartelemaan siihen vielä tänään ja saan sen sitten eteenpäin.

Nyt notkun työkkärin aulassa. Jonotusnumero on 9, mutta luulen, että numerot menevät ympäri vielä 666:n kautta ennen sitä.

Tylsä tekstiviestikin tuli tuossa matkalla. Viittomakielen kurssin kevätpuolisko on peruttu osallistujien puutteen vuoksi. Minä olin ainoa, joka oli siellä joka kerta. Mutta espanja jatkuu, jo tänään.

Selkeää

Käytiin lauantaina jossain Ristijärvellä paistamassa nuotiomakkaraa. Minä en yleensä älyä maisemien päälle mitään, mutta nyt löysin nuotiopaikaltamme kuvattavaa. Hörhelöisiä puita ja tasaisen yksivärinen taivas ja lammen jään lumi. Ja yhtäkkiä ilmestynyt ihan pyöreä kuu!






Kuvat saa isommaksi napsauttamalla!

Sitä riemua riitti näin kauan

En myy nykyisin enää matkapuhelinliittymiä. Ei ollut minua varten se, enkä minä sitä varten. Onneksi oli koeaika, niin pääsin vähällä.

Huomenna taas työkkäriin.

Palailen astialle taas kunhan jaksan, nyt väsyttää ja kaikkea.

Miljoona meemiä odottaa, mm. 10 tärkeää asiaa, jotka alkavat tietyllä kirjaimella, kissojen outoudet top 5 sekä kuusi sekalaista faktaa. Nyt on taas aikaa miettiä niitäkin. Iulian kirjadeco on täällä myös jossain, mutten tiedä missä. Tuli juuri siihen jouluryysiksen keskelle, niin olen pistänyt liian hyvään talteen. Teen asialle jotain kunhan löydän sen.

Kahdeksan tuntia lähes tauotonta soittelua potentiaalisille asiakkaille, eli käytännössä kilpailijan asiakkaille. Tämän jälkeen kun ihminen soittaa omalle äidilleen, niin ei osaakaan puhua luontevasti, vaan melkein vahingossa teitittelee. Jos minun sukupolveni suomalainen teitittelee vanhempiaan, tulee mieleen vain, että kyse on vittuilusta tai epäterveestä ja alistavasta lapsi-vanhempi-suhteesta. Mutta ei meillä sellaista sentään, liikaa myyntipuheluja vain noin yhenäkin.

Myin taas kaksi liittymää. Sen verran pitäisi saada aikaan parissa tunnissa, kahdeksassa pitäisi myydä ainakin kahdeksan. Mutta alussa vasta ollaan, katellaan... Jos joku haluaa kauttani ensi viikolla ostaa matkapuhelinliittymän, niin numeroa vaan tulemaan sähköpostiin, niin soittelen viikolla! Ihan oikeasti, kavereille ja vaikka itelle saa myydä kans, kuhan vaan myy.

Ei enää liikoja vapaa-ajanongelmia

Voiko jokaisen postauksen aloittaa tästä lähtien savoksi tyyliin "voe hyvän tähen nyt toas"? Ai ei voi? No en aloita. Aloitan sitten siitä, että eipä ole kummemmin vapaa-ajan viettämisen ongelmia enää. Onhan tässä sitä vapaata jo pidettykin, viimeksi olen säännöllisesti käynyt jossain viime maalis-huhtikuussa ja sitä edellisen kerran sitäedellisenä keväänä. Nyt alkaa opettelu kahdeksan tunnin työpäiviin, eikä loppua näy ainakaan vielä.

Tänään olin työpaikalla viitisen tuntia ja voisin tämän poikkeuksellisen ajankäytön ja uutuuden tuoman värinän kera mennä nukkumaan vaikka ihan kohta. Tai tuskin voisin, kun värinöitsen vielä ihan liikaa, ei pysyisi edes kuminauhakulmalakanat paikoillaan. Mieskin lähti Kajaaniin asioilleen, että kerkeää arkipäivänä huomenna käydä, minä menen huomenna junalla perässä kuuden jälkeen, kun pääsen töistä. Täällä nyt sitten nökötän yksin, ihan ilman kissojakin. Paras siis naputella tänne jotain ja kuunnella kotimaista rokkia ja punkintynkää isolla ja huutaa mukana. Laulaminen auttaa suunnilleen mihin vain. "I put my headphones oooooon". Indeed, tosin en musiikkikuulokkeita vaan sankaluurin. "Se on Saoka täältä Kuopion Kännylafkalta kun soittaa, terve!"

Olen siis tänään nelisen tuntia soitellut asiakkaille kahdella eri systeemillä. Vaikka olinkin ihan kauhuissani ja miltei epätoivoinen aluksi, niin minä myin kaksi liittymää! Juhuu ja huh-hah-hei! Se on ekalle päivälle puhelinfoobikolle enemmän kuin hyvin. Kunhan tämä tästä epäjännittyy lisää ja alan muistaa sopivia argumentteja ja älyän pukata ne oikeaan väliin, niin myyn varmasti enemmän. Tyrkytystyyliin en ole ennen myynytkään kuin jotain arpoja tai siis pyörityttänyt onnenpyörää jossain markkinoilla sekä myynyt luokkaretkirahastokeksejä ja sirkuksen rintamerkkejä, mikä nyt on hyvin hyvin vähäistä ja tapahtuu naamatusten ja moni ostaa lapselta säälistä ja hyvän tarkoituksen vuoksi. Puhelimeen olen joskus jossain työssä vastannut vähän, mutten koskaan itse soittanut. Mutta minä opin tämän. Olen jo alkanut oppia, tästä tulee vielä hyvä! Eläköön itsesuggestio.

Uutta tekemistä

Voe kaoheuvven paekka nyt kuulkaas! Tätä sitä on odotettu ja pelätty. Minulla on työsopimus. Siihen ei ole merkitty päättymisaikaa. Se ei ole opiskelemani ammatin mukaista, mutta onpahannytkuitenkin. Minä rupean soittamaan puhelimella ihan työkseni. Minä, joka tutustuttuani tekstiviesteihin ja sähköpostiin joskus yläasteaikoina yhdeksänkymmenluvun loppupuolella en ole juuri enää soitellut paljon mihinkään. Minä en soita, jos ei ole pakko. Pakko on yleensä soittaa vain jonnekin virastoihin. Minä en soita edes äidilleni ennen kuin äärimmäisessä hädässä. Vaan nyt sitten alan soitella. Olen päättänyt, että kokeilla pitää tuotakin, niin eivät ainakaan sano, että etpä ole telemarkkinoijanakaan ollut, vaan lahonnut vain kotona. Ja ennen kaikkea valitsen tuon ennen kuin mitään hampurilaisten tai makkaraperunoiden kyhäämistä, saati sitten siivoamista. Minä en osaa siivota edes omia jälkiäni. Mieluummin opettelen soittamaan puhelimella.

Menin Miehen kyydissä kaupunkiin tänään hyvissä ajoin ennen työpaikalle menoa. Meillä on ensin muutama sellainen parin tunnin perehdytyspätkä ennen kuin varsinaisesti aloitetaan. Olin hermostunut ja Mies tiesi miten lohduttaa: kehoitti minua käymään Glitterissä. Olisin sinne kai mennytkin, mutta ensin matkalle osui SPR:n kierrätystavaratalo Kontti. Pistäydyin siellä ja hups vaan, minusta tulikin yhtäkkiä neulekoneen omistaja!



Härrävärkki on ilmeestä päätellen vanha ja maksoi 45 euroa. Oli ihan pakko. Olen miettinyt neulekoneita jo niin kauan. Koskaan en ole sellaista kokeillut ja vain ihan pari kertaa lähietäisyydeltä nähnyt, mutta nyt on mistä opetella sitten. Mukana on ohjekirjakin sekä luonnoslehtiö, johon aikaisempi omistaja on piirrellyt ohjeita. Seuraavaksi pitää kai ostaa pöytä, jonka laitaan tuon voi pistää kiinni.

Pari joulukauden decoa vielä

Joulunseutu ei ole ihan mitään parasta decoiluaikaa, kun pukkaa olemaan muutakin askartelu- ja käsityöhommaa silloin. Jouluaiheet kannattaisi tosiaan toteuttaa jo ajoissa syksyllä, niin ne kerkeäisivät perille kotiin jouluksi ihasteltaviksi eivätkä olisi vaarassa hukkua joulupostin joukkoon.

Mertzin joulukalenterideco taitaa ennättää viihdyttämään sopivasti ensi joulua. Olin juuri pahimman hötäkän keskellä, kun se ilmestyi postiluukun kautta ilokseni. Nöyrimmät anteeksipyyntöni, nämä sivut ovat nyt vähän sutaistut:



Pala viime joulun joulukorttia, kun oli valmiiksi tehtynä ja toinen talvihenkinen kortti kera tarrojen.



Katin Talven taiat -deco tuli jonkin aikaa tämän jälkeen. Otin decon ja joitain sopivia materiaaleja mukaan Kajaaniin, mutta inspiraatio löytyi vasta homejuustopaketista. Äitini siis oli ostanut jonkinlaisen "lahjapakkauksen" juustoja, jotka oli pakattu kiiltävään siniseen lumihiutalekoristeltuun kartonkilaatikkoon. Siitä suikaleita hyödyntäen sain aikaan tämän decosivun. Kat pyysi taustapuolelle myös jotain terveisiä tai runonpätkää, ja näin kirjoitin. Merkittäköön aikakirjoihin suurena sitaattina:

"Joulun aikaa talvella ei lasketa varsinaiseksi ajaksi. Se voi näkyä kalenterissa painoteknisistä syistä ja symmetrian vuoksi, mutta todelliselta luonteeltaan se on irrallaan ajasta ja oma juttunsa. Silloin kuuluu vain olla ja olla välittämättä liiemmalti mistään."

Deco kokonaisuudessaan on kansineen hyvin kaunis, mutta siinä oli sellainen ikävä piirre, ettei se mahtunut C5-kokoiseen eli ns. puolen arkin Helposti-kuoreen, kuten decot yleensä, vaan se piti erikseen viedä postiin sisälle ja punnituttaa ja maksaa enemmän postimaksua. Kat oli kyllä kertonut sivujen koon, mutta koko laitos oli suurempi. Menköön tämän kerran, varsinkin kun samoin sisälle asti ja punnitukseen piti viedä myös Maryleanin rinkikaulaliina, mutta olisi tosi mukavaa, jos decojen aloittajat ottaisivat decojen ulkomitoissakin huomioon sen, että ne mahtuisivat nimensä mukaisesti helposti Helposti-kuoriin, joilla me köyhät voimme säästää postimaksuissa.

Nyt sitten vaan odottelemaan uusia decoja, saa nähdä, onko jouluviikon jälkeen jo jotain ilmestynyt eteisen lattialle poissaollessamme!

Kaks-nolla-nolla-ysi

Uusi vuosi Kajaanissa, toivottavasti ovat kerenneet Kuopioonkin vaihtaa, kunhan menemme sinne tämän viikon jälkeen. Täällä oli pitkälti samanlaista kuin muutamana aikaisempanakin vuotena tai siis vuodenvaihteena. Äitee oli töissä illalla ja niin myös talouden hevosväki, joka istui lattialla ja kirosi joidenkin loimien korjausten kanssa. Yritä siinä juhlia sitten, kun toiset pistää vuoden kovimman työpäivän iltavuoron päällensä 31.12. Niin kuin ei olisi jotain muuna päivänä voinut niiden loimien kanssa kyhäillä, vaan juuri silloin pitää, kun muka olis joku juhla. Juuri tästä syystä ei vietetä jouluja enää täällä, kun se on sitä samaa arkea vain.

Kajaanin kaupunki järjesti ilotulituksensa jo klo 20 tai oikeastaan 20.30 ilmeisesti ihan lapsiperheiden iloksi. Sää oli kyllä niin paha, että eipä niitä naperoita siellä liiemmalti jaloissa pyörinyt. Poikkeusaikataulu oli kuulemma saanut hyvän vastaanoton, mutta minä kyllä ihmettelen. Lapsena kaikkein siisteintä uudessa vuodessa oli ehkä juuri se, että sai valvoa yli puolenyön. Meneekö ne nykyiset nappulat ihan piloille ja aadeehoodeeksi ja laitoshoitokuntoon, jos ne kerran vuodessa valvoo jonkun tunnin pitempään? Ja jos ei jaksa, niin sitten nukkumaan ja pulinat pois, sitten ei näe niitä raketteja ja sillä siisti. En uskalla kyllä ikinä lisääntyä, ihan liikaa saa varoa kaikkea. Vai onko se vaan, että vanhemmat haluaa muksut pois jaloista yhdeksään mennessä, oli päivä mikä tahansa? Meillä oli kai poikkeuksellinen lapsuuden perhe, kun vanhemmat kyllä viettivät meidän kanssa aikaa vaikka molemmat kävivät ihan normaalisti töissäkin.

Tuuli ja myrsky oli kuulemma tempaissut osan Kainuuta ihan kokonaan pois maailmankartalta; ei tule sähkö, ei toimi netti, ei mikään. Me saimme todistaa vain hienoista valojen räpsymistä, ei sentään ihan kokonaan käynyt sähkö poikki kuitenkaan. Vähän naureskeltiin saunomisen kanssa, että tietysti se tempaisee sähkön poikki just silloin, kun on suihkussa ja shampoot silmässä ja vesipumppu kaivossa pysähtyy. Ei onneksi käynyt niin.

Valettiin tinaa sitten puolenyön aikoihin, kun äitikin oli tullut töistä ja saanut jotain näennäistä eloa näihin murmeleihin. Tinojahan pitää aina vähän tulkita ennusmerkeiksi. Minä valoin tällaisen suksen tai puukonterän.



Rahaa, eli sellaista pientä röpelöä siinä ei ole juuri lainkaan. Sen sijaan siinä on kyllä keskellä sopivasti ainakin kymmensenttisen mentävä aukko. Insert coin, please *robottiäänellä*. Pitää toivoa, että tämä olisi nyt myös päinvastainen, kuten ne aikaisempien vuosien tinat, jotka ovat kyllä lupailleet rahaa, mutta eipävaanoonäkyny! Lisäksi tuossa tinan yläosassa aukon päällä istumassa on selvästi kissa. Näettehän nuo pirunsar- öh, kissankorvat? Ja vasemmassa laidassa vähän pörröistä häntää ja oikeassa laidassa etukäpälän? Kissa se on, sano minun sanoneen. Kissarikasta vuotta!